tavarapaljous :(

Laitoin päiväpeiton pesuun, samoin kaksi pikkumattoa. 

Olen jatkanut viikonloppuna aloitettua karsimis- ja siivousurakkaa tänäänkin. Ajattelin jatkaa tätä projektia koko syyskuun. Tekemistä riittää kyllä vaikka tilanne on enemmän kuin hyvä. 

Voisin yrittää taas kerran käydä oman vaatekaapin kimppuun. Se on vaikein tavararyhmä, mutta uskon, että sieltä jotain poistettavaa löytyy. 

Tämän päivän aikana vien karsitut tavarat pois. En jätä niitä nurkkiin pyörimään. 

Auton siivous oli hyvä idea. Sen voisin tehdä loppukuusta. 

Annoin tänään viimeiset kaksi ämpärillistä omenoita pois senioritalon asukkaille. Yksi asukas, jolla on vielä ajokortti, on jo pari vuotta hakenut minulta omenoita yhteisesti jaettavaksi. Ne, kenellä vielä veitsi pysyy kädessä, pilkkoo. Keittävät yhdessä sosetta, minkä jakavat kaikille omiin asuntoihin syötäväksi ja leipovat piirakan. Osa osallistuu seurusteluun, kun ei enää voi käsillä tehdä, mutta yhteinen projekti silti on. Tuossa taloyhtiössä on rivitaloasuntoja vain senioreille ja lisäksi yhteiset isommat kerho- ja keittiötilat, missä välillä yhteistä toimintaa. Olivat kuulemma jo oikein odottaneet yhteydenottoani, että saavatko ompputalkoot tänäkin vuonna. Te, kenellä tulee yli omien tarpeiden satoa, tarjotkaa alueenne hoivakoteihin, asumisyksikköihin, kehitysvammaisten taloihin ym, josko mukava yhteinen puuha tai ihan vaan syötävä kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin päiväpeiton pesuun, samoin kaksi pikkumattoa. 

Olen jatkanut viikonloppuna aloitettua karsimis- ja siivousurakkaa tänäänkin. Ajattelin jatkaa tätä projektia koko syyskuun. Tekemistä riittää kyllä vaikka tilanne on enemmän kuin hyvä. 

Voisin yrittää taas kerran käydä oman vaatekaapin kimppuun. Se on vaikein tavararyhmä, mutta uskon, että sieltä jotain poistettavaa löytyy. 

Tämän päivän aikana vien karsitut tavarat pois. En jätä niitä nurkkiin pyörimään. 

Auton siivous oli hyvä idea. Sen voisin tehdä loppukuusta. 

Mä yritän kans nyt pitää syyskuun aktiivisena niin karsimisen ja siivouksen suhteen kuin liikunnan suhteen. Meillä alkoi töissä kuukauden mittainen terveystekohaaste, mihin osallistun. Päätin ikuisena sitku-laihduttajana osallistua niin, että käyn nyt ensimmäisellä viikolla 2 kertaa 30min mittaisella kävelyllä ja jos se tuntuu saavutettavalta tavoitteelta, lisään tokalla viikolla joko määrää tai kestoa. Nän liikkumattomana tavoite tuntuu järkevältä etten äkkiseltään hammasta purren yritä rajua muutosta. Saman tavoitteen otan siivoamiseen ja karsimiseen. Perus arkisiivoustyön lisäksi pyhitän kahtena päivänä 30min aktiiviselle tavaroiden läpikäymiselle. Tokalla viikolla lisään aikaa tälle. Nyt alkuun ei ole mitään erityistä tavoitetta, esim. vaatekaapin läpikäynti tms vaan setvin sitä mikä tuntuu hyvältä.

Edellinen jatkaa, että otan syyskuun tavoitteeksi myös auttaa tunnin viikossa äitiäni ja tunnin naapuriani heidän asioiden hoitamisessa. Arki vie usein mennessään ja autan iäkkäitä läheisiä aivan liian vähän, mutta nyt tsemppaan erityisesti äitini osalta asiassa. On se sitten pihatyöt tai tavaroiden karsiminen sisällä, täytyy sille vain tehdä aikaa ja laittaa ihan kalenteriin, eikä sukeltaa sohvalle kun sataa ja illat alkaa pimetä. 

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa, että otan syyskuun tavoitteeksi myös auttaa tunnin viikossa äitiäni ja tunnin naapuriani heidän asioiden hoitamisessa. Arki vie usein mennessään ja autan iäkkäitä läheisiä aivan liian vähän, mutta nyt tsemppaan erityisesti äitini osalta asiassa. On se sitten pihatyöt tai tavaroiden karsiminen sisällä, täytyy sille vain tehdä aikaa ja laittaa ihan kalenteriin, eikä sukeltaa sohvalle kun sataa ja illat alkaa pimetä. 

Ja tästä tuli mieleen, että vaikka aluksi säikähdin, että laitoinpa itselleni kovat tavoitteet viikkotasolle että millähän ajalla sitä muka ehtii.. niin mun tarvii sitoutua näin alkuun vain 1h liikuntaa, 1h karsimista ja 2h auttamista näin viikkotasolla. Vaikka ne kaikki tekisi yhdessä illassa töiden jälkeen, onnistuisi se 17-21 välillä ja silti olisi kuusi iltaa viikossa sohvalla möllöttämistä. Kattelen täällä itseäni peiliin ja totean, että nytpä ei ole mitään tekosyitä miksi en onnistuisi :D

Vierailija kirjoitti:

Annoin tänään viimeiset kaksi ämpärillistä omenoita pois senioritalon asukkaille. Yksi asukas, jolla on vielä ajokortti, on jo pari vuotta hakenut minulta omenoita yhteisesti jaettavaksi. Ne, kenellä vielä veitsi pysyy kädessä, pilkkoo. Keittävät yhdessä sosetta, minkä jakavat kaikille omiin asuntoihin syötäväksi ja leipovat piirakan. Osa osallistuu seurusteluun, kun ei enää voi käsillä tehdä, mutta yhteinen projekti silti on. Tuossa taloyhtiössä on rivitaloasuntoja vain senioreille ja lisäksi yhteiset isommat kerho- ja keittiötilat, missä välillä yhteistä toimintaa. Olivat kuulemma jo oikein odottaneet yhteydenottoani, että saavatko ompputalkoot tänäkin vuonna. Te, kenellä tulee yli omien tarpeiden satoa, tarjotkaa alueenne hoivakoteihin, asumisyksikköihin, kehitysvammaisten taloihin ym, josko mukava yhteinen puuha tai ihan vaan syötävä kelpaisi.

Tämä on kyllä tosi kiva juttu, että annetaan ylimääräisiä omenoita (tai muuta satoa)tarvitsevalle! Minäkin löysin Torin kautta mummon, jolle tulee liikaa omenoita. Eilen käytiin lasten kanssa keräämässä, ja ihana mummo toi meille vielä kahvia, mehua ja pullaa että varmasti jaksetaan kerätä! Veinkin jo hänelle kahvipaketin, ja mietin pitäisikö vielä kiitoksena viedä omenasosetta tai piirakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Omenoita eteenpäin jakanut jatkaa. Oon kovasti harjoitellut tätä vastikkeetta eteenpäin antamista. Lapsuudenkodissani oli kolme isoa satoisaa omenapuuta ja hirvittävät määrät meni kompostiin, kun itsellä ei mahdollisuutta hyödyntää siinä mittakaavassa kuin omenaa tuli ja toisaalta äiti ei halunnut luopua mistään. Tämä vaikutti pitkään itseeni, että mistään ei voinut luopua ja ainakaan ilmaiseksi. Viime aikoina oon tarkoituksella opetellut luopumista ja jakamista. Tuntuu hyvältä. Mietin, että tavallaan tässä annan ruoka-apua ja autan säästämään ruokarahoja vaikka laskuihin. Itselläkin tiukempaa nyt ja monella vielä tiukempaa. On kiva olla avuksi. Ja kiva kun ei tule hävikkiä.

Minulla sama tilanne. Äiti ei halunnut luopua mistään, etenkään ilmaiseksi. Jos olisi tiennyt, että rahaa saa, niin ehkä sitten. Kerran hän laittoi 12 kpl pois mukeja, joita inhosi. Silti vielä puolen vuoden päästä haikaili niiden perään ja kaappi oli täynnä mieluisia.

Oli aivan järkyttävä työmaa käydä läpi sitä kämppää. Kaksio, tupaten täynnä, jopa talvitakki, josta karisi päällinen irti.

Itse yritän nyt oppia irti kaikesta ja siksi annankin paljon pois. Mitään en ole katunut.

Täällä on nyt tosi hyvä tsemppihenki päällä. Kiva käydä lukemassa. Monelle syyskuu taitaa olla aktiivista siivous- ja järkkäilyaikaa. Uudella innolla omankin projektin kanssa, kun lukee toisten onnistumisista ja suunnitelmista. 

Mä käytin nyt mun ekan puolituntisen, mihin itse haastoin, ja tein kaksi ikuisuusprojektia alta pois! Mulla on laatikko, jossa säilytän kaikkea isoa ja harvoin tarvittavaa, mutta silti tarpeellista. Kakkukuvut ja -lautaset on esim siellä. Niitä tarvittiin 3 viikkoa sitten ja jäivät tiskauksen jälkeen kuivumaan enkä ole saanut aikaiseksi laittaa paikalleen kun kuuluvat pinon alimmaiseksi. Nytpä tyhjensin laatikon kaikesta, pyyhin, laitoin (vihdoin!) suojuksen jonka ostin talvella ikeasta ja järjestin kaikki paikoilleen. Siellä nyt odottavat seuraavia juhlia paikallaan. 

Tästä innostuneena siivosin toisenkin laatikon, pyyhin, suojasin ja järjestelin tavarat paikoilleen. Sain äidiltäni muutaman aterinlaatikon, jotka eivät hänen laatikostoon mahtuneet. En olisi niitä itse tarvinnut alkuperäiseen käyttöönsä, koska meillä jo on, mutta otin vastaan kun ajattelin keksiväni jotain. Laitoinkin nyt pikkusälää niihin järjestykseen, mm. tyllat, pussin sulkijat, kertakäyttöaterimet, servetit isoon lokeroon. Samalla tuli tehtyä inventaario, että tälle joululle ei osteta lisää servettejä eikä kinkkupusseja. Laatikoita vartenkin on yksi paketti foliovuokia.

Yhden tavaran laitoin myyntiin ja muutaman heitin roskiin, muutoin oli kaikki tarpeellista ja nyt kivemmassa järjestyksessä vain.

Meinaan kyllä vielä siivota maustelaatikon ja hyödyntää pari aterinlaatikkoa sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Pidin eilen siivouspäivää, imuroin ja pyyhin pinnat ja lattiat kunnolla. Illalla tuli vielä into karsia tavaraa. Ensimmäistä kertaa laskin, kuinka monta tavaraa suunnilleen on lähdössä. Tulos oli 67 kpl. Tuntuu ihan hullulta määrältä jo kaiken tehdyn tavaran vähentämisen jälkeen, mutta kaikkea turhaa ja jopa roskiin menevää ne kaapit oli kuitenkin syöneet. Ei siis ole vielä valmista, on vielä makuuhuoneen kaapisto käymättä ajatuksella läpi. Ja toki pitää karsitut tavarat viedä kiertoon. Syksy on kyllä ihanaa aikaa, tuntuu että virtaa ja inspiraatiota riittää paljon enemmän kesään verrattuna.

Ihana viesti. :) 

Minulle ei syksy vielä ole tuonut energiaa, mutta ehkä kohta. Olen vuosien aikana paljon laittanut omia tavaroita kiertoon, mutta puolison tavarat tuntuvat olevan liimattuja paikoilleen. Eikä siinä mitään, mikäli ne olisivat kaikki tarpeellisia / hyödyllisiä tai edes tiedossa omistajalleen. Puolison romukaappien, laatikoiden ja varastojen määrä on kuitenkin valtava, eikä kellään ole tietoja niiden sisällöstä. Energiaan pitäisi siis löytää siihen, että tavara kerrallaan toisin niitä puolison arvioitavaksi. Ja kuuntelisin hänen huokailujaan, että ei nyt, jne. jne.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään apuna tyhjentämässä/poistamassa kuolinpesän tavaroita. Suretti, miten paljon kaikkea hyvää oli säilötty ja varastoitu, mutta vuosikymmenten aikana mennyt huonoksi tai tarpeettomaksi. Paljon meni lajiteltuna kiertoon, esim. erilaisia säästettyjä kalusteista säästettyjä pyöriä, kahvoja, ruuveja ja poranteriä. Kotiin tullessa alkoi ahdistaa, että pitää taas karsia rajummin ettei puoliso joskus joudu käymään vastaavaa mun kamojen kanssa.

Tämä on niin totta. Omalle lähipiirilleni olen monesti yrittänyt sanoa tätä, että tavara, josta tänään saisi vielä hieman rahaa tai olisi esim. eteenpäin annettuna edes käyttökelpoinen on muutaman vuoden kuluttua roskaa, jonka hävittämisestä on maksettava. Moni ei kuitenkaan tätä halua ymmärtää, vaan miettii vain sitä, mitä on aikoinaan itse tavarasta maksanut.

Kertokaapas viisammat, voiko vanhentuneita mausteita käyttää? Menettääkö ne vain arominsa vai pilaantuuko jotenkin? Maustekaappia siivotessa tullut jo vastaan nämä itseä hävettävät löydökset parasta ennen -päiväyksillä: strösselit 8/18 ja 5/23, suola 5/24, aromisuola 12/22, kasvisliemi 11/24, lihaliemi 9/24, yrttimauste 12/18, maustepippuri 6/15, elintarvikeväri 10/17 ja 1/22 joita oon säästänyt lumilyhtyjen värjäykseen, mutta tässä 3-8 vuodessa en ole saanut aikaiseksi. Kehtaisko tarjota jollekkin ahkerammalle värjäykseen vai heittäiskö vähin äänin roskiin. Strösselit on myös menossa roskiin, mutta miten toimisitte muiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas viisammat, voiko vanhentuneita mausteita käyttää? Menettääkö ne vain arominsa vai pilaantuuko jotenkin? Maustekaappia siivotessa tullut jo vastaan nämä itseä hävettävät löydökset parasta ennen -päiväyksillä: strösselit 8/18 ja 5/23, suola 5/24, aromisuola 12/22, kasvisliemi 11/24, lihaliemi 9/24, yrttimauste 12/18, maustepippuri 6/15, elintarvikeväri 10/17 ja 1/22 joita oon säästänyt lumilyhtyjen värjäykseen, mutta tässä 3-8 vuodessa en ole saanut aikaiseksi. Kehtaisko tarjota jollekkin ahkerammalle värjäykseen vai heittäiskö vähin äänin roskiin. Strösselit on myös menossa roskiin, mutta miten toimisitte muiden kanssa? 

Ns. kuivat tuotteet, eli mausteet ja strösselit olen surutta käyttänyt, vaikka ovat olleet kuinka vanhoja. Kasvisliemet ja lihaliemet ovat noilla päiväyksillä sillä rajalla. Ovat pilaantuvia, mutta valtavan suolamäärän vuoksi säilyvät kyllä parasta ennen päiväyksen jälkeen jonkin aikaa.

Minä käytän vanhoja mausteita, nytkin kaapissa vanhimmat vuosilta 2018-2019. Jos epäilen että maku on väljähtynyt, laitan vähän reilummalla kädellä. Liemikuutioista en osaa sanoa kun en itse sellaisia käytä.

Mä maistoin strösseleitä ja vanhemmat oli vähän omituisen/teollisen makuisia niin heitin pois. Tuoreemmat maistui vielä hyvältä, niin annoin jatkoaikaa vielä. Jos en pian leivo ja käytä pois, heitän pois nekin. Mausteet päädyin nyt suurinmalta osin pitämään, mutta laitoin ostoslistalle sellaiset, joita oikeasti käytän. Liemikuutioita käytän tyyliin kaksi vuodessa ja tulee ostettua pieni paketti, mutta hukkaan näköjään menee suurin osa, mikä kyllä harmittaa.

Elintarvikeväritkin kaadoin pois. Ostan sitten uudet, jos inspiraatio vuosien jälkeen iskee.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas viisammat, voiko vanhentuneita mausteita käyttää? Menettääkö ne vain arominsa vai pilaantuuko jotenkin? Maustekaappia siivotessa tullut jo vastaan nämä itseä hävettävät löydökset parasta ennen -päiväyksillä: strösselit 8/18 ja 5/23, suola 5/24, aromisuola 12/22, kasvisliemi 11/24, lihaliemi 9/24, yrttimauste 12/18, maustepippuri 6/15, elintarvikeväri 10/17 ja 1/22 joita oon säästänyt lumilyhtyjen värjäykseen, mutta tässä 3-8 vuodessa en ole saanut aikaiseksi. Kehtaisko tarjota jollekkin ahkerammalle värjäykseen vai heittäiskö vähin äänin roskiin. Strösselit on myös menossa roskiin, mutta miten toimisitte muiden kanssa? 

liemikuutoissa on rasvaa eli se voi härskiintyä, ne heittäisin pois, 7v vanhoja strösseleitäkään en välttis enää käyttäisi. Muut mausteet harkinnalla, mutta en vuosikausia vanhoja kyllä enää käyttäisi. Ehkä tää on hyvä harkinnan paikka sille että tarvitaanko näitä ylipäänsä kun ovat niin vähällä käytöllä olleet. Välillä on rehellisesti ihan järkevintä heittää jotakin pois kun käyttää turhaa aikaa siihen pohtimiseen että tarvitsisiko joku jotakin vanhaa maustetta/väriä johonkin. Turha tehdä karsimisesta itselleen mahdotonta päätöksentekohimmeliä. Aiemmin omppuja lahjoittaneet on eri asia kun kurantti tavara menee suoraan tarvitsijoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas viisammat, voiko vanhentuneita mausteita käyttää? Menettääkö ne vain arominsa vai pilaantuuko jotenkin? Maustekaappia siivotessa tullut jo vastaan nämä itseä hävettävät löydökset parasta ennen -päiväyksillä: strösselit 8/18 ja 5/23, suola 5/24, aromisuola 12/22, kasvisliemi 11/24, lihaliemi 9/24, yrttimauste 12/18, maustepippuri 6/15, elintarvikeväri 10/17 ja 1/22 joita oon säästänyt lumilyhtyjen värjäykseen, mutta tässä 3-8 vuodessa en ole saanut aikaiseksi. Kehtaisko tarjota jollekkin ahkerammalle värjäykseen vai heittäiskö vähin äänin roskiin. Strösselit on myös menossa roskiin, mutta miten toimisitte muiden kanssa? 

liemikuutoissa on rasvaa eli se voi härskiintyä, ne heittäisin pois, 7v vanhoja strösseleitäkään en välttis enää käyttäisi. Muut mausteet harkinnalla, mutta en vuosikausia vanhoja kyllä enää käyttäisi. Ehkä tää on hyvä

Heitänpä siis nuo liemikuutiotkin pois! Osaa käytän tyyliin joulun alla kun teen laatikoita tai pipareita (en listannut kaikkia löytöjä teille) ja aina arvon että tuleeko vielä hyvää vai ei. Vielä on tullut. Mutta tälle vuodelle harkitsen valmiita mausteseoksia tai muita ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään apuna tyhjentämässä/poistamassa kuolinpesän tavaroita. Suretti, miten paljon kaikkea hyvää oli säilötty ja varastoitu, mutta vuosikymmenten aikana mennyt huonoksi tai tarpeettomaksi. Paljon meni lajiteltuna kiertoon, esim. erilaisia säästettyjä kalusteista säästettyjä pyöriä, kahvoja, ruuveja ja poranteriä. Kotiin tullessa alkoi ahdistaa, että pitää taas karsia rajummin ettei puoliso joskus joudu käymään vastaavaa mun kamojen kanssa.

Asuin aiemmin vuokralla kaupungin rivitaloissa. Siellä oli vähän erikoista porukkaa, ja monella asunnon etupihat varsinkin olivat täynnä kaikenlaista ryönää ja roinaa. Ihan järjetöntä, että polkupyöriä ja lastenrattaita lojui maassa kelien armoilla käyttämättöminä. Jos ne olisi ajoissa pistänyt kiertoon, olisi niistä voinut rahaa tai ainakin käyttöön seuraavalle saada. Onko sitten jonkin sortin mielenterveysongelmia tai vaikeuksia elämänhalinnassa, mikä saa ihmisen hamstraamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tänään apuna tyhjentämässä/poistamassa kuolinpesän tavaroita. Suretti, miten paljon kaikkea hyvää oli säilötty ja varastoitu, mutta vuosikymmenten aikana mennyt huonoksi tai tarpeettomaksi. Paljon meni lajiteltuna kiertoon, esim. erilaisia säästettyjä kalusteista säästettyjä pyöriä, kahvoja, ruuveja ja poranteriä. Kotiin tullessa alkoi ahdistaa, että pitää taas karsia rajummin ettei puoliso joskus joudu käymään vastaavaa mun kamojen kanssa.

Asuin aiemmin vuokralla kaupungin rivitaloissa. Siellä oli vähän erikoista porukkaa, ja monella asunnon etupihat varsinkin olivat täynnä kaikenlaista ryönää ja roinaa. Ihan järjetöntä, että polkupyöriä ja lastenrattaita lojui maassa kelien armoilla käyttämättöminä. Jos ne olisi ajoissa pistänyt kiertoon, olisi niistä voinut rahaa tai ainakin käyttöön seuraavalle saada. Onko sitten jonkin sortin mielenterveysongelmia

Meillä ainakin mun vanhemmat oli sitä sukupolvea, joka kierrätti kaiken aina seuraavalle ja tyyliin kaikki säästettiin. Sama pieni fillari oli isällä ja hänen veljillään, myöhemmin minulla, sisaruksillani ja serkuillani. Säästettiin vielä lapsenlapsia varten, vaikka niitä tiedossa tyyliin 20v päästä. Ei tiedetty, että kehitys kehittyy, trendit muuttuu, tavaraa on jatkossa mielin määrin saatavilla. Nyt sitä itse karsii pois näitä tulevia sukupolvia varten säästettyjä, kun ei niitä enää halutakaan. Vähän surettaa ja mietityttää, että olenko kiittämätön jne, mutta yritän vain käsitellä asian ja päästää irti.