tavarapaljous :(

Vaikka ruoka- ja juomalahjat ovat aina tavaraa paremmat, on nekin kyllä ongelmallisia.

Meillä ei juoda lainkaan viiniä ja mikäs onkaan kätevämpi persoonaton yrityslahja tai tuliainen kuin viinipullo.

Niitä ei voi edes lahjoittaa mihinkään keräykseen!

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ruoka- ja juomalahjat ovat aina tavaraa paremmat, on nekin kyllä ongelmallisia.

Meillä ei juoda lainkaan viiniä ja mikäs onkaan kätevämpi persoonaton yrityslahja tai tuliainen kuin viinipullo.

Niitä ei voi edes lahjoittaa mihinkään keräykseen!

Meille myös kerääntynyt viinipulloja. Onneksi sisko täysi-ikäistyi niin voidaan pullot lahjoittaa sille. Kaupanpäällisinä menee vielä pari viinilasia jotka ollaan saatu ”että voidaan sitten pullo avata ja nautiskella!”. Onneksi sisko tykkää viinistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ruoka- ja juomalahjat ovat aina tavaraa paremmat, on nekin kyllä ongelmallisia.

Meillä ei juoda lainkaan viiniä ja mikäs onkaan kätevämpi persoonaton yrityslahja tai tuliainen kuin viinipullo.

Niitä ei voi edes lahjoittaa mihinkään keräykseen!

En tiedä, missä asutte, mutta ainakin Helsingissä riittää kyllä ottajia ratikkapysäkeillä ja niiden lähipuskissa :D Mekään ei juoda, mutta kukaan ei tuo meille alkoholia, koska olemme aina sivulauseessa maininneet tästä asiasta tyyliin: Tervetuloa meille sitten silloin ja silloin - mitään ei tarvitse tuoda, paitsi jos itsenne tekee mieli jotain erityistä, tai haluatte viiniä tai olutta tai muuta alkoholia. Me kun ei itse juoda, niin ei osata ostaa muillekaan. Yrityslahjat tietysti eri juttu, mutta aina löytyy kollega, ystävä tai sukulainen, jolle maistuu. Ja jos ei löydy, viini menee kyllä viemäristä alas (tai johonkin puskanjuureen voi pullon tyhjentää) ja pullo lasinkeräykseen, eli älkää tehkö ongelmaa asiasta, joka ei ole ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kun jotkut eivät vain ymmärrä puhetta. He tekevät toisille asiaa x, josta toinen sanoo monta kertaa, että älä, en tarvitse, en halua, siitä on minulle haittaa. Ja asia vain jatkuu. Onko lopulta siinä paljon eroa sellaiseen tilanteeseen, että menet hakkaamaan toista, ja tämä anelee lopettamaan, ja jatkat silti, koska sinä nyt vain haluat?

Nämä ihmiset ajattelevat, että he tietävät kuitenkin paremmin. Vaikka olet sanonut, että älä tuo mitään, tulee kuitenkin joku ehkä sinällään nätti sisustuselementti "no kun tää sopii teidän verhoihin!" tai "no toin tän viinipullon ja nää lasitkin, jos te kuitenkin haluaisitte juoda!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kun jotkut eivät vain ymmärrä puhetta. He tekevät toisille asiaa x, josta toinen sanoo monta kertaa, että älä, en tarvitse, en halua, siitä on minulle haittaa. Ja asia vain jatkuu. Onko lopulta siinä paljon eroa sellaiseen tilanteeseen, että menet hakkaamaan toista, ja tämä anelee lopettamaan, ja jatkat silti, koska sinä nyt vain haluat?

Nämä ihmiset ajattelevat, että he tietävät kuitenkin paremmin. Vaikka olet sanonut, että älä tuo mitään, tulee kuitenkin joku ehkä sinällään nätti sisustuselementti "no kun tää sopii teidän verhoihin!" tai "no toin tän viinipullon ja nää lasitkin, jos te kuitenkin haluaisitte juoda!"

Joo nämä ihmiset ei ymmärrä kieltoa. Ajattelee varmaan sen olevan kursailua. Mutta kun se ei ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista, kun jotkut eivät vain ymmärrä puhetta. He tekevät toisille asiaa x, josta toinen sanoo monta kertaa, että älä, en tarvitse, en halua, siitä on minulle haittaa. Ja asia vain jatkuu. Onko lopulta siinä paljon eroa sellaiseen tilanteeseen, että menet hakkaamaan toista, ja tämä anelee lopettamaan, ja jatkat silti, koska sinä nyt vain haluat?

Nämä ihmiset ajattelevat, että he tietävät kuitenkin paremmin. Vaikka olet sanonut, että älä tuo mitään, tulee kuitenkin joku ehkä sinällään nätti sisustuselementti "no kun tää sopii teidän verhoihin!" tai "no toin tän viinipullon ja nää lasitkin, jos te kuitenkin haluaisitte juoda!"

Noin, taikka sitten kiellot ajatellaan vain kursailuksi.

Tai sitten vaikka tiedostaakin, että toinen haluaa kieltäytyä, on vain niin vahvasti iskostunut käsitys, että tuliaisia KUULUU tuoda ja joululahjoja KUULUU antaa, että toisin tekeminen olisi jotain suorastaan järkyttävää ja luonnonvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Tyrkytetään sitä paremmissakin piireissä…

https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008182396.html

Sarah Ferguson kieltäytyi hulppeasta lahjasta, jonka kuningatar Elisabet halusi antaa Beatricelle ja Eugenielle – ylläpito olisi tullut kalliiksi

”The Mirrorin mukaan Elisabet hankki vuonna 1997 loisteliaan Birch Hallin pojantyttäriään varten. Surreyssa sijaitseva kiinteistö kattaa Mirrorin mukaan seitsemän makuuhuonetta, ja pihamaalta löytyy tenniskenttä ja uima-allas. Lisäksi kiinteistöön kuuluu vielä erillinen kahden makuuhuoneen rakennus. Daily Mailin mukaan talossa on yli 740 neliömetriä.

Elisabet hankki talon tuolloin vielä kouluikäisille Beatricelle ja Eugenielle sekä heidän äidilleen. Sarahin kerrotaan kuitenkin kieltäytyneen taloon muutosta, sillä sen ylläpitokustannukset olisivat olleet liian suuret.”

Huh, onneksi mulla ei sentään ole komeroiden perällä kartanoita ja uima-altaita konmaritettavana :D

Vierailija kirjoitti:

Tuossa muutama kymmentä sivua sitten kysyttiin, mikä tavarapaljoudessa oikein ahdistaa. Oma vastaukseni: ärsyketulva! Tekee levottomaksi, kun aivot saavat koko ajan kymmeniä ja satoja ”havaintoja”. Tietenkään kaikilla ihmisillä se ei vaikuta samalla tavalla, mutta itse jotenkin ”huomaan” kaikki esineet, ei aktiivisesti niitä ajatellen, mutta ainakin alitajuisesti. Kyllä mieli lepää, kun tasot ovat tyhjiä, lattioilla ei ylimääräistä rojua, ja sisustusvärit ovat rauhallisia ja yhteensopivia. Tämähän ei meillä kyllä toteudu (pikkulapsiperhe), mutta se siintää tavoitteena mielessäni.

Kävin kaverin luona jolla on vähän tavaraa ja kaunis, harmoninen ja harkittu sisustus. Kyllä siellä vain mieli lepäsi ihan eri tavalla kuin oman kodin sekamelskassa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä tunnutaan kovasti pelkäävän välien viilenemistä tai jopa poikki menemistä, tai sukulaisen/ystävän suuttumista, jos ei ota vastaan ko. ihmisen tuomaa roinaa. Miksiköhän nämä toisten kotien täyttäjät eivät pelkää välien poikki menemistä, kun tuputtavat rojujaan niille, jotka eivät niitä halua? Itse olemme ilmoittaneet kaikille sellaisille, jotka usein haluavat jotain ostaa merkkipäivinä, jouluna tms., että mitään emme halua ja tämä ei ole kursailua. Haluamme kutsutut kyläilijät kotiimme tyhjin käsin, mutta jos sellaiseen ei kykene, voi tuoda syömistä tai juomista, mutta ei mitään muuta. Anoppi yritti alkuun tuoda jotain typeriä tauluja tai kahden hengen astioita, mutta annoin kaiken takaisin heti. "Kiitos ajatuksesta, mutta kuten tiedät, me ei oteta tavaraa kaappeja täyttämään, vaan hankimme uutta vasta, kun tarvitsemme." Jaksoi pahoittaa mieltään viisi vuotta, mutta sitten ymmärsi. Muille meni jakeluun kertasanomisella. Kukaan ei ole tullut kylään tyhjin käsin, vaan aina syömisen tai juomisen kanssa, ja siitä on tullut nyt oma kiva juttunsa: iloisena kertovat, miten löysivät jonkin pienpanimon luomuolutta tai jonkun vanhan karjalaismummon tekemää ruisleipää, kun erikseen halusivat etsiä juuri meille sopivaa tuomista. Sitä eivät muista, että minä en käytä alkoholia, mutta tästä en erikseen enää mainitse, koska olen onnellinen siitä, että tavaran rahtaaminen on loppunut. Ja mieheni voi lipitellä öölit ajan mittaan, mikäli vieraille itselleen ei ole uponnut vierailun aikana kaikki.

Kiitos hyvistä vinkeistä! Olen nyt koonnut nämä muistiksi itselle tästä ja parista muusta kommentista:

1. Kerrotaan reilusti, ettei haluta tavaraa kaappien täytteeksi.

2. Kerrotaan, ettei kyseessä ole kursailu, vaan tavaraa ei oikeasti haluta.

3. Kieltäydytään vastaanottamasta, jos joku silti tuo, ja perustellaan vielä ystävällisesti, miksi ei ota lahjaa vastaan vaikka arvostaakin elettä (tässä varmastikin järkevää tehdä poikkeus, jos lahjan antajana on joku niin höppänäksi luokiteltava, ettei voi olettaa asian menevän perille.) 

4. Annetaan vaikeille tapauksille mahdollisuus tuoda kuitenkin jotakin, kunhan se on "häviävää", eli ruokaa tai juomaa.

5. Vihjaistaan "lahjarajoitteista" kutsuttaessa: "Emme käytä itse alkoholia, mutta jos haluatte tuoda itsellenne jotain vettä väkevämpää", tai esim. että ei passaa tuoda tuoksukynttilöitä tms., koska en voi sellaisia migreenitaipumuksen vuoksi käyttää.

6. Kerron ihmisille, etten juhli joulua enkä syntymäpäiviä, enkä siten osta lahjoja kenellekään muulle enkä myöskään ota niitä itse vastaan. Kerron myös, että tarkoitukseni ei ole tällä toiminnalla loukata kenenkään tunteita, vaan vähentää tavaran määrää omassa kodissani, ja että uskon siihen, että aikuiset ihmiset voivat itse hankkia itselleen haluamansa tavarat eikä kenenkään tarvitse stressata ennen jouluja ja syntymäpäiviä, mitä minulle hankkisi.

7. Jos välit menevät näin mitättömästä asiasta, ei ihmissuhteessa ollut muutenkaan kaikki palikat kohdillaan, eli ei muistella pahalla mutta ei tarvitse muistaa erityisen hyvälläkään. Eteenpäin elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Itse olen vähitellen hivuttamalla päässyt tilanteeseen, jossa koti on siisti ja selkeä. En kuitenkaan suosittele heittämään toisen tavaroita pois luvatta saati väkisin - se kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Parempi on vähentää ensin omat tavarat minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Itse olen vähitellen hivuttamalla päässyt tilanteeseen, jossa koti on siisti ja selkeä. En kuitenkaan suosittele heittämään toisen tavaroita pois luvatta saati väkisin - se kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Parempi on vähentää ensin omat tavarat minimiin.

Omat tavarani ovat jo minimissä. Kirjani (5 kappaletta) ovat kirjahyllyssä ja keittiötarvikkeet (ne tosin ovat yhteisiä tietenkin, eivätkä omiani) keittiössä, mutta muuten ihan kaikki töihin, urheiluun, arki- ja juhlavaatetukseen soveltuva mahtuu yhteen 50 cm leveään, 60 cm syvään ja 236 cm korkeaan kaappiin. Se on kolmasosa makuuhuoneessamme olevasta vaatekaappikokonaisuudesta. Vaatteistani ainoastaan sillä hetkellä käytössä olevat kengät ja ulkotakki ovat eteisen kaapissa mutta nekin mahtuisivat kyllä omaan kaappiini. Vaimoni arkivaatteet vievät loput kaksi kolmannesta makkarin kaapista. Hänen juhlavaatteensa ja urheiluvaatteensa ja -tarvikkeensa ovat romumakkarin kaapissa, kaikki ulkovaatteiksi luokiteltavat eteisen kaapissa, jonne ei mahdu vierailijoiden takit. Kirjahylly on täynnä hänen kirjojaan. Niistä en kuitenkaan valita, koska nehän ovat siististi omassa tilassaan. Valitan kaikesta siitä ylimääräisestä, mitä ei tarvita yhtään mihinkään ja mitä ei ole käytetty koko yhdessäoloaikanamme. Paha vähentää enää omistaan, kun vaikka kaikki tavarat ovat periaatteessa yhteisiä, ovat ne vaimon suojeluksessa.

Vierailija kirjoitti:

5. Vihjaistaan "lahjarajoitteista" kutsuttaessa: "Emme käytä itse alkoholia, mutta jos haluatte tuoda itsellenne jotain vettä väkevämpää", tai esim. että ei passaa tuoda tuoksukynttilöitä tms., koska en voi sellaisia migreenitaipumuksen vuoksi käyttää.

Huoh, tiedän ihmistyypin, johon tämäkään ei tepsi. ”Olen allerginen sille ja sille/Saan migreenin siitä” voi saada vastauksen: ”Höpsis, ei siitä mitään tule! Nuo vaivat on joku muoti-ilmiö!”

Tai sitten tavallaan menee perille, mutta ”Tiedän kyllä, ettet yleensä käytä tuoksukynttilöitä, mutta tässä on niin ihana tuoksu” tai ”Eila-tätikin voi käyttää tätä, vaikka hänelläkin on taipumusta päänsärkyyn”…

Ja joillain on sellainen taka-ajatus, että kun nyt saadaan tuo tuoksuton kokeilemaan tuoksukynttilää/kasvissyöjä makkaraa/maidoton kahvimaitoa, niin kyllä hän siihen ihastuu ja alkaa käyttää niitä kuten ”normaalit ihmiset”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5. Vihjaistaan "lahjarajoitteista" kutsuttaessa: "Emme käytä itse alkoholia, mutta jos haluatte tuoda itsellenne jotain vettä väkevämpää", tai esim. että ei passaa tuoda tuoksukynttilöitä tms., koska en voi sellaisia migreenitaipumuksen vuoksi käyttää.

Huoh, tiedän ihmistyypin, johon tämäkään ei tepsi. ”Olen allerginen sille ja sille/Saan migreenin siitä” voi saada vastauksen: ”Höpsis, ei siitä mitään tule! Nuo vaivat on joku muoti-ilmiö!”

Tai sitten tavallaan menee perille, mutta ”Tiedän kyllä, ettet yleensä käytä tuoksukynttilöitä, mutta tässä on niin ihana tuoksu” tai ”Eila-tätikin voi käyttää tätä, vaikka hänelläkin on taipumusta päänsärkyyn”…

Ja joillain on sellainen taka-ajatus, että kun nyt saadaan tuo tuoksuton kokeilemaan tuoksukynttilää/kasvissyöjä makkaraa/maidoton kahvimaitoa, niin kyllä hän siihen ihastuu ja alkaa käyttää niitä kuten ”normaalit ihmiset”.

Tuossa tapauksessa voi sitten kieltäytyä vastaanottamasta lahjaa. Sehän mainittiin myös. "Kiitos ajatuksesta, mutta kuten tiedät, en voi tällaisia käyttää, enkä siten ota edes vastaan." Tähän voi vielä lisätä, jos oikein jaksaa ja haluaa pehmennellä, että "[sukulainen X] kyllä ottaisi tämän varmasti mielellään".

Ei tämä ole niin vaikeaa. Kyllä ne jankuttajatkin lopettavat viimeistään siinä vaiheessa, kun sanoo tai huutaa, että "Minä olen yrittänyt sanoa nyt monta kertaa kauniisti, mutta nyt on pakko sanoa jo kovemmin ja pahoittelut, jos tästä loukkaannut, mutta nyt sinun on uskottava, kun sanon, etten halua mitään sellaista, mitä en itse kaupasta kotiini tuo! Ruokaa ja juomaa saa tuoda, jos ei pysty tyhjin käsin tuomaan, mutta ei mitään muuta." Tai jos ei halua sitä ruokaa ja juomaakaan, niin jättää sitten tuon viimeisen virkkeen pois. Jos tuputtaja tästä loukkaantuu, niin loukkaantukoon. Jatka itse normaaliin tapaan ja juttele mukavia aina, kun näette. Jos hän ei siitä tokene, on idiootti ja saakoon kiehua liemessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5. Vihjaistaan "lahjarajoitteista" kutsuttaessa: "Emme käytä itse alkoholia, mutta jos haluatte tuoda itsellenne jotain vettä väkevämpää", tai esim. että ei passaa tuoda tuoksukynttilöitä tms., koska en voi sellaisia migreenitaipumuksen vuoksi käyttää.

Huoh, tiedän ihmistyypin, johon tämäkään ei tepsi. ”Olen allerginen sille ja sille/Saan migreenin siitä” voi saada vastauksen: ”Höpsis, ei siitä mitään tule! Nuo vaivat on joku muoti-ilmiö!”

Tai sitten tavallaan menee perille, mutta ”Tiedän kyllä, ettet yleensä käytä tuoksukynttilöitä, mutta tässä on niin ihana tuoksu” tai ”Eila-tätikin voi käyttää tätä, vaikka hänelläkin on taipumusta päänsärkyyn”…

Ja joillain on sellainen taka-ajatus, että kun nyt saadaan tuo tuoksuton kokeilemaan tuoksukynttilää/kasvissyöjä makkaraa/maidoton kahvimaitoa, niin kyllä hän siihen ihastuu ja alkaa käyttää niitä kuten ”normaalit ihmiset”.

Tuossa tapauksessa voi sitten kieltäytyä vastaanottamasta lahjaa. Sehän mainittiin myös. "Kiitos ajatuksesta, mutta kuten tiedät, en voi tällaisia käyttää, enkä siten ota edes vastaan." Tähän voi vielä lisätä, jos oikein jaksaa ja haluaa pehmennellä, että "[sukulainen X] kyllä ottaisi tämän varmasti mielellään".

Ei tämä ole niin vaikeaa. Kyllä ne jankuttajatkin lopettavat viimeistään siinä vaiheessa, kun sanoo tai huutaa, että "Minä olen yrittänyt sanoa nyt monta kertaa kauniisti, mutta nyt on pakko sanoa jo kovemmin ja pahoittelut, jos tästä loukkaannut, mutta nyt sinun on uskottava, kun sanon, etten halua mitään sellaista, mitä en itse kaupasta kotiini tuo! Ruokaa ja juomaa saa tuoda, jos ei pysty tyhjin käsin tuomaan, mutta ei mitään muuta." Tai jos ei halua sitä ruokaa ja juomaakaan, niin jättää sitten tuon viimeisen virkkeen pois. Jos tuputtaja tästä loukkaantuu, niin loukkaantukoon. Jatka itse normaaliin tapaan ja juttele mukavia aina, kun näette. Jos hän ei siitä tokene, on idiootti ja saakoon kiehua liemessään.

Korjaus: Jos ei pysty tyhjin käsin TULEMAAN

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ruoka- ja juomalahjat ovat aina tavaraa paremmat, on nekin kyllä ongelmallisia.

Meillä ei juoda lainkaan viiniä ja mikäs onkaan kätevämpi persoonaton yrityslahja tai tuliainen kuin viinipullo.

Niitä ei voi edes lahjoittaa mihinkään keräykseen!

Viina ja viinipullot ovat hyvä lahjoja, eikä meillä juoda. Miksi? Koska voin antaa ne lahjaksi muille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyrkytetään sitä paremmissakin piireissä…

https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008182396.html

Sarah Ferguson kieltäytyi hulppeasta lahjasta, jonka kuningatar Elisabet halusi antaa Beatricelle ja Eugenielle – ylläpito olisi tullut kalliiksi

”The Mirrorin mukaan Elisabet hankki vuonna 1997 loisteliaan Birch Hallin pojantyttäriään varten. Surreyssa sijaitseva kiinteistö kattaa Mirrorin mukaan seitsemän makuuhuonetta, ja pihamaalta löytyy tenniskenttä ja uima-allas. Lisäksi kiinteistöön kuuluu vielä erillinen kahden makuuhuoneen rakennus. Daily Mailin mukaan talossa on yli 740 neliömetriä.

Elisabet hankki talon tuolloin vielä kouluikäisille Beatricelle ja Eugenielle sekä heidän äidilleen. Sarahin kerrotaan kuitenkin kieltäytyneen taloon muutosta, sillä sen ylläpitokustannukset olisivat olleet liian suuret.”

Huh, onneksi mulla ei sentään ole komeroiden perällä kartanoita ja uima-altaita konmaritettavana :D

Voisi olla aika pitkä prosessi, kun Ellu alkaisi käydä vanhoja kamojaan läpi konmarittaen. Hmm.. tuottaako tämä timanttikoru minulle iloa? Entä tämä helmitiara?

Toisaalta Ellu on mielestäni pukeutumisessa aika fiksu. Tarkoitan sitä, että hänellä on aina tietty sama teema. Aina sama kenkämalli, samanlainen "mummolaukku", samanmittaiset mekot. Luulen, että on aika helppoa pukeutua kun on vuosikymmeniä valinnut samanlaista ja laadukasta. Ja tyttärensä Anne on puolestaan superkierrättäjä. Hän käyttää jotain 70-luvun mekkoja ja takkeja eikä välitä uudemmista. Minusta siinä on jotain perin englantilaista kierrätyscharmia, silleen kuninkaallisesti toki XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Itse olen vähitellen hivuttamalla päässyt tilanteeseen, jossa koti on siisti ja selkeä. En kuitenkaan suosittele heittämään toisen tavaroita pois luvatta saati väkisin - se kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Parempi on vähentää ensin omat tavarat minimiin.

Omat tavarani ovat jo minimissä. Kirjani (5 kappaletta) ovat kirjahyllyssä ja keittiötarvikkeet (ne tosin ovat yhteisiä tietenkin, eivätkä omiani) keittiössä, mutta muuten ihan kaikki töihin, urheiluun, arki- ja juhlavaatetukseen soveltuva mahtuu yhteen 50 cm leveään, 60 cm syvään ja 236 cm korkeaan kaappiin. Se on kolmasosa makuuhuoneessamme olevasta vaatekaappikokonaisuudesta. Vaatteistani ainoastaan sillä hetkellä käytössä olevat kengät ja ulkotakki ovat eteisen kaapissa mutta nekin mahtuisivat kyllä omaan kaappiini. Vaimoni arkivaatteet vievät loput kaksi kolmannesta makkarin kaapista. Hänen juhlavaatteensa ja urheiluvaatteensa ja -tarvikkeensa ovat romumakkarin kaapissa, kaikki ulkovaatteiksi luokiteltavat eteisen kaapissa, jonne ei mahdu vierailijoiden takit. Kirjahylly on täynnä hänen kirjojaan. Niistä en kuitenkaan valita, koska nehän ovat siististi omassa tilassaan. Valitan kaikesta siitä ylimääräisestä, mitä ei tarvita yhtään mihinkään ja mitä ei ole käytetty koko yhdessäoloaikanamme. Paha vähentää enää omistaan, kun vaikka kaikki tavarat ovat periaatteessa yhteisiä, ovat ne vaimon suojeluksessa.

Aloittelijana en mitenkään pysty ymmärtämään, miten yksi kaappi riittää kenenkään vaatteille ;) Miten ihmeessä saat tuon tilan riittämään arki-, juhla-, ulkoiluvaatteille, kun kaikkea pitää Suomessa olla vielä eri vuodenaikojen tarpeisiin?

Omistatko siis vain yhden ulkonakin vai onko tässä yhdessä ainoassa kaapissa myös ulkovaatteita? Monetko kengät sinulla on, ja miten säilytät ne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Itse olen vähitellen hivuttamalla päässyt tilanteeseen, jossa koti on siisti ja selkeä. En kuitenkaan suosittele heittämään toisen tavaroita pois luvatta saati väkisin - se kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Parempi on vähentää ensin omat tavarat minimiin.

Omat tavarani ovat jo minimissä. Kirjani (5 kappaletta) ovat kirjahyllyssä ja keittiötarvikkeet (ne tosin ovat yhteisiä tietenkin, eivätkä omiani) keittiössä, mutta muuten ihan kaikki töihin, urheiluun, arki- ja juhlavaatetukseen soveltuva mahtuu yhteen 50 cm leveään, 60 cm syvään ja 236 cm korkeaan kaappiin. Se on kolmasosa makuuhuoneessamme olevasta vaatekaappikokonaisuudesta. Vaatteistani ainoastaan sillä hetkellä käytössä olevat kengät ja ulkotakki ovat eteisen kaapissa mutta nekin mahtuisivat kyllä omaan kaappiini. Vaimoni arkivaatteet vievät loput kaksi kolmannesta makkarin kaapista. Hänen juhlavaatteensa ja urheiluvaatteensa ja -tarvikkeensa ovat romumakkarin kaapissa, kaikki ulkovaatteiksi luokiteltavat eteisen kaapissa, jonne ei mahdu vierailijoiden takit. Kirjahylly on täynnä hänen kirjojaan. Niistä en kuitenkaan valita, koska nehän ovat siististi omassa tilassaan. Valitan kaikesta siitä ylimääräisestä, mitä ei tarvita yhtään mihinkään ja mitä ei ole käytetty koko yhdessäoloaikanamme. Paha vähentää enää omistaan, kun vaikka kaikki tavarat ovat periaatteessa yhteisiä, ovat ne vaimon suojeluksessa.

Tällaistahan se on. Mitä enemmän tekee tilaa toisen tavaroille, sitä enemmän toinen valtaa tavaroillaan tilaa.

Muutosta ei synny ennen kuin vaimosi alkaa itse raivata tavaroitaan ja tahtoo niistä eroon. Varmaan tuosta romuhuoneesta pitäisi aloittaa, se siivotaan nyt työhuonekäyttöön tms. Jos teillä ihan oikeasti on kymmenen ylimääräistä tuolia, aloittakaa niistä. Ne ovat sopivan neutraaleja kamoja pistää Toriin ja niiden poislähteminen näkyy heti! Kun tulee vähän tilaa, hommaan saa uutta potkua.

Säilytysratkaisut kannattaa yhdenmukaistaa, vaikka on hieman väärä neuvo ostaa ensin säilytyskalusteita ennen kuin tietää mitä niissä säilyttää. Meillä se on auttanut, sillä meillä on pari hyllyä, jotka meillä on muutenkin (toinen on tietylle korkeudelle tarvittavan tavaran alusta ja toinen kirjahylly, josta emme luovu) ostettu lähes täyteen siistejä, samanlaisia säilytyslaatikoita. Niihin on nyt vaan irtotavarat mahduttava. Lisäksi näyttää selkeämmälle kuin eripariset tavarat.

Vaatteissa sun pitäisi saada vaimo innostumaan esim. kapselivaatekaapista. Silloin vaatteita tulee käytettyä ja aika ajoin vaihdeltua.

Youtubesta kannattaa katsoa konmari-videoita ja siivousvideoita (esim. suomalainen Auri Katariina). Kun näkee, millaisia lääviä saa siistiksi vain tavaroita vähentämällä, motivaatio kasvaa kummasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Ei todellakaan ole sukupuolikysymys. Täälläkin on ollut paljon keskustelua tilanteista, joissa nainen haluaisi vähentää tavaraa mutta mies on hamstraaja. Itsekin naisena inhoan sekä turhaa roinaa että liikoja, eriparisia säilytyskalusteita.

Itse olen vähitellen hivuttamalla päässyt tilanteeseen, jossa koti on siisti ja selkeä. En kuitenkaan suosittele heittämään toisen tavaroita pois luvatta saati väkisin - se kuulostaa jo henkiseltä väkivallalta. Parempi on vähentää ensin omat tavarat minimiin.

Omat tavarani ovat jo minimissä. Kirjani (5 kappaletta) ovat kirjahyllyssä ja keittiötarvikkeet (ne tosin ovat yhteisiä tietenkin, eivätkä omiani) keittiössä, mutta muuten ihan kaikki töihin, urheiluun, arki- ja juhlavaatetukseen soveltuva mahtuu yhteen 50 cm leveään, 60 cm syvään ja 236 cm korkeaan kaappiin. Se on kolmasosa makuuhuoneessamme olevasta vaatekaappikokonaisuudesta. Vaatteistani ainoastaan sillä hetkellä käytössä olevat kengät ja ulkotakki ovat eteisen kaapissa mutta nekin mahtuisivat kyllä omaan kaappiini. Vaimoni arkivaatteet vievät loput kaksi kolmannesta makkarin kaapista. Hänen juhlavaatteensa ja urheiluvaatteensa ja -tarvikkeensa ovat romumakkarin kaapissa, kaikki ulkovaatteiksi luokiteltavat eteisen kaapissa, jonne ei mahdu vierailijoiden takit. Kirjahylly on täynnä hänen kirjojaan. Niistä en kuitenkaan valita, koska nehän ovat siististi omassa tilassaan. Valitan kaikesta siitä ylimääräisestä, mitä ei tarvita yhtään mihinkään ja mitä ei ole käytetty koko yhdessäoloaikanamme. Paha vähentää enää omistaan, kun vaikka kaikki tavarat ovat periaatteessa yhteisiä, ovat ne vaimon suojeluksessa.

Aloittelijana en mitenkään pysty ymmärtämään, miten yksi kaappi riittää kenenkään vaatteille ;) Miten ihmeessä saat tuon tilan riittämään arki-, juhla-, ulkoiluvaatteille, kun kaikkea pitää Suomessa olla vielä eri vuodenaikojen tarpeisiin?

Omistatko siis vain yhden ulkonakin vai onko tässä yhdessä ainoassa kaapissa myös ulkovaatteita? Monetko kengät sinulla on, ja miten säilytät ne?

Kiitos kysymyksestä! :D Minulla on:

- yksi tumma puku

- valkoinen juhlakauluspaita

- kaksi muuta kauluspaitaa, joita käytän työtapaamisissa tai ravintolaan mennessä tms. tilaisuudessa, jossa tulee pukeutua siististi, mutta puku olisi liikaa

- yhdet suorat housut (puvun housujen lisäksi siis)

- yhdet farkut

- yhdet collegehousut (ei urheiluun vaan kotihousuiksi)

- 3 lyhythihaista t-paitaa (ei urheiluun)

- yksi hihaton aluspaita

- 9 kpl alushousuja

- 9 paria mustia sukkia

- yhdet mustat juhlakengät (puvun kanssa, tai suorat housut + kauluspaita -yhdistelmän kanssa

- yhdet talvikengät

- yhdet matalavartiset kumisaappaat ("urbaania" mallia, eli aika kivan näköiset ja voisi melkein käyttää muulloinkin kuin vain sateella)

- siistit vapaa-ajan kengät (vähän kuin tennarit, mutta ei ihan - sellaiset, että voin hyvin laittaa kauluspaidan ja farkkujen kanssa)

- 5 kravattia

- kaksi vyötä (musta, hienompi vyö puvun housujen kanssa pidettäväksi ja toinen farkkujen kanssa pidettäväksi)

- kaksi pipoa (urheiluun ja ei-urheiluun)

- kahdet hansikkaat (nahkasormikkaat ja nahkarukkaset)

- kaksi kaulahuivia (tuubihuivi urheiluun, toinen normikäyttöön)

- verkkariasu (housut ja takki)

- tuulipuku (housut ja takki)

- lämpökerrasto (housut ja paita)

- juoksulenkkarit

- uimahousut

- kolme ulkotakkia (yksi toppatakki, yksi pitkä villakangastakki siistimpään menoon, yksi kevyempi välikausitakki)

Tulikohan siinä kaikki?

Kaapissani on yksi vaatetanko, johon mahtuvat roikkuvat vaatteet (kravattiteline, puku, suorat housut, kauluspaidat ja villakangastakki). Vaatetangon alapuolella on neljä laatikkoa, joissa ovat kaikki muut vaatteet (paitsi ulkotakit). Rullaan vaatteeni, joten ne mahtuvat tosi hyvin, ja näen aina laatikon avatessani, missä mikäkin vaate on. Toppatakki on litteäksi imettynä tyhjiöpussissa laatikoston päällä. Vaatetangon yläpuolella on kolme hyllyä. Alimmilla kahdella hyllyllä ovat kenkäni omissa laatikoissaan, ylimmällä hyllyllä ovat työpaperini kansioissa.

Tällä hetkellä tosiaan välikausitakki, vapaa-ajan kengät ja juoksulenkkarit ovat eteisen kaapissa, mutta ne mahtuisivat hyvin kaappiini. Myös pyyhe mahtuisi, mutta pidämme käytössä olevia pyyhkeitä kylppärissä ja liinavaatteita ja pyyhkeitä erillisessä kaapissa. Jos pitäisi saada omat lakanatkin mahtumaan kaappiini, niin kyllä se kävisi. Ei ehkä olisi niin ilmavan näköistä, mutta hyvin sinne mahtuu. Kaikki vaatteeni ovat sen värisiä, että niitä voi yhdistellä hyvin keskenään, eli ei tule sellaisia tapauksia kuin vaimolle, että jokin paita käy vain tiettyjen housujen kanssa, ja jos ne housut hajoavat, ei paitaa voi käyttää ennen kuin housut korjataan tai hommataan uudet.

Joku varmaan luulee, että olen kauhea saituri ja vetelen reikäisissä vaatteissa menemään, mutta en (valitettavasti) ole sillä tavalla kulutushysterian ulkopuolella, ettenkö ostaisi esimerkiksi uutta valkoista paitaa heti, kun olemassa olevaan tulee reikä tai iso tahra tai muuten vain rispaantuu. Haluan olla aina siistin näköinen.