tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vinkki tavaran karsimiseen että ajattelee viitsisikö sitä varta vasten hakea exältä (tai anopilta) jos olisi sinne unohtunut. Tuolla ajatuksella harva tavara on niin tärkeä. Tai mitä vaivautuisi pelastamaan tulipalon alta.

Loma ois nyt ja ennalta suunniteltu raivaus tuntuu hankalalta ja ajan tuhlaukselta vaikka sillä kuulemma voisi olla kauaskantoiset seuraukset ettei tartteis enää jatkossa raivata.

Seuraan Joshua Beckerin becoming minimalist blogia (myös YouTubesta) ja itsekin huomannut että tavarat tässä määrin vie aikaa jonka haluaisi viettää rakkaiden seurassa.

Eli kait otan muovipussin käteen ja alan käymään huoneita läpi.. aamukahvin jälkeen.

Tää kaveri kuulostaa vakuuttavalta ja järkevältä, pitää kuunnella kaikki youtuben videot. Kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pieni komentti tähän. ei ole sänkyä, ei tv, ei mikroa, ei kahvikeitinitä jne. tavaraa ei ole paljon, kuitenkin riittävästi. vanhat kattilat, vanhat pannut n 70 vee ja toimivat. kahvipannu vanha n 40 vee. astioita ei paljon, mutta riittävästi.

mihin ihmeeseen te tarvitsette sitä roinaa. aina siisti koti kun tavarat omilla paikoillaan. vaatteet laatua ja kestävät vuosia ja samaten kengät, laatua.

huonekalut kotimaisia, vanhoja hyvin tehtyjä ei mitää karmeata ikean tuotteita. ostakaa laatua niin ei tarvitse kymenniin vuosiin ostaa mitään.

Missä nukut, sohvallako?

Olen eri, mutta olen jo vuosia nukkunut lattialle levitetyllä vaahtomuovipatjalla. Patja on samanlainen, jota käyttäisin sängynkehikossa, joten mukavuus on täsmälleen sama. Inhoan joustinpatjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Kukaan ei halua jotain 90-luvun vauvanvaatteita edes ilmaiseksi. Muoti muuttuu lastenvaatteissakin. Nykyaikaisia, ehjiä vaatteita alle eurolla ja allekin sen kirpparilta. Itse olen lahjoittanut vanhoja vaatteita Karjala-keräyksiin, sinne tuntuvat kelpaavan. Ja tulee itsellekin hyvä mieli kun voi olla hyödyksi. Kyllä omalle ajalle ja tavaroiden valokuvaukseen esim kannattaa joku hinta arvottaa.

Meillä on omakotitalollinen tavaraa, joista 70-80% ylimääräistä+ulkovarasto jossa kaikki 100% pois annettavaa. Suurin osa on hyvää ja käyttökelpoista, uusia merkkivaatteitakin. Samoin jkv. Arabiaa ja Iittalaa ja muita astioita joka lähtöön. Tauluja, mattoja, verhoja, liinoja löytyy, ym, ym, ym.

Nyt ollaan päästy tuumasta toimeen. Miniät (3) myyvät paikallisilla kirppiksillä ja saavat mukavasti tienestiä. Torissa kuulema myyvät isommat ja kalliimmat. Aika hyvin on kauppa käynyt ja nuoret perheet saavat rahaa.

Taas pitää laittaa lisää myytävää.

Tavara-ahdistus on alkanut helpottamaan.

Karsiminen myymällä on pitkäaikaista työtä.

Minulla on ilmoituksia fb.ssä, torissa, huutiksessa, 3-4 krt vuodessa olen kirppiksellä myymässä.

Oma koti on kunnossa, mutta saan lahjoituksina ympäriltä myytävää.

Tärkeintä on aloittaa ja tehdä sitä jatkuvasti.

Tänä päivänä löytyy kirppiksiä, joilla on provikkamyynti.

Itse vien tälläiseen 2 krt vuodessa, kaikki, mitkä eivät ole menneet kaupaksi.

Rahaa ei tänä päivänä paljoa saa, mutta tuleepahan tarpeeton kiertoon.

Kyllä ei ole mitään helppoa hommaa tavaran myynti. Meillä oli muutama iso perintöhuonekalu vastikään myynnissä enkä toiste aio siihen ryhtyä vaan lahjoitan tarpeettomat suoraan!

Hintapyyntö laitettiin melko alas ja silti lopullinen saatu hinta oli vieläkin reilusti pienempi. Eikä ollut parin päivän kaupittelu vaan yli parin kuukauden.

Mutta koska pääasia oli päästä huonekaluista eroon niin oltiin tyytyväisiä ettei ainakaan tarvinnut maksaa niiden pois viennistä. Ja oli mukavaa että niille löytyi vielä uudet omistajat.

Aluksi toki oli luultu ostajista tulevan heti jonoa. Ja saatavan hinnan olevan suurempi.

Mutta onhan se totta ettei enää ole suuria ikäluokkia vailla tavaraa kun sitä liikaa jo perintönäkin. Kun vaan älyäisivät siirtää sitä tavaraa jälkipolville ajoissa.

Ei ole kivaa saada yllättäen vasta perunkirjoituksessa testamentista lukea että esim. pirttikalusto ja kaappikello tulevat sitten teille kaupunkiyksiöön! Ois parempi kysyä etukäteen haluaako ylipäänsä jotain ja jo aiemmin antaa niitä toivottuja.

Jatkossa muistamme, että vaikka tavaran hankinta/vastaanotto onkin helppoa niin sen huolenpito ja loppusijoitus voi olla erittäin työlästä ja aikaavievää.

Tuossa vaan on sellainen pointti, että vaikka kuinka ajoissa koittaisi siirtää tavaraa nuorelle polvelle, eivät he ota.

Meillä ainakin ovat kieltäytyneet kohteliaasti ottamasta mitään. Nuorilla on OMA MAKU.

Vihdoin viimein se on mennyt meidän vanhempien jakeluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Kukaan ei halua jotain 90-luvun vauvanvaatteita edes ilmaiseksi. Muoti muuttuu lastenvaatteissakin. Nykyaikaisia, ehjiä vaatteita alle eurolla ja allekin sen kirpparilta. Itse olen lahjoittanut vanhoja vaatteita Karjala-keräyksiin, sinne tuntuvat kelpaavan. Ja tulee itsellekin hyvä mieli kun voi olla hyödyksi. Kyllä omalle ajalle ja tavaroiden valokuvaukseen esim kannattaa joku hinta arvottaa.

Mistä sinä voit tietää ettei kukaan halua ilmaiseksikaan? Ihan hyvin voi jossain olla tuore äiti joka tykkää just 90-luvun vauvanvaatteista ja on valmis niistä jotain maksamaankin.  Miksi olet sitten lahjoittanut Karjalaan niitä jos ei kukaan halua edes ilmaiseksi? Jos sinä et halua, aivan hyvin joku toinen voi haluta. Joku jolle muoti ei ole pääasia (usko pois sellaisiakin ihmisiä on, vauva ei muodista perusta joten muotikuteet ostetaan vain että saisi toisilta äideiltä hyväksyntää ja kaikki eivät ole niin huomionkipeitä että siihen sortuisivat)

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Sitä ilmettä kun bangladeshilainen pikkutyttö saa elämänsä ensimmäisen nuken!🤗

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Meillä on lastenlapset maalla pärjänneet täyttä päätä vanhoissa kirppisvaatteissa vauvoista asti.

Kun tullaan kouluikään, täytyy hankkia kaupasta edullista muodikasta ettei joudu kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Meillä on lastenlapset maalla pärjänneet täyttä päätä vanhoissa kirppisvaatteissa vauvoista asti.

Kun tullaan kouluikään, täytyy hankkia kaupasta edullista muodikasta ettei joudu kiusatuksi.

Elintaso-Suomessa kiusataan lasta hyvinkin helposti jos käyttää kirppisvaatteita.

Toisin on Aasiassa ja Afrikassa. Lähemmäksikin voi viedä ja tuottaa iloa kaikkein köyhimmille. Esim. Bulgaria, Romania, Turkin maaseutu, etc.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Kukaan ei halua jotain 90-luvun vauvanvaatteita edes ilmaiseksi. Muoti muuttuu lastenvaatteissakin. Nykyaikaisia, ehjiä vaatteita alle eurolla ja allekin sen kirpparilta. Itse olen lahjoittanut vanhoja vaatteita Karjala-keräyksiin, sinne tuntuvat kelpaavan. Ja tulee itsellekin hyvä mieli kun voi olla hyödyksi. Kyllä omalle ajalle ja tavaroiden valokuvaukseen esim kannattaa joku hinta arvottaa.

Mistä sinä voit tietää ettei kukaan halua ilmaiseksikaan? Ihan hyvin voi jossain olla tuore äiti joka tykkää just 90-luvun vauvanvaatteista ja on valmis niistä jotain maksamaankin.  Miksi olet sitten lahjoittanut Karjalaan niitä jos ei kukaan halua edes ilmaiseksi? Jos sinä et halua, aivan hyvin joku toinen voi haluta. Joku jolle muoti ei ole pääasia (usko pois sellaisiakin ihmisiä on, vauva ei muodista perusta joten muotikuteet ostetaan vain että saisi toisilta äideiltä hyväksyntää ja kaikki eivät ole niin huomionkipeitä että siihen sortuisivat)

Ne on 90-luvun vaatteet on KOLMEKYMMENTÄ vuotta vanhoja. Kuinka monelle 90-luvun äidille olisi kelvannut 60-luvun lasten vaatteet? Miksi ihmeessä sinä olet sitten ostanut uusia lasten vaatteita, jos kymmeniä vuosia vanhat ovat aivan hyviä?

Eikö ole kauheeta että kolmansien maitten köyhillä lapsilla teetetään meille rikkaille muotikuteita?!

Saavat sen rupisen riisikupposen palkaksi ja töitä 20h/vrk ympäri vuoden.

Monet nukkuvat tehtaan likaisella lattialla.

Sitä tavaraa on maailma väärällään.

Mikä lie kun enää ei shoppailu innosta.

Kuhan pääsis eroon ylimääräisistä joita tyhmyyttään tuli kotiin roudattua.

Saattaa olla suht. kalliskin vaate, mutta kun katsoo lappusta nurjalta puolelta, näkee kenen selkänahasta voitot on revitty!😢

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Koska alapeukkua, niin mihin Suomessa kelpaa vanhat ei muodikkaat vaatteet ja käytetyt lelut? Ilmaista pois annettavaa tavaraa olisi tässä maassa ja paljon!

Kertokaa nyt helevata jos kerran tiedätte!

Olen syntynyt -91 ja huutonauraen katson valokuvia itsestäni vauvana ja taaperona. En ikimaailmassa huolisi omalle lapselleni näitä vaatteita, joita itse olen pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Koska alapeukkua, niin mihin Suomessa kelpaa vanhat ei muodikkaat vaatteet ja käytetyt lelut? Ilmaista pois annettavaa tavaraa olisi tässä maassa ja paljon!

Kertokaa nyt helevata jos kerran tiedätte!

Eivät tiedä eivätkä toisaalta tykkää köyhistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Kukaan ei halua jotain 90-luvun vauvanvaatteita edes ilmaiseksi. Muoti muuttuu lastenvaatteissakin. Nykyaikaisia, ehjiä vaatteita alle eurolla ja allekin sen kirpparilta. Itse olen lahjoittanut vanhoja vaatteita Karjala-keräyksiin, sinne tuntuvat kelpaavan. Ja tulee itsellekin hyvä mieli kun voi olla hyödyksi. Kyllä omalle ajalle ja tavaroiden valokuvaukseen esim kannattaa joku hinta arvottaa.

Mistä sinä voit tietää ettei kukaan halua ilmaiseksikaan? Ihan hyvin voi jossain olla tuore äiti joka tykkää just 90-luvun vauvanvaatteista ja on valmis niistä jotain maksamaankin.  Miksi olet sitten lahjoittanut Karjalaan niitä jos ei kukaan halua edes ilmaiseksi? Jos sinä et halua, aivan hyvin joku toinen voi haluta. Joku jolle muoti ei ole pääasia (usko pois sellaisiakin ihmisiä on, vauva ei muodista perusta joten muotikuteet ostetaan vain että saisi toisilta äideiltä hyväksyntää ja kaikki eivät ole niin huomionkipeitä että siihen sortuisivat)

Ne on 90-luvun vaatteet on KOLMEKYMMENTÄ vuotta vanhoja. Kuinka monelle 90-luvun äidille olisi kelvannut 60-luvun lasten vaatteet? Miksi ihmeessä sinä olet sitten ostanut uusia lasten vaatteita, jos kymmeniä vuosia vanhat ovat aivan hyviä?

No eikös tänä päivänä olen muotia ne 70-luvun lastenvaatteet ja kuosit väreineen?? Eli kohta sitten ne 90-luvun vaatteet. Miksikö olen ostanut uusia vaatteita? Silloin 90-luvulla ei ollut kirpputoreja joka kylässä eikä kuule edes nettiä, kännykästä puhumattakaan, joten osa vaatteista on lahjaksi saatuja, osa ostettuja, osa perittyjä. Olenkin aina ollut kateellinen itseäni nuoremmille äideille kuinka heillä on valtavasti varaa valita vähänkäytettyjä lasten vaatteita, kirppiksiä ja nettikirppiksiä joka puolella. Ei ollut meidän kylällä kuin yksi pienenpieni srk:n kirppis (jossa suurin osa häpesi käydä koska leimautui köyhäksi) ja sieltä ostin jos jotain sopivaa oli tarjolla. Paljon teinkin itse. Monet aikuisetkin metsästää tänä päivänä vintage vaatteita ihan arkikäyttöön. Mikä on tosi hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -91 ja huutonauraen katson valokuvia itsestäni vauvana ja taaperona. En ikimaailmassa huolisi omalle lapselleni näitä vaatteita, joita itse olen pitänyt.

Niin sinä sanot nyt mutta jossain vaiheessa tulee se nostalgiapuuska ja mieli muuttuu. On nähty niiiin monta kertaa. Kun aikaa vierii, menneet vuosikymmenet palaa muotiin ja kaikki alkaa näyttää taas hyvältä. Minä olen syntynyt 60-luvulla ja ne 70-luvun vaatteet oli ihan kamalia kun oman lapseni sain 90-luvulla. Nyt ne näyttää tosi kivoilta uusilla vauvoilla. Näin se vain menee vaikka kuinka yrittää vastaan hangoitella.

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä, että Suomessa ei tositarpeessa olevia edes ole. Muodin perään vaan kaikki. Eikä ole edes kivaa, että köyhän lapsi kulkee huonommissa kamppeissa.

Me ollaan tehty sellaisia tempauksia, että tyhjennetty vaatehuone ja -kaapit lähes tyystin ja viety valtavat pakaasit kehitysmaihin. Sinne kelpaa ja uppoaa.

Myös käytetyt lelut tuovat iloa valtavasti!

Tuossa on kuulemma se ongelma että Afrikassa nämä paikallisten vaateyritykset joutuvat ahdinkoon kun ulkomailta tuodaan halpaa/ilmaista vaatetta konttikaupalla. Eihän sielläkään ihmiset osta uutta jos saa ilmaiseksi jostain hyväkuntoista.