tavarapaljous :(

Nyt joulujälkeisissä tavara-ahdistuksessa tuli mieleen kirjoittaa tähän ketjuun.

Mieheni tavaranhaaliminen alkaa kiristää hermoja. Meillä siis kolme lasta ja iso omakotitalo, joten periaatteessa meillä on hyvin tilaa ja rahastakaan ei ole kiinni, mutta... Viime jouluna mies keksi, että annetaan kunkin lapsen ostaa sisaruksilleen lahjat. Täten siis lapset saivat meidän vanhempien + sukulaisten valitsemat lahjat + lasten valitsemia leluja ja tavaramäärä oli ihan mieletön. Nyt sanoin jo hyvissä ajoin ennen joulua, että me vanhemmat valitsemme lahjan jokaiselle ja se riittää, lapsia ei viedä kaupoille ostamalla ostamaan jotain. No näin ei tehty, mutta yllättäen mies olikin niiden yhdessä valittujen lahjojen lisäksi ostanut yhteensä noin 10 lahjaa koko perheelle. Siinä lahjoja avatessa teki mieli repiä hiuksia päästä, kun paketeista paljastui lisää lautapelejä ja palapelejä joita on jo kymmeniä muutenkin eikä niitäkään ehditä pelata. Lisäksi oli iso ja kallis kodinkone, jota emme ole koskaan aikaisemmin tarvinneet emmekä tule jatkossakaan tarvitsemaan, erityisesti se otti päähän.

Miehen suvussa on aina hankittu enemmän lahjoja, joten tiedän kyllä mistä tuo tavaran arvostus kumpuaa. Mieheni periaatteessa ymmärtää kantani asiaan ja tavaramäärä häntäkin välillä ahdistaa, mutta lähes aina hänen käydessään Lidlissä/Tokmannilla yms sieltä jotain krääsää tarttuu mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teistä on kohtuullista säilyttää liian pieneksi jääneitä vaatteita? Olen siis lihonut ulos kaapillisesta vaatteita (kyllä, myös alushousuista ja sukkahousuista). Kaikki vaan kierrätykseen, vai odotteletteko "ihmettä" tapahtuvaksi?

Riippuu ihan siitä aiotko oikeasti niihin vielä mahtua. Itselläni pyöri viitisen vuotta liian pieniä vaatteita, lähinnä farkkuja ym housuja. Katselin niitä ja annoin itselleni aika rajan, johon mennessä niihin tulee mahtua ja jos en ole aloittanut laihduttamista, niin heitän pois. Nyt kymmenisen kiloa laihempana mahdun jo osaan, joten nuo pienemmätkin saivat vielä armon aikaa. Jos en niihin tule mahtumaan ensi syksyyn mennessä, saavat nekin lähteä.

Eli oma neuvoni on, että karsi pienistä pois ne joita et käytä vaikka laihtuisitkin ja annat lopuille takarajan johon mennessä niiden pitää mahtua tai edes laihdutuksen olla alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teistä on kohtuullista säilyttää liian pieneksi jääneitä vaatteita? Olen siis lihonut ulos kaapillisesta vaatteita (kyllä, myös alushousuista ja sukkahousuista). Kaikki vaan kierrätykseen, vai odotteletteko "ihmettä" tapahtuvaksi?

Riippuu ihan siitä aiotko oikeasti niihin vielä mahtua. Itselläni pyöri viitisen vuotta liian pieniä vaatteita, lähinnä farkkuja ym housuja. Katselin niitä ja annoin itselleni aika rajan, johon mennessä niihin tulee mahtua ja jos en ole aloittanut laihduttamista, niin heitän pois. Nyt kymmenisen kiloa laihempana mahdun jo osaan, joten nuo pienemmätkin saivat vielä armon aikaa. Jos en niihin tule mahtumaan ensi syksyyn mennessä, saavat nekin lähteä.

Eli oma neuvoni on, että karsi pienistä pois ne joita et käytä vaikka laihtuisitkin ja annat lopuille takarajan johon mennessä niiden pitää mahtua tai edes laihdutuksen olla alkanut.

Itselläni taas on pyörinyt iät ja ajat setti liian pieniä vaatteita, mutta rajaan tilalla. Vaatteet ovat yhdessä pussissa ja saan säilyttää niitä niin paljon kuin pussiin mahtuu. Jos haluan jotain lisätä sinne, niin jotain täytyy poistua. En halua vielä 10 vuoden jälkeenkään luopua siitä haaveesta että olisin joskus normaalipainoinen :D Vaikka todellisuudessa sen saavuttaessa haluaisin varmasti joka tapauksessa ostaa uusia, laadukkaita vaatteita niiden vanhojen tilalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aion osallistua tänä vuonna planetaarinen vaatekaappi - haasteeseen. Vaan viisi vaatekappaletta saa ostaa (ei koske sukkia ja alusvaatteita).

Josta tulikin mieleeni että saako muut kulutettua puhki sukkia ja alushousuja vuosittain?

Itse en ostanut sukkia ja alkkareita viime vuonna ollenkaan ja oletan selviäväni nykyisillä myös tämän vuoden.

Ainoa mikä mietityttää tuossa haasteessa on se että saanko neuloa itselleni villapaitoja, neuletakkeja, sukkia, tumppuja.

Harrastan neulomista ja tuntuisi hurjalta olla harrastamatta vuoteen. Ehkä pitäisi laskea langat harrastuskuluiksi eikä vaatteiksi. Vai onko se huijaamista?

Se saako pikkarit ja sukat kulutettua puhki vuosittain riippuu, kuinka paljon niitä on kokonaisuudessaan käytössä. Mulla hajosi viime vuonna n. 3 pikkarit ja tämä on mun mittapuulla poikkeuksellisen paljon, mutta mulla onkin yli 30 pikkarit ja nuokin hajonneet olivat 5-12 vuotta vanhoja. Olin vain iloinen, että vihdoin hajosivat kunnolla ja pääsin niistä eroon.

Riippuu myös siitä mitä kukakin laskee puhki kulutetuksi. Toiset käyttävät reikäisiäkin alusvaatteita vielä pitkään, itse vaihdan ehjiin siinä vaiheessa kun ne vanuvat ja verttyvät ja saumat repsottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä vaan muuttoa tehdessä tavaran määrä taas konkretisoituu. Pari säkillistä on mennyt ihan sekajätteeseen, oikea paikka niille. Autottomana ja kiireessä harmittaa tavarat, jotka eivät ole roskiskuntoisia, mutta joita en itse saa vietyä kierrätykseen eikä ole aikaa säätää torin tai facebookin sekopäiden kanssa. Mitähän noille pitäisi tehdä? Ainakin kaksi tai kolme banaanilaatikollista sekatavaraa, kuten astioita, koriste-esineitä, kenkiä, kirjoja yms.

Entä jos laitat ne Facebookissa paikkakuntasi roskalavaryhmään saatteella, että et kuvaa sisältöjä tai vastaile kysymyksiin ja annat kaikki tavarat kerralla ekalle, joka hakee? Ainakin meidän paikkakunnalla tuossa ryhmässä on paljon kirppismyyjiä, joita kiinnostaa tuollaiset tavaraerät.

Olen lahjoittanut tavaraa näin, ja se on ainoa tapa roskiin heittämisen lisäksi päästä tavarasta eroon suhteellisen pienellä vaivalla. Vinkin sain tästä ketjusta, kiitos siitä!

Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan teistä on kohtuullista säilyttää liian pieneksi jääneitä vaatteita? Olen siis lihonut ulos kaapillisesta vaatteita (kyllä, myös alushousuista ja sukkahousuista). Kaikki vaan kierrätykseen, vai odotteletteko "ihmettä" tapahtuvaksi?

Riippuu ihan siitä aiotko oikeasti niihin vielä mahtua. Itselläni pyöri viitisen vuotta liian pieniä vaatteita, lähinnä farkkuja ym housuja. Katselin niitä ja annoin itselleni aika rajan, johon mennessä niihin tulee mahtua ja jos en ole aloittanut laihduttamista, niin heitän pois. Nyt kymmenisen kiloa laihempana mahdun jo osaan, joten nuo pienemmätkin saivat vielä armon aikaa. Jos en niihin tule mahtumaan ensi syksyyn mennessä, saavat nekin lähteä.

Eli oma neuvoni on, että karsi pienistä pois ne joita et käytä vaikka laihtuisitkin ja annat lopuille takarajan johon mennessä niiden pitää mahtua tai edes laihdutuksen olla alkanut.

Itselläni taas on pyörinyt iät ja ajat setti liian pieniä vaatteita, mutta rajaan tilalla. Vaatteet ovat yhdessä pussissa ja saan säilyttää niitä niin paljon kuin pussiin mahtuu. Jos haluan jotain lisätä sinne, niin jotain täytyy poistua. En halua vielä 10 vuoden jälkeenkään luopua siitä haaveesta että olisin joskus normaalipainoinen :D Vaikka todellisuudessa sen saavuttaessa haluaisin varmasti joka tapauksessa ostaa uusia, laadukkaita vaatteita niiden vanhojen tilalle. 

Mulla on kanssa vaatehuoneen ylähyllyllä. Toisessa korissa on talvella uimapuvut ja kesällä pipot ja hanskat. Toisessa korissa niitä liian pieniä, helppo ottaa sieltä ja kokeilla jos sattuu laihtumaan. Näin ne suosikkivaatteet tai kalliit saa säästettyä, mutta ei mene mitään tilaa hukkaan. Ehkä olisi kellarista kakkukupu siellä korin tilalla, mutta sitäkin tarttee kerran vuodessa ja muutakin juhlakrääsää on kellarissa, joka ei tuonne hyllylle mahdu. Sitten jos ei koriin mahdu, niin arvoidaan mitä säästetään, kyllä usein tulee vastaan sellaisia mistä miettii miksi tämänkin kauhtuneen rätin on säästänyt :D

Vierailija kirjoitti:

Onko antaa neuvoa. Mitä itse tekisit? Minulla on toimiva ompelukone, joka vaatii huoltoa. Olin jo ehtinyt joulun alla päättää, että vien sen huoltoon. Se on kerran ennen ollut huollossa ja toiminut sen jälkeen aivan hyvin. Mutta sukulaiseni olikin laittanut korvan taakse tuon ompelukoneasian ja meni ostamaan uuden joululahjaksi. Olin kesästä asti jo vienyt hyvää mutta turhaa tavaraa kirppikselle ja huonoa tavaraa kaatopaikalle. Nyt ärsyttää että kontollani on kaksi ompelukonetta. Mitä kannattaisi tehdä? Huollattaa vanha ja myydä se sitten pois? Myydä se huoltamattomana pois? Vuokrata, pitkäaikaislainata tarvitsevalle vai mitä. Tilaa on vain yhden säilytykselle. Nyt tuo uusi vielä turhaa tilaa ja on ikävästi esillä. Että ärsyttää tuollaiset kun ostavat ilman, että kysytään tarvitsenko oikeasti jotain. Ostaja kuuluu suureen ikäluokkaan ja hänellä tuota rahaa on. Ostaa itselleenkin uutta vaikka vanhakin vielä toimii.

Kylläpä kuulostat kiittämättömältä ihmiseltä! Sukulaisesi on halunnut todella ilahduttaa sinua ja ostanut kalliin, tarpeellisen ja pitkäikäisen koneen rikkonaisen tilalle. Heitä se rikkonainen menemään (siis kierrätykseen, jos ei facen roskalavalta kukaan huoli) Turhaa sinä sitä entistä yritätä korjata, kun sinulla on uusi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, niin huolto maksoi maltaita ja meni vielä kaksi kertaa samalla tavalla rikki, ennenkuin ostin uuden. 

neuvo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko antaa neuvoa. Mitä itse tekisit? Minulla on toimiva ompelukone, joka vaatii huoltoa. Olin jo ehtinyt joulun alla päättää, että vien sen huoltoon. Se on kerran ennen ollut huollossa ja toiminut sen jälkeen aivan hyvin. Mutta sukulaiseni olikin laittanut korvan taakse tuon ompelukoneasian ja meni ostamaan uuden joululahjaksi. Olin kesästä asti jo vienyt hyvää mutta turhaa tavaraa kirppikselle ja huonoa tavaraa kaatopaikalle. Nyt ärsyttää että kontollani on kaksi ompelukonetta. Mitä kannattaisi tehdä? Huollattaa vanha ja myydä se sitten pois? Myydä se huoltamattomana pois? Vuokrata, pitkäaikaislainata tarvitsevalle vai mitä. Tilaa on vain yhden säilytykselle. Nyt tuo uusi vielä turhaa tilaa ja on ikävästi esillä. Että ärsyttää tuollaiset kun ostavat ilman, että kysytään tarvitsenko oikeasti jotain. Ostaja kuuluu suureen ikäluokkaan ja hänellä tuota rahaa on. Ostaa itselleenkin uutta vaikka vanhakin vielä toimii.

Kylläpä kuulostat kiittämättömältä ihmiseltä! Sukulaisesi on halunnut todella ilahduttaa sinua ja ostanut kalliin, tarpeellisen ja pitkäikäisen koneen rikkonaisen tilalle. Heitä se rikkonainen menemään (siis kierrätykseen, jos ei facen roskalavalta kukaan huoli) Turhaa sinä sitä entistä yritätä korjata, kun sinulla on uusi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, niin huolto maksoi maltaita ja meni vielä kaksi kertaa samalla tavalla rikki, ennenkuin ostin uuden. 

Että entistä on turhaa korjata, mutta jostain syystä se kannattaa kuitenkin sysätä Facebookin roskalavalla muiden huoleksi? 

Harmi että oman koneesi korjaaminen epäonnistui. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kenenkään kannattaisi koskaan korjata mitään. On myös totta että suomalaisella työllä tehty korjaus voi maksaa joskus saman verran tai enemmänkin kuin halpatyövoimalla tuotettu uusi tavara. Osalla meistä on kuitenkin muitakin arvoja kuin yrittää selvitä kaikesta mahdollisimman halvalla. Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa ekologiselta ihmiseltä, joten hänelle on varmaankin tärkeää pyrkiä käyttämään tavarat loppuun ja korjaamaan niitä tarvittaessa jos käyttövuosia on vielä jäljellä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on monia sukkia, joissa alkavia reikiä tai pieniä reikiä, mutta sukkis voi silti käyttää. Lajittelin sukat ehjiin ja rikkinäiisin, mutta käyttökelpoisiin. Otan nyt sukkia vain rikkinäisten kasasta, jotta saan ne lopulta täysin puhki ja näin pääsen niistä eroon. Vasta tämän jälkeen siirryn käyttämään ehjien sukkien kasaa. Toki jos tärkeitä menoja, joissa sukkia näytän vieraille, niin silloin otan sukkaparin ehjien sukkien kasasta käyttöön.

Mulla oli tämä sama ajatus muutama vuosi sitten villasukkien kanssa. Käytän talvella vain villasukkia ilman sisäsukkia. Villasukissa ei välttis huomaa itse vaikka olisi isokin reikä pohjassa, ne lämmittää vielä eikä se reikä käytössä haittaa. No, kerran sitten lähdin kiireessä pilatestunnille ja tajusin kesken tunnin että se ohjaaja tuijottaa mua ihan järkyttyneenä jalkoihin. Ajatteli varmaan että mikä resupekka tuokin on ja jos on varaa maksaa pilateksesta niin luulisi olevan varaa ehjiin villasukkiin. En tiedä onko palautunut vieläkään tästä järkytyksestään. Nykyään parsin sukat pohjasta jos käytän niitä vielä rikkoutumisen jälkeen. En tiedä hävettikö vai naurattiko, ehkä vähän molempia kun tajusin tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä ihmettelen että kuinka paljon se kierrättäminen lopulta maailmaa pelastaa, kun tavaran määrä koko ajan kuitenkin lisääntyy.

Tavarat pitäisi käyttää itse loppuun ja vasta sitten hankkia uusia.

Öö.. kaikki ostavat kaikki tavarat uutena vs jotkut ostavat jotkut tavarat uutena. Kummassa tuotetaan enemmän tavaroita?

Jos viet huomenna 10 tavaraa kirpparille, yksikään tehdas ei tuota 10 tavaraa vähemmän. 

Ootko tosissasi? Ei tietenkään mene noin mutta kun tarpeeksi moni lopettaa uuden ostamisen niin kyllä ne tuotantomäärät laskee. Ihan itsestään selvää.

Niin, kerro se kymmenen tavaraa vaikka viidellä miljoonalla. Alkaa olla aika paljon vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä vaan muuttoa tehdessä tavaran määrä taas konkretisoituu. Pari säkillistä on mennyt ihan sekajätteeseen, oikea paikka niille. Autottomana ja kiireessä harmittaa tavarat, jotka eivät ole roskiskuntoisia, mutta joita en itse saa vietyä kierrätykseen eikä ole aikaa säätää torin tai facebookin sekopäiden kanssa. Mitähän noille pitäisi tehdä? Ainakin kaksi tai kolme banaanilaatikollista sekatavaraa, kuten astioita, koriste-esineitä, kenkiä, kirjoja yms.

Toriin ilmoitus "Annetaan kolme laatikollista kirppistavaraa ilmaiseksi nopeimmalle hakijalle" tavarat noudetaan ennen kuin olet kissa ehtinyt sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Joulukuussa aloin puolison kanssa tavaroiden karsimisen. Joka päivä heitetään 1-2 asiaa pois. Tai lahjoitetaan, jos on hyvässä kunnossa. Aluksi se oli kivaa ja siitä sai energiaa. Vanhoja rikkinäisiä hanskoja, laitteiden säilytyslaatikoita, pieneksi jäänyt takki, puhkikävellyt kengät, laatikon pohjalla pyöriviä nappeja ja pikkusälää, vuosia vanha meikkivoide.... oli helppo löytää karsittavia asioita!

Nyt kaikki ihan ilmiselvä ROSKA on poissa. Puoliso haluaa jatkaa oikeaa karsimista, pakata pois teiniajan cd-levyt ja vähentää sitä sun tätä tursuaa tavaraa. Minä en jotenkin halua tai jaksa. Tai haluan kyllä, mutta koko juttu on alkanut tympiä ja ahdistaa. Ehkä koska asioita pitää siirrellä, sitten kaappia siivota, sitten löytyy taas jotain uutta, pitää suunnitella sitä ja tätä. Siis että asiat paisuu ja menee joku tunti siihen prosessiin taas. En jaksaisi.

Anna itsellesi armoa. Miehesi sai puhtia, sinulle olisi paikallaan tauko. Mieti ja tee vähän aikaa ihan muita asioita ja jatka sitten kun saat inspiksen takaisin. Minä olen pitänyt jo monta taukoa, ja aina on löytynyt taas intoa jostain lisää. Nyt alan olla jo pikkuhiljaa loppusuoralla.

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on hävittäminen roskiin. Tässä kohtiin ahdistun. En jaksa myydä kirppiksille, tunnen oman rajallisuuteni, en kerkeä enkä jaksa kirjoittaa jokaisen tavaran päälle tarraa ja ajaa kirppikselle järjestelemään hyllyjä. En oikeastaan haluaisi käsitellä tavaroita, joista vihdoin päästän irti. Mutta osa tavaroista koen rahan arvoisiksi ja roskiin heittäminen ja pois antaminen muille myytäväksi tuntuu pahalta. Eli tiedostan, että nyt mennään ihan vain tunteella, missä mun järki? Miksi tavarat tuovat näin vahvan tunnereaktion? Onko se sitä, että rahan ansaitsemiseen olen tuhlannut vapaa-aikaani töissä vai se, että tavara edustaa elettyä elämääni? Tiedän, että moni on henkisessä kehityksessään minua paljon edellä, mutta nyt kipuilen omassani ja kaiken tämän roinan keskellä.

Helpottaa sentään, kun saa puhua tästä 'ääneen'.

Meillä päin on ainakin yksi kirppis johon saa heittää tavarat ja siellä ne laitetaan myyntikuntoon ja hinnoitellaan ja hoidetaan koko homma. Sitten jossain vaiheessa saat sieltä rahat tilillesi ja sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei vastaa tänne kahteen kertaan laittamaani kommenttiin siitä, että pitäisi kantaa vastuu hankinnoistaan, sitoutua niihin ja käyttää tavaransa itse loppuun asti ja sen aikaa olla ostamatta uutta?

Tämä ketju on jotenkin todella kamala. Lähes jokaisella tänne kirjoittaneella on aivan ehdottomasti liikaa rahaa suhteessa omaan älylliseen ja psykologiseen kapasiteettiinsa. (Eri asia, jos on täysin omasta tahdosta riippumatta tapahtunut jotain, esim. rösähtänyt perintö niskaan tavaran muodossa, mutta on oma valinta sekin, ottaako sen vastaan.)

Ei ihme, että tarvitsette täällä vertaistukea. Miten olisi kuitenkin hymistelyn ja "sama juttu mullakin"-tyyppisen näennäisen tsemppauksen sijaan aivan kertakaikkisesti teidän nykyisen boksinne ulkopuolinen ajattelu?

Ei, sellainen ajattelu ei teille kelpaa.

Tämän kirjoittaja saisi hyväksyä sen ettei nyt tule hirveästi vastakaikua. Saat olla omahyväisesti keskenäsi niin mielestäsi oikeassa kuin haluat. Iso osa keskustelijoista näyttää kuitenkin olevan sitä mieltä että tavaroita saa kierrättää jos haluaa. Et sinä eikä mikään laki sitä kiellä.

En tietenkään minä kiellä eikä lakikaan. Sehän on itsestään selvää. Samoin kuin kierrätys on järkevää (täällä tosin puhutaan myös roskiin heittämisestä). Mutta en aja takaa sitä.

Minä haluan kysyä: mikä ihmeen järki on hankkia tavaraa, jota ei käytä? Kertokaa se minulle. Onko se vain miedompi versio television ns. himohamstraajista? Jos on tavarapaljous, joka on ihmiselle ongelma, niin minkä tason ongelma se on: taloudellinen (liikaa rahaa käytössä) vaiko psykologinen (himohamstraus, joku perusturvallisuuden järkkyminen, epäonniset ihmissuhteet, mitä muuta)?

Vai pitääkö minun kysyä tätä Marttaliitolta? Luulisi, että juuri tästä keskustelusta voisi saada vastauksia siihen kysymykseen, miksi tämä ketju on olemassa.

Eikö niin?

Vai mitä teen väärin?

Nyt alkoi älä ostaa mitään, ellei ole pakottava tarve -haaste vuodeksi. Vain, jos ei millään pärjää ilman, niin saa ostaa. Ollaan mukamas vähän ostavia, mutta kyllä sitä tavaraa tulee herätteenä liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt joulujälkeisissä tavara-ahdistuksessa tuli mieleen kirjoittaa tähän ketjuun.

Mieheni tavaranhaaliminen alkaa kiristää hermoja. Meillä siis kolme lasta ja iso omakotitalo, joten periaatteessa meillä on hyvin tilaa ja rahastakaan ei ole kiinni, mutta... Viime jouluna mies keksi, että annetaan kunkin lapsen ostaa sisaruksilleen lahjat. Täten siis lapset saivat meidän vanhempien + sukulaisten valitsemat lahjat + lasten valitsemia leluja ja tavaramäärä oli ihan mieletön. Nyt sanoin jo hyvissä ajoin ennen joulua, että me vanhemmat valitsemme lahjan jokaiselle ja se riittää, lapsia ei viedä kaupoille ostamalla ostamaan jotain. No näin ei tehty, mutta yllättäen mies olikin niiden yhdessä valittujen lahjojen lisäksi ostanut yhteensä noin 10 lahjaa koko perheelle. Siinä lahjoja avatessa teki mieli repiä hiuksia päästä, kun paketeista paljastui lisää lautapelejä ja palapelejä joita on jo kymmeniä muutenkin eikä niitäkään ehditä pelata. Lisäksi oli iso ja kallis kodinkone, jota emme ole koskaan aikaisemmin tarvinneet emmekä tule jatkossakaan tarvitsemaan, erityisesti se otti päähän.

Miehen suvussa on aina hankittu enemmän lahjoja, joten tiedän kyllä mistä tuo tavaran arvostus kumpuaa. Mieheni periaatteessa ymmärtää kantani asiaan ja tavaramäärä häntäkin välillä ahdistaa, mutta lähes aina hänen käydessään Lidlissä/Tokmannilla yms sieltä jotain krääsää tarttuu mukaan.

Jos tunnet miehesi, niin voisitko tarkistaa aina että hän säilyttää kuitit. Ainakin noita kalliimpia, millä ei tule olemaan käyttöä voisi palauttaa kauppaan ja hankkia jotain tarpeellista.

Toinen strategia on tietysti että hän hoitaa jatkossa kaiken talosta poistettavan tavaran myymisen, lahjoittamisen, kierrättämisen ym. Jospa pikku hiljaa valkenisi, että on helpompaa olla ostamatta sitä tavaraa. Jos on pakko ostaa jotain, niin voisiko se olla paikallisia palveluja ja elämyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Alesta ei tullut ostettua yhtään mitään. Välipäivien alennusmyynnit ovat menettäneet merkityksensä, koska nykyään on kaikenlaista black fridayta ja singles dayta ja 2+1 päiviä ja hulluja päiviä ja ties mitä ympäri vuoden. Jos on tarve ostaa jotain isompaa, odotan vain että tulee jokin alepäivä eteen ja ostan sitten. Yleensä ei tarvitse odottaa kovin pitkään. 

Joo, eikö ole jännä, että mitään ei enää oikeasti tarvitse ostaa täydellä hinnalla. Tarpeeksi kun kaivelee, niin jostain löytyy aina ale. Sekin kertoo siitä, että tavaraa on maailmassa jo ihan liikaa.