Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20702)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko todistukset skannata? Eihän niitä mihinkään tarvitse, mutta jos muistoarvon vuoksi haluaisi säilyttää. Korjatkaa, jos puhun potaskaa, mutta ei kai ylioppilastodistustakaan tarvita, jos on tutkintoja sen jälkeen? Minun hommissani virallinen pätevyysvaatimus on maisterintutkinto. Ei kai sen lisäksi ketään kiinnosta, millaiset arvosanat ylioppilastodistuksessa oli?
Yhdeltä tutulta oli kysytty yo-todistusta työnhaussa... Hän on koulutukseltaan tohtori, mutta esimiehen mukaan "yo-todistus kertoo yleissivistyksestä".
Itseltäni jäisi hakematta moiseen paikkaan. :D Tutulla on tosi hyvä todistus, ja sai paikan.
KOSKI-palvelusta voi lähettää varmistetun linkin vastaanottajalle ja näyttää sekä yo- että maisterintodistuksen sieltä. Maisterintodistus kannattaa silti säilyttää, meillä ei ainakaan töissä ole mitään digipalveluita. Todistus piti kiikuttaa sopparin allekirjoitukseen mukaan ja siitä otettiin juhlallisesti kopio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juustohöylä ei ole tilaa vievä tavara, mutta toisaalta se on kyllä tosi helppo korvata. Juustohöyliä on myynnissä melkein kaikkialla ja noin 7 miljardia ihmistä selviytyy kokonaan ilman. Uusi tuote voi olla parin euron ostos tai ”hieno” Fiskarsin höylä, joka maksaa reilun kympin. En varmaan kiikkustuolissa kadu, että hitsit kun vein sen varahöylän Konttiin ja heti kymmenen vuoden päästä piti ostaa uusi. Toisaalta näissä keskusteluissa ei tule ikinä sellaista ongelmaa vastaan, että koti pursuaa juustohöyliä ja aamulla vie aikaa valita, mitä höylää tänään käyttäisi.
En tiedä mikä tämän horinan opetus oli. Ehkä se, että juustohöyliin ei pitäisi käyttää näin paljon energiaa. Pidä tai laita kiertoon, et luultavasti tee isoa virhettä eikä elämäsi ei ole ratkaisevasti onnellisempi kummallakaan tavalla.
Kyllä minua olisi ainakin pikkuisen harmittanut, jos olisin ehtinyt viedä juustohöylän kiertoon ja heti viikko myöhemmin olisi pitänyt ostaa uusi. Kun taas nyt sain hyvän mielen ja vielä tarinankin kerrottavakseni.
Mutta se on ihan totta, että kukaan tuskin hukkuu tavarapaljouteen varajuustohöylän vuoksi. Kyllä se liika massa syntyy jostakin aivan muualta.
Tässä on se harha, että tuollaiset tarinat jäävät voimakkaana mieleen. Karsii tuhat tavaraa ja yksi hajoaa hetikohta. Siitä juuri syntyy se tarina. Tai kun pitkään tarpeettomana olleelle tavaralle tuleekin yllättäen käyttöä. Minulle ei ole vielä tällaista oikein käynyt niin en tiedä, kuinka paljon harmittaa. Aika monen raivaamansa tavaran unohtaa, kun se on poissa silmistä.
Ai niin, yhdet pyyhkeet jotka olivat liian pieniä kylpypyyhkeiksi ja liian isoja käsipyyhkeiksi annoin eteenpäin. Myöhemmin tajusin, että ne olisi voinut hyvin käyttää tarkoitukseen x, mutta mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka käytin sitten vain tavallisia kylpypyyhkeitä.
Kerronpa tähän vielä painajaisen, jonka näin pari yötä sitten:
Unessa raivasin ja siivosin asuntoani. Olin jo mielestäni aika pitkällä, kun näin ikkunasta, että sukulaisia oli tulossa kylään. He olivat juhlapukeissa ja jo melkein alaovella. Minun piti kiireessä päättää, että siistiydynkö itse vai yritänkö siivota vielä vähän. Huomasin lattialla erityisen likaisen kohdan, ja imuroin kiireesti sen.
Sukulaiset tulivat sisään; näin heti että he olivat kauhuissaan kämppäni kunnosta. Vanhukset puvuissaan yrittivät tehdä tilaa sohvalle ja laittoivat tulen takkaan (jollainen täällä unessa jostain syystä oli) yrittäen luoda tänne siedettävää tunnelmaa. Äitini sähisi minulle vihaisena, ettei ole koskaan hävennyt niin paljon ja että hän on huolissaan minusta.
Samassa huomasin, että asuntoni kaikilla pinnoilla oli hiirenkakkoja ja möyriviä toukkia, joita en ollut huomannut aiemmin. Häpesin ihan kamalasti. Toisaalta tunsin myös katkeruutta ja ärtymystä siitä, että he näkivät vain vikoja, eivätkä ollenkaan kaikkea työtä, jonka olin jo tehnyt.
Että semmoista... Huomaa että karsiminen ja järjestäminen nostaa pintaan kaikenlaista...
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että karsimisen syvin ydin on kyky sietää epävarmuutta. Kun tavarasta hankkiutuu eroon, ei voi koskaan ihan varmasti tietää, onko siitä joskus vielä negatiivisia seurauksia itselle, saako vielä katua jonain päivänä. Toisaalta tavaran pitämistäkin voi joutua katumaan. Jos pelkää liikaa tekevänsä väärän päätöksen, ei pysty tekemään päätöksiä enää ollenkaan. Sillä tavalla rojut kerääntyy, meillä on tavara käsissä mutta emme pysty päättämään joten laitamme sen sivuun ja yritämme unohtaa koko ahdistavan asian. En keksi tähän muuta ratkaisua kuin opetella sietämään sitä huolta minkä epätietoisuus synnyttää, sekä ajoittaista katumusta. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin ettei koskaan tee huonoja päätöksiä. Kyky elää niiden kanssa on tärkeä taito opetella.
Tässä onkin hyvä kirjoitus. Itselläni tämä ”riskinsietokyky” on toisissa asioissa heikompi kuin toisissa. https://paikkakaikelle.fi/2020/03/06/12-raivaajatyyppia-joille-tavarast…
Olin juuri raivannut keittiötä, kun pari kuukautta myöhemmin kuivauskaapin ritilähylly lähti paikoiltaan ja rikkoi useita mukeja ja parhaat posliinikulhoni. Olin säästänyt ja hävittänyt kaikki muoviastiat ja vienyt epämieluisat posliinikulhot keräykseen. Kävi ilmi, että tällä tahattomalla lisä”raivauksella” ei loppujen lopuksi ollut väliä. Mukeja on enää muutama, mutta ne riittävät sinkun tarpeisiin ja käytän metallikulhoja, jotka säilyivät tietysti ehjänä. Olen tyytyväinen, etten heti alkanut korvata hajonneita tavaroita ostamalla uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika askeettisuus ei sovi minulle, vaan haluan elää tavaranpaljouden keskellä, ihan käytännön syistä; tavaroille on ennemmin tai myöhemmin käyttöä. Aina kun olen siivonnut ja karsinut, olen jälkeenpäin saanut havaita, että tarvitsisin jotain pois heittämääni tai pois antamaani tavaraa. Ja jo pelkkä siivoaminen eli tavaroiden siirtely voi tuottaa harmia, koska en enää löydä niitä tavaroita, joita ykskaks tarvitsisin. Lisäksi monet esineet ovat kauniita katsoa - ei niitä pidä heittää roskikseen eikä piilottaa näkyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juustohöylä ei ole tilaa vievä tavara, mutta toisaalta se on kyllä tosi helppo korvata. Juustohöyliä on myynnissä melkein kaikkialla ja noin 7 miljardia ihmistä selviytyy kokonaan ilman. Uusi tuote voi olla parin euron ostos tai ”hieno” Fiskarsin höylä, joka maksaa reilun kympin. En varmaan kiikkustuolissa kadu, että hitsit kun vein sen varahöylän Konttiin ja heti kymmenen vuoden päästä piti ostaa uusi. Toisaalta näissä keskusteluissa ei tule ikinä sellaista ongelmaa vastaan, että koti pursuaa juustohöyliä ja aamulla vie aikaa valita, mitä höylää tänään käyttäisi.
En tiedä mikä tämän horinan opetus oli. Ehkä se, että juustohöyliin ei pitäisi käyttää näin paljon energiaa. Pidä tai laita kiertoon, et luultavasti tee isoa virhettä eikä elämäsi ei ole ratkaisevasti onnellisempi kummallakaan tavalla.
Kyllä minua olisi ainakin pikkuisen harmittanut, jos olisin ehtinyt viedä juustohöylän kiertoon ja heti viikko myöhemmin olisi pitänyt ostaa uusi. Kun taas nyt sain hyvän mielen ja vielä tarinankin kerrottavakseni.
Mutta se on ihan totta, että kukaan tuskin hukkuu tavarapaljouteen varajuustohöylän vuoksi. Kyllä se liika massa syntyy jostakin aivan muualta.
Niin, se juustohöylä on vain esimerkki ja arkisuudessaan havainnollistaa sitä, että vastaavia varakappaleita ja kaiken varalta säästettyjä tavaroita voi olla paljon. Tuskin se tavaroiden joukko tulee mistää yksittäisestä tavarasta tai edes tavaralajista vaan monista yksittäisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon nyy n kerran kk ottanut isomman rykäsyn ja vkonloppuna kerännyt tarpeetonta n 100 tavaraa per vkonloppu.
Oon päättänyt käyn nämä laatikot, sitten tämän hyllyn jne.
Missään ei näy, eikä tunnut. Annan tavarat tutulle, joka myy fb.ssä.
Kaikki voittaa
Minä olin se, jolla oli yhdet kesäkengät. Meillä on kolme juustohöylää ja niistä olen kaikista iloinen, koska aina löytyy puhdas höylä, vaikka toiset olisivat pesussa. Ja ne usein ovat pesussa. Periaatteessa kaksi riittäis, mutta se rumin ja huonoin kolmas oli häälahja. En säilytä sitä "koska pitää" vaan siksi että se on rumuudessaan hauska (näyttää siltä että sillä voisi vaikka metsästää isommankin eläimen), ja muistuttaa meidän häistä enemmän kuin mitkään toivomuslistalta saamamme iittalat ja arabiat. Hauska saada se välillä käyttöön, vaikka surkea onkin.
P.s. on mulla kumpparit, voin niillä astua siihen karhunkakkaan marjareissulla. En laskenut niitä kesäkengiksi, kun lähinnä syksyllä ja keväällä loskassa käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri raivannut keittiötä, kun pari kuukautta myöhemmin kuivauskaapin ritilähylly lähti paikoiltaan ja rikkoi useita mukeja ja parhaat posliinikulhoni. Olin säästänyt ja hävittänyt kaikki muoviastiat ja vienyt epämieluisat posliinikulhot keräykseen. Kävi ilmi, että tällä tahattomalla lisä”raivauksella” ei loppujen lopuksi ollut väliä. Mukeja on enää muutama, mutta ne riittävät sinkun tarpeisiin ja käytän metallikulhoja, jotka säilyivät tietysti ehjänä. Olen tyytyväinen, etten heti alkanut korvata hajonneita tavaroita ostamalla uutta.
Joskus luin jostain minimalistiryhmästä, että he raivaavat tällainen katastrofiajattelu mielessä. Jos kodin irtaimisto tuhoutuisi tulvassa, tulipalossa, maanjäristyksessä tai meikäläisittäin juuri homeongelman vuoksi, mitä ostaisit vakuutusrahoilla uudelleen? Ja kuinka monta kappaletta? Siinä on ne tärkeimmät säästettävät tavarat. Eikä tietysti kuluvaa tai kiertävästi käytössä olevaa tavaraa tarvitse hävittää, mutta muuten. Voin sanoa esimerkiksi kengissä olevani siinä tilanteessa, että ostaisin uudet kengät joka parin tilalle. Vaatteissa olisi vielä paljon vähennettävää.
Ahdistun joidenkin ihmisten roinaa pursuavissa kodeissa, tulee fiilis että nyt on päästävä pois täältä.
Reilut 10 vuotta sitten muutettiin omakotitalosta lähes uuteen kerrostaloon enkä ole ollut asumiseen juuri koskaan niin tyytyväinen, yhtenä syynä oli kaikenlaisesta epämääräisestä roinasta eroon pääseminen. Osa myytiin, osa tuupattiin kierrätykseen ja vain välttämättömät otettiin mukaan. Järkytyin kamoja läpi käydessä mitä kaikkea kuonaa sitä on säilyttänyt kun on ollut runsaasti säilytystilaa!
Valitettavasti vanhempani vaihtoivat hiippakuntaa pari vuotta muuton jälkeen toisella paikkakunnalla - sieltä tuli väistämättä hieman kyseenalaista kamaa, josta on päästy vain osittain eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään kävin oikeasti kaivamassa varastostani ne muistolaatikot, joita oli enemmän kuin muistelin... Yhteensä 5 kpl! Luulin että kolme olisi. Yhdistelen sisältöjä nyt niin, että tavoitteena on saada säilytettävät mahtumaan yhteen laatikkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on ihan mahdollista, niin paljon turhaa roskaa olen jo heittänyt pois! Vanhoja piirustuskansioita, tuplakappaleita joistain papereista, vanhoja kouluvihkoja, kirjevihkoja (nämä tuhoan tosin)... Kirjeet vielä käymättä läpi, haluan säästää yhden kirjekaverin kirjeet ehkä, mutta sekaisinhan nuo kaikki ovat! Ja totta kai valokuviakin löytyi lisää, vaikka typerästi järjestelin ne jo löytyneet liian aikaisin tässä muutama päivä sitten.
Päiväkirjat säilytän, mutta vanhojen ala-astetodistusten kohtaloa arvioin :D mitäs muut sanotte, oletteko säilyttäneet? Ovat siis kierrekansioita, eivät mitään yksittäisiä papereita. Nämä ovat varmaan juuri sitä roskaa, jota kokeneempi tavaran karsija heittäisi surutta pois, mutta itse pysähdyin pläräämään...
Tähän päivitystä: näyttää siltä että toistaiseksi koulutodistuskansiot jäävät. Selasin niitä ja olivat kivoja. Voi olla että karsin joskus muutaman vuoden päästä pois, mutta mahtuvat siihen laatikkoon johon muutkin muistoesineet ja päiväkirjat ym. laitan, joten ei haittaa tässä vaiheessa. Kirjeitä jätin vain yhden pitkäaikaisemman kirjekaverin kirjeet, niitä ei siltikään ole kovin paljon, harvakseltaan kirjoiteltiin vaikkakin useamman vuoden. Muita kirjeitä olin oikein järjestellyt kansioihin, nyt saivat kansiot sisältöineen lähteä. En muista kirjeiden kirjoittajia ollenkaan, minulla oli joskus kirjekaveri-ilmoitus lehdessä ja siksi kirjeitä tuli hirveästi.
Tilan rajaaminen siis tässä vaiheessa keinona minulla! Yksi banaanilaatikko muistoille, se ei niin paljon tilaa vie eikä muutossa paina, että tarvitsisi enempää karsia vain karsimisen ilosta :)
Seuraavaksi olisi vuorossa ompelutarvikkeet... Olen ommellut viimeksi yli viisi vuotta sitten, silti säilönyt kangaspaloja sun muita. Muutama käsityölehti kaava-arkkeineen löytyi myös, ovat muuten ärsyttävän painavia lehtiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään kävin oikeasti kaivamassa varastostani ne muistolaatikot, joita oli enemmän kuin muistelin... Yhteensä 5 kpl! Luulin että kolme olisi. Yhdistelen sisältöjä nyt niin, että tavoitteena on saada säilytettävät mahtumaan yhteen laatikkoon. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on ihan mahdollista, niin paljon turhaa roskaa olen jo heittänyt pois! Vanhoja piirustuskansioita, tuplakappaleita joistain papereista, vanhoja kouluvihkoja, kirjevihkoja (nämä tuhoan tosin)... Kirjeet vielä käymättä läpi, haluan säästää yhden kirjekaverin kirjeet ehkä, mutta sekaisinhan nuo kaikki ovat! Ja totta kai valokuviakin löytyi lisää, vaikka typerästi järjestelin ne jo löytyneet liian aikaisin tässä muutama päivä sitten.
Päiväkirjat säilytän, mutta vanhojen ala-astetodistusten kohtaloa arvioin :D mitäs muut sanotte, oletteko säilyttäneet? Ovat siis kierrekansioita, eivät mitään yksittäisiä papereita. Nämä ovat varmaan juuri sitä roskaa, jota kokeneempi tavaran karsija heittäisi surutta pois, mutta itse pysähdyin pläräämään...
Tähän päivitystä: näyttää siltä että toistaiseksi koulutodistuskansiot jäävät. Selasin niitä ja olivat kivoja. Voi olla että karsin joskus muutaman vuoden päästä pois, mutta mahtuvat siihen laatikkoon johon muutkin muistoesineet ja päiväkirjat ym. laitan, joten ei haittaa tässä vaiheessa. Kirjeitä jätin vain yhden pitkäaikaisemman kirjekaverin kirjeet, niitä ei siltikään ole kovin paljon, harvakseltaan kirjoiteltiin vaikkakin useamman vuoden. Muita kirjeitä olin oikein järjestellyt kansioihin, nyt saivat kansiot sisältöineen lähteä. En muista kirjeiden kirjoittajia ollenkaan, minulla oli joskus kirjekaveri-ilmoitus lehdessä ja siksi kirjeitä tuli hirveästi.
Tilan rajaaminen siis tässä vaiheessa keinona minulla! Yksi banaanilaatikko muistoille, se ei niin paljon tilaa vie eikä muutossa paina, että tarvitsisi enempää karsia vain karsimisen ilosta :)
Seuraavaksi olisi vuorossa ompelutarvikkeet... Olen ommellut viimeksi yli viisi vuotta sitten, silti säilönyt kangaspaloja sun muita. Muutama käsityölehti kaava-arkkeineen löytyi myös, ovat muuten ärsyttävän painavia lehtiä!
Hyvä, hyvä!
Ihmiset haluavat säilyttää jonkin verran roinaa, ja se on täysin ok. Banaanilaatikollinen on hyvä, tai pari kenkälaatikkoa jossain kaapin ylähyllyllä, minne ei kuitenkaan pääse ilman tuolia.
Kun säilyttää vähän "kivaa roinaa", on helpompi luopua tylsästä roinasta. Kuten vaikka noi käsityölehdet. Muoti muuttuu, joten puolet kaavoista on suoraan käyttökelvottomia. Perusvaatteiden kaavat siellä on joka vuosi, joten voit hakea kirjastosta ajankohtaisen lehden, kun tekee mieli ommella paita tai vauvanvaatteita.
Kun heittää kuluneita vaatteita roskiin/tekstiilijätteisiin (muistakaamme, ei keräyslaatikkoon rikkinäisiä vaatteita!) voi niistä muuten ottaa pienen tilkun toisten vaatteiden korjaamiseen. Housut kuluvat takapuolesta, ei lahkeista, joten lahkeenpätkästä saa tarvittaessa kangasta.
Nykyiset kangaspalat voi lahjoittaa muiden askartelumateriaalien kanssa päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liika askeettisuus ei sovi minulle, vaan haluan elää tavaranpaljouden keskellä, ihan käytännön syistä; tavaroille on ennemmin tai myöhemmin käyttöä. Aina kun olen siivonnut ja karsinut, olen jälkeenpäin saanut havaita, että tarvitsisin jotain pois heittämääni tai pois antamaani tavaraa. Ja jo pelkkä siivoaminen eli tavaroiden siirtely voi tuottaa harmia, koska en enää löydä niitä tavaroita, joita ykskaks tarvitsisin. Lisäksi monet esineet ovat kauniita katsoa - ei niitä pidä heittää roskikseen eikä piilottaa näkyviltä.
Oletkohan kuitenkaan tarvinnut pois laitetuista tavaroista moniakaan vai onko se vain harhaa, kun muistat niiden olemassa olon? Esimerkkinä minä laitoin pois pussillisen tarpeetonta. Sitten parin päivän päästä tuli tilanne, että piti vasaroida naula taululle. Muistin, että pois laitetuissa oli pikkuvasara, joka olisi ollut täydellinen tähän hommaan. Samalla kuin hain oikean ison vasaran työkalupakista, niin tajusin, etten oikeasti olisi muistanut että tuolla romulaatikossa olisi se pikkuvasara ollut ja ilman järjestelyä tuskin olisin löytänyt isoakaan vasaraa ja taulukoukku olisi taas hakattu jollain satunnaisella esineellä seinään.
Myös tuo, että järjestellessä tavarat häviävät, kertoo siitä, että sitä on liikaa. Jokaisella tavaralla pitäisi olla oma koti. Kun tulee tavara vastaan, pitäisi sinun tietää missä sitä kuuluu säilyttää ja kun joku pitäisi hakea pitäisi olla se tietty laatikko mistä sitä haet. Näiden lisäksi useimmilla meistä on yksi romukaappi tai laatikko, johon kiireessä voi vaan tunkea kaiken joka on jäänyt levälleen. Ja se on toinen paikka josta etsitään. Itse olen päässyt siihen, että laitan tavaran aina paikoilleen tai romukaapppiin. Näin kaikki paitsi yksi kaappi kotona pysyy todella siistinä ja aina järjestyksessä ja kerran kuussa siivoan romukaapin.
Se, ettei halua elää minimalistisesti tai askeettisesti, ei tarkoita, ettei tavaroita voisi karsia ja ettei sotkuisuus aiheuta ahdistusta. Kauniista esineistä saa ja pitää nauttia, mutta vaikea niistä on nauttia, jos ovat hautautuneet kasoiksi. Minullakin on keittiössä epäkäytännöllisiä avohyllyjä, koska pidän siellä olevia esineitä hyvin kauniina.
Minä halusin Bypias- kaltaisen kodin. Kaikki sai lähteä paitsi siihen värimaailmaan sopivat vaaleat ripauksella eri harmaita/ ruskeita. Samoin vaatteet heidän tyylisiään. Helppoa oli raivaaminen kun tietää mitä tahtoi. Nyt minulla esteettinen, vähätavaroinen, upea koti sekä kaunis, käytännöllinen vaate/ kenkä/laukkuvarasto.
Jahas, täällä on nyt tavaratrolli ja minimalistitrolli yhtä aikaa.
Saattavat olla sama henkilökin.
Vierailija kirjoitti:
Jahas, täällä on nyt tavaratrolli ja minimalistitrolli yhtä aikaa.
Saattavat olla sama henkilökin.
Oletko jotenkin kateellinen kun et itse pysty samaan ? Bypias- oivalluksen kirjoitin minä, viiskymppinen nainen. Eikö täällä sivustolla juuri jaeta vinkkejä toisillekin ? Taidat kuule nähdä trolleja ihan siellä sun täällä. Pysy poissa näiltä sivuilta jos noin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, täällä on nyt tavaratrolli ja minimalistitrolli yhtä aikaa.
Saattavat olla sama henkilökin.
Oletko jotenkin kateellinen kun et itse pysty samaan ? Bypias- oivalluksen kirjoitin minä, viiskymppinen nainen. Eikö täällä sivustolla juuri jaeta vinkkejä toisillekin ? Taidat kuule nähdä trolleja ihan siellä sun täällä. Pysy poissa näiltä sivuilta jos noin ahdistaa.
Voisit lopettaa tämän Bypias-jankutuksesi. Se ei tuo ketjuun mitään uutta ja vaikuttaa eniten mainostamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, täällä on nyt tavaratrolli ja minimalistitrolli yhtä aikaa.
Saattavat olla sama henkilökin.
Oletko jotenkin kateellinen kun et itse pysty samaan ? Bypias- oivalluksen kirjoitin minä, viiskymppinen nainen. Eikö täällä sivustolla juuri jaeta vinkkejä toisillekin ? Taidat kuule nähdä trolleja ihan siellä sun täällä. Pysy poissa näiltä sivuilta jos noin ahdistaa.
Voisit lopettaa tämän Bypias-jankutuksesi. Se ei tuo ketjuun mitään uutta ja vaikuttaa eniten mainostamiselta.
Kaikki eivät jaksa notkua täällä kaiket päivät ja lukea satoja kirjoituksia taaksepäin kuten sinä.
Musta tuntuu että karsimisen syvin ydin on kyky sietää epävarmuutta. Kun tavarasta hankkiutuu eroon, ei voi koskaan ihan varmasti tietää, onko siitä joskus vielä negatiivisia seurauksia itselle, saako vielä katua jonain päivänä. Toisaalta tavaran pitämistäkin voi joutua katumaan. Jos pelkää liikaa tekevänsä väärän päätöksen, ei pysty tekemään päätöksiä enää ollenkaan. Sillä tavalla rojut kerääntyy, meillä on tavara käsissä mutta emme pysty päättämään joten laitamme sen sivuun ja yritämme unohtaa koko ahdistavan asian. En keksi tähän muuta ratkaisua kuin opetella sietämään sitä huolta minkä epätietoisuus synnyttää, sekä ajoittaista katumusta. Kukaan ei voi elää elämäänsä niin ettei koskaan tee huonoja päätöksiä. Kyky elää niiden kanssa on tärkeä taito opetella.