Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (21571)
Meillä on 75 neliötä/asukas. Eli lapset lähteneet kotoa, tarkoituksemme on lähiaikoina muuttaa pienempään, ehkä siis yhteensä tuo 75 neliötä! Sen takia tavaroiden karsiminen on pikkuhiljaa menossa.
En myöskään halua jättää lapsillemme valtavaa tavaratyötä. Esim. vanhat päiväkirjani luin ja poltin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en noudata tuota "yli vuoteen" -ohjetta. Eihän siinä oikeastaan tarvitse olla kuin yksi joulu sukulaisten luona, niin tuon ohjeen mukaan kaikki joulukoristeet ja joulukuusenjalan voisi heittää pois. Eikä myöskään se, että ei matkusta joka vuosi, tarkoita, että matkalaukku kannattaisi heittää pois. Pikemminkin ajattelen niin, että tulenko tarvitsemaan tätä enää ollenkaan tai jos joskus vuosien päästä ehkä kerran pari tarvitsenkin, onko mun mahdollista lainata sellainen jostain. Mä olen esimerkiksi nyt luopumassa isoista kahviastiastoistani ja jos jostain kumman syystä päättäisin järjestää esimerkiksi 70-vuotispäiväni kotona, niin kahviastiastoja saa vuokrattuakin. Kun 2 vuotta sitten luovuin 12 hengen ruokapöydästäni, voin nyt hyvin lupua kaikista isoista ruuanvalmistusastioistani. En tule enää järjestämään sukujouluja tai muitakaan suvun juhlia, joten en tarvitse isoja astioitakaan. Joskus aikoinaan mulla oli 2 täyspitkää iltapukua, mutta sitten tuli aika, jolloin tiesin, että ei mulla tule olemaan niille enää käyttöä. En ole sellaisessa asemassa, että olisi pelkoa edes kutsusta Linnan juhliin.
Mitä tulee papereihin, niin itse miettisin ensin, mikä tai kuka voi olla sellainen taho, joka niitä papereita vielä kysyisi. Mulla on edelleen tallella yo-todistukseni, molemmat tutkintotodistukseni sekä työtodistuksia, mutta koska en ole enää palaamassa työelämään, voisin nekin heittää jo pois. Verottaja, eläkeyhtiö, hyvinvointialue tms ei niiden perään kysele. Sen sijaan olen kyllä säästnyt perunkirjotukset, perinnönjakokirjat ja säästin myös asunnon osakekirjat, vaikka ne ovatkin jo digitaalisessa muodossa Maanmittauslaitoksella. Kotivakuutuksen vakuutuskirjat mulla on tallella, mutta kun seuraavat tulee, niin edelliset menee silppuriin. Tiliotteita mulle ei ole enää vuosikausiin tullut paperisena vaan ne näkee sitten verkkopankista, jos jotain pitää tarkistaa. Kodinkoneiden takuutodistukset säästän siihen asti, kun laitteen takuu on voimassa. Kun menee umpeen, niin roskiin vaan.
Kyllähän vakuutusasiakirjatkin löytää vakuutusyhtiön sivuilta, miksi ne täytyisi olla vielä itsellä paperisena?
Muuten hyvä kommentti Lampaalta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän vakuutusasiakirjatkin löytää vakuutusyhtiön sivuilta, miksi ne täytyisi olla vielä itsellä paperisena?
Muuten hyvä kommentti Lampaalta.
No aivan totta! Enhän mä vakuutuskirjojakaan tarvitse paperisena. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet vanhoille päiväkirjoille? Säästäneet vai polttaneet? Myötähäpeä ja nauru tuli, kun luin niitä tekstejä. Taidan pakata ainakin osan mukaan mökille ja sivu kerrallaan syötän saunan pesään, eihän niitä kehtaa jälkipolville jättää :D
Oletteko muuten ajatelleet että mitä jos menehtyisitte yllättäen niin kuka kävisi kaiken irtaimistosi läpi? Hävettääkö jo etukäteen mikä urakka läheisille jää? Tämä ajatus ainakin itsellä toimii hyvänä motivaattorina, kun tavaroista luopuminen jumittaa.
Vanhat päiväkirjat hävitin jo pari vuotta sitten, samoin vanhat kirjeet. Vain yhden kirjeen säästin. Mummoni kuoli syöpään, kun olin 9v, mutta ennen kuolemaansa hän oli kirjoittanut mulle kirjeen ja sanonut äidilleni, että kun mä täytän 18v, antaa kirjeen mulle.
Mä olen jo laittanut kaikki tärkeät paperit muovitaskuissa yhteen lipastonlaatikkoon. Siellä on hoitotahtoni paperimuoodossa (se on kyllä myös Omakannassakin), yksi kappale edunvalvontavaltuutuksesta sekä yksi kappale testamentistani. Siellä on myös lista kaikista pankkitileistäni, sijoituksistani sekä tiedot vakuutusyhtiöstä, jossa mulla on kotivakuutus sekä vakuutuksen numero. Molemmat lapseni tietävät, mikä lipastonlaatikko. Eli jos kuolen yllättäen tai en kykenekään hoitamaan enää asioitani, niin heidän pitää mennä vaan sinne laatikolle. Mitään erityisen arvokasta irtaimistoa mulla ei ole ja oikeastaan kotonani on aika vähän mitään sellaista, mihin lapsillani voisi liittyä jotain lapsuusmuistoja eli millä olisi heille jotain tunnearvoa. Olen sisustanut koko huushollin uusiksi sen jälkeen, kun lapset aikuistuivat. Toki voivat halutessaan kierää huushollin ympäri ja katsoa, oisko jotain irtaimistoa, mitä haluaisivat, mutta tärkein on se lipastonlaatikko ja siellä olevat paperit. Mitään arvokasta irtaimistoa täällä ei ole eikä myöskään mitään suvussa sukupolvelta toiselle siirtynyttä tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä usein lukemastani ajatuksesta, että jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut yli vuoteen sitä ei tule tarvitsemaan jatkossakaan ja siitä voi luopua? En ole ihan vakuuttunut siitä, että asia on niin yksinkertainen. Jos kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että kyseinen perussääntö pitää paikkansa, koskeeko se ihan kaikkia tavaroita, siis myös papereita?
En usko tähän vuoden sääntöön. Suomessa jo vaihtuvat vuodenajat tekevät sen.
Suomen neljä vuodenaikaa kyllä mahtuvat siihen yhteen vuoteen, josta säännössä puhutaan...
Mistä tuo sääntö on muuten peräisin, eli kuka on keksinyt sen? Tietääkö kukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä usein lukemastani ajatuksesta, että jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut yli vuoteen sitä ei tule tarvitsemaan jatkossakaan ja siitä voi luopua? En ole ihan vakuuttunut siitä, että asia on niin yksinkertainen. Jos kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että kyseinen perussääntö pitää paikkansa, koskeeko se ihan kaikkia tavaroita, siis myös papereita?
En usko tähän vuoden sääntöön. Suomessa jo vaihtuvat vuodenajat tekevät sen.
Suomen neljä vuodenaikaa kyllä mahtuvat siihen yhteen vuoteen, josta säännössä puhutaan...
Mistä tuo sääntö on muuten peräisin, eli kuka on keksinyt sen? Tietääkö kukaan?
Villi arvaukseni on, että ideana on ostaa uutta eikä käyttää jotain muodista jo poistunutta. Olipa kyse vaatteista tai mistä tahansa. Tai jos on kyse vaatteista, niin ehkä ajatuksena on, että jos et ole vuoteen siihen vaatteeseen mahtunut, niin et mahdu tulevaisuudessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En saanut joululomalla yhtään raivausta suoritettua!!
Loma tuli kyllä tarpeeseen. Nyt vaan seisoo ne ennen joulua ostetut tavaralaatikot käytävässä tyhjinä ja syyttävän näköisinä.
Pitäisi tsempata ja yrittää viikonloppuna käydä läpi lasten vanhoja tavaroita, laittaa niitä kiertoon. Mulla on myös kaapissa valokuvia ja albumeita sekalainen kasa, ne pitäisi saada järjestykseen.
Päälle laatikoittain jotain sata vuotta vanhoja miehen vaelluskarttoja ym roinaa jonka voisi heittää menemään (jos mies raaskii luopua).
Eteisen ylähyllyillä on tilaa mutta sinne saa vain matalia laatikoita enkä oikein tiedä mitä siellä säilyttää. Sieltä saa vain jakkaran avulla tavaran käyttöön eli jotain mitä ei tarvitse ikinä?
On vähän turhautunut olo. Pitäisi vaan juoda kannu kahvia ja alkaa.
Mulla on eteisen ylähyllyllä toisen kauden ulkovaatteet viikattuna. Talvella kesätakit ja kesällä talvitakit ja toppahousut. Jää tankokaappiin tila kunkin kauden käytössä oleville ja vieraillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä usein lukemastani ajatuksesta, että jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut yli vuoteen sitä ei tule tarvitsemaan jatkossakaan ja siitä voi luopua? En ole ihan vakuuttunut siitä, että asia on niin yksinkertainen. Jos kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että kyseinen perussääntö pitää paikkansa, koskeeko se ihan kaikkia tavaroita, siis myös papereita?
En usko tähän vuoden sääntöön. Suomessa jo vaihtuvat vuodenajat tekevät sen.
Suomen neljä vuodenaikaa kyllä mahtuvat siihen yhteen vuoteen, josta säännössä puhutaan...
Mistä tuo sääntö on muuten peräisin, eli kuka on keksinyt sen? Tietääkö kukaan?
No joo, niin mahtuvat. Ajattelin lähinnä sitä, että välillä ei hellevaatteita juuri tarvita, jonain talvena ei ole päässyt hiihtämään jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä mitä tekisitte ala-asteen päiväkirjoille ja ainekirjoitusvihoille, jotka osittain kuvitettukin itse? En malta heittää niitä pois, kun ajattelen, että jotain tulevaa polvea olevaa voi joskus kiinnostaakin, mitä joku lapsi tyyliin sata vuotta sitten kirjoitti.
Kuolleen veljeni ala-asteen ainekirjoitukset ovat myös tallessa. Hänellä oli aivan mahtavia kouluaineita. Tosin kaunokirjoitusta ei kaikki osaa enää edes lukea, vaikka olisi kuinka hyvää ja kaunista jälkeä.
Myös peruskouluaikaista kirjeenvaihtoa serkkujen, kirjeenvaihtokaverien ja lomakirjeenvaihtoa ystävien kanssa on laatikollinen.
Ylä-asteikäisen angstipäiväkirjoilla ei ole kovinkaan isoa tunnearvoa, sisältävät myös niin paljon surullisia juttuja elämäntilanteesta johtuen, että onko kenenkään syytä niihin enää paneutua? Vielä arvon niidenkin kanssa, mitä teen.
Vierailija kirjoitti:
Entä mitä tekisitte ala-asteen päiväkirjoille ja ainekirjoitusvihoille, jotka osittain kuvitettukin itse? En malta heittää niitä pois, kun ajattelen, että jotain tulevaa polvea olevaa voi joskus kiinnostaakin, mitä joku lapsi tyyliin sata vuotta sitten kirjoitti.
Kuolleen veljeni ala-asteen ainekirjoitukset ovat myös tallessa. Hänellä oli aivan mahtavia kouluaineita. Tosin kaunokirjoitusta ei kaikki osaa enää edes lukea, vaikka olisi kuinka hyvää ja kaunista jälkeä.
Myös peruskouluaikaista kirjeenvaihtoa serkkujen, kirjeenvaihtokaverien ja lomakirjeenvaihtoa ystävien kanssa on laatikollinen.
Ylä-asteikäisen angstipäiväkirjoilla ei ole kovinkaan isoa tunnearvoa, sisältävät myös niin paljon surullisia juttuja elämäntilanteesta johtuen, että onko kenenkään syytä niihin enää paneutua? Vielä arvon niidenkin kanssa, mitä teen.
Mä en ottanut lapsuudenkodistani noita edes mukaani. Isä elää vielä eikä hajuakaan, säästikö mun vanhempanikaan noita. Siis tarkoitan mun vanhoja vihkoja ja kirjoja. Aikoinaan muuttivat pienempään asuntoon, niin veikkaan, että eivät niitä ottaneet mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mun mielestä on syytä olla ihan realistikin. Ihmisillä on tietenkin ihan erilaiset tilanteet, mutta mulla oli aikoinaan ainakin 30 paria aivan upeita korkeakorkoisia kenkiä. Sitten sairastuin nivelreumaan. Kesti melkein 20 vuotta ennenkin lopulta hyväksyin sen, että mä en enää koskaan pysty yksilläkään niistä kävelemään edes ulko-ovelle. Tajusin, että nivelreumaan tuskin tulee parannuskeino mun elinaikanani ja vaikka hoidoilla voikin taudin etenemistä hidastaa, niin koskaan mun nivelet ei ole enää kuten oli ennen sairastumista. Samalla lähti luistimetkin. Ja kun nyt tavaraa vähennän, huömion sen, että mä en tulevaisuudessa kiipeile keittiötikkaile, joten onko kaappien ylähyllyillä olevat tavarat sittenkään tarpeellisia. Silloin voi ollakin, jos niitä tarvitaan vain harvoin ja saan jonkun toisen nostamaan ne sieltä alas.
Vierailija kirjoitti:
Tänään käytiin pihavarastoa läpi ja laitettiin myyntiin ja ilmaiseksi tarjolle pulkkia, suksia, luistimia ja rattikelkka. Rattikelkka ehti olla vain 5min myynnissä kun ensimmäinen yhteydenotto tuli ja pari tuntia myöhemmin jo myyty. Muut tavarat vielä odottaa ottajaansa, mutta kiva kun yksi tavara jo lähti. Jossain pitäisi olla lisää luistimia, joten huomenna pitää jatkaa hommia.
Paljonko pyysit rattikelkasta? Meilläkin olisi joutavana ja sen voisi hyvin myydä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Oma kokemus on se että isommassa asunnossa tavara ei ole samalla tavalla edessä kuin pienessä vaikka sitä saman verran olisikin. Lisäksi isomman asunnon siivoaminen on paljon helpompaa kuin pieni. Pieni asunto pitää imuroida tai pyyhkijä lattia päivittäin järjestellä kamat aina heti paikoilleen. Isommassa asunnossa on elämisen vapautta jota itse kyllä arvostan."
Tämä on totta, mutta ongelmaksi voi joskus tulla se, että isommassa asunnossa mahtuu myös säilyttämään enemmän tavaraa. Voi haalia vuosien mittaan kotiinsa lisää vaatteita, harrastusvälineitä, käsityötarvikkeita, työkaluja, kodin elektoniikkaa, suvun perintökaluja, tai mitä nyt kukakin haaliikaan, ilman että on pakko pitkään aikaan karsia mitään. Ison omakotitalon varastoineenkin saa lopulta helposti täyteen tavaraa, ja siinä onkin sitten urakkaa kerrakseen, kun tätä joutuu lopulta - ehkä pakon edessä - perkaamaan.
Minustakin tila on kivaa, mut
Totta. Jos ei ole tottunut siivoamaan tavaraa pois niin voi olla ongelmissa. Itsellä ei tuota ongelmaa ole, mutta monella on kaapit täynnä viilipurkkeja ja iänvanhaa turhaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vähentää paperien määrää, mutta se on hidasta, koska jokainen paperi pitää käydä läpi yksitellen, ja niitä on paljon.
Viime päivinä olen huomannut taas kerran, että minun on vaikea tehdä päätöstä siitä, mitä papereita heitän pois ja mitä säilytän. Tuntuu, että jumitun. Äsken kaivoin esiin sellaisia papereita, joista päätin eilen luopua säilytettyäni niitä vuosikausia. Mikä avuksi tähän soutamiseen ja huopaamiseen?
Minä heitin juuri pois kaikki sellaiset paperit jotka ovat myös netissä, eli verojutut kelajutut maksetut laskut, vanhat kuitit etc.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet vanhoille päiväkirjoille? Säästäneet vai polttaneet? Myötähäpeä ja nauru tuli, kun luin niitä tekstejä. Taidan pakata ainakin osan mukaan mökille ja sivu kerrallaan syötän saunan pesään, eihän niitä kehtaa jälkipolville jättää :D
Oletteko muuten ajatelleet että mitä jos menehtyisitte yllättäen niin kuka kävisi kaiken irtaimistosi läpi? Hävettääkö jo etukäteen mikä urakka läheisille jää? Tämä ajatus ainakin itsellä toimii hyvänä motivaattorina, kun tavaroista luopuminen jumittaa.
Mä haluaisin polttaa päiväkirjani, mutta missä polttaisin? Ei ole takkaa tai mökkiä. En halua, että lapset lukee mun tilityksiäni. Tosi noloja tekstejä osin. Niitä on pieni pahvilaatikollinen.
Sain syksyllä muutossa järjesteltyä osan papereista ja heitettyä turhaa pois. järjestin omaan kansioon esim avioeron jälkeen tehdyn osituksen paperit ja lapsia ajatellen tiedon kansioon, että näitä tarvitaan perukirjoituksessa. Eli vähän kuolinsiivousidealla myös.
Vierailija kirjoitti:
Kävin läpi vanhoja valokuvia ja roskiin meni iso nippu mm. tärähtäneitä, tylsiä maisemakuvia, epäimartelevia kuvia ja kuvia ihmisistä joita ei edes muista.
Tein ihan saman hetki sitten! Mitä sitä säästämään tuntemattomien ihmisten kuvia? Roskiin lähti myös entisten kavereiden lasten kuvia vino pino, nuo lapsetkin jo aikuisia enkä edes tunnistaisi heitä jos tulisivat vastaan!!
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette tehneet vanhoille päiväkirjoille? Säästäneet vai polttaneet? Myötähäpeä ja nauru tuli, kun luin niitä tekstejä. Taidan pakata ainakin osan mukaan mökille ja sivu kerrallaan syötän saunan pesään, eihän niitä kehtaa jälkipolville jättää :D
Oletteko muuten ajatelleet että mitä jos menehtyisitte yllättäen niin kuka kävisi kaiken irtaimistosi läpi? Hävettääkö jo etukäteen mikä urakka läheisille jää? Tämä ajatus ainakin itsellä toimii hyvänä motivaattorina, kun tavaroista luopuminen jumittaa.
Omat päiväkirjani on kirjoitettu sellaisella käsialalla ettei siitä saa muut selväänkuinmminä 😏
Olen tuon kuolinsiivouksen jo tehnyt ja hävittänyt kaiken ns nolon joka on vastaan tullut. Joten vaikka kuolen niin aivan sama. Poistin myös somesta sähköpostista sun muualta kaiken liian henkilökohtaisen.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin polttaa päiväkirjani, mutta missä polttaisin? Ei ole takkaa tai mökkiä. En halua, että lapset lukee mun tilityksiäni. Tosi noloja tekstejä osin. Niitä on pieni pahvilaatikollinen.
En ole katunut yhtään hyvän paperisilppurin ostamista.
Minäkin kävin läpi vanhat valokuvat! Roskiin lensi pakettikaupalla kuvia. Jotain b-laatuisia huonosti printattuja matkavalokuvia. Pois vaan. Säästin vain ne jotka olivat kauniita. Ja joissa tärkeitä ihmisiä. Maisemat ym meni roskiin.