Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19849)
Vierailija kirjoitti:
Tavara on uusi läskylipaino
. Lihavuus on terveysriski. Lihavuus on epäesteettistä. Tavarasta on alettu ajatella samalla lailla ja nyt laihdutetaan kotejakin. On totta, että liika tavara on terveysriski. Kun ei mahdu siivoamaan, pöly ja jopa syöpäläiset viihtyvät kotona hyvin. Tupaten täyttä kotia pidetään nykyään jo epäesteettisenä.
Mielestäni surullista on, että lihavuutta ja kodin kaaosta pidetään laiskan ihmisen merkkinä. Näin ei ole. Molempiin liittyy paljon asioita korvien välissä. Sekä ylipainoon että tavaran hamstraamiseen liittyy ehkä tiedostamatonta pelkoa ja varautumista pahan päivän varalle. Kun syödään tai ostetaan enemmän kuin tarvitsee, varaudutaan siihen päivään, jolloin ruokaa tai tavaraa ei olekaan tarjolla. Tämä taitaa olla meillä suomalaisilla geeneissä. Lautanen pitää syödä tyhjäksi ja alennusmyynnistä pitää ostaa, kun halvalla
Oma sisäinen maailma ja tunteet on ulkoistettu tavaroihin. Tavaroiden haaliminen ja poisheittäminen kuvastavat molemmat tätä tilannetta. Miksi ostamme lisää? Koska lääkitsemme itseämme. Löydämme jotain, joka koskettaa sisältämme ja halumme herää henkiin. Joku ei saa seksiä tai elämä on muutenkin epätyydyttävää. No ostamalla jotain joka on vietellyt meidät kaupassa ihanuudellaan tuo hetkellisesti mielihyvää ja tyydytystä. Pettymyksiä, elämän tuomia kolhuja ja tappiota voi hetkellisesti puuduttaa sillä, että suo itselleen jonkin halun toteutuksen.
Kotimme on täynnä tavaroita joihin on padottu tunteitamme ja toiveitamme. Emme pysty luopumaan tavarasta, jos se edustaa meille jotain haavetta, jonka haluamme pitää elossa. Tavaroiden setviminen on siis tunteiden käsittelyä.
Toinen ääripää on tämä tavaroiden poisraivaus. Osalla se menee neuroosin puolelle. Luopumalla ja heittämällä pois siirrämme ehkä sisäistä ahdistusta pois itsestämme. Puramme tunteita joita emme oikein pysty sanottamaan tai käsittelemään. Käyttäytymisen toistaminen osoittaa, että tunne pysyy ennallaan, vaikka tavara on heitetty pois. Se tarjoaa vain hetkellisen hyvänolontunteen samoin kuin mielihyväntunne himoshoppaajalle.
Kuvitelma siitä, että pitämällä kodin tyhjänä, hallitsemme elämäämme täydellisesti, on harhaa. Voimme hetkellisesti hiljentää sisäisen tunnemyrskyn, mutta sen kanssa pitää kuitenkin pärjätä päivästä toiseen.
Kummatkin ovat itsetuohoisia käyttäytymismalleja. Mutta tietysti vähemmän sellaisia kuin esim. päihderiippuvuus, syömishäiriöt tai peliaddiktio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa tavarankarsijoista taitaa kyllä tajuta, että se vähentäminen ei ratkaise kaikkia ongelmia. Mutta kun se tarpeeton tavara on poistettu elämästä, siihen mahtuu enemmän hyvää: on enemmän aikaa ja enemmän rahaa, vähemmän huolehtimista ja järjestelemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Olen eri mieltä ja se ärsyttää sinua. Mietin miksi ihmiset käyttäytyvät jollain irrationaalisella tavalla ja se vaivaa sinua? Ihan vapaasti. 37
Raivasin isolla kädellä reilu 5 v sitten. Mm laitoin kiertoon kaikki ei kivat lakanat.
Jätin vain kivat jäljelle ja pesen lakanat kerran viikossa . Minulla on 5 lakanasettiä ja otan jokaisen vuorollaan käyttöön.
Pussilakana kestää hyvin 100 pesua, 200 on harvinaista. Kaikki pussilakanat olivat karsimisen alussa käytettyjä ja yhtään uutta en ostanut.
Nyt tilanne alkaa olemaan se, että kaikki käytössä olevat ovat jo parhaat päivät nähneet.
Otinkin 2 huonoista tehokäyttöön, kunnes menee puhki.
Mutta pari v vielä pärjään ostamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjoitin vihdoin pois mm. ylioppilaslakkini. En ole koskaan juhlinut vappua sillä lailla perinteisesti, että mennään lakit päässä katsomaan jotain vappujuttua tai vappubrunssille, eikä minulla ole mitään tunnesidettä siihen lakkiin. Pääsin ylioppilaaksi melko hyvin arvosanoin, lakki oli päässä juhlapäivän ja sen jälkeen se on ollut kaapin perällä laatikossa. Joka kaapinsiivouksen ja muuttopakkauksen keskellä olen aina miettinyt että miksi sitä säilytän, ilmeisesti vain tavan vuoksi. Nyt kun lahjoitin sen pois, olo on jopa helpottunut. Toivottavasti joku köyhä lukiolainen saa siitä edullisesti lakin, se oli nimittäin kuin upouusi ja hohtavan puhdas parinkymmenen vuoden jälkeenkin :D
Miksi sen lukiolaisen pitäisi olla köyhä? Tässä olisi mielestäni se suuri asennemuutoksen paikka itse kullekin meistä.
Kävin juuri SPR:llä tekemässä lahjoituksia, ja siellä oli myynnissä rivissä 10-15 ylioppilaslakkia. Olin tosi iloinen siitä, että he jaksavat laittaa kausituotteita esille, mutta toisaalta se tavaran määrä (ja myynnissä on sentään vain jäävuoren huippu) uuvuttaa aina. Tänäkin vuonna hankitaan kymmeniä tuhansia (?) uusia ylioppilaslakkeja. Toivottavasti joku abi on kyllin järkevä hankkiakseen käytetyn lakin, vaikkei olisi köyhäkään.
Järkevintä olisi, jos vaikka koulu lainaisi lakit. Sitten seuraavana vappuna voisi itse kukin miettiä, onko oma kotsa tarpeellinen.
Meilläkin on pari kappaletta noita lakkeja, joita ei ole ikinä käytetty.
T.Ilman verhoja.
Me käytettiin siskon kanssa samaa lakkia, ikäeroa 10 vuotta.
Tavaraa on edelleen liikaa. Ahdistaa heittää esim. mainoskyniä roskiin, vaikkei niitä kerkeä itse kuluttaa loppuun. Eikä kukaan niitä lahjoituksena tarvitse.
valkosipulipuserrin on kyl kätevä, mut mitään vanhoja opiskelujuttuja ei tarvii. Ainoa paikka, missä on ok säilöä niitä, on siististi järjesteltynä pilvipalvelimien kansioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri katselin meikkejä ja ihonhoitotuotteita, mutta en tilannut mitään :)
Ah, pääsisimpäs siivoamaan AP:n kaksion,tietysti yhdessä perheen läsnäollessa.
Vaikka olen mummi-ihminen, pidän kodistani kaiken turhan roinan pois,vaatteet joita en käytä ( muutaman vintagen säilytän) . Olen heittänyt pois turhat kipot ja kupit .( ostan tilalle jotain superkaunista ,mikäli tarvitse. Kaikki mikä ei mahdu kaappeihin ,on turhaa.Toki lasten tavarat täytyy olla esillä.
Siivous on tosi helppoa ,kun on vähän kalusteita ja sängyn alla tyhjää.
Mies tosin haluais enemmän säilytttää,vaikkei ole jotain tarvinnut 10 vuoteen,mutta kyllä se siitä,,,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 200 neliön talo, joka on täynnä tavaraa. Mä yritän karsia, ja mies on täysin kykenemätön luopumaan mistään. Meillä on täällä esim. kolme telkkaria (2 kuvaputkitöllöä) jotka ei toimi, mutta ei voi viedä kierrätykseen. Digiboxeja varmaan 10, ei voi viedä kierrätykseen. parit turhat stereot löytyy, samoin tietokoneen näyttöjä ja pari ikivanhaa keskusyksikköä. Kaikki opiskeluajoilta jääneet kirjat ja muistiinpanot hyvässä tallessa. Valmistui 2006. Varsinkin elektroniikkajätteellä on tosi suuri potentiaali sisältää jotain, mitä vielä tarvii. Aika kauan tässä katseltu toisiamme, toistaiseksi ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa jotain noista edellä mainituista olisi käytetty uudelleen.
Mies taas on sitä mieltä, että mulla on esim liikaa kenkiä. Niitä on tasan 8 paria. Vievät huomattavasti vähemmän tilaa yhteensä, kuin esim. se suurin kuvaputkitelkkari.
Voisinhan minäkin viedä romut kierrätykseen, mutta siitä tulee vain vuosisadan tappelu, jos näin menen tekemään. Nimim. heitin pari vuosikertaa tekniikan maailmaa n 15 vuoden takaa
Vierailija kirjoitti:
Minua auttaa ajatusleikki. Kuvittelen kysyväni joltain rikkaalta hienohelmalta, että kannattaisiko tämä säästää (joku edellisen asunnon wc-paperiteline, neulalla puhkottu nukke, kodin kuvalehti vuodelta -98 tms) ja näen sen halveksuvan epäuskoisen ilmeen tämän ihmisen kasvoilla. Helposti lentää tavara roskiin!
Olen myös tehnyt niin, että olen laittanut tavaroita, joita en ole vielä raaskinut hävittää, muovipussiin ja laittanut pussin varastoon. Puolen vuoden päästä olen pussiin katsomatta vienyt sen roskikseen enkä yhtään muistanut mitä siinä pussissa oli! Tuskin mitään tarpeellista.
Niin, mutta miksi roskikseen? Olet ajatellut ne tarpeellisiksi...miksei kierrätykseen... johonkin loootaan pudotat, niin joku toinen käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 200 neliön talo, joka on täynnä tavaraa. Mä yritän karsia, ja mies on täysin kykenemätön luopumaan mistään. Meillä on täällä esim. kolme telkkaria (2 kuvaputkitöllöä) jotka ei toimi, mutta ei voi viedä kierrätykseen. Digiboxeja varmaan 10, ei voi viedä kierrätykseen. parit turhat stereot löytyy, samoin tietokoneen näyttöjä ja pari ikivanhaa keskusyksikköä. Kaikki opiskeluajoilta jääneet kirjat ja muistiinpanot hyvässä tallessa. Valmistui 2006. Varsinkin elektroniikkajätteellä on tosi suuri potentiaali sisältää jotain, mitä vielä tarvii. Aika kauan tässä katseltu toisiamme, toistaiseksi ei ole tullut vastaan tilannetta, jossa jotain noista edellä mainituista olisi käytetty uudelleen.
Mies taas on sitä mieltä, että mulla on esim liikaa kenkiä. Niitä on tasan 8 paria. Vievät huomattavasti vähemmän tilaa yhteensä, kuin esim. se suurin kuvaputkitelkkari.
Voisinhan minäkin viedä romut kierrätykseen, mutta siitä tulee vain vuosisadan tappelu, jos näin menen tekemään. Nimim. heitin pari vuosikertaa tekniikan maailmaa n 15 vuoden takaa
Meillä hyvin paljon sama tilanne ja nyt on minun pinna melko loppu näihin miehen sotkuihin.
Hänellä on liikaa töitä ja on väsynyt, mutta se ei liene syy miksi vuosia tavarat jotka roskiin olisi menossa pyörivät edelleen nurkissa.
Hän ei selvästikään itse pidä asiaa ongelmana, mutta minua hävettää tämä törky.
Olen jopa miettinyt ostavani konmari kirjan hänelle...
Olen myös alkanut viedä pikkuhiljaa rikkinäisiä radiota ym ser keräykseen eikä tuo ole vastaan pistänyt onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".
En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia aineettomia tai kuluvia lahjoja olette antaneet? Me olemme jo aika kauan lahjoneet lähipiirin aikuiset syötävällä/juotavalla tai elämyksillä. Puolison kanssa olemme kuitenkin ostaneet ihan tavaralahjojakin, mutta nyt ajateltiin kokeilla uutta. Tällä hetkellä eniten niukkuutta on kummankin omasta ajasta, joten jotain tähän liittyvää nämä lahjat tulevat olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin. Onneksi lapset katsovat piirrettynsä netflixistä, siellä kun ei mainoksia ole. Muutaman kerran on erehdytty katsomaan telkkarista ja voi taivas sitä krääsälelumainosten määrää.
Tämä tavaroiden raivaus tuntuu niin loputtomalta, että tavallaan ymmärrän niitä, jotka heittävät roskalavalle kaiken. Ikean kasseja ja muita pusseja täynnä tavaraa joka nurkassa odottamassa kirpparia, ostajaa, ystävää joka ehtisi hakea heille luvatut kamat, sopivaan keräyspaikkaan viemistä jne. Olen epäuskon vallassa, saanko koskaan siistiä kotia. Olemme eläneet nyssäköiden ja laatikoiden keskellä jo vuoden alusta asti, jolloin aloitin tämän projektin. Kauan teillä muilla on mennyt?
Vierailija kirjoitti:
Tämä tavaroiden raivaus tuntuu niin loputtomalta, että tavallaan ymmärrän niitä, jotka heittävät roskalavalle kaiken. Ikean kasseja ja muita pusseja täynnä tavaraa joka nurkassa odottamassa kirpparia, ostajaa, ystävää joka ehtisi hakea heille luvatut kamat, sopivaan keräyspaikkaan viemistä jne. Olen epäuskon vallassa, saanko koskaan siistiä kotia. Olemme eläneet nyssäköiden ja laatikoiden keskellä jo vuoden alusta asti, jolloin aloitin tämän projektin. Kauan teillä muilla on mennyt?
Mikset vain sano ystävillesi, että ne on haettava nyt, tarvitset tilaa? Kirpparille en jaksa itse viedä, en jaksa mennä järkkäämään pöytää. Olen tehnyt niin, että laitan torille ja jos ei mene siinä ajassa kaupaksi missä ilmoitus saa kerran olla, niin vien keräyslootiin. Niitä aika hyvin jokapuolella on, toki riippuu missä asut. Itse asun Keski-Suomessa. Meillä on isojen kauppojen lähellä laatikot, johon voi heittää, sekä ihan meidän kodin lähellä yksi. Ilman autoa raahataan ja joskus teemme kävelylenkkejä vain viedäksemme tavaroita pois.
Kun alat vain viemään säkkejä, niin se motovaatio palaa kun kämppä tyhjenee :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä linkittää näitä maksumuurin takana olevia juttuja?
Tavara on uusi läskylipaino
. Lihavuus on terveysriski. Lihavuus on epäesteettistä. Tavarasta on alettu ajatella samalla lailla ja nyt laihdutetaan kotejakin. On totta, että liika tavara on terveysriski. Kun ei mahdu siivoamaan, pöly ja jopa syöpäläiset viihtyvät kotona hyvin. Tupaten täyttä kotia pidetään nykyään jo epäesteettisenä.
Mielestäni surullista on, että lihavuutta ja kodin kaaosta pidetään laiskan ihmisen merkkinä. Näin ei ole. Molempiin liittyy paljon asioita korvien välissä. Sekä ylipainoon että tavaran hamstraamiseen liittyy ehkä tiedostamatonta pelkoa ja varautumista pahan päivän varalle. Kun syödään tai ostetaan enemmän kuin tarvitsee, varaudutaan siihen päivään, jolloin ruokaa tai tavaraa ei olekaan tarjolla. Tämä taitaa olla meillä suomalaisilla geeneissä. Lautanen pitää syödä tyhjäksi ja alennusmyynnistä pitää ostaa, kun halvalla