tavarapaljous :(

Kiitos Tidying up -vinkistä. Katsoin ensimmäisen jakson ja teki heti mieli vetää vaatteet pois kaapista.

Kerrankin inspiroiva ohjelma! Katsottiin miehen kanssa sitä Marie Kondon ohjelmaa joitain jaksoja, ja mies sortteerasi t-paita-, housu- ja neulepinonsa. Minä järjestelin pakasterasiahelvetin.

Uffille lähti pari kassia ja roskikseen samoin. Olen marittanut ennenkin, mutta vähän oli taas päässyt lipsumaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok tuo Tidying up, toki se on hieman amerikkalaistyylinen kun perheetkin ovat amerikkalaisia. Onneksi perhetilanteet ja kodit ovat kuitenkin todella erilaisia ja -tasoisia.

Siivoaminen jäi sivuosaan, pääasia tuntui olevan perheiden terapiointi. Kaikenmaailman dr. philejä riittää, olisivat keskittyneet tässä säilytysratkaisujen esittelyyn. Kondo on kyllä herttainen!

Haluaisin nähdä Kondon järjestämässä japanilaisia koteja, silloin todennäköisesti keskityttäisiin asiaan, eli järjestämiseen, eikä nyyhkytarinoihin. Ja pääsisi kurkistamaan, miten japanilaiset elävät! Ainakin korealaiset sarjat ovat suosittuja Netflixissä, miksi ei tuokin toimisi? Puhuuhan Kondo tuossakin pääasiassa japania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok tuo Tidying up, toki se on hieman amerikkalaistyylinen kun perheetkin ovat amerikkalaisia. Onneksi perhetilanteet ja kodit ovat kuitenkin todella erilaisia ja -tasoisia.

Siivoaminen jäi sivuosaan, pääasia tuntui olevan perheiden terapiointi. Kaikenmaailman dr. philejä riittää, olisivat keskittyneet tässä säilytysratkaisujen esittelyyn. Kondo on kyllä herttainen!

Tosiaankin siivoaminen oli tässä minimaalisesti esillä ja liikaa perheen elämää.

Muutenkin liian jenkkimäinen kuten joka ovenavauksen halailusessiot täysin turhia.

Pitää vielä jatkaa toinenkin osa, että löytyisi itselle intoa alkaa järjestelemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä alkaa tiistaina sarja Tidying up with Marie Kondo. Ajattelin katsoa. 

Onko joku jo katsonut tätä? Kolmen ensimmäisen jakson perusteella ainakin minulle pettymys. Perus sisustusohjelma muiden joukossa. Kuvaus/leikkaustyyli jotenkin levoton, teennäistä kiljumista oviaukossa ja sisältö jää olemattomaksi. Harmi.

Oletko lukenut kirjoja? Tai aloittanut itse konmaritusta? Olen lukenut osittain Kondon "valkoisen kirjan" ja nyt luen alkuperäistä "pinkkiä kirjaa". Minusta kirja ja ohjelma tukevat hyvin toisiaan ja myös järjestelyprosessia, olen nyt lomalla käynyt vaatteita miehen kanssa läpi (minä omia, hän omiaan) kirjaa lukien ja nyt ohjelmaa katsoen. Täällä alkaa näyttää jo paljon siistimmältä! ☺Pelkästään ohjelmaa katsomalla ehkä olisi sama fiilis ja minuakin ärsyttää kiljuminen, onneksi sitä ei kaikkien asiakkaiden kanssa ole, enemmän amerikkalainen kuin japanilainen tapa...

Karsimalla ja katsot tarkkaa mitä heität roskiin ja mitä viet kirpparille.

Olen karsinut meidän asuntoa 4 kertaa. Kirpparille vietävää on vielä paljon.

Roskiin mennyt paljon.

Nykyään ostan laatua sekä toimivaa. No eipä enää ole mitä karsia.

Lamputkin osta vain design lamppuja koska ne voi myydä.

Nykyään roina ärsyttää. Meillä lapset 15 ja 17v. ja jossain vaiheessa tulee muutto pienempään asuntoon eli ollaan vielä silloinkin kusessa kun 2 vaatekaappia täynnä tavaraa. Nekin saatava tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Karsimalla ja katsot tarkkaa mitä heität roskiin ja mitä viet kirpparille.

Olen karsinut meidän asuntoa 4 kertaa. Kirpparille vietävää on vielä paljon.

Roskiin mennyt paljon.

Nykyään ostan laatua sekä toimivaa. No eipä enää ole mitä karsia.

Lamputkin osta vain design lamppuja koska ne voi myydä.

Nykyään roina ärsyttää. Meillä lapset 15 ja 17v. ja jossain vaiheessa tulee muutto pienempään asuntoon eli ollaan vielä silloinkin kusessa kun 2 vaatekaappia täynnä tavaraa. Nekin saatava tyhjäksi.

Korjaan, vaatehuoneet täynnä tavaraa.

Monesti Konmaria syytetään niiden parin erikoisemman neuvon takia ihme huuhaaksi, kiitellä nyt tavaroita ja taputella niitä. Mutta tuossa tv-sarjassa minuun teki suuren vaikutuksen se, miten hän etsi paikan, istui lattialle, hiljentyi ja "tervehti kotia ja esitteli itsensä ja kiitti kotia" sanomatta sanaakaan. Siinä muutamaa perhettä alkoi itkettää, enkä ihmettele. Loistava esimerkki siitä, miten kiitollisuus joskus unohtuu. Se, että on katto pään päällä ja että on perhe, se on hienoa.

Ja pois laitettavan vaatteen kohtelias kiittäminen! Ihminen joka arvostaa ja kiittää tavaroitaan, ei tuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä alkaa tiistaina sarja Tidying up with Marie Kondo. Ajattelin katsoa. 

Onko joku jo katsonut tätä? Kolmen ensimmäisen jakson perusteella ainakin minulle pettymys. Perus sisustusohjelma muiden joukossa. Kuvaus/leikkaustyyli jotenkin levoton, teennäistä kiljumista oviaukossa ja sisältö jää olemattomaksi. Harmi.

Oletko lukenut kirjoja? Tai aloittanut itse konmaritusta? Olen lukenut osittain Kondon "valkoisen kirjan" ja nyt luen alkuperäistä "pinkkiä kirjaa". Minusta kirja ja ohjelma tukevat hyvin toisiaan ja myös järjestelyprosessia, olen nyt lomalla käynyt vaatteita miehen kanssa läpi (minä omia, hän omiaan) kirjaa lukien ja nyt ohjelmaa katsoen. Täällä alkaa näyttää jo paljon siistimmältä! ☺Pelkästään ohjelmaa katsomalla ehkä olisi sama fiilis ja minuakin ärsyttää kiljuminen, onneksi sitä ei kaikkien asiakkaiden kanssa ole, enemmän amerikkalainen kuin japanilainen tapa...

Olen kyllä lukenut molemmat kirjat, eikä sarja tuonut minulle niihin mitään lisäarvoa. Päinvastoin tuntuu, ettei sarjassa juurikaan edes noudatettu Konmarin oppeja. Monet itkivät, etteivät halua luopua jostain rakkaasta esineestään, vaikka Konmarin mukaan näistä ei edes tarvitse luopua, jos ne tuottavat iloa.

Kondo itse ei jotenkin edes sovi tähän jenkkihössötyssarjaan. Tuntuu, että hänet on pakotettu tuohon jenkkimuottiin. Ymmärtäisivätpä kuvata toisen tuotantokauden Japanissa.

Olipa tosiaan pettymys tuo Kondon ensimmäinen jakso. Höh. Asiasta saisi eri tasolla niin paljon enemmän irti, nyt koko metodi jäi jonkinlaisen epäselvän hössötyksen ja tössötyksen jalkoihin. 

Pitänee antaa mahdollisuus vielä toiselle jaksolle. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa tosiaan pettymys tuo Kondon ensimmäinen jakso. Höh. Asiasta saisi eri tasolla niin paljon enemmän irti, nyt koko metodi jäi jonkinlaisen epäselvän hössötyksen ja tössötyksen jalkoihin. 

Pitänee antaa mahdollisuus vielä toiselle jaksolle. 

Samaa se oli joka jaksossa. ”Iih hi hi! Thank you yes let me hug you!” Ja tavaraa jäi koteihin silti laatikko kaupalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tosiaan pettymys tuo Kondon ensimmäinen jakso. Höh. Asiasta saisi eri tasolla niin paljon enemmän irti, nyt koko metodi jäi jonkinlaisen epäselvän hössötyksen ja tössötyksen jalkoihin. 

Pitänee antaa mahdollisuus vielä toiselle jaksolle. 

Samaa se oli joka jaksossa. ”Iih hi hi! Thank you yes let me hug you!” Ja tavaraa jäi koteihin silti laatikko kaupalla...

Itse asiassa jos on katsonut japanilaisia sarjoja niin niistä huomaa, että heillä on tapana tervehtiä pitkään ja hartaasti ja nimenomaan "kiekuvalla" tyylillä, samoin ennen ruokailua toivotellaan hyvää ruokahalua ja kiitellään pitkään jne. Jostain syystä se vain on kawai kun he tekevät sen ja jotenkin "liian amerikkalaista" kun amerikkalaiset tekevät sen :)

Mutta sarja on kyllä hyvä esimerkki siitä, että konmaritus ei ole minimalismia. Toisaalta se on hyvä osoitus siitä, että Marie ei ole mikään epäekologinen tuhluri joka heittelisi iloisena tavaraa roskiin, esim. tavaran kiittäminen on jotain sellaista mitä tuhlaaja ei koskaan tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Monesti Konmaria syytetään niiden parin erikoisemman neuvon takia ihme huuhaaksi, kiitellä nyt tavaroita ja taputella niitä. Mutta tuossa tv-sarjassa minuun teki suuren vaikutuksen se, miten hän etsi paikan, istui lattialle, hiljentyi ja "tervehti kotia ja esitteli itsensä ja kiitti kotia" sanomatta sanaakaan. Siinä muutamaa perhettä alkoi itkettää, enkä ihmettele. Loistava esimerkki siitä, miten kiitollisuus joskus unohtuu. Se, että on katto pään päällä ja että on perhe, se on hienoa.

Ja pois laitettavan vaatteen kohtelias kiittäminen! Ihminen joka arvostaa ja kiittää tavaroitaan, ei tuhlaa.

Minä taas ajattelisin, että ihminen joka kiittelee tavaroitaan, voi hyvinkin joutua ostamaan uusia tavaroita vain siksi, kun ne ovat niin ihania ja puhuttelevia.

Vierailija kirjoitti:

Musta ainakin on todella tyydyttävää, kun saa vähennettyä kaapeista sellaista turhaa tavaraa, jota ei ihan oikeasti enää käytä. Pysyy paljon paremmin järjestys ja jopa löytää ne tavarat mitä käyttää.

 

Luopumista helpottaa, jos saa tavarat jotenkin kierrätettyä, antamalla esim. jollekkin kaverille, tai konttiin tai myymällä kirpputorilla. Roskikseen ei kannata käyttökelpoista tavaraa heittää.

Hei, päiväkodit, tarha, srk kerhot...missä askarteluja nyt päivittäin tehdään ottavat mielellään, etukäteen sovitusti. Puhdasta !!

Eli jos pehmoleluja jne on aika rumba pestä 90c ensin sensitivellä ja roudata . Mut jos energiaa riittää niin....

Me ollaan lasten mm. Muovisii leluja, ei liian pieniä viety tohon leikkipuistoon lahjotuksena max. 1 muovipss kerrallaan pari kertaa vuodessa.

Olen myös sairaaloihin, missä asioimme kysynyt saako tuoda ja millaisia?

Myös neuvoloissa on jossain kierrätys laatikoita.

Ja fida myös ottaa kaikenlaista.

Srk on myös usein ties mitä keräyksiä .

Vauvvakassi ry ottaa tiettyja lasten tarvikk yms.

Monikkoperhe ry.

Riippuu tosi paljon alueesta missä päin asut...

Kiva kun kierrätätte ehjää ja puhdasta !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tosiaan pettymys tuo Kondon ensimmäinen jakso. Höh. Asiasta saisi eri tasolla niin paljon enemmän irti, nyt koko metodi jäi jonkinlaisen epäselvän hössötyksen ja tössötyksen jalkoihin. 

Pitänee antaa mahdollisuus vielä toiselle jaksolle. 

Samaa se oli joka jaksossa. ”Iih hi hi! Thank you yes let me hug you!” Ja tavaraa jäi koteihin silti laatikko kaupalla...

Minua eivät ne tervehtimiset häiritse niinkään, mutta kun yli puolet ohjelmasta käytetään perheen (tai parin/yksilön) tilanteen jauhamiseen, se on liikaa. Varsinkin kun samoja mantroja jankataan alussa, keskellä ja lopussa. "Haluamme näyttää että olemme aikuisia ja sitoutuneita", joo joo, en ole niin dementoitunut että että se pitää toistaa moneen kertaan. Ja ne perheet vaan puhuvat ja puhuvat!🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa tosiaan pettymys tuo Kondon ensimmäinen jakso. Höh. Asiasta saisi eri tasolla niin paljon enemmän irti, nyt koko metodi jäi jonkinlaisen epäselvän hössötyksen ja tössötyksen jalkoihin. 

Pitänee antaa mahdollisuus vielä toiselle jaksolle. 

Samaa se oli joka jaksossa. ”Iih hi hi! Thank you yes let me hug you!” Ja tavaraa jäi koteihin silti laatikko kaupalla...

Minua eivät ne tervehtimiset häiritse niinkään, mutta kun yli puolet ohjelmasta käytetään perheen (tai parin/yksilön) tilanteen jauhamiseen, se on liikaa. Varsinkin kun samoja mantroja jankataan alussa, keskellä ja lopussa. "Haluamme näyttää että olemme aikuisia ja sitoutuneita", joo joo, en ole niin dementoitunut että että se pitää toistaa moneen kertaan. Ja ne perheet vaan puhuvat ja puhuvat!🤯

Totta. Sarjan tekijät ovat tehneet sitä tavallista toistotyyliä, joka vaivaa kaikkia sarjoja nykyään, jopa brittiläisiä dokkareita. Toistetaan uudestaan ja uudestaan, ilmeisesti mainostaukojen vuoksi tai siksi, että katsojat ovat ilmeisesti dementikkoja. Lisäksi käytetään paljon aikaa juontajan tai "päätähtien" kuvaamiseen ja puhumiseen. Tuossa oli jopa näyteltyjä kohtauksia, kuinka pari muka riiteli keittiössä tai jotain. Se oli kuvattu eri sävyssä :D Itse Marie Kondoa näytetään hyvin vähän, liian vähän. Ja aina ne samat, miten hän liihottelee autosta kuin pieni tyttö, kamera oikein korostaan hänen lyhyttä ja hentoa olemustaan. Ja ne tekoripset ovat hirveät. Marie on kuin ulkoavaruudesta tullut pieni alien, outo ei-amerikkalainen, joka tekee taikoja. Siinä yhdessä perheessä näki kuinka perheen lapset tuijottivat ihastuneena Marieta kuin jotain elävää nukkea.

Suomalaisena haluaisin paljon faktaa, asiaa, ja paaaaljon enemmän Marieta. Nyt niitä hänen vinkkejään on ripoteltu pieninä muruina väleihin.

Tuli silti katsottua sarja läpi ja olisi kyllä hienoa nähdä vastaavaa kuvattuna Aasiassa. Mutta ilmeisesti Marie on muuttanut USA:han ja jatkaa siellä uraansa.

Kaikkein paras neuvoni; jos et ole yli puoleen vuoteen jotakin tavaraa tai vaatetta käyttänyt, niin lahjoita se muualle. Omissa muutoissa (2 lyhyen ajan sisällä)  lähti yli 30 muovikassillista vaatteita, kodintarvikkeita ja tekstiilejä. Kalleimmat voi yrittää myydä somekirppiksillä tms., mutta jos ei tavara kulje nopeasti, niin sitten vain lahjoitukseen. Ei ole kaduttanut.

Katselin kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta, huokailin ja pyörittelin silmiä itsekseni ja ärsyynnyin. Varsinkin ensimmäinen jakso oli jotenkin tosi rasittava kiljumisineen ja parisuhdesetvimisineen. Marie kipittää autosta tulkki-assistentin pitelemän jättisateenvarjon alla... ääh.

Ärsyyntymissession päätteeksi piti mennä sänkyyn lueskelemaan, mutta yllätinkin itseni rullaamasta MIEHENI sukkia ja alusvaatteita uuteen järjestykseen! WTF?? Vieläkin olen ymmälläni, tuota en olisi odottanut itseltäni. Tapoihini ei yleensä kuulu siivota aikuisten ihmisten kaappeja :D

Mulla toimii parhaiten täälläkin paljon mainostettu "Älä osta mitään". Oon nyt kaksi kuukautta noudattanut ja tykkään tosi paljon. Tänäänkin olin töissä ihan uudessa asussa, ja sain kehujakin, vaikka tosiasiassa puin päälleni vaatteita jotka olivat lojuneet jo kuukausia käyttämättä... Juurikin vaatteet, kosmetiikat, laukut, astiat jne olisi nyt tarkoitus käyttää loppuun, eikä aina vaan ostaa ja avata uusia pakkauksia ennen kun vanhat on käytetty loppuun. Tietty on joitain tilanteita joissa täytyy joustaa, joten lähinnä suurista linjoista on kyse. 

Mulla on tunne, et tavaraa on joka puolella liikaa. En usko et jatkossakaan päästään pohtimasta mitä tälle kaikelle tavarapaljoudelle pitäisi tehdä. Silloin kun ostan, ostan mieluusti käytettyä ja tosi paljon käytettyä myös myyn. On tosi outoa kuinka vielä nykypäivänä moni pitää tätä merkkinä vähävaraisuudesta tms. Mua harmittaa tavaroiden lyhyt elinkaari ja jätteen määrä.  Saan mielihyvää siitä kun laitan hyvät kamat vastuullisesti kiertämään.