tavarapaljous :(

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Toisilla rakkauden, välittämisen ja huolenpidon osoittaminen lahjojen kautta on niin syvällä sisimmässä, ettei sitä voi järkevästi estää rikkomatta välejä kokonaan. Helpomalla pääset, kun annat toiveita vaihtoehtoisista lahjoista mitkä olisi teille mieluisia. Eli jostain kulutustavarasta, mitä tarvitsette joka tapauksessa mutta mikä ei kasvata tavaravuoria kotona. En tiedä mitä se olisi vauvojen kanssa, mutta itselleni pyydän esimerkiksi mausteita, ruokaöljyjä, kosmetiikkaa, kynttilöitä. Näin kun toimii niin läheinen on tyytyväinen kun saa osoittaa välittämistä omalla rakkauden kielellään ja te ette huku tavaraan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulta löytyy läjä vieraspyyhkeitä. Siis niitä postimerkin kokoisia minipyyhkeitä joita myydään vieraspyyhkeiden nimellä ja annetaan lahjoina ja tuliaisina nätti nauha ympärille käärittynä. Mikä näiden tarkoitus on? Mitä vierailla olisi tarkoitus tehdä niillä?

En ole koskaan tuupannut vieraalleni postimerkkipyyhettä, vaan aina ihan kylpypyyhkeen tai kunnollisen kokoisen kasvopyyhkeen jos on tarkoitus vain virkistäytyä vähän. 

Koirien tassupyyhkeiksi nuo lienevät sopivan kokoisia, pitänee kysyä koirallisilta kavereilta josko kelpaisi. 

Näppipyyhkeeksi meillä sanotaan niitä 30x50 cm kokoisia pieniä pyyhkeitä, ihan käsipyyhkeinä siis käytän niitä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Toisilla rakkauden, välittämisen ja huolenpidon osoittaminen lahjojen kautta on niin syvällä sisimmässä, ettei sitä voi järkevästi estää rikkomatta välejä kokonaan. Helpomalla pääset, kun annat toiveita vaihtoehtoisista lahjoista mitkä olisi teille mieluisia. Eli jostain kulutustavarasta, mitä tarvitsette joka tapauksessa mutta mikä ei kasvata tavaravuoria kotona. En tiedä mitä se olisi vauvojen kanssa, mutta itselleni pyydän esimerkiksi mausteita, ruokaöljyjä, kosmetiikkaa, kynttilöitä. Näin kun toimii niin läheinen on tyytyväinen kun saa osoittaa välittämistä omalla rakkauden kielellään ja te ette huku tavaraan. 

Ei toimi meillä. Nytkin ehdotin harsoja, mutta ei kelvannut, pitää saada tuoda mitä itse haluaa ja tietää sukupuoli, jotta voi sen pohjalta mennä. Viime synttäreillä ehdotin lahjakorttia puutarhaa varten, tuotiin kakku (jossa liivatetta ja en voi syödä) sekä sisäkukkia, viime jouluna ehdotin suklaata ja villasukkia, sain kertakäyttöhammasharjan, säärystimet, minihammastahnan (fluoriton), cdlevyn, unimaskin, ripsarin ja kassillisen muuta krääsää, en enää muista. Sama teema toistunut ihan lapsuudesta asti, milloin käytin liian pieniä farkkuja, joiden nappi ei edes mennyt kiinni, kun hän ne kerran oli ulkomailta tuonut. Kaikki pitää avata hänen nähtensä ja ihastella, muuten kiukuttelua ja mökötystä. Kaipa sitä velvollisuuden ja isän vuoksi yrittää pitää välit, mutta nyt oman lapsen kohdalla iski omat rajat.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Tuollaista se on. :( Leluissa ja astioissa on ihan oikeasti muuttunut materiaalit ja säädökset. Monia niistä leluista, millä me leikittiin lapsena, ei saa tänä päivänä enää myydä, koska niissä on ainetta x, y ja z. Valitettavasti isovanhemmat eivät tästä välitä, "leikittehän tekin näillä!" jne. Pahimmillaan on jopa kyseenalaistettu turvakaukalon hankinta, kun ei sellaisia 80-luvun lapsilla ollut.

Joten sun ei ihan kertakaikkisesti ole pakko ottaa niitä leluja vastaan. Tai ota niistä pari kivointa muistoksi ja nosta hyllylle. Vanhat muovilelut eivät välttämättä edes kestä kolhuja.

Moni on tässä keskustelussa huomannut, että nimenomaan lahjat jäävät käyttämättä. Koska ne eivät ole oman elämän näköisiä juttuja. Ja poiskaan ei voi heittää, kun ne on saatu lahjaksi.

Tervetuloa keskusteluun - ja onnittelut vauvasta!

Kiitos! Ketjua olen jo aiemmin lukenut siivousintoa kaivatessa, nyt piti päästä purkamaan tunteita anonymiteetin suojin. 🖤

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Toisilla rakkauden, välittämisen ja huolenpidon osoittaminen lahjojen kautta on niin syvällä sisimmässä, ettei sitä voi järkevästi estää rikkomatta välejä kokonaan. Helpomalla pääset, kun annat toiveita vaihtoehtoisista lahjoista mitkä olisi teille mieluisia. Eli jostain kulutustavarasta, mitä tarvitsette joka tapauksessa mutta mikä ei kasvata tavaravuoria kotona. En tiedä mitä se olisi vauvojen kanssa, mutta itselleni pyydän esimerkiksi mausteita, ruokaöljyjä, kosmetiikkaa, kynttilöitä. Näin kun toimii niin läheinen on tyytyväinen kun saa osoittaa välittämistä omalla rakkauden kielellään ja te ette huku tavaraan. 

Ei toimi meillä. Nytkin ehdotin harsoja, mutta ei kelvannut, pitää saada tuoda mitä itse haluaa ja tietää sukupuoli, jotta voi sen pohjalta mennä. Viime synttäreillä ehdotin lahjakorttia puutarhaa varten, tuotiin kakku (jossa liivatetta ja en voi syödä) sekä sisäkukkia, viime jouluna ehdotin suklaata ja villasukkia, sain kertakäyttöhammasharjan, säärystimet, minihammastahnan (fluoriton), cdlevyn, unimaskin, ripsarin ja kassillisen muuta krääsää, en enää muista. Sama teema toistunut ihan lapsuudesta asti, milloin käytin liian pieniä farkkuja, joiden nappi ei edes mennyt kiinni, kun hän ne kerran oli ulkomailta tuonut. Kaikki pitää avata hänen nähtensä ja ihastella, muuten kiukuttelua ja mökötystä. Kaipa sitä velvollisuuden ja isän vuoksi yrittää pitää välit, mutta nyt oman lapsen kohdalla iski omat rajat.

Niin tuttua. Ei lahjahevosen suuhun sovi katsoa ja rakkaudella annettu (liian pieni) lahja, kylään tultaessa on tuotu hyvin vähäarvoista krääsää, selvästi vaan ekana käteen kaupasta sattunutta. Tai vaikka tiskiharja, vaikka meillä täsmälleen samanlainen jo oli. Jos minä pyysin lapsena jotain turhaa, vaikka jonkun rihkamalelun, ei missään tapauksessa, järkeviä tavaroita pitää aina ostaa. Akryylipipoa ei saanut ostaa, koska se on huono ja kutittava (totta!), mutta nykyään on sellaisiakin tullut lahjaksi. Ulkomaan tuliaisia on juuri ne, millä ei täällä tee mitään, kuten kirja kielellä, jonka kirjaimia ei edes tunnista, kohteen kartta, kukkaroon jääneet paikalliset pennoset.

En tajua, en jaksa.

Olen jo vuosia sitten havainnut, että tietyt lapsuudenkokemukset aiheuttavat hamstrausta. Kun ei ole lapsena saanut sitä tavaraa, mitä on oikeasti halunnut, on sitä ostanut aikuisena. Puolisollani on paljon terveemmät välit vanhempiinsa, mutta moni asia jäi lapsena saamatta, pikkusisarus sen sijaan sai. Nyt hänen on kauhean vaikea luopua mistään ja hän on ostanut monia sellaisia asioita (esim. videopelejä), joista lapsena vain haaveili.

Omat lapsemme ovat saaneet kohtuuden ja järkevyyden rajoissa mitä ovat halunneet, ja heillä on selkeästi terveellisempi tavarasuhde. Se on vain tavaraa, josta voi myös luopua, eikä mitään tarvitse kerätä ja hamstrata.

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Mulla osittain vähän samanlaisia fiiliksiä. Meille myös tulossa esikoinen, ja vaatelahjat ynnä muut otan kyllä mielelläni vastaan kun tosiaan ensimmäisen lapsen kohdalla niitä ei vielä ole kertynyt. Mutta miehen äiti, hyvää hyvyyttään kylläkin ja oikein mukava ihminen hän on, mutta on säästänyt mieheni lapsuudesta vaikka kuinka paljon leluja ja muuta roinaa ja on nyt aikeissa tuupata ne kaikki meille. (Omat vanhempani onneksi asuvat kompaktissa kerrostalokämpässä niin heidän puolelta ei ole tulossa samanlaista kuormaa kun ei ole ollut tilaisuutta säästellä vanhaa tavaraa!) Hiukan kauhulla odotan että mitä kaikkea sieltä tulee, ja pystynkö vaivihkaa heittämään turhat pois, en siis usko että anoppi itse pahastuu vaikkei ihan kaikki käyttöön päätyisikään, mutta enemmän huolettaa se, että jos puoliso tahtookin itse säästää kaiken. Hän on vähän sellainen, että ei raaski heittää vanhoja tavaroita pois jos niissä on muistoja. 

Toki mä itsekin säilytän joitakin muistoesineitä, niille mulla on oma pienehkö laatikko, ja sen lisäksi on vanhoja tärkeimpiä pehmoleluja yms. Mutta kumppanilla on paljon enemmän, pari isoa smart store -laatikollista leluja ja vielä muutama laatikko muuta muistoesineistöä. Näistä onneksi suurin osa on ulkovarastossa jossa harvemmin itse edes käyn joten eivät varsinaisesti häiritse mun elämää. Mut toisinaan ihmettelen että onko kaikki tosiaan ihan pakko säästää. Itse olen säästänyt ihan vain tärkeimmät, ja joistain isommista tavaroista ottanut valokuvan muistoksi ennen pois heittämistä.  Noh, yritän suhtautua ymmärtäväisesti että jokaisella on ne omat juttunsa jotka on tärkeitä. 

Ahdistaa vain jo valmiiksi, että leluja on olemassa kauhea kasa ennenkuin lapsi on edes syntynyt. En tiedä edes tuleeko meidän vanhat ysärilelut koskaan kiinnostamaan meidän lapsia, uusia leluja pitää kumminkin varmaan hankkia ja lahjaksi niitä myös varmasti tulee... Toistaiseksi asutaan pienessä asunnossa, ja ennenkuin muutaman vuoden päästä pääsemme muuttamaan isompaan taloon missä on lastenhuone niin sitä ennen pitäisi lelumäärä saada pysymään maltillisena...

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Luojan kiitos meillä molempien perheet ymmärsi, kun kerroimme heti raskaudesta ilmoittaessamme, että luultavasti emme paljasta sukupuolta etukäteen. Jokainen joka tahtoo lahoja ostella, osaa onneksi miettiä jotain sen verran neutraalin väristä. :D

Äiti muuttaa lopultakin omakotitalosta kerrostaloon. Hän on myynyt kaikkea kirpputorilla. Jäljelle jäi tavaraa, jota ei voinut myydä kellekään. Toi ne minulle :/ voi apua.

Vierailija kirjoitti:

Äiti muuttaa lopultakin omakotitalosta kerrostaloon. Hän on myynyt kaikkea kirpputorilla. Jäljelle jäi tavaraa, jota ei voinut myydä kellekään. Toi ne minulle :/ voi apua.

Tämä on kyllä jännä, kun ei tulla ajatelleeksi, että tämä ylijäämä on nimenomaan tavaraa, jota kukaan ei halunnut eikä tarvinnut…! Mutta nämä lahjoittajatyypit eivät kai koskaan oikein osaa ajatella sitä, haluaako ja tarvitseeko vastaanottaja heidän tavaraansa, tai sopiiko nimenomainen tyyli heille. Pääasia on, että saa tavaraa. Se on itsessään hyvä asia, ja sillä siisti.

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Voi olla, mutta jos niin käy, niin sekin voi mennä ohi. Meillä on paljon ostettu kirppareilta ja kierrätetty vaatteita sisarukselta toiselle. Esiteini-ikäisille tytöille tuli sitten vaihe, että kyllästytti (ehkä hävettikin) aina saada vain käytettyä, ja kovasti kaipailivat kivoja vaatteita nuorisovaatekaupoista. Joitain ostettiinkin, ja ostelivat myös itse, kun alkoivat enemmän käyttää omaa rahaa. Mutta sitten kaverit olivat hieman valistaneet vaateteollisuuden eettisyydestä, ja tapahtuikin täyskäännös muotivaatekauppojen suhteen, eikä niissä enää halutakaan käydä. Nyt kelpaavat kirppisvaatteet, ja huomasivatpa vielä, että kirppiksiltä ja nettikirppiksiltä saa mitä tahansa merkkivaatteita myös.

Taisin päästä helpolla, kun heille itselleen tuli sopiva halu ja tahtotila. Vaikeampaa olisi, jos pitäisi yrittää ohjailla johonkin suuntaan, mutta itse lapset koko ajan haikeasti haikailisivat jotain muuta.

Ja nuo kaverit vaikuttavat paljon. Vanhemmat voivat hokea samaa asiaa vuosikausia ilman että sitä juuri noteerataan, mutta kavereiden mallista tapahtuukin joku valaistuminen, ikään kuin vasta ensi kertaa kuulisi asiasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti muuttaa lopultakin omakotitalosta kerrostaloon. Hän on myynyt kaikkea kirpputorilla. Jäljelle jäi tavaraa, jota ei voinut myydä kellekään. Toi ne minulle :/ voi apua.

Tämä on kyllä jännä, kun ei tulla ajatelleeksi, että tämä ylijäämä on nimenomaan tavaraa, jota kukaan ei halunnut eikä tarvinnut…! Mutta nämä lahjoittajatyypit eivät kai koskaan oikein osaa ajatella sitä, haluaako ja tarvitseeko vastaanottaja heidän tavaraansa, tai sopiiko nimenomainen tyyli heille. Pääasia on, että saa tavaraa. Se on itsessään hyvä asia, ja sillä siisti.

Osahan on sellaista, mitä ei voi myydä. Niin kuin joku Einari-vainaan vanha kerrasto.

Ei sitä itsekään halua säilyttää, joten pistetäänpä eteenpäin! Ja sitten pöyristytään, kun joku uskaltaa heittää sen pois.

Tuossa muutama kymmentä sivua sitten kysyttiin, mikä tavarapaljoudessa oikein ahdistaa. Oma vastaukseni: ärsyketulva! Tekee levottomaksi, kun aivot saavat koko ajan kymmeniä ja satoja ”havaintoja”. Tietenkään kaikilla ihmisillä se ei vaikuta samalla tavalla, mutta itse jotenkin ”huomaan” kaikki esineet, ei aktiivisesti niitä ajatellen, mutta ainakin alitajuisesti. Kyllä mieli lepää, kun tasot ovat tyhjiä, lattioilla ei ylimääräistä rojua, ja sisustusvärit ovat rauhallisia ja yhteensopivia. Tämähän ei meillä kyllä toteudu (pikkulapsiperhe), mutta se siintää tavoitteena mielessäni.

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Sulla on aika kinkkinen tilanne. Meillä ymmärrettiin kerrasta, mutta sun tilanteessa (erityisesti isän vuoksi) tekisin seuraavan jouston: Maksimissaan yksi lahja per juhla, eli esim jouluna yks body ja synttäreinä yks lelu. Ei milloinkaan muulloin mitään muuta. Silloin kun saa ostaa niin ostakoot mitä lystää, mutta määrä rajautuu siihen yhteen. Tämä vähän rajottais tavaran tuloa, mutta välien ei tarvii katketa. Koska se ois mahdollisesti seuraava askel jos äitisi yhtään osuu siihen ihmistyyppiin mitä epäilen.

Kaikki materiaalit eivät säily lapselle turvallisina vaan ne muuttuvat ajan myötä myrkylliksi (myrkylliset muoviyhdisteet, hapertuneet ja irtoilevat osat, homekasvu yms.). Ja jotkin materiaalit olivat jo silloin aikoinaan valmiiksi haitallisia, mutta sitä vain ei silloin vielä ymmärretty, kun asiaa ei ollut tutkittu.

Minun vanhempani toivat lapsillemme sellaisia vaatteita ja leluja, jotka olivat olleet 30 vuotta ulkoladossa ja pihalla leikkimökissä. Ei siis edes kaapeissa laatikoissa, vaan ulkoladossa säiden ja hiirten armoilla 30 vuotta.

Naapurin mummeli taas lahjoitti lapsillemme 1970-luvulla ostamiaan matkamuistonukkeja sekä omien lastensa 1980-luvun muovileluja. Sellaisia, jotka tulevat ensimmäisenä vastaan kemikaalivaroitussivuilla nykyään. Nämä nuket ja lelut olivat olleet koko tämän ajan kerrostalon "perunakellarissa" ja nukkejen vaatteet olivat pistävän homeenhajuisia. Lelut pehmenneitä, hilseileviä, haisevia.

Älkää hyvät ihmiset laittako näitä "nostalgiaesineitä" edes lastenhuoneen koriste-esineiksi!

Niitä ei nykyään laiteta edes museoissa esille ilman vitriiniä, jotta kenenkään ei tarvitsisi hengittää niitä myrkky-yhdisteitä tai vahingossakaan koskettaa.

Asianmukaisesti säilytettyjen, pinnoittamattomien vintagepuulelujen kanssa toki eri asia, mutta oletan, että teillekin kaikille tuodaan vain tuota homehtunutta, syöpää aiheuttavaa muovikrääsää.

Ehdotan, että ottakaa kuvat muistoksi. Ja sitten sekajäteastiaan.

Muutenkin muistakaa, että lahjan saamisen aiheuttama velvollisuudentunne ja  omantunnonpistos ovat vain kulttuurisia tunteitamme. Eivät mitään faktaa. Eli haitalliset lahjatkin vain pois heti kodista. Se on teidän ja lastenne KOTI!

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä40097 kirjoitti:

Meille tulossa esikoinen ja ahdistaa suvulta tulevan tavaran vyöry. Nyt jo molempien sivut tuomassa kaiken meidän lapsuudesta säästetyn krääsän tänne ja pelolla odotan joulua sekä tulevia synttäreitä.

Omat vanhemmat myös parhaillaan lomalla (koronasta huolimatta ulkomailla kiertämässä) ja äiti laittoi jo viestiä, että hänen tarvitsee tietää tulevan sukupuoli. Ollaan pidetty salassa, koska ei haluta stereotypistä pinkkihörhelöä tai autokuosikasaa jo vauvavaiheessa. Nyt kuulemma ois niin paljon ihania vauvanvaatteita halvalla, et haluaisi ostaa.

Olen jo vuosi itse tehnyt omat ekologiset arvoni selväksi, ostan vain kirpparilta tai eettisesti kestäviä tuotteita ja toivonut, ettei muut tuo itselleni lahjoja (äiti ei tätä kuuntele). Kun kerroin, että myös lapsen kanssa näitä haluan toteuttaa, uudet jäävät kuitenkin nopeasti pieneksi vauvan kasvaessa ja kirpparit täynnä hyviä vauvan vaatteita, loukkaantui. Hänellä pitäisi olla oikeus ostaa ja ei anneta hänen olla mummu. Kerroin, että jos jotain maailmalta haluaa ostaa vauvalle, muutaman mieleisensä harson voi hommata, mutta tämä kompromissi ei kelvannut.

Kun lapsi kasvaa, tämä alkaa varmasti vaatia enemmän itsensä näköisiä vaatteita, eikä meidän minimalistinen ja tarve perustaminen hankinta miellytä ja kirpparit tms eivät välttämättä kelpaa, mutta siihen asti haluaisin ihan puolison kanssa opettaa meille tärkeitä arvoja ja päättää, mitä, miten paljon ja mistä meille tavarat tulevat.

Toisilla rakkauden, välittämisen ja huolenpidon osoittaminen lahjojen kautta on niin syvällä sisimmässä, ettei sitä voi järkevästi estää rikkomatta välejä kokonaan. Helpomalla pääset, kun annat toiveita vaihtoehtoisista lahjoista mitkä olisi teille mieluisia. Eli jostain kulutustavarasta, mitä tarvitsette joka tapauksessa mutta mikä ei kasvata tavaravuoria kotona. En tiedä mitä se olisi vauvojen kanssa, mutta itselleni pyydän esimerkiksi mausteita, ruokaöljyjä, kosmetiikkaa, kynttilöitä. Näin kun toimii niin läheinen on tyytyväinen kun saa osoittaa välittämistä omalla rakkauden kielellään ja te ette huku tavaraan. 

Ei toimi meillä. Nytkin ehdotin harsoja, mutta ei kelvannut, pitää saada tuoda mitä itse haluaa ja tietää sukupuoli, jotta voi sen pohjalta mennä. Viime synttäreillä ehdotin lahjakorttia puutarhaa varten, tuotiin kakku (jossa liivatetta ja en voi syödä) sekä sisäkukkia, viime jouluna ehdotin suklaata ja villasukkia, sain kertakäyttöhammasharjan, säärystimet, minihammastahnan (fluoriton), cdlevyn, unimaskin, ripsarin ja kassillisen muuta krääsää, en enää muista. Sama teema toistunut ihan lapsuudesta asti, milloin käytin liian pieniä farkkuja, joiden nappi ei edes mennyt kiinni, kun hän ne kerran oli ulkomailta tuonut. Kaikki pitää avata hänen nähtensä ja ihastella, muuten kiukuttelua ja mökötystä. Kaipa sitä velvollisuuden ja isän vuoksi yrittää pitää välit, mutta nyt oman lapsen kohdalla iski omat rajat.

Eikö ole jännä minkälaisia rituaaleja ja näytelmiä näiden lahjojen vuoksi pitää kaavamaisesti noudattaa? Meillä on sama juttu, vaikka kukaan ei yleensä saa mitään haluamaansa lahjaa, eikä ylipäätään ole mitään halunnut, niin silti niitä on tuodaan ja pitää pitää se show.

Täällä tunnutaan kovasti pelkäävän välien viilenemistä tai jopa poikki menemistä, tai sukulaisen/ystävän suuttumista, jos ei ota vastaan ko. ihmisen tuomaa roinaa. Miksiköhän nämä toisten kotien täyttäjät eivät pelkää välien poikki menemistä, kun tuputtavat rojujaan niille, jotka eivät niitä halua? Itse olemme ilmoittaneet kaikille sellaisille, jotka usein haluavat jotain ostaa merkkipäivinä, jouluna tms., että mitään emme halua ja tämä ei ole kursailua. Haluamme kutsutut kyläilijät kotiimme tyhjin käsin, mutta jos sellaiseen ei kykene, voi tuoda syömistä tai juomista, mutta ei mitään muuta. Anoppi yritti alkuun tuoda jotain typeriä tauluja tai kahden hengen astioita, mutta annoin kaiken takaisin heti. "Kiitos ajatuksesta, mutta kuten tiedät, me ei oteta tavaraa kaappeja täyttämään, vaan hankimme uutta vasta, kun tarvitsemme." Jaksoi pahoittaa mieltään viisi vuotta, mutta sitten ymmärsi. Muille meni jakeluun kertasanomisella. Kukaan ei ole tullut kylään tyhjin käsin, vaan aina syömisen tai juomisen kanssa, ja siitä on tullut nyt oma kiva juttunsa: iloisena kertovat, miten löysivät jonkin pienpanimon luomuolutta tai jonkun vanhan karjalaismummon tekemää ruisleipää, kun erikseen halusivat etsiä juuri meille sopivaa tuomista. Sitä eivät muista, että minä en käytä alkoholia, mutta tästä en erikseen enää mainitse, koska olen onnellinen siitä, että tavaran rahtaaminen on loppunut. Ja mieheni voi lipitellä öölit ajan mittaan, mikäli vieraille itselleen ei ole uponnut vierailun aikana kaikki.

Anteeksi, mutta on ihanaa kuulla, että muillekin raijataan näitä 80-90 - lukujen leluja ja vaatteita.

On ollut jo ennenkin puhe siitä, että vauvamuistolaatikot on lähinnä vanhempia varten, ei lapset sitä aikaa muista.

Sama on monien lelujen kanssa. Ja vaikka jonkun muistaisikin, ei se välttämättä edes omasta mielestä ole yhtä hieno ja mukava, kuin nykyajan lelut.

Äitini toi meille jonkun varastosta löytyneen vanhan muovilelun ja oli innoissaan, koska minäkin olen sillä lapsena leikkinyt ja nyt minun lapseni saa myös leikkiä.

Koitin sitten näyttää lapselle mikä lelun idea on ja väänsin nupista väärään suuntaan, sehän meni heti rikki. Voi että sitä iloa! Yritin olla murheellisen näköinen, mutta samalla iloitsin syytä heittää sen pois.

Sitte jotain meidän vanhoja lastenvaatteita on myös roudattu tänne. Joitain olenkin ottanut käyttöön, mutta se nyt vaan on fakta, että jos ne ei omaa silmää miellytä, ei niitä tule käytettyä. Ihan turha olla mitään "varavaatteita", kun kuitenkin aina käyttää vaan niitä parempia.

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mietin onko tavarapaljouteen suhtautumiseni sukupuolikysymys kuten puolisoni väittää. Meillä tehtiin pari vuotta sitten pintaremontti vuokrakämppään ja sitä varten tyhjennettiin kaikki pois ja muutettiin muualle siksi aikaa. Minä ajattelin, että nyt kun kerrankin tosiaan otetaan kaikki ulos, niin samalla saadaan vähennetyksi roimasti tavaraa, jota meillä tosiaan on ihan kamalan paljon liikaa. Meillä ei ole koskaan yhtään tasoa tyhjänä, ja aina kun jokin kasa alkaa kallistua, vaimo haluaa ostaa uuden säilytyskalusteen, jotta tavarat saadaan pysymään "siististi". Sitten on kuitenkin joka nurkka täynnä noita eriparisia säilytyskalusteita. Minä olisin halunnut laittaa 90 prosenttia tavarasta heti pois, mutta vaimo ei suostunut. Hän sanoi, että vähennetään sitten, kun ollaan palaamassa takaisin asuntoon. Minusta vähentäminen olisi pitänyt alkaa heti, kun päästiin väliaikaisasuntoon, koska olisimme siellä vain muutaman kuukauden, ja jos haluaa esimerkiksi myydä jotain pois, niin kai tavara kannattaa panna myyntiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä ehtii päästä eroon?

Siinä kävi sitten niin, että vaimo jäi totaalisen jumiin tavaroiden kanssa. Mitään ei voi laittaa pois tai kiertoon ennen kuin hän on ryhmitellyt tavarat jonkinlaisiin luokkiin. Minä en ymmärrä, miksi pitää tehdä mitään kymmensivuisia luokittelulistoja, kun eikö ne mene kaikki kolmeen ryhmään: 1. käyttökelpoiset tavarat, joita ei ehkä juuri nyt käytä, mutta tietää varmasti tarvitsevansa esim. vuoden sisällä (mm. 25-metrinen nettikaapeli, jota voidaan hyödyntää vaimon etätyöskentelypisteellä, joka laitetaan kuntoon 9kk:n päästä), 2. käytössä olevat tavarat ja tavarat, jotka ehdottomasti haluaa säilyttää (kaikki yleisesti elämässä tarvittava tarvike ja niiden lisäksi muutama muisto, taide-esineet) 3. tavarat, joita ei käytetä koskaan ja joille ei näe tulevaa käyttötarvetta.

Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta? Ja miksi ei voi laittaa kotiin yhtä isoa kiinteää kaappia, tai niin, että olisi kiinteät kaapit eteisessä ja kummassakin makkarissa, ja niissä olisi sitten kaikki meidän tavarat? Ymmärrän tietysti kirjahyllyn ja keittiökaapin, mutta miten ihmeessä voidaan tarvita muka kaikkia niitä rojuja, joita ei koskaan käytetä? Miksi meillä pitää olla 15 eriparista tuolia, kun ruokapöydän ympärille mahtuu vain kuusi? Miksi toisen makkarin pitää olla romuhuone, jonne työnnetään kaikki, mikä ei muualle mahdu? Miksi "mahtuminen" on se kriteeri? Että jos jokin tavara fyysisesti menee johonkin kohtaan, on tosi ookoo, että se on siinä, mutta sillä ei ole mitään väliä, miltä meidän koti näyttää? Haluaisin siistin ja selkeän kodin, jossa näkyy meidän persoona ja maku, enkä tällaista hemmetin kierrätyskeskusta, josta se tavara vaan ei ikinä kierrä mihinkään! Pitäisikö vain olla rohkea ja alkaa väkisin laittaa tavaraa pois, vaikka vaimo menisi siitä suunniltaan? Vaimo ei itse näe, että ongelmaa on, vaikka vähän väliä huokailee, miten paljon tavaraa on ja siitä pitäisi eroon päästä mutta kun ei tiedä miten. Ei auta, vaikka kertaan kaikki konstit, millä tavarasta pääsee eroon ja että olen valmis tekemään vaikka yksin koko työn.

*(Miksi pitäisi säilyttää mitään muuta) kuin tavarat, jotka täyttävät kohtien 1 ja 2 kriteerit.

Kummallista, kun jotkut eivät vain ymmärrä puhetta. He tekevät toisille asiaa x, josta toinen sanoo monta kertaa, että älä, en tarvitse, en halua, siitä on minulle haittaa. Ja asia vain jatkuu. Onko lopulta siinä paljon eroa sellaiseen tilanteeseen, että menet hakkaamaan toista, ja tämä anelee lopettamaan, ja jatkat silti, koska sinä nyt vain haluat?

Tyrkytetään sitä paremmissakin piireissä…

https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008182396.html

Sarah Ferguson kieltäytyi hulppeasta lahjasta, jonka kuningatar Elisabet halusi antaa Beatricelle ja Eugenielle – ylläpito olisi tullut kalliiksi

”The Mirrorin mukaan Elisabet hankki vuonna 1997 loisteliaan Birch Hallin pojantyttäriään varten. Surreyssa sijaitseva kiinteistö kattaa Mirrorin mukaan seitsemän makuuhuonetta, ja pihamaalta löytyy tenniskenttä ja uima-allas. Lisäksi kiinteistöön kuuluu vielä erillinen kahden makuuhuoneen rakennus. Daily Mailin mukaan talossa on yli 740 neliömetriä.

Elisabet hankki talon tuolloin vielä kouluikäisille Beatricelle ja Eugenielle sekä heidän äidilleen. Sarahin kerrotaan kuitenkin kieltäytyneen taloon muutosta, sillä sen ylläpitokustannukset olisivat olleet liian suuret.”