Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19849)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Öh, no en huomaa kun en käytä ilmaisversiota, en lue mitään hitsin blogeja (juuri siksi koska ne ovat puhdasta mainontaa), enkä Netflixíssä kyllä ole mitään tuotesijoittelua huomannut. Jos siellä nyt joku USAlainen olutpullo näkyy, niin eipä paljoa lähikaupasta löydy 😅.
Taitaakin olla niin, että sinulle tuollaisten roskablogien luku yms on niin arkea, ettei edes tule mieleen ettei se ole pakollista.
Netflixin tuotesijoittelusta on kohuttu paljonkin. Tietoa löytyy vaikka googlaamalla. Paitsi ettet varmaankaan mainoksia vältellessäsi käytä Googlea.
Miksi ihmeessä puhut "Netflixin tuotesijoittelusta" kun tuotesijoittelu on vanha juttu ja sitä on harrastettu vuosikausia kaikissa elokuvissakin (Nokian kännykkä, anyone?)? Ongelma ei ole Netflixin.
Ehkä tv-sarjatkin pitäisi tehdä piirrettyinä, niin niissä ei näkyisi mitään. Games of Thronesista paljastui, että siinä käytetään Ikean huopia raaka-aineena viitoille, hyvänen aika. Tikku-ukoilla ei olisi viittoja.
Rauhoituhan nyt. Tässä vastattiin ihmiselle, joka kertoi karsineensa 95 prosenttia tuotesijoittelusta ja törmäävänsä siihen lähinnä kadunvarsilla. Eli luonnollisestikaan hän ei käy elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei häritse kyllä lainkaan jotkut mainokset jossain. Tykään selailla mainoslehdet jne. En siltikään osta tarpeetonta tavaraa. Esim nyt olisin missannut Lidlistä äitiysvaatteet, jos ei tulisi mainoksia. Tiedän, että ne netistä näkyvät, mutta ei tule katsottua.
Ostan muutenkin vain tiettyjä tuotteita, kuten ecoverin astianpesutabletteja, niin ei minuun vaikuta jotkut muut astianpesuainetablettien mainokset. Mutta jos ne vaikuttavat, niin kannatan silloin myös mainosten piilottamista. Tiedän kyllä monia, jotka ostavat helposti mainosten orjina heräteostoksia. Meillä lapset kyllä näkevät mainoksia lastenohjelmien välillä ja haluavat milloin mitäkin, eivät kuitenkaan saa. Itse ainakin lapsena rakastin lelumainoksia vaikka en itsekään saanut kaikkea. Silti niitä oli ihana katsella, että mitkä ovat uutuuksia minäkin vuonna.
AP:lle: mua auttoi se kun kävin edesmenneen sukulaiseni vanhassa talossa ja hoksasin kuinka paljon siellä oli tavaraa joka olisi pitänyt heittää pois vuosikymmeniä sitten. Hamstrausohjelmat ovat toinen hyvä motivaattori. Tuli valtavan paljon kevyempi olo kun uskalsi heittää jotain lapsuusajoilta säästettyjä "aarteita" jotka olivat oikeasti hyödytöntä rihkamaa.
Ymmärrän kyllä että noin pienen lapsen kanssa se pelkkä kaapin siivoaminen ei riitä kun touhuilevan ipanan lelut leviävät tasaisesti joka paikkaan... Toivon kuitenkin että saat asiaan helpotusta! =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Öh, no en huomaa kun en käytä ilmaisversiota, en lue mitään hitsin blogeja (juuri siksi koska ne ovat puhdasta mainontaa), enkä Netflixíssä kyllä ole mitään tuotesijoittelua huomannut. Jos siellä nyt joku USAlainen olutpullo näkyy, niin eipä paljoa lähikaupasta löydy 😅.
Taitaakin olla niin, että sinulle tuollaisten roskablogien luku yms on niin arkea, ettei edes tule mieleen ettei se ole pakollista.
Netflixin tuotesijoittelusta on kohuttu paljonkin. Tietoa löytyy vaikka googlaamalla. Paitsi ettet varmaankaan mainoksia vältellessäsi käytä Googlea.
Miksi ihmeessä puhut "Netflixin tuotesijoittelusta" kun tuotesijoittelu on vanha juttu ja sitä on harrastettu vuosikausia kaikissa elokuvissakin (Nokian kännykkä, anyone?)? Ongelma ei ole Netflixin.
Ehkä tv-sarjatkin pitäisi tehdä piirrettyinä, niin niissä ei näkyisi mitään. Games of Thronesista paljastui, että siinä käytetään Ikean huopia raaka-aineena viitoille, hyvänen aika. Tikku-ukoilla ei olisi viittoja.
Rauhoituhan nyt. Tässä vastattiin ihmiselle, joka kertoi karsineensa 95 prosenttia tuotesijoittelusta ja törmäävänsä siihen lähinnä kadunvarsilla. Eli luonnollisestikaan hän ei käy elokuvissa.
Siksi sanoin 95 enkä sata, että kaikkea on mahdoton karsia. Miksi siis jäät jankkaamaan siitä, että jossain sarjoissa näkyy tuotteita - menisikö ne vaikka sen viiden prosentin piikkiin?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Ja esim. AV:lla olevat mainokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Öh, no en huomaa kun en käytä ilmaisversiota, en lue mitään hitsin blogeja (juuri siksi koska ne ovat puhdasta mainontaa), enkä Netflixíssä kyllä ole mitään tuotesijoittelua huomannut. Jos siellä nyt joku USAlainen olutpullo näkyy, niin eipä paljoa lähikaupasta löydy 😅.
Taitaakin olla niin, että sinulle tuollaisten roskablogien luku yms on niin arkea, ettei edes tule mieleen ettei se ole pakollista.
Netflixin tuotesijoittelusta on kohuttu paljonkin. Tietoa löytyy vaikka googlaamalla. Paitsi ettet varmaankaan mainoksia vältellessäsi käytä Googlea.
Miksi ihmeessä puhut "Netflixin tuotesijoittelusta" kun tuotesijoittelu on vanha juttu ja sitä on harrastettu vuosikausia kaikissa elokuvissakin (Nokian kännykkä, anyone?)? Ongelma ei ole Netflixin.
Ehkä tv-sarjatkin pitäisi tehdä piirrettyinä, niin niissä ei näkyisi mitään. Games of Thronesista paljastui, että siinä käytetään Ikean huopia raaka-aineena viitoille, hyvänen aika. Tikku-ukoilla ei olisi viittoja.
Rauhoituhan nyt. Tässä vastattiin ihmiselle, joka kertoi karsineensa 95 prosenttia tuotesijoittelusta ja törmäävänsä siihen lähinnä kadunvarsilla. Eli luonnollisestikaan hän ei käy elokuvissa.
Siksi sanoin 95 enkä sata, että kaikkea on mahdoton karsia. Miksi siis jäät jankkaamaan siitä, että jossain sarjoissa näkyy tuotteita - menisikö ne vaikka sen viiden prosentin piikkiin?!
Huvitti vain tuo sinun neuvosi "älä katso telkkaria vaan Netflixiä", varsinkin, kun meillä on oikeasti ei-kaupallinen Yleisradio.
Mutta niinhän me käymme tätä keskusteluakin kaupallisen mediatalon ylläpitämällä alustalla, vaikka varmaan vaihtoehtoja olisi.
Kiitos tämän keskustelun kävijöille!
Inspiroiduin tästä keskustelusta vihdoinkin raivaamaan pari keittiön alakaappia ja kodinhoitohuoneen kaapit.
Nyt on lähdössä kierrätykseen neljä suurta kassillista astioita, tarjottimia, purkkeja yms. lahjaksi saatua ja käyttämättömäksi jäänyttä.
Erityisen ällöttävä löytö oli anopilta 25 vuotta sitten saatu hirveä harmaa muovinen juustotarjotin. Siitä olisi kyllä pitänyt hankkiutua eroon jo neljännesvuosisata sitten. Tuli säästettyä sitä esimerkkinä anoppini harvinaisen huonosta arviointikyvystä. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Joku laittaa tarran oveen, minä maksan spotifyn kuukausimaksun samasta syystä. Netflixissä on myös dokumentteja ekologisuudesta, minimalismista (!), tasa-arvosta jne. Jos jossain elokuvassa vilahtaa iPhone, kestän sen.
Mielenkiintoista, että ensimmäinen mieleesi tullut esimerkki oli iPhone, mainonta on selvästi tehnyt tehtävänsä sinunkin kohdallasi;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Joku laittaa tarran oveen, minä maksan spotifyn kuukausimaksun samasta syystä. Netflixissä on myös dokumentteja ekologisuudesta, minimalismista (!), tasa-arvosta jne. Jos jossain elokuvassa vilahtaa iPhone, kestän sen.
Mielenkiintoista, että ensimmäinen mieleesi tullut esimerkki oli iPhone, mainonta on selvästi tehnyt tehtävänsä sinunkin kohdallasi;)
Ei, vaan käytettävyys. Olen käyttänyt iPhonea ensimmäisestä mallista lähtien ja nyt on viimeisin malli käytössä. Vaihdoin siihen aikoinaan nokialaisesta enkä koskaan ole katunut. Se on niin helppo. Moni on yrittänyt hehkuttaa muita merkkejä, mutta olen tylsän yksioikoisesti pysynyt tällaisena "kauheana apple-uskovaisena" :)
Anteeksi, kun mainostin juuri tällaisessa ketjussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Öh, no en huomaa kun en käytä ilmaisversiota, en lue mitään hitsin blogeja (juuri siksi koska ne ovat puhdasta mainontaa), enkä Netflixíssä kyllä ole mitään tuotesijoittelua huomannut. Jos siellä nyt joku USAlainen olutpullo näkyy, niin eipä paljoa lähikaupasta löydy 😅.
Taitaakin olla niin, että sinulle tuollaisten roskablogien luku yms on niin arkea, ettei edes tule mieleen ettei se ole pakollista.
Netflixin tuotesijoittelusta on kohuttu paljonkin. Tietoa löytyy vaikka googlaamalla. Paitsi ettet varmaankaan mainoksia vältellessäsi käytä Googlea.
Miksi ihmeessä puhut "Netflixin tuotesijoittelusta" kun tuotesijoittelu on vanha juttu ja sitä on harrastettu vuosikausia kaikissa elokuvissakin (Nokian kännykkä, anyone?)? Ongelma ei ole Netflixin.
Ehkä tv-sarjatkin pitäisi tehdä piirrettyinä, niin niissä ei näkyisi mitään. Games of Thronesista paljastui, että siinä käytetään Ikean huopia raaka-aineena viitoille, hyvänen aika. Tikku-ukoilla ei olisi viittoja.
Rauhoituhan nyt. Tässä vastattiin ihmiselle, joka kertoi karsineensa 95 prosenttia tuotesijoittelusta ja törmäävänsä siihen lähinnä kadunvarsilla. Eli luonnollisestikaan hän ei käy elokuvissa.
Siksi sanoin 95 enkä sata, että kaikkea on mahdoton karsia. Miksi siis jäät jankkaamaan siitä, että jossain sarjoissa näkyy tuotteita - menisikö ne vaikka sen viiden prosentin piikkiin?!
Huvitti vain tuo sinun neuvosi "älä katso telkkaria vaan Netflixiä", varsinkin, kun meillä on oikeasti ei-kaupallinen Yleisradio.
Mutta niinhän me käymme tätä keskusteluakin kaupallisen mediatalon ylläpitämällä alustalla, vaikka varmaan vaihtoehtoja olisi.
Jos tykkää käyttää vapaa-aikaansa ahmimalla elokuvia, dokkareita, tv-sarjoja niin ei hyvänen aika puhuta yhtäaikaa Netflixistä tai HBO:sta ja Ylestä.
Tämä ketju tulikin uudelleen vastaan näin neljän vuoden jälkeen! Aloitin oman tavarapaljous-projektini 2014 helmikuussa ja sen vuoden aikana kotoa lähti yli 400 tavaraa. Vähentäminen jatkui vielä seuraavina vuosina, mutta paljon pienimuotoisempana eikä niin tavoitteellisena. Vaikka kaapit olivat siistit niin huomasin että yhä muutoissa sitä yllättyi miten paljon turhaa tavaraa kotona vielä oli. Nykyään olen yhden hengen talous (mies tuli karsittua?) ja viime muutot on menneet aika kevyesti. Edellisessä muutossa oli 5 banaanilaatikkoa + 2 säkkiä vaatteita ja kodintekstiilejä. Viime aikoina on ollut aika paljon siirtymistä edestakaisin ulkomaille ja Suomeen, ja muutto pelkällä henkilöautolla on ollut tosi helppoa. Tämä tavaramäärä on varmaan aika pitkälti se minkä pidän, kotona on kuitenkin edelleen huonekasveja ja muutamia koriste-esineitä ja kotoisa tunnelma, mutta silti väljää ja siistiä. Ja kaikki tarpeellinen, muttei mitään erityistä ylimääräistä. Kiinan oppikirja on tosin vieläkin jäljellä :D
T. 178
Vierailija kirjoitti:
Nostelen keskustelua ja liityn mukaan. Mulla on ollut helmikuusta asti päällä tavaran vähentäminen kotoa. Kyllästyin siihen, että kannan joka muutossa tavaroita, jotka eivät pääse käyttöön uudessakaan asunnossa. Otin vuoden 2014 tavoitteeksi luopua 365 turhasta tavarasta vuodessa, eli yksi roju per päivä. Summaan lasketaan myydyt/lahjoitetut tavarat, mutta ei niitä jotka menevät roskiin. Tällä hetkellä luku hipoo 280 / 365 ja uskon, että 365 tulee täyttymään kevyesti. Lisäksi olen projektin aikana tienannut jo n. 450 euroa. Tänään meni Marimekon pussilakanat, joista en enää pitänyt ja joista kuitenkin sai vielä oikein kivasti rahaa takaisin. Päätin jokin aika sitten, että kahden ihmisen talouteen riittää oikein hyvin 3 paria pussilakanoita... Pyyhkeitä pitäisi vielä karsia.
Helpointa on tähän asti ollut luopua cd-levyistä (en ole kuunnellut niitä ainakaan neljään vuoteen enkä edes omista cd-levysoitinta), dvd-levyistä, kirjoista, vanhoista meikeistä sekä huonoista lahjoista. On ollut myös todella vapauttavaa malttaa luopua vaatesäkillisistä kulahtaneita vaatteita, rikkinäisiä sukkahousuja ("ehkä näistä vielä keksii jotain"), käyttämättömiä vaatteita ja epämieluisia asusteita. Olen aika tunteettomasti heittänyt tavaraa myyntiin, mutta vaikeinta on tähän asti ollut päättää lukuisien koriste-esineiden kohtalosta. Lisäksi pohdin yhä pitäisikö heittää menemään kiinan kielen kirjani, joka minulla oli käytössä kun olin opiskelijavaihdossa Kiinassa. Tuskin teen sillä enää ikinä mitään, mutta se on ainoa konkreettinen muistoni siellä opiskelusta. Toki jokin Kiinasta ostamani koriste-esine ehkä korvaisi sen muistona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
''Edellisessä muutossa oli 5 banaanilaatikkoa + 2 säkkiä vaatteita ja kodintekstiilejä.''
Wow, tuo on jo saavutus! Kuulostaa ihanan minimalistiselta. Kauhulla ajattelen omaa tulevaa muuttoani kesällä, kaksio täynnä tavaraa. Pelkkiä harrastustarvikkeita on kymmenen laatikollista.
Mulla pahin taipumus hamstrata seksikumppaneita. Kerään liiaksi asti ja olen aivan epätoivoinen.
Kotona kerään tarpeetonta, mutta se luo minulle fyysisen kontaktin asiaan/musiikkiin/taiteeseen. Spotify ei ikinä toimisi, koska sieltä ei vain löydä kaikkea, jota löytyy levyhyllystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse karsin kaksion tavarat: ex-puolison, kumpienkin sukulaisilta perityt yms hamsterin jemmat, 20 vuoden ajalta. Oli muutto toiselle paikkakunnalle ja pakko tehdä jotain. Apuna oli Konmari-tekniikka ja roskiin, kierrätykseen meni huikeat määrät. Alussa pidin kirjaa ja esim. roskiin n. kaksikymmentäviisi muovikassillista roinaa. Itsellä hyvä tilanne, aloitin raivauksen noin vuosi ennen, kuin muutto tuli. Yhtäkään hävitettyä roinaa en ole kaivannut. Nyt vaan parin vuoden asumisen jälkeen pitäisi taas tehdä jotakin..
Jos herää siihen että pari vuotta karsimisen jälkeen on taas karsittavaa niin se tarkoittaa sitä että olet ostanut poislaitetun tilalle uutta. Toisinsanoen olet alkujaan pistänyt pois tavaraa jota olet jälkeenpäin tarvinnut. Silloin kannattaa miettiä että oliko karsimistyyli sittenkään sinulle hyvä. Tunteita kuuntelemalla karsimista ei pidä koskaan tehdä, ainoastaan järkisyistä.
Onnee niille jotka ovat onnistuneet pitämään kodin kunnossa karsimisen jälkeen. Teitä on hyvin pieni määrä.
ja niin. ne jotka eivät ole onnistuneet, niin ihmisluonne on sellainen "hamstraava". Kuuluu synnynnäisiin selviytymiskeinoihin samoin kuin se, että keho ei halua luopua saavutetuista kiloista:)
Niin no jos karsii tavaraa ja ei muuta kulutustottumuksiaan (olettaen siis että alunperinkin roina on ollut itse ostettua, ei saatua tai perittyä) niin totta kai sitä tavaraa kertyy taas. Siksi pitäisi pohtia sitä tavarasuhdetta ja miksi ostaa, ostaako tosiaan tarpeeseen esimerkiksi kolmannet verhot, vai jostain muusta syystä. Jos ne kolmannet verhot tulee vaihdettua ikkunaan kerran vuodessa ja ne ilahduttaa, niin silloin ei pitäisi olla ongelmaa, mutta jos ne on jääneet kaappiin ja joka kerta kun sen kaapin avaa ja ne näkee, ajattelee vaan sitä verhoihin laitettua rahaa, niin ehkä silloin tuli tehtyä hutiostos.
Vierailija kirjoitti:
Jos herää siihen että pari vuotta karsimisen jälkeen on taas karsittavaa niin se tarkoittaa sitä että olet ostanut poislaitetun tilalle uutta. Toisinsanoen olet alkujaan pistänyt pois tavaraa jota olet jälkeenpäin tarvinnut.
Ei välttämättä. Hyvin harva ostamamme tavara on oikeasti sitä tarpeellista tavaraa. Pitäisi opetella tuntemaan itsensä eli miettiä mitkä ovat ne omat triggerit: mainokset, vaatteiden haluaminen, "kun muillakin", tylsyys ja shoppailun tuoma "piikki", väsymys ja kiire, jolloin sortuu kuten laihduttaja tai alkoholisti.
Helposti esim. työelämä on niin kiireistä, että ei jaksa enää tyhjätä käsilaukkua joka ilta omaan laatikkoon ja viedä paikalleen. Laittaa sen pöydälle, ottaa ruokaa, menee sohvalle ja vaipuu koomaan. Kasaantuva sotku lisää stressiä ja kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos herää siihen että pari vuotta karsimisen jälkeen on taas karsittavaa niin se tarkoittaa sitä että olet ostanut poislaitetun tilalle uutta. Toisinsanoen olet alkujaan pistänyt pois tavaraa jota olet jälkeenpäin tarvinnut.
Ei välttämättä. Hyvin harva ostamamme tavara on oikeasti sitä tarpeellista tavaraa. Pitäisi opetella tuntemaan itsensä eli miettiä mitkä ovat ne omat triggerit: mainokset, vaatteiden haluaminen, "kun muillakin", tylsyys ja shoppailun tuoma "piikki", väsymys ja kiire, jolloin sortuu kuten laihduttaja tai alkoholisti.
Helposti esim. työelämä on niin kiireistä, että ei jaksa enää tyhjätä käsilaukkua joka ilta omaan laatikkoon ja viedä paikalleen. Laittaa sen pöydälle, ottaa ruokaa, menee sohvalle ja vaipuu koomaan. Kasaantuva sotku lisää stressiä ja kierre on valmis.
Jos se sotkun kierre käynnistyy siitä, että laskee käsilaukun pöydälle, on kyllä tavarasuhde vähintään ortoreksinen. Mutta varmasti tavarasta saa yhtä paljon ongelmia kuin syömisestäkin.
Pohjimmiltaanhan tuossa esimerkissä on kysymys siitä, että työelämän stressi luo ahdistusta, joka sitten ilmenee ocd-oireina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän laittaa tavaraa kiertoon sitä helpompaa se on, koska päätöksentekokyky kehittyy.
En sanoisi tätä maniaa päätöksentekokyvyksi, mutta kyllähän se teitä mammoja jotenkin siellä pääkopassa laittaa oikeat välittäjäaineet ja mielihyväkeskukset liikkeelle, kun voitte heittää jotain pois ja saada mielihyvärysäyksen. Kuten mikä tahansa addiktio - tarvitaan yhä isompi tavaramäärä poisheitettäväksi ennen kuin se alkaa tuntua jostain. Tästä tässä viime kädessä on kysymys - voitte rationalisoida erikoista käyttäytymistänne (tavaroiden raahaamista viikottain/ jopa päivittäin roskikseen) ihan millä tavalla haluatte.
En ymmärrä tällaisia kommentteja. Kerrohan mitä sille tavaralle pitäisi tehdä, miksi on erikoista käytöstä hankkiutua eroon tarpeettomasta tavarasta?
Jos minulla on kaapeissa ollut vuosia käyttämättömänä asusteita, vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin, meikkejä viiden vuoden takaa ja nyt olen vihdoin saanut sysäyksen ja inspiraation pistää ne eteenpäin joko roskiin tai kirpparille, miksi tämä ärsyttää niin monia? Koska se on nyt muotia ja kaikki mikä on muodikasta on teille vastenmielistä? Koska teillä on itselläkin tarpeetonta tavaraa kaappi täynnä, mutta ette ole vielä löytäneet itsestänne motivaatiota päästä siitä eroon ja kaikki mikä muistuttaa asiasta, ärsyttää?
Kai kaikissa ärsyttää se oma pimeä puoli. Eli sikäli hilloajat ja inspiraation vallassa roskiin heittäjät ovat pohjimmiltaan ihan saman ongelman edessä, he ovat vain päätyneet eri ratkaisuihin.
Aika harvassa taitavat olla aikuiset suomalaiset, jotka eivät ole koskaan tunneostelleet. Luulisin, että heitä on yhtä vähän kuin niitä, jotka eivät ole koskaan tunnesyöneet.
Jostakin syystä sinullakin on ollut kaapissa vaatteita, liinavaatteita, lasitavaraa kolmen perheen tarpeisiin. Joko olet perinyt läheisiäsi, tai sitten ostellut yli tarpeen. Hävettäähän se ostelu. Sitä häpeää voi sitten käsitellä ankaruudella "elä nyt tässä näiden kamojesi kanssa" tai pakenemalla "heitän nyt pois nämä tavarat, jotka eivät sittenkään tuottaneet iloa".En tiedä, kumpi menetelmä johtaa todennäköisemmin siihen, että tavarasuhde normalisoituisi. En todellakaan tiedä. Mutta hirmuisen vähän pystyy esimerkiksi mediaa seuraamaan ilman, että alitajuntaa pommitettaisiin ostoviesteillä, somesta puhumattakaan.
Allekirjoitan tämän lopun täysin. Montakohan mainosta ja tuotesijoittelua ja piilomainosta sitä uhden päivän aikana näkee tai kuulee? Satoja nyt ainakin.
Tämä on kyllä lähes kokonaan oma valinta. Postilaatikkoon eimainoksia-tarra, älä kuuntele mainosradiota vaan Spotifyta, älä katso telkkaria vaan Netflixíä, älä lue tuoteblogeja, älä osta lehtiä joista puolet sivuja on mainoksia. Tällä saat karsittua vähintään 95% tuotesijoittelusta ja jäljelle jää lähinnä kadunvarsimainokset.
Spotifyssä tulee koko ajan mainoksia, jos ei maksa kuukausimaksua, Netflix tekee räikeää tuotesijoittelua, eikä taida olla lifestyle-blogia, jossa ei kuluttaminen olisi isossa osassa. Tämä on vain niin tyypillistä arkeamme, ettet sinäkään noita mainonnan muotoja huomaa.
Öh, no en huomaa kun en käytä ilmaisversiota, en lue mitään hitsin blogeja (juuri siksi koska ne ovat puhdasta mainontaa), enkä Netflixíssä kyllä ole mitään tuotesijoittelua huomannut. Jos siellä nyt joku USAlainen olutpullo näkyy, niin eipä paljoa lähikaupasta löydy 😅.
Taitaakin olla niin, että sinulle tuollaisten roskablogien luku yms on niin arkea, ettei edes tule mieleen ettei se ole pakollista.
Netflixin tuotesijoittelusta on kohuttu paljonkin. Tietoa löytyy vaikka googlaamalla. Paitsi ettet varmaankaan mainoksia vältellessäsi käytä Googlea.
Miksi ihmeessä puhut "Netflixin tuotesijoittelusta" kun tuotesijoittelu on vanha juttu ja sitä on harrastettu vuosikausia kaikissa elokuvissakin (Nokian kännykkä, anyone?)? Ongelma ei ole Netflixin.
Ehkä tv-sarjatkin pitäisi tehdä piirrettyinä, niin niissä ei näkyisi mitään. Games of Thronesista paljastui, että siinä käytetään Ikean huopia raaka-aineena viitoille, hyvänen aika. Tikku-ukoilla ei olisi viittoja.
Rauhoituhan nyt. Tässä vastattiin ihmiselle, joka kertoi karsineensa 95 prosenttia tuotesijoittelusta ja törmäävänsä siihen lähinnä kadunvarsilla. Eli luonnollisestikaan hän ei käy elokuvissa.
Siksi sanoin 95 enkä sata, että kaikkea on mahdoton karsia. Miksi siis jäät jankkaamaan siitä, että jossain sarjoissa näkyy tuotteita - menisikö ne vaikka sen viiden prosentin piikkiin?!
Huvitti vain tuo sinun neuvosi "älä katso telkkaria vaan Netflixiä", varsinkin, kun meillä on oikeasti ei-kaupallinen Yleisradio.
Mutta niinhän me käymme tätä keskusteluakin kaupallisen mediatalon ylläpitämällä alustalla, vaikka varmaan vaihtoehtoja olisi.
Jos tykkää käyttää vapaa-aikaansa ahmimalla elokuvia, dokkareita, tv-sarjoja niin ei hyvänen aika puhuta yhtäaikaa Netflixistä tai HBO:sta ja Ylestä.
Jos tykkää käyttää vapaa-aikaansa ahmimalla elokuvia, dokkareita, tv-sarjoja, niin täytyy ehkä vain hyväksyä mainokset ja piilomainonta.
Ehkä tämän keskustelun opetus voisi olla, että mainoksia ja tuotesijoittelua on kaikkialla (myös Netflixissä ja av-palstalla), kaikkia niistä ei voi elämästään karsia, mutta niiden kanssa voi elää. Ja silloin, kun tietää katsovansa mainosta, voi myös suhtautua siihen mainoksena.
Eilen lähti kassi kierrätyskeskukseen ikea-matkalla. Ei, en ostanut mitään roinaa ikeasta tilalle, menin vain makutuomariksi toisen henkilön shoppausreissulle.
Kierrätyspiste omassa kodissa olisi järkevää, mutta tällä hetkellä ei onnistu. Sitten kun pari hyllyä tyhjenee, ehkä voin ne omistaa tähän.