tavarapaljous :(

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Kuvitteellisen, hankalasti ehkä saatavan muutaman satasen takia siis viivästytät unelmakotiisi muuttamista. Sun toiminta on hyvin kaukana järkevästä, ja muistuttaa jo hoardaamisen piirteitä. Yleensä niistä potentiaalisista myyntihinnoista saa laskea pois vähintään puolet, ja kun huomioi myymiseen menevän ajan ja vaivan, sekä sen että esim. sun tapauksessa se tavara jumittaa sinua asumaan asuntoon josta haluaisit muuttaa pois, ei ole mitään järkeä pitää siitä tavarasta kiinni.

Sä et nyt millään näytä ymmärtävän sitä (henkistä ja ei-rahallista) hintaa jonka tavaran säilyttämisestä koko ajan maksat. Itsekin sanot että tuskastut siihen tavaramäärään ja myymiseen - eiko se olisi satasen arvoista jos pääsisit tuosta stressistä eroon (ja muista että se satanen on vain potentiaalinen satanen, ei varmaa tuloa).

Hoardaaja kerää jätettä muun tavaran lisäksi, minä en sitä tee ja minähän en kerää lisää vaan yritän päästä kaikesta eroon. Mikä kiire tässä muutenkaan on, velaton asunto, pärjään tuloillani. Eli ei ole mikään hengenhätä muuttaa ja luopua tavaroista. Meneehän minulla välillä hermot näiden kanssa mutta silti se ei ole syy kipata kaikkea kaatopaikalle. Uskon että tää kokemus iskostuu aivoihin loppuelämäksi enkä koskaan enää ostele huvikseni mitään tavaroita, kun elän tän tuskan tavaran hävittämisestä. Ja kyseessä ei todellakaan ole yhden satasen arvoiset tavarat vaan tuhansien eurojen arvoiset tavarat. Siksi en niistä ilmaiseksi luovu. Tarvitsen ne rahat uuden asunnon ostoon. Oikeasti kaipaisin vaan vinkkejä missä myydä enemmän ja nopeammin, mutta sellaista vinkkiä ei taida olla olemassakaan. Joten jatkan valitsemallani tiellä ja etenen pienin askelin kohti päämäärää.

Jos haluat tarkempia vinkkejä, meidän pitää tietää tarkemmin, millaista tavara on. Esim. jos sinulla on hyväkuntoisia, vanhoja Muumimukeja, niille on omat myyntipaikkansa, jos kelloja, niin ihan muut paikat. Eli kerro vähän tarkemmin, mitä tuhansien eurojen arvoista tavaraa olet myymässä?

Ihan perus taloustavaraa: huonekaluja, mattoja, verhoja, leluja, kirjoja, pelejä, käsityötarvikkeita, kaikenlaista mitä nyt normitaloudesta löytyy yleensä. Astioitakin tietysti, koristeita, keräilytavaraa jne jne.  Netissä olen aika paljon jo saanut myytyä, mutta hitaasti menee sielläkin, paketti ja kirje kerrallaan vien postiin. Olen kokeillut Toria, huuto.nettiä, facen kirppistä, paikallisia kirppiksiä. Olen kokeillut myydä yksittäin (jäätävä urakka kuvata kaikki ja laatia ilmoitukset) ja isompina satseina/laatikoina. Olen laittanut ilmoituksiin "saa tarjota/ehdottaa hintaa" mutta juuri koskaan ei tule yhtään tarjousta. Isot erät ei ketään kiinnosta, kaikki haluavat ostaa yksittäisiä tavaroita ja saan kyllä paljon paremman hinnankin siten. (Jotain olen laittanut Annetaan-ilmoituksena eikä yhtään kysyjää tai noutajaa ole ilmestynyt). Työtä se vain teettää kymmenen kertaa enemmän ja vie aikaa vuosikausia tuolla tyylillä. Mutta ehkä sitä täytyy vain hyväksyä se että aikaa tähän menee.  Eipähän tule sitten hätiköityä ja muutettua äkkiä vain jonnekin vaan voi rauhassa etsiä sitä itselle sopivaa uutta kotia. 

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että jos myyntiin laittamasi tavarat eivät kelpaa edes ilmaiseksi, niin niitä ei todellaan ole tuhansien eurojen arvosta vaan niiden arvo on hävityskustannus.

No ne jotka ei kelpaa ilmaiseksi, ne heitän lopulta roskiin. Kaikki ehjä menee lopulta kaupaksi ihan rahalla ja niissä todellakin on  tuhansia euroja rahaa kiinni.  Ongelma on vain löytää se ostaja joka tavaroista haluaa maksaa edes euron tai 50 senttiä. Roskia en kauppaa vaan ehjää tavaraa. 

Kukaan ei halua jotain 90-luvun vauvanvaatteita edes ilmaiseksi. Muoti muuttuu lastenvaatteissakin. Nykyaikaisia, ehjiä vaatteita alle eurolla ja allekin sen kirpparilta. Itse olen lahjoittanut vanhoja vaatteita Karjala-keräyksiin, sinne tuntuvat kelpaavan. Ja tulee itsellekin hyvä mieli kun voi olla hyödyksi. Kyllä omalle ajalle ja tavaroiden valokuvaukseen esim kannattaa joku hinta arvottaa.

Mistä sinä voit tietää ettei kukaan halua ilmaiseksikaan? Ihan hyvin voi jossain olla tuore äiti joka tykkää just 90-luvun vauvanvaatteista ja on valmis niistä jotain maksamaankin.  Miksi olet sitten lahjoittanut Karjalaan niitä jos ei kukaan halua edes ilmaiseksi? Jos sinä et halua, aivan hyvin joku toinen voi haluta. Joku jolle muoti ei ole pääasia (usko pois sellaisiakin ihmisiä on, vauva ei muodista perusta joten muotikuteet ostetaan vain että saisi toisilta äideiltä hyväksyntää ja kaikki eivät ole niin huomionkipeitä että siihen sortuisivat)

Ne on 90-luvun vaatteet on KOLMEKYMMENTÄ vuotta vanhoja. Kuinka monelle 90-luvun äidille olisi kelvannut 60-luvun lasten vaatteet? Miksi ihmeessä sinä olet sitten ostanut uusia lasten vaatteita, jos kymmeniä vuosia vanhat ovat aivan hyviä?

No eikös tänä päivänä olen muotia ne 70-luvun lastenvaatteet ja kuosit väreineen?? Eli kohta sitten ne 90-luvun vaatteet. Miksikö olen ostanut uusia vaatteita? Silloin 90-luvulla ei ollut kirpputoreja joka kylässä eikä kuule edes nettiä, kännykästä puhumattakaan, joten osa vaatteista on lahjaksi saatuja, osa ostettuja, osa perittyjä. Olenkin aina ollut kateellinen itseäni nuoremmille äideille kuinka heillä on valtavasti varaa valita vähänkäytettyjä lasten vaatteita, kirppiksiä ja nettikirppiksiä joka puolella. Ei ollut meidän kylällä kuin yksi pienenpieni srk:n kirppis (jossa suurin osa häpesi käydä koska leimautui köyhäksi) ja sieltä ostin jos jotain sopivaa oli tarjolla. Paljon teinkin itse. Monet aikuisetkin metsästää tänä päivänä vintage vaatteita ihan arkikäyttöön. Mikä on tosi hienoa. 

Eivät ole olleet pitkään aikaan. Me&I meni jo. Nyt on yksinkertaista ja simppeliä. Hirveä vauhkoaminen jostain jälleenmyyntiarvosta ja sitten ei edes tiedetä mitä ihmiset ostavat...

Taitaa nämä ysärihilloajat olla melko kaukana todellisuudesta...

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Totta tämäkin. Mutta monella tavarapaljous johtuu siitä, että mitään ei raski laittaa pois, koska "sitä voi joskus tarvita".

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Täydellisesti kirjoitettu tosiasiat tuossa.

Mutta mistä saamme niitä laadukkaita kotimaisia kun kaikki teeteään köyhillä?

Uudet kalliit merkkilenkkarini tehty Koreassa. Desigualin paita ja laukku Intiassa. Vaikka kuvittelin että olisivat Espanjassa valmistetut.

Ou nou kirjoitti:

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Täydellisesti kirjoitettu tosiasiat tuossa.

Mutta mistä saamme niitä laadukkaita kotimaisia kun kaikki teeteään köyhillä?

Uudet kalliit merkkilenkkarini tehty Koreassa. Desigualin paita ja laukku Intiassa. Vaikka kuvittelin että olisivat Espanjassa valmistetut.

Mitä Koreaa tarkoitat? En ihan köyhäksi Etelä-Koreaa sanoisi.

Kyllä minulta ainakin on shoppailuhalu mennyt. Kun lapussa lukee made in Bangladesh, laitan vaatteen pois enkä osta.

Ovat kyllä keksineet jättää valmistusmaan kertomatta.🙁

Konmari tuli hitiksi Suomessa varmaan 4 v sitten.

Terveisiä Hietsusta. Kirppareilla on vielä kuhinaa.

Itse en käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo tätä menoa maailma hukkuu tavaraan. Mitään ei korjata, tuotteet tehdään kestämään vain vähän aikaa,että saadaan taas uusi tuote myytyä.

Ennen tavara ostettiin kestämään aikoja, korjattiin ja paikattiin, ja tavaraa oli vähän. Ei tietoakaan nykyisestä tavararöykkiöstä joka kodissa.

Noh, tähän kun vanhempi ihminen on tottunut, ei todellakaan pysty luopumaan tavaroitaan, joita tosiaan on siunaanunut vuosien varrella melkoinen määrä!Te nuoremmat sentään pystytte luopumaan tarpeettomista tavaroistanne ja konmarinoimaan, mutta kuvitelkaa meitä pula-ajan lapsia, huoh, ei pysty heittään mitään pois......Oi voi, varsinkin mieheni säästää jokaikisen rikkinäsen hiluvitkuttimenkin, että jos joskus korjaisi ja tarvitsisi.

Voin allekirjoittaa kommenttisi, tosin itse olen 50+ enkä mistään pula-ajasta tiedä mitään, kaikkea oli yllinkyllin, varsinkin leluja/vaatetta lapsena. Oman lapsen 90-luvun tavaroista taitaa olla jemmassa ihan kaikki, vauvanvaatteista lähtien. Olen niitä nyt käynyt läpi muutaman kuukauden ja kyllä on yhtä tuskaa luopuminen. Ehjiä vaatteita ja leluja vaikka kuinka paljon. Ei mene kaupaksi, ilmaiseksi en raski antaa enkä varsinkaan kaatopaikalle laittaa. Pitäisi muuttaa pienempään asuntoon, mutta miten se onnistuu, kun ei omaisuus mahdu mihinkään? 

Laskepa paljonko niistä tavaroista kiinnipitäminen maksaa sinulle. Esim. 20 lisäneliotä maksaa vuokra-asunnossa luokkaa 200-400 euroa joka ikinen kuukausi. Paljonko sun pitäisi tavaroista netota jotta nämä kulut kompensoituu, jos pitkität muuttoa esim. puoli vuotta? Tai vuoden? Tulee aika kallis hintalappu 90-luvun potkuhousuille...

No pari sataa on vastike omassa asunnossa, ei se sen enempää maksa se varastoiminen. Asun samassa tilassa itsekin romujeni kanssa :)

Miksi sitten haluat muuttaa pienempään, jos sellaisessa asuminen ei ole yhtään edullisempaa? Eiko kannata asua isossa, jos se kerran maksaa ihan saman verran, eihän pienempään muutosta ole silloin mitään hyotyä?

Uudempaan asuntoon ja isompaan kaupunkiin, siinä on tavoite. Pienemmässä ja uudemmassa asunnossa vastike on vielä pienempi. Eikä tarvetta remonteillekaan ihan heti.

Aaaand there u go: sun tavaroiden hinta on siis asua vanhassa asunnossa ja pienessä kaupungissa, pelätä remontteja, ja maksaa isompaa vastiketta. Hinta ei ole pelkästään se mitä menetät euroissa, hinta on kaikki tämä mitä menetät. Tavaroiden hinta on se, ettet voi asua niinkuin haluaisit (uudessa asunnossa isommassa kaupungissa). Onko se tavara sen arvoista, saatko siitä yhtä paljon iloa kuin saisit tuollaisesta uudesta asunnosta? 

Saan tuosta tavaramäärästä iloa jos saan sen myytyä :)  Jos heitän satasen edestä  tavaraa kaatopaikalle, se tuntuu juuri samalta kuin heittäsi satasen setelin kaatopaikalle. Eihän sitä kukaan järkevä ihminen tee! Tämähän se minun ongelma juuri on kun näen kaikissa tavaroissa rahaa, en voi antaa pois enkä heittää roskiin. Meneehän ne kaupaksi kun jaksaisi myydä ja tarjota, mutta niin armottoman hitaasti että tuskastun. Pitäisi löytää paikka jossa myydä nopeammin ja enemmän kerralla. 

Jos siitä ei saa rahaa, se ei ole rahanarvoista tavaraa.

Entä jos antaisit ne kierrätykseen, ei menisi kaatopaikalle. Joko jollekin avustusjärjestölle tai tekstiilikierrätykseen?

Suoraan sanoen toi kuulostaa aika järjettömälle touhulle.

Ja jos rahaa haluaa, pitäisi tavaroista osata luopua järkevässä ajassa. Tavara (valtaosa) vanhenee, tulee uusia järkevämpiä materiaaleja ja malleja.

Itse olen tässä yhtä kuolinpesää tyhjennellyt, ja todennut tämän tavaran vanhenemisen. Ei ole kyse edes kovin vanhasta tavarasta, ja tavara on ollut todella hyvää.

Mutta:

Kahviastiastoja käytetään harvoin, arjessa käytetään mukeja.

Hopea-aterimien kanssa sama juttu, harvapa näitä enää keräilee.

Matkalaukut ovat kehittyneet huimasti, ovat nykyään paljon kevyempiä ja nelipyöräisiä.

Jopa käytettävät korut ovat muuttuneet.

Jne. Siis, jos tavara käy turhaksi, myy se ajoissa!

Nimenomaan on ihan järjetöntä touhua, mutta millä itsensä aivopesisi että ei näkisi kaikessa tavarassa rahaa? Meillä ei ole pienellä kylällä mitään kierrätyspistettä eikä järjestöä joka kierrättäisi tavaroita. Kaksi vaihtoehtoa vain, joko myyn tavarat tai heitän kaatopaikalle ja jälkimmäiseen ei järki taivu.

Kuule se raha on menetetty silloin, kun tavarat on hankittu, eikä sitä takaisin saa. Myös aika on rahaa, samoin oma henkinen hyvinvointi. Tavarat kaatopaikalle ja sen myötä henkinen taakka, ja siitä kohti uutta elämänvaihetta! Jos se oikeasti olisi hyvää ja arvokasta tavaraa, se menisi kaupaksi... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -91 ja huutonauraen katson valokuvia itsestäni vauvana ja taaperona. En ikimaailmassa huolisi omalle lapselleni näitä vaatteita, joita itse olen pitänyt.

Niin sinä sanot nyt mutta jossain vaiheessa tulee se nostalgiapuuska ja mieli muuttuu. On nähty niiiin monta kertaa. Kun aikaa vierii, menneet vuosikymmenet palaa muotiin ja kaikki alkaa näyttää taas hyvältä. Minä olen syntynyt 60-luvulla ja ne 70-luvun vaatteet oli ihan kamalia kun oman lapseni sain 90-luvulla. Nyt ne näyttää tosi kivoilta uusilla vauvoilla. Näin se vain menee vaikka kuinka yrittää vastaan hangoitella.

Ysäri on ollut muodissa jo parin vuoden ajan, silti kukaan ei halua haurastuneita, haalistuneita ja luultavasti tunkkaisen hajuisia lastenvaatteita. Saati maksa niistä jotain.

Omassa kodissa on aina pysynyt se linja, että turhaa rojua ei kerätä, ostan vain tarpeeseen jne. Asun 44 neliön kaksiossa ja kaikki tavara mahtuu sinne hyvin, kaapit ei ole edes täynnä vaan tyhjiäkin hyllyjä löytyy + sesonkitavarat varastossa (kesällä talvivaatteet yms, talvella kesäkukkien ruukut jne).

Olen vanhempieni luona talovahtina kun ovat reissussa, katselen tätä tavaramäärää ja huh huh siinä tulee olemaan urakka kun heistä jonain päivänä aika jättää. Asuvat kahdestaan, 120 neliön omakotitalo, tavaraa myös kahdessa vaatehuoneessa, varastossa, ullakolla ja pihavajassa. Kaappitilaa on paljon ja kaikki täynnä. Toki meidän kolmen lapsen tavaroita on siellä myös jotain, mutta esim omia vanhoja kirjoja, muistoesineitä yms on yksi pahvilaatikollinen. En usko että sisaruksien tavaroita on sen enempää.

Ihan valtava määrä esim eriparisia astioita, erityisesti mukeja, ja nämä siis nostettu eri kaappiin missä päivittäisessä käytössä olevat astiat on. Muovirasioita ja - kippoja yksi keittiön kaappi täynnä. Vanhoja matkamuistoja ei esillä, vaan lipastossa noin kaksi muovipussillista. Ei edes mitään erityisiä, muovisia hahmoja, magneetteja, erilaisia säästöpossuja varmaan 8. Pyyhkeitä, lakanoita, pöytäliinoja ja verhoja puolitoista kaappia (lattiasta kattoon). Erilaisia vartalovoiteita, rasvoja ja vastaavia 20 eri pulloa. Useita samanlaisia ja kokoisia kakkuvuokia, monta erilaista pursotinta jne vaikka leipovat ehkä jouluna ja juhannuksena.

Alkaa ahdistaa täällä oleminen, aina kun hakee itselle esim puhdasta pyyhettä, niin järkyttyy siitä pyyhepinosta mihin törmää.

Ja kaikkea käsittämätöntä mitä on tallessa, rumia käsilaukkuja mitä en ole koskaan nähnyt äitini käyttävän, isot pinot niitä 1000+ palan palapelejä, vaikkei kumpikaan koskaan niitä rakentele. Vanhoja 80-luvun takkeja hengareissa kaksi metriä. Joulukoristeita samalta ajalta, ei varmasti enää ikinä käytössä. Osa rikkinäistä tavaraa. Ja sitten "voi viedä mökille" -rojua (niin se mökkikin vielä, ja siellä olevat rojut ja varastollinen tavaraa!). Nuo tavarat ei ikinä päädy sinne, koska sielläkin on jo kaikki tarpeellinen ja tarpeeton.

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Jännä vaan että elämme kaikki tässä kertakäyttöisen tavaran maassa, mutta kuitenkaan isolla osalla ihmisistä ei ole asunnot täynnä rikkimennyttä tavaraa. Itse asiassa ihmettelen kenellä on niin paljon rahaa, että voi ostaa niin paljon kamaa, että siitä saa käytettynäkin tuhansia euroja. Uutena siihen on siis pitänyt mennä monta kertaa enemmän rahaa...

Toisekseen, jos tuntuu, että kaikki tavara hajoaa heti käsiin, pitäisikö vähän tarkastella sitä omaa tavaroiden käsittelyä. En nimittäin muista milloin jokin tavara tai vaate olisi mennyt kertakäytöstä pilalle...

Parin vuoden välein vien kirpparille kaiken itselleni turhan.

Nyt oli taas sen aika ja 5 Ikean kassia vein ja yhden vajaan kassillisen kannoin takaisin.

Rahallinen tuotto ei ollut valtaisa, kun hinnoittelin niin, että varmasti pääsen eroon. Yhtään uutta rättiä tai yms. en sillä tuotolla osta.

Nyt on taas kaapeissa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa kodissa on aina pysynyt se linja, että turhaa rojua ei kerätä, ostan vain tarpeeseen jne. Asun 44 neliön kaksiossa ja kaikki tavara mahtuu sinne hyvin, kaapit ei ole edes täynnä vaan tyhjiäkin hyllyjä löytyy + sesonkitavarat varastossa (kesällä talvivaatteet yms, talvella kesäkukkien ruukut jne).

Olen vanhempieni luona talovahtina kun ovat reissussa, katselen tätä tavaramäärää ja huh huh siinä tulee olemaan urakka kun heistä jonain päivänä aika jättää. Asuvat kahdestaan, 120 neliön omakotitalo, tavaraa myös kahdessa vaatehuoneessa, varastossa, ullakolla ja pihavajassa. Kaappitilaa on paljon ja kaikki täynnä. Toki meidän kolmen lapsen tavaroita on siellä myös jotain, mutta esim omia vanhoja kirjoja, muistoesineitä yms on yksi pahvilaatikollinen. En usko että sisaruksien tavaroita on sen enempää.

Ihan valtava määrä esim eriparisia astioita, erityisesti mukeja, ja nämä siis nostettu eri kaappiin missä päivittäisessä käytössä olevat astiat on. Muovirasioita ja - kippoja yksi keittiön kaappi täynnä. Vanhoja matkamuistoja ei esillä, vaan lipastossa noin kaksi muovipussillista. Ei edes mitään erityisiä, muovisia hahmoja, magneetteja, erilaisia säästöpossuja varmaan 8. Pyyhkeitä, lakanoita, pöytäliinoja ja verhoja puolitoista kaappia (lattiasta kattoon). Erilaisia vartalovoiteita, rasvoja ja vastaavia 20 eri pulloa. Useita samanlaisia ja kokoisia kakkuvuokia, monta erilaista pursotinta jne vaikka leipovat ehkä jouluna ja juhannuksena.

Alkaa ahdistaa täällä oleminen, aina kun hakee itselle esim puhdasta pyyhettä, niin järkyttyy siitä pyyhepinosta mihin törmää.

Ja kaikkea käsittämätöntä mitä on tallessa, rumia käsilaukkuja mitä en ole koskaan nähnyt äitini käyttävän, isot pinot niitä 1000+ palan palapelejä, vaikkei kumpikaan koskaan niitä rakentele. Vanhoja 80-luvun takkeja hengareissa kaksi metriä. Joulukoristeita samalta ajalta, ei varmasti enää ikinä käytössä. Osa rikkinäistä tavaraa. Ja sitten "voi viedä mökille" -rojua (niin se mökkikin vielä, ja siellä olevat rojut ja varastollinen tavaraa!). Nuo tavarat ei ikinä päädy sinne, koska sielläkin on jo kaikki tarpeellinen ja tarpeeton.

Ai että mikä aarreaitta! Seassa varmasti paljon sellaista mistä saa paljonkin rahaa mutta tiedän miten tuossakin käy : kaikki kaatopaikalle yhtään tutkimatta ja selvittämättä. Tätähän se nykyään on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa kodissa on aina pysynyt se linja, että turhaa rojua ei kerätä, ostan vain tarpeeseen jne. Asun 44 neliön kaksiossa ja kaikki tavara mahtuu sinne hyvin, kaapit ei ole edes täynnä vaan tyhjiäkin hyllyjä löytyy + sesonkitavarat varastossa (kesällä talvivaatteet yms, talvella kesäkukkien ruukut jne).

Olen vanhempieni luona talovahtina kun ovat reissussa, katselen tätä tavaramäärää ja huh huh siinä tulee olemaan urakka kun heistä jonain päivänä aika jättää. Asuvat kahdestaan, 120 neliön omakotitalo, tavaraa myös kahdessa vaatehuoneessa, varastossa, ullakolla ja pihavajassa. Kaappitilaa on paljon ja kaikki täynnä. Toki meidän kolmen lapsen tavaroita on siellä myös jotain, mutta esim omia vanhoja kirjoja, muistoesineitä yms on yksi pahvilaatikollinen. En usko että sisaruksien tavaroita on sen enempää.

Ihan valtava määrä esim eriparisia astioita, erityisesti mukeja, ja nämä siis nostettu eri kaappiin missä päivittäisessä käytössä olevat astiat on. Muovirasioita ja - kippoja yksi keittiön kaappi täynnä. Vanhoja matkamuistoja ei esillä, vaan lipastossa noin kaksi muovipussillista. Ei edes mitään erityisiä, muovisia hahmoja, magneetteja, erilaisia säästöpossuja varmaan 8. Pyyhkeitä, lakanoita, pöytäliinoja ja verhoja puolitoista kaappia (lattiasta kattoon). Erilaisia vartalovoiteita, rasvoja ja vastaavia 20 eri pulloa. Useita samanlaisia ja kokoisia kakkuvuokia, monta erilaista pursotinta jne vaikka leipovat ehkä jouluna ja juhannuksena.

Alkaa ahdistaa täällä oleminen, aina kun hakee itselle esim puhdasta pyyhettä, niin järkyttyy siitä pyyhepinosta mihin törmää.

Ja kaikkea käsittämätöntä mitä on tallessa, rumia käsilaukkuja mitä en ole koskaan nähnyt äitini käyttävän, isot pinot niitä 1000+ palan palapelejä, vaikkei kumpikaan koskaan niitä rakentele. Vanhoja 80-luvun takkeja hengareissa kaksi metriä. Joulukoristeita samalta ajalta, ei varmasti enää ikinä käytössä. Osa rikkinäistä tavaraa. Ja sitten "voi viedä mökille" -rojua (niin se mökkikin vielä, ja siellä olevat rojut ja varastollinen tavaraa!). Nuo tavarat ei ikinä päädy sinne, koska sielläkin on jo kaikki tarpeellinen ja tarpeeton.

Ai että mikä aarreaitta! Seassa varmasti paljon sellaista mistä saa paljonkin rahaa mutta tiedän miten tuossakin käy : kaikki kaatopaikalle yhtään tutkimatta ja selvittämättä. Tätähän se nykyään on.

Jep, nykyään roskat viedään kaatopaikalle, ennen ne haudattiin pahimmillaan omaan pihaan tai metsään kuoppaan. Kuopan täyttyessä uusi viereen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla olisi lasten kirjoja (tosi siistejä), joitain lelujakin, esim. Hakka,puinen juna, muovisia pieniä eläimiä, He-Man,  junarata, legoja.  Rekkauduin Torille, mutta en haluaisi mitään kamalaa soittelurumbaa :(  Digitaidoissakin vajausta; en osaa siirtää kuvia puhelimelta läppärille. Vanhus kun olen enkä ole taitoa tarvinnut.  Mitä mieltä olette, jos laitan lapun vanhaan tyyliin kaupan ilmoitustaululle, menisivätköhän  kaupaksi? Ai niin, myös pelejä on, Cluedo, Rahaa kuin roskaa ainakin.

Pöydän vuokraaminen ja tavaroiden rahtaaminen kirppikselle on autottomalle aika hankalaa.

Torilla ei mene mikään enää kaupaksi, ei edes ilmaiseksi annettava tavara. Ainakaan minun kokemuksesta. Huutonetissä menee paremmin ja facebookin kirppisryhmissä myös. Minulla sama tilanne eli ei autoa ja kirppikselläkään ei mene oikein mitään, ihan satunnaisesti jotain. Viimeksi laitoin pöydän täyteen oman lapseni vanhoja ja ehjiä leluja ja kirjoja, hädin tuskin sain pöytävuokran verran rahaa. Yhtään kirjaa ei mennyt. Toinen hyvä vaihtoehto vois olla Vähänkäytetty.fi nettikirppis, jos saat sen yhden paketin vietyä postiin (vähintään 20 tuotetta pitää olla). Tavarat on heti pois jaloista ja takaisin ei tarvitse myymättömiä lunastaa jos et halua. Ottavat tosin jo 2,90€/tuote provisiota eli isompia paketteja ehkä kannattaa koota ja postimaksua 6,90€. Kaupan ilmoitustauluihin en usko myöskään.

Kiitos muistutuksesta tuota Vähänkäytettyä koskien. Tulikin jokin yhteistyösähköposti, mutta en jaksanut silloin sitä lukea. Ei ole enää voimassa tietenkään. Mutta tuon parinkymmenen esineen paketin voisin koota ja vikua taas jotain ex-työkaveria avuksi kuljetuksessa.

Puistokirppis oli täällä keväällä hyvin sateisena päivänä ja toinen kirppis meni ohi kun en tiennyt sellaista olevankaan

Yhden Arabian kahviastiaston sain myytyä vanhantavaranliikkeeseen, ei siitä paljoa rahaa saanut, mutta olin ihan rahaton ja nekin kympit auttoi. Tulihan siitäkin pikku kolo yhteen kaappiin, että saan sinne ujutettua jotain. Minulla on kyllä ihmeen paljon astioita!Ihania mukeja kaupassa nähdessäni aloitan mantran: sulla on noita, sä et tarvii!

Vierailija kirjoitti:

Omassa kodissa on aina pysynyt se linja, että turhaa rojua ei kerätä, ostan vain tarpeeseen jne. Asun 44 neliön kaksiossa ja kaikki tavara mahtuu sinne hyvin, kaapit ei ole edes täynnä vaan tyhjiäkin hyllyjä löytyy + sesonkitavarat varastossa (kesällä talvivaatteet yms, talvella kesäkukkien ruukut jne).

Olen vanhempieni luona talovahtina kun ovat reissussa, katselen tätä tavaramäärää ja huh huh siinä tulee olemaan urakka kun heistä jonain päivänä aika jättää. Asuvat kahdestaan, 120 neliön omakotitalo, tavaraa myös kahdessa vaatehuoneessa, varastossa, ullakolla ja pihavajassa. Kaappitilaa on paljon ja kaikki täynnä. Toki meidän kolmen lapsen tavaroita on siellä myös jotain, mutta esim omia vanhoja kirjoja, muistoesineitä yms on yksi pahvilaatikollinen. En usko että sisaruksien tavaroita on sen enempää.

Ihan valtava määrä esim eriparisia astioita, erityisesti mukeja, ja nämä siis nostettu eri kaappiin missä päivittäisessä käytössä olevat astiat on. Muovirasioita ja - kippoja yksi keittiön kaappi täynnä. Vanhoja matkamuistoja ei esillä, vaan lipastossa noin kaksi muovipussillista. Ei edes mitään erityisiä, muovisia hahmoja, magneetteja, erilaisia säästöpossuja varmaan 8. Pyyhkeitä, lakanoita, pöytäliinoja ja verhoja puolitoista kaappia (lattiasta kattoon). Erilaisia vartalovoiteita, rasvoja ja vastaavia 20 eri pulloa. Useita samanlaisia ja kokoisia kakkuvuokia, monta erilaista pursotinta jne vaikka leipovat ehkä jouluna ja juhannuksena.

Alkaa ahdistaa täällä oleminen, aina kun hakee itselle esim puhdasta pyyhettä, niin järkyttyy siitä pyyhepinosta mihin törmää.

Ja kaikkea käsittämätöntä mitä on tallessa, rumia käsilaukkuja mitä en ole koskaan nähnyt äitini käyttävän, isot pinot niitä 1000+ palan palapelejä, vaikkei kumpikaan koskaan niitä rakentele. Vanhoja 80-luvun takkeja hengareissa kaksi metriä. Joulukoristeita samalta ajalta, ei varmasti enää ikinä käytössä. Osa rikkinäistä tavaraa. Ja sitten "voi viedä mökille" -rojua (niin se mökkikin vielä, ja siellä olevat rojut ja varastollinen tavaraa!). Nuo tavarat ei ikinä päädy sinne, koska sielläkin on jo kaikki tarpeellinen ja tarpeeton.

Hassua, minullakin oli noita pursottimia ja kaikenlaisia ihme vekottimia, enkä niitä ole käyttänyt kymmeniin vuosiin, ainakaan koristeellisia kananmunanviipaleita pilkkovaa laitetta.  Sen osat koottiin torniksi :)

Perunalumenpuristin oli kyllä käytössä, mutta siinä ehti toisen ruuat jäähtyä kun toiselle tehtiin lunta. Ja se sitten ruostuikin. Oli varmaan tämä kokkivaihe, jolloin ajattelin kunnostautua ruuanlaitossa, vaikka inhoan sitä. Huomasin muuten netistä, että Kokki-pataa on myynnissä ja sitä ostetaan. Olen kyllä sitä käyttänyt, mutta nyt se on ollut kaapin perällä. Useimmiten olen käyttänyt 70-luvulta peräisin olevia Pyrex-uuniastioita. Kestäviä ovat!

Vierailija kirjoitti:

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Jännä vaan että elämme kaikki tässä kertakäyttöisen tavaran maassa, mutta kuitenkaan isolla osalla ihmisistä ei ole asunnot täynnä rikkimennyttä tavaraa. Itse asiassa ihmettelen kenellä on niin paljon rahaa, että voi ostaa niin paljon kamaa, että siitä saa käytettynäkin tuhansia euroja. Uutena siihen on siis pitänyt mennä monta kertaa enemmän rahaa...

Toisekseen, jos tuntuu, että kaikki tavara hajoaa heti käsiin, pitäisikö vähän tarkastella sitä omaa tavaroiden käsittelyä. En nimittäin muista milloin jokin tavara tai vaate olisi mennyt kertakäytöstä pilalle...

Jännääpä hyvinkin,  että minulla on tuhansien eurojen edestä tavaraa kotona kun olen koko ikäni kaiken säästänyt, siis kaiken ehjän. Kaikki lahjaksi saadut, ostetut ja perityt. Lisäksi kun lapsikin on osannut käsitellä tavaroita hyvin niin lelut ja kirjat on vielä myyntikelpoisia. Toiseksi moni tavara on kuin onkin nostanut arvoaan vuosikymmenien aikana, monet keräilytavarat mm. Nuorethan ei tätä ymmärrä koska kaikki on rikottu tai heitetty kaatopaikalle kun on ostettu halpaa ja huonoa, joka ei kestä kymmeniä vuosia tai ne on sitten siellä äidillä ja isällä vielä varastoituna. Kyllähän 50v aikana ihmiset ehtii ostaa kaikenlaista tavaraa uutena ja käytettynä.

Tavarapaljouden selättämiseen auttaa inventaario, järjestely, siivous, kierrätys ja ostolakko. Tee ekoteko ja pysyvä ostolakko H&M, Zara yms. kauppoihin ja verkkokauppoihin, jotka myyvät kehitysmaissa lapsi- ja orjatyövoimalla valmistettuja tuotteita. Vaatteisiin ja kenkiin pitää saada näkyviin valmistusmaa ja valmistusolosuhteet. Kuluttajansuoja on olematon ja kuluttaja ei saa tietoa tuotteen valmistuksesta, eettisyydestä, ekologisuudesta ja ympäristövaikutuksista. Kalliimmat merkit tehdään samoissa kehitysmaiden hikipajoissa kuin halvat merkit. Tv-sarjassa "Verta, hikeä ja t-paitoja" brittinuoret vietiin Aasian hikipajoihin katsomaan, kuinka halpahallien vaatteet tehdään: https://fi.wikipedia.org/wiki/Verta,_hike%C3%A4_ja_T-paitoja

Halpavaatteet ovat lyhytikäisiä, koska ne eivät kestä käyttöä ja pesua. Saumat kiertävät ja vaatteisiin tulee nopeasti reikiä. Kengät hajoavat jopa muutamassa viikossa. Pidä ostokuitti tallessa, palauta viallinen tuote ja vaadi rahat takaisin. Huonekalut valmistetaan halvasta ja ohuesta levystä. Juuri mikään ei kestä äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle.

Harva kuluttaja ajattelee vaatekaupoissa, että vaateteollisuus tuottaa vuosittain enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin koko maailman lento- ja rahtiliikenne yhteensä. Kuluttajan on melko vaikea löytää eettisesti ja ekologisesti valmistettuja tuotteita. Suomessa ei valmisteta juuri mitään alusta loppuun asti. Sivustolla http://vihreatvaatteet.com/ on oppaita ja tietoa vastuullisiin hankintoihin: http://vihreatvaatteet.com/julkaisut/

Tavarapaljouden keskelläkin kannattaa muistaa, että kierrätys kannattaa ja sinulle tarpeeton voi olla jollekin muulle tarpeellinen. Kaatopaikalle ei kannata viedä käyttökelpoisia tavaroita.

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Vierailija kirjoitti:

Ou nou kirjoitti:

Kotimaisuus kunniaan! kirjoitti:

Tavarapaljous johtuu huonolaatuisista kertakäyttötavaroista ja hamstrausvimmasta. Suomalaiset ovat hieman omituista kansaa. Kun tarjolla on ilmainen ämpäri (1-2€ muoviämpäri), paikkaan on pitkä jono. Ja kun suomalainen saa ilmaisen ämpärin ja kahvia, niin jono vain pitenee!

Suomeen rahdataan halpaa ja kehnolaatuista tavaraa Kiinasta, Intiasta, Bangladeshista ja muista kehitysmaista. Tuotteiden valmistus tapahtuu orja- ja lapsityövoimalla. Suomalaisissa kodeissa on kaapit ja komerot täynnä. Vaatehuoneet, varastot ja autotallit pullistelevat tavaraa. Kun kotiin ei mahdu, niin vuokrataan vuokravarasto. On älytöntä maksaa turhan tavaran säilytyksestä vuokraa joka kuukausi! Vaatteet ja kengät ovat huonolaatuisia. Kaupoista ei enää löydy kotimaisia laatumerkkejä kuten Nanso ja Finnwear. Jopa Marimekko valmistuttaa vaatteensa ulkomailla. Myös kotimaisia huonekaluja on vaikea löytää. Esimerkiksi Pohjanmaan Kalusteen huonekaluja valmistetaan Virossa.

Täydellisesti kirjoitettu tosiasiat tuossa.

Mutta mistä saamme niitä laadukkaita kotimaisia kun kaikki teeteään köyhillä?

Uudet kalliit merkkilenkkarini tehty Koreassa. Desigualin paita ja laukku Intiassa. Vaikka kuvittelin että olisivat Espanjassa valmistetut.

Mitä Koreaa tarkoitat? En ihan köyhäksi Etelä-Koreaa sanoisi.

Enpä minäkään Etelä-Koreaa köyhäksi sanoisi, vaikka tuosta kirjoituksestani niin voisi päätellä. Siinä vaan mietin suomiteollisuuden harmittavaa häviämistä; että kaikki teetetään muualla, aina halvemmin kustannuksin.

Kerronpa rikkaus vs köyhyys tapauksen 20v takaa, jolloin E ja P Koreoiden erot olivat minulle vielä hakusessa.

Ulkomaanmatkalla vieressäni istui huomattavan arvokkaasti pukeutunut keski-ikäinen rouva. Hänellä oli erittäin runsaasti kultakoruja yllään.

Tiedustelin kohteliaasti hänen kotimaataan ja sain vastaukseksi Korea viehkon hymyn kera. Pitihän minun vielä kysyä Etelä- vai Pohjois-? Sen jälkeen rouva katseli muihin suuntiin eikä sanonut minulle sanaakaan.

Olin siis mokannut täydellisesti.😂

Olen joitain vuosia kiinnittänyt tosissani huomiota kotimme tavaramäärään ja luulen, että tällä hetkellä on ihan hyvä tilanne, sillä uutta karsittavaa ei juuri löydy. Huomaan kuitenkin, että hilloan kaapissani edelleen aika paljon sellaisia vaatteita, jotka periaatteessa ovat ihan hyviä ja joista pidän, mutta jotka kuitenkin jäävät käyttämättä. Tästä voi kai tehdä päätelmän, että jotain vikaa niissä on, kun ne kerran jäävät vaille käyttöä. Olisi mukavaa osata tehdä noidenkin vaatteiden suhteen päätös, että käytänkö niitä vielä vai laitanko suosiolla pois, mutta vaikeaa on.