Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (20648)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kyllästyä kirpparimyyntiin. Olen parin vuoden ajan myynyt tosi paljon kirpparilla vaatetta ja kodintavaraa, ja. kauppa on käynyt ihan hyvin. Nyt näyttää olevan sellainen vaihe, että tavara ei liiku ja muutenkin tekisi mieli laittaa kaikki vaan Konttiin. Kuitenkin vaan ajattelen että jos noista vielä muutaman kympin saisi. Ärsyttävää.
Taitaa olla niin että kaikki on ryhtynyt samaan puuhaan nyt korona-aikaan, eli tyhjentelemään kaappejaan turhista tavaroista. Ei sen homman jälkeen enää huvita ostaa mitään mitä ei oikeasti tarvitse. Jos porukka ei tee heräteostoksia enää edes kirppiksiltä, niin vaan se tavara liikkuu mikä on oikeasti tarpeellista.
Ajattelen nyt niin että myyn sen mitä huvittaa ja jos ei huvita, niin vien konttiin. Muutamassa kaapissa on myytävät ja myynnissä jo olevat ja jos joku päivä menee hermo, niin sitten ne lähtee. Torissa on varmaan nyt niin paljon tavaraa, että kannattaa laittaa uusi ilmoitus jos jaksaa. Osa tuntuukin hilloavan samoja tavaroita kaapissaan ja laittavan tasaisesti aina samat ilmoitukset uusiksi. Kai se kannattaa kun jaksaa tehdä niin.
Dvdt ja kirjat ei mulla ainakaan liiku yhtään.Kyllä hilloan ja kyllä kannattaa. Vain sisukkaimmat saa myytyä kaiken. Nykyään ei ihmisillä ole sisua oikein mihinkään vaan hermo palaa heti jos ei päivässä tai kahdessa saa myytyä kaikkea. Ihan epärealistista, kun miettii mikä määrä tavaraa netissa on myynnissä joka päivä. Kirjoilla varsinkin pitkät myyntiajat. Itselläni oli varmaan pari vuotta myynnissä erään kirjasarjan osa ennen kuin ostaja löytyi. Tarjosin samalla myös muita sarjan osia ja hän osti 4 kirjaa lisäksi. Halusi vielä maksaa enemmän kuin mitä moni muu samoista kirjoista pyytää.
Päivässä tai kahdessa? Samaa ilmoitusta pidän netissä suunnilleen kuukauden päivät, sitten otan sen pois ja laitan uudestaan hieman pienemmällä hinnalla.
Kommenttini ei koskenut JUST SUA vaan kun jatkuvasti saa lukea tälläkin palstalla miten ei kahteen päivään oo kukaan kysellyt jotain myynnissä olevaa, niin vein roskiin/spr:lle tms. Ollaan muka niin kiireisiä ettei ehditä eikä jakseta. Kaatopaikat täyttyy käyttökelpoisesta tavarasta. Parin kympin takia ei kannata/viitsitä edes ilmoitusta laittaa vaan heitetään roskiin jne. Minä sain kirjoista 40€.
Onko lähdettä tuohon kaatopaikkojen täyttymiseen? Ennemminkin tuntuu olevan ongelma, että kierrätyskeskuksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kirppareita käytetään kaatopaikkoina ja niihin dumpataan älyttömät määrät myyntikelvotonta tavaraa.
Tämä ohis, mutta eipä ole juuri kaatopaikkoja, iso osa jätteistä poltetaan lämmöksi ja sähköksi.
Ei sekään ihan ongelmatonta ole. Toivottavasti ihmiset eivät heitä vielä huolettomammin käyttökelpoista tavaraa roskiin sen takia, kun ne päätyvät polttoon.
Uuden ostaminen on se isompi ongelma näin ympäristön kannalta. Vaikka kaikki maailman tavara vietäisiin nyt kaatikselle, mutta kukaan ei ostaisi enää uutta, niin maailma pelastuisi. Ihmisillä pitäisi olla kiintiö kuinka monta tavaraa saa ostaa per vuosi.
Toki käyttökelpoinen tavara kannattaa yrittää myydä tai lahjoittaa, mutta ei pidä demonisoida pois heittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kyllästyä kirpparimyyntiin. Olen parin vuoden ajan myynyt tosi paljon kirpparilla vaatetta ja kodintavaraa, ja. kauppa on käynyt ihan hyvin. Nyt näyttää olevan sellainen vaihe, että tavara ei liiku ja muutenkin tekisi mieli laittaa kaikki vaan Konttiin. Kuitenkin vaan ajattelen että jos noista vielä muutaman kympin saisi. Ärsyttävää.
Taitaa olla niin että kaikki on ryhtynyt samaan puuhaan nyt korona-aikaan, eli tyhjentelemään kaappejaan turhista tavaroista. Ei sen homman jälkeen enää huvita ostaa mitään mitä ei oikeasti tarvitse. Jos porukka ei tee heräteostoksia enää edes kirppiksiltä, niin vaan se tavara liikkuu mikä on oikeasti tarpeellista.
Ajattelen nyt niin että myyn sen mitä huvittaa ja jos ei huvita, niin vien konttiin. Muutamassa kaapissa on myytävät ja myynnissä jo olevat ja jos joku päivä menee hermo, niin sitten ne lähtee. Torissa on varmaan nyt niin paljon tavaraa, että kannattaa laittaa uusi ilmoitus jos jaksaa. Osa tuntuukin hilloavan samoja tavaroita kaapissaan ja laittavan tasaisesti aina samat ilmoitukset uusiksi. Kai se kannattaa kun jaksaa tehdä niin.
Dvdt ja kirjat ei mulla ainakaan liiku yhtään.Kyllä hilloan ja kyllä kannattaa. Vain sisukkaimmat saa myytyä kaiken. Nykyään ei ihmisillä ole sisua oikein mihinkään vaan hermo palaa heti jos ei päivässä tai kahdessa saa myytyä kaikkea. Ihan epärealistista, kun miettii mikä määrä tavaraa netissa on myynnissä joka päivä. Kirjoilla varsinkin pitkät myyntiajat. Itselläni oli varmaan pari vuotta myynnissä erään kirjasarjan osa ennen kuin ostaja löytyi. Tarjosin samalla myös muita sarjan osia ja hän osti 4 kirjaa lisäksi. Halusi vielä maksaa enemmän kuin mitä moni muu samoista kirjoista pyytää.
Päivässä tai kahdessa? Samaa ilmoitusta pidän netissä suunnilleen kuukauden päivät, sitten otan sen pois ja laitan uudestaan hieman pienemmällä hinnalla.
Kommenttini ei koskenut JUST SUA vaan kun jatkuvasti saa lukea tälläkin palstalla miten ei kahteen päivään oo kukaan kysellyt jotain myynnissä olevaa, niin vein roskiin/spr:lle tms. Ollaan muka niin kiireisiä ettei ehditä eikä jakseta. Kaatopaikat täyttyy käyttökelpoisesta tavarasta. Parin kympin takia ei kannata/viitsitä edes ilmoitusta laittaa vaan heitetään roskiin jne. Minä sain kirjoista 40€.
Onko lähdettä tuohon kaatopaikkojen täyttymiseen? Ennemminkin tuntuu olevan ongelma, että kierrätyskeskuksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kirppareita käytetään kaatopaikkoina ja niihin dumpataan älyttömät määrät myyntikelvotonta tavaraa.
Tämä ohis, mutta eipä ole juuri kaatopaikkoja, iso osa jätteistä poltetaan lämmöksi ja sähköksi.
Ei sekään ihan ongelmatonta ole. Toivottavasti ihmiset eivät heitä vielä huolettomammin käyttökelpoista tavaraa roskiin sen takia, kun ne päätyvät polttoon.
Uuden ostaminen on se isompi ongelma näin ympäristön kannalta. Vaikka kaikki maailman tavara vietäisiin nyt kaatikselle, mutta kukaan ei ostaisi enää uutta, niin maailma pelastuisi. Ihmisillä pitäisi olla kiintiö kuinka monta tavaraa saa ostaa per vuosi.
Toki käyttökelpoinen tavara kannattaa yrittää myydä tai lahjoittaa, mutta ei pidä demonisoida pois heittämistä.
Onhan näillä kiinteä yhteys. Jos tavara laitetaan kiertoon roskiksen sijaan, se tarkoittaa, että maailmassa tarvitsee valmistaa yksi uusi tavara vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kyllästyä kirpparimyyntiin. Olen parin vuoden ajan myynyt tosi paljon kirpparilla vaatetta ja kodintavaraa, ja. kauppa on käynyt ihan hyvin. Nyt näyttää olevan sellainen vaihe, että tavara ei liiku ja muutenkin tekisi mieli laittaa kaikki vaan Konttiin. Kuitenkin vaan ajattelen että jos noista vielä muutaman kympin saisi. Ärsyttävää.
Taitaa olla niin että kaikki on ryhtynyt samaan puuhaan nyt korona-aikaan, eli tyhjentelemään kaappejaan turhista tavaroista. Ei sen homman jälkeen enää huvita ostaa mitään mitä ei oikeasti tarvitse. Jos porukka ei tee heräteostoksia enää edes kirppiksiltä, niin vaan se tavara liikkuu mikä on oikeasti tarpeellista.
Ajattelen nyt niin että myyn sen mitä huvittaa ja jos ei huvita, niin vien konttiin. Muutamassa kaapissa on myytävät ja myynnissä jo olevat ja jos joku päivä menee hermo, niin sitten ne lähtee. Torissa on varmaan nyt niin paljon tavaraa, että kannattaa laittaa uusi ilmoitus jos jaksaa. Osa tuntuukin hilloavan samoja tavaroita kaapissaan ja laittavan tasaisesti aina samat ilmoitukset uusiksi. Kai se kannattaa kun jaksaa tehdä niin.
Dvdt ja kirjat ei mulla ainakaan liiku yhtään.Kyllä hilloan ja kyllä kannattaa. Vain sisukkaimmat saa myytyä kaiken. Nykyään ei ihmisillä ole sisua oikein mihinkään vaan hermo palaa heti jos ei päivässä tai kahdessa saa myytyä kaikkea. Ihan epärealistista, kun miettii mikä määrä tavaraa netissa on myynnissä joka päivä. Kirjoilla varsinkin pitkät myyntiajat. Itselläni oli varmaan pari vuotta myynnissä erään kirjasarjan osa ennen kuin ostaja löytyi. Tarjosin samalla myös muita sarjan osia ja hän osti 4 kirjaa lisäksi. Halusi vielä maksaa enemmän kuin mitä moni muu samoista kirjoista pyytää.
Päivässä tai kahdessa? Samaa ilmoitusta pidän netissä suunnilleen kuukauden päivät, sitten otan sen pois ja laitan uudestaan hieman pienemmällä hinnalla.
Kommenttini ei koskenut JUST SUA vaan kun jatkuvasti saa lukea tälläkin palstalla miten ei kahteen päivään oo kukaan kysellyt jotain myynnissä olevaa, niin vein roskiin/spr:lle tms. Ollaan muka niin kiireisiä ettei ehditä eikä jakseta. Kaatopaikat täyttyy käyttökelpoisesta tavarasta. Parin kympin takia ei kannata/viitsitä edes ilmoitusta laittaa vaan heitetään roskiin jne. Minä sain kirjoista 40€.
Onko lähdettä tuohon kaatopaikkojen täyttymiseen? Ennemminkin tuntuu olevan ongelma, että kierrätyskeskuksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjen kirppareita käytetään kaatopaikkoina ja niihin dumpataan älyttömät määrät myyntikelvotonta tavaraa.
Tämä ohis, mutta eipä ole juuri kaatopaikkoja, iso osa jätteistä poltetaan lämmöksi ja sähköksi.
Ei sekään ihan ongelmatonta ole. Toivottavasti ihmiset eivät heitä vielä huolettomammin käyttökelpoista tavaraa roskiin sen takia, kun ne päätyvät polttoon.
Uuden ostaminen on se isompi ongelma näin ympäristön kannalta. Vaikka kaikki maailman tavara vietäisiin nyt kaatikselle, mutta kukaan ei ostaisi enää uutta, niin maailma pelastuisi. Ihmisillä pitäisi olla kiintiö kuinka monta tavaraa saa ostaa per vuosi.
Toki käyttökelpoinen tavara kannattaa yrittää myydä tai lahjoittaa, mutta ei pidä demonisoida pois heittämistä.Onhan näillä kiinteä yhteys. Jos tavara laitetaan kiertoon roskiksen sijaan, se tarkoittaa, että maailmassa tarvitsee valmistaa yksi uusi tavara vähemmän.
Edellyttäen, että tämä vanha tavara kelpaa vielä jollekulle. Yleensä ihmisillä on omien vanhojen tavaroidensa suhteen parempi epätäydellisyyden sietokyky kuin toisten ihmisten vanhojen tavaroiden suhteen. Joten optimaalista olisi, että käytettäisiin itse tavarat loppuun. Toki on tilanteita, kuten kuolinpesien raivaus tai kasvavien lasten vaatettaminen, jolloin se vain ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Juuri yhden hamsterin asuntoa tyhjentämässä kun muuttaa pienempään.
Vuosien varrella ostanut typeryykissään vaikka mitä, joita ei itse tarvitse eikä voi käyttää. Kirjojakin aivan hirveät määrät, kirjahyllyjen (huomaa monikko) täytyttyä on eteisen komero, vaatekaappi ja sängyn alusta täynnä kirjoja.
Olen vienyt SPR:n konttiin jo 15 laatikkoa pelkkiä kirjoja.
Avauduin yksi päivä hänelle näistä tavaroistaan. Piti niitä vielä arvokkaina. No, silloin kun ostanut uutena niin onhan niistä raha pitänyt maksaa, mutta monenlaista tavaraa arvoltaan nolla euroa on lapattu myös roskiin.
Ja sitten kerännyt joitan typeriä muistorahoja älytön määrä, no, realisoipa ne sitten. Ostohinta on alle nimellisarvon. Eli taas rahaa palanut hukkaan.
Sitten on muuten kuitenkin vähävarainen. Taitaa olla myös muutenkin hei hei
Tavarapaljouttakin ikävämpi asia on muihin ihmisiin alentuvasti suhtautuva kanssaihminen.. On hienoa, että löytyy auttajia ja aina on helpompi nähdä toisen ongelmat kuin omat, mutta mitä jos kuitenkin jätettäisiin tällainen haukkuminen pois viesteistä? Kyllä minä itsekin samaan syyllistyn, mutta pyrin pois sellaisesta.
Tavaroista on helppo päästä eroon jos antaa Tori:ssa ne ilmaiseksi pois.
Se toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavaroista on helppo päästä eroon jos antaa Tori:ssa ne ilmaiseksi pois.
Se toimii
Jos jaksaa sitä säätöä. Kun annan ilmaiseksi, haluan, että kamat katoavat nurkista heti. Toiset ajattelevat, että voivat tulla kuukauden päästä hakemaan.
Antamalla menee kyllä käytännössä kaikki. Olen antanut vaikka mitä risaakin pois, toki aina kertoen rehellisesti, että rikki tuosta kohtaa, kts. kuva.
Olen muuttanut aika monta kertaa. Myös on harrastus josta on tullut työ ja sen takia on noita laatikoita sen puolesta kertynyt jotain 22. Siis edelliset muutot oli aika hardcore. Myös silloun en omistanut kuin sängyn, kirjoituspöydän ja muutaman tuolin. Nykyään kun hankin tavaran niin mietin että minkälainen muutto oli viimeksi ja haluanko raahata sitä tavaraa mukana. Eli nyt olen hankkinut kunnon tavaraa/huonekaluja jonka voin myydä samalla hinnalla eteenpäin jos muutan vielä tästä. Myös tavaraa/huonekaluja jotka hankin ilmaiseksi ja kun muutan niin annan eteenpäin ilmaiseksi, jotta vähemmän kuljetettavaa.
Olen aina muutossa karsinut hieman tavaroita ja kun muutat niin se ei tunnu siltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut aika monta kertaa. Myös on harrastus josta on tullut työ ja sen takia on noita laatikoita sen puolesta kertynyt jotain 22. Siis edelliset muutot oli aika hardcore. Myös silloun en omistanut kuin sängyn, kirjoituspöydän ja muutaman tuolin. Nykyään kun hankin tavaran niin mietin että minkälainen muutto oli viimeksi ja haluanko raahata sitä tavaraa mukana. Eli nyt olen hankkinut kunnon tavaraa/huonekaluja jonka voin myydä samalla hinnalla eteenpäin jos muutan vielä tästä. Myös tavaraa/huonekaluja jotka hankin ilmaiseksi ja kun muutan niin annan eteenpäin ilmaiseksi, jotta vähemmän kuljetettavaa.
Olen aina muutossa karsinut hieman tavaroita ja kun muutat niin se ei tunnu siltä
Nuorempana tein tätä.
Olin Osuuspankissa töissä ja vaihdoin töitä parin v välein.
Mun veljellä oli silloin pakettiauto ja se riitti.
Mahtui sänky, sohva, pieni pöytä, 4 tuolia, tv taso, lipasto, itse telkkari, mikro, pari lamppua, ompelukone.
Olikohan 20-30 lihalaatikkoa.
Eipä ollut mitään tarpeetonta mukana. Monta kertaa muutin pankin yläkertaan, pieneen kaksioon tai yksiöön.
Sitten alettiin pankkeja supistamaan ja vaihdoin alaa. 5 eri paikkakuntaa tuli käytyä läpi.
Jos on aikaa ja tilaa, niin muuttosiivous olisi paras tapa karsia tavarat. Kaikki viikoksi pahvilaatikoihin, käyttää saa vain välttämättömyyksiä. Mutta harvalla meistä on aikaa ja energiaa turhaan pakata kaikki tavaransa pois ja sitten yksi kerrallaan tuoda takaisin huoneeseen alkaen huonekaluista. Ja harmillisesti oikeassa muutossa on sen verran aikataulupaineita ja muitakin asioita, ettei silloinkaan usein ehdi.
Koska siinähän tulee karsittua tavarat kahteen kertaan, kun ne ajatuksella ottaa pois kaapeista, pyyhkii pölyt ja pakkaa pois. Ja sitten uudestaan viikon päästä, kun ajatuksella purkaa laatikot, pyyhkii pölyt ja asettelee uusille paikoilleen. Kaikkiin kodin tavaroihin on pakko koskea kaksi kertaa. Ja jos vielä saisi pidettyä sen turhasta luopumisen ajatuksen mukana koko prosessissa.
Tätä kaiketi konmari tavoittelee kategorioiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.
Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?
Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.
Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.
Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?
Pieni yksityiskohta, mutta Konttien viedyt vaatteet eivät UFFin ja muiden vastaavien vaatteiden tavoin päädy kehitysmaiden riesaksi.
https://kontti.punainenristi.fi/sisalto/mitä-lahjoitukselleni-tapahtuu-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni yksityiskohta, mutta Konttien viedyt vaatteet eivät UFFin ja muiden vastaavien vaatteiden tavoin päädy kehitysmaiden riesaksi.
https://kontti.punainenristi.fi/sisalto/mitä-lahjoitukselleni-tapahtuu-…
Samoin Kierrätyskeskuksen paikallismyymälässä. Vietyäni itse sinne lahjoituksia, ovat viemäni tavarat myynnissä samassa liikeessä pari päivää myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni yksityiskohta, mutta Konttien viedyt vaatteet eivät UFFin ja muiden vastaavien vaatteiden tavoin päädy kehitysmaiden riesaksi.
https://kontti.punainenristi.fi/sisalto/mitä-lahjoitukselleni-tapahtuu-…
Samoin Kierrätyskeskuksen paikallismyymälässä. Vietyäni itse sinne lahjoituksia, ovat viemäni tavarat myynnissä samassa liikeessä pari päivää myöhemmin.
Täällä ainakin kierrätyskeskus tyhjentää uffin keräyslaatikot ja lajittelee ne ottaen parhaat myyntiin ja lumput kaatopaikalle polttoon.
Loput vaatteet menee Viroon jälleenlajitteluun eli päätyy täältä ainakin Afrikkaan asti vaikka veisit kierrätyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavaroista on helppo päästä eroon jos antaa Tori:ssa ne ilmaiseksi pois.
Se toimii
Helpompi on heittää roskiin kun alkaa säätämään Torilaisten kanssa.
Onko vinkkejä, miten saada tavaralahjat loppumaan? Keinoja on kokeiltu. Olemme pyytäneet läheisiltä, että lahjoja ei tulisi tai tulisi tavaran sijaan syötävää tai juotavaa, mikä kuluu pois. Olemme vedonneet tilan puutteeseen ja siihen, että emme oikeasti tarvitse mitään. Annamme itse lahjoja jotka kuluu pois, ellei toisin pyydetä jne. Lasten synnyttyä tilanne on vaan pahentunut, mutta osa on onneksi kuullut pyyntöjämme. Edelleen kuitenkin tulee esim pyyhkeitä siihen tahtiin joka vuosi, että jos pitäisimme ne kaikki, saisimme aina kuivata joka kehonosan eri pyyhkeeseen eikä ne silti ehtisi kulua. Lahjoitukseen nuo päätyvät, mutta tuntuu absurdilta ja kaikkien rahan ja ajan sekä luonnon tuhlaukselta koko tilanne. Toivoisin mieluummin ei mitään tai vaikka 1 € lahjoitusta lapsen tilille, kuin uutta kaapin täytettä.
Vierailija kirjoitti:
Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.
Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?
Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.
Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.
Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?
Mulla on vähän vastaavaa ollut viimevuosina. Elämä on koostunut noista projekteista ja uusista innostuksista, joihin olen uppoutunut täysillä. Nyt tavaroiden karsiminen on suoritettu, eikä tällä hetkellä ole mitään uutta hurahdusta (pyrin välttämään niitä, koska olen huomannut niiden olevan ohi meneviä). Viimeisinpänä siivousvälinehulluus. Kun sain tavarapaljouteni poistettua, aloin miettimään, millä saisin siivoamisesta tehtyä mukavampaa ja helpompaa, hankin uudet välineet.
Aiempina vuosina mulla on ollut mm. Ekohurahdus, siis nämä kestoliinat, rätit, kestohedelmäpussit, muovittomuus ym. mikä oli trendikästä pari vuotta sitten. Olin niin innostunut niistä, että aloin harkitsemaan yrityksen perustmista asian ympärille. Onneksi en perustanut, koska nyt koko asia ei enää kiinnosta oikeastaan yhtään. Pyrin siis totta kai elämään mahdollisimman ekosti, mutta en todellakaan jaksa miettiä sitä yhtään enempää kuin pakko.
Tavarakarsinnan jälkeen tuli sellainen vaihe, että halusin ostaa muutamia ajattomia kotimaisen valmistajan vaatteita, jotta olisi aina jotain siistiä puettavaa. Nyt huomaan, että siitäkin tuli ”pakonomainen” tarve etsiä niitä vaatteita. Ja senkin jälkeen kun olin muutaman ostanut, olisin halunnut lisää ja lisää. Pakko oli pistää stoppi ostelulle, ettei suurella vaivalla tehty karsinta mennyt hukkaan.
En tiedä vastasiko tämä nyt kommenttiisi, mutta jotain tarvetta näillä hurahduksilla yritän selvästi täyttää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään projektia meneillään, ja olen huomannut käyttäväni kohtuuttomasti aikaa tällä palstalla pyörimiseen.. nyt täytyisi löytää se tyhjiö, mitä toiminnallani yritän täyttää.
Vierailija kirjoitti:
Pieni yksityiskohta, mutta Konttien viedyt vaatteet eivät UFFin ja muiden vastaavien vaatteiden tavoin päädy kehitysmaiden riesaksi.
https://kontti.punainenristi.fi/sisalto/mitä-lahjoitukselleni-tapahtuu-…
Jos luet vähän pidemmälle postaamaasi linkin juttua, niin siellä lukee että osa vaatelahjoituksista lähtee Punaisen Ristin kansainväliseen vaateapuun.
Ja suosittelen oikeasti lukemaan Ylen jutun aiheesta tai katsomaan sen dokkarin. Olivat laittaneet lähettimiä kiinni vaatteisiin ja seuranneet niiden matkaa, osan aina Afrikkaan asti. Mm. Fidaan lahjoitettu vaate voi päätyä Afrikkaan.
Vaatetta kierrätetään täällä niin paljon, että se ei todellakaan jää kaikki Suomeen vaan iso osa kelkotaan muihin maihin. Sen vuoksi en lahjoita vaatteita, vaan myyn ne.
Vierailija kirjoitti:
Onko vinkkejä, miten saada tavaralahjat loppumaan? Keinoja on kokeiltu. Olemme pyytäneet läheisiltä, että lahjoja ei tulisi tai tulisi tavaran sijaan syötävää tai juotavaa, mikä kuluu pois. Olemme vedonneet tilan puutteeseen ja siihen, että emme oikeasti tarvitse mitään. Annamme itse lahjoja jotka kuluu pois, ellei toisin pyydetä jne. Lasten synnyttyä tilanne on vaan pahentunut, mutta osa on onneksi kuullut pyyntöjämme. Edelleen kuitenkin tulee esim pyyhkeitä siihen tahtiin joka vuosi, että jos pitäisimme ne kaikki, saisimme aina kuivata joka kehonosan eri pyyhkeeseen eikä ne silti ehtisi kulua. Lahjoitukseen nuo päätyvät, mutta tuntuu absurdilta ja kaikkien rahan ja ajan sekä luonnon tuhlaukselta koko tilanne. Toivoisin mieluummin ei mitään tai vaikka 1 € lahjoitusta lapsen tilille, kuin uutta kaapin täytettä.
Tää on kyllä niin totta. Mulla ei edes ole lapsia ja sitä tavaralahjaa tuli jatkuvasti. Kunnes! Aloin puhua aika paljon aina tilaisuuden tullen, että vihaan kaikkea tavaraa ja rojua ja en ota vastaan mitään kaupanpäällisiä, kylkiäisiä, ihailen minimalismia, kerroin mitä kaikkea tavaraa olen heittänyt menemään ja miten vaivalloista se kierrättäminen on. Ei ole tullut enää tavaralahjoja vuosiin. Paitsi jos jotain olen toivonut. Huom. Toivon aina lahjoja, jos joku kysyy. En kursaile siinä yhtään, ja tuollaiset "euro lapsen tilille" toiveet on ihan yhtä tyhjän kanssa, ei kukaan sitä toteuta, vaan ostavat sitten jotain oman mielen mukaan. Eli toivon ihan rohkeasti leikkokukkia, lahjakorttia hotellin aamupalalle, erikoiskahvia, marmorikynttilöitä ja isoja ruokaserviettejä, jalkahoitolahjakorttia, jne. Toteuttamiskelpoisia, konkreettisia lahjatoiveita. Työpaikalta tulee aina esim joululahja, ja se on koko firman työntekijöille kaikille sama, aina jokin tavara. Olen myynyt niitä eteen päin, avaamaton ja laput kiinni, niin menee hyvin kaupaksi kun laittaa edullisen hinnan. Tai sitten ihan kysynyt lähipiiriltä, että haluaako joku, annan läheisille ilmaiseksi ja tietävät että kyseessä firman joululahja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.
Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?
Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.
Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.
Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?Mulla on vähän vastaavaa ollut viimevuosina. Elämä on koostunut noista projekteista ja uusista innostuksista, joihin olen uppoutunut täysillä. Nyt tavaroiden karsiminen on suoritettu, eikä tällä hetkellä ole mitään uutta hurahdusta (pyrin välttämään niitä, koska olen huomannut niiden olevan ohi meneviä). Viimeisinpänä siivousvälinehulluus. Kun sain tavarapaljouteni poistettua, aloin miettimään, millä saisin siivoamisesta tehtyä mukavampaa ja helpompaa, hankin uudet välineet.
Aiempina vuosina mulla on ollut mm. Ekohurahdus, siis nämä kestoliinat, rätit, kestohedelmäpussit, muovittomuus ym. mikä oli trendikästä pari vuotta sitten. Olin niin innostunut niistä, että aloin harkitsemaan yrityksen perustmista asian ympärille. Onneksi en perustanut, koska nyt koko asia ei enää kiinnosta oikeastaan yhtään. Pyrin siis totta kai elämään mahdollisimman ekosti, mutta en todellakaan jaksa miettiä sitä yhtään enempää kuin pakko.
Tavarakarsinnan jälkeen tuli sellainen vaihe, että halusin ostaa muutamia ajattomia kotimaisen valmistajan vaatteita, jotta olisi aina jotain siistiä puettavaa. Nyt huomaan, että siitäkin tuli ”pakonomainen” tarve etsiä niitä vaatteita. Ja senkin jälkeen kun olin muutaman ostanut, olisin halunnut lisää ja lisää. Pakko oli pistää stoppi ostelulle, ettei suurella vaivalla tehty karsinta mennyt hukkaan.
En tiedä vastasiko tämä nyt kommenttiisi, mutta jotain tarvetta näillä hurahduksilla yritän selvästi täyttää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään projektia meneillään, ja olen huomannut käyttäväni kohtuuttomasti aikaa tällä palstalla pyörimiseen.. nyt täytyisi löytää se tyhjiö, mitä toiminnallani yritän täyttää.
Kiitos vastauksestasi! On helpottavaa, että en ole yksin näiden pohdintojeni kanssa. Myös minä hankin ne hyvät siivousvälineet, ja se on oikeasti ollut hyvä päätös koska aiemmilla välineillä siivous oli vain likaisella mopolla lian siirtelyä paikasta toiseen. Hyvät mikrokuituiset siivousliina olivat paras investointi ikinä! Enpä ole sitten juuri muuta ostanutkaan, paitsi samoin kuin sinä, hurahdin yhteen kotimaiseen pellavamekkoon. Se kestänee ainakin kymmenen vuotta ja on ajaton väri niin ei mene pois muodista. Onneksi tulin järkiini sen mekon jälkeen että käytän muut vaatteeni loppuun ennen kuin ostan mitään muuta. Korjaan ja parsin ja tuunaan.
Kun karsiminen tulee jossain vaiheessa päätökseen, niin onko loppuelämäni tehtävä sitten vain vahtia että en enää lähde uusiin kotkotuksiin mukaan? Ei oikein innosta sellainenkaan ajatus. Yritän päästä mukaan SPRn paikalliseen toimintaan, mutta nyt korona, niin ei järjestetä juuri mitään.
Jotenkin tuntuu että tämä aika on sellainen että ihmiset eivät halua oikein sitoutua mihinkään, kaikki vain kelluu ja asiat ajelehtivat. Olen jutellut ihmisten kanssa, jotka eivät enää halua sitoutua edes yhden kirjan lukemiseen, vaikka aiemmin ovat lukeneet paljon.
Tämä viimeinen oli kyllä ihan ot, mutta tuntuu että monet asiat ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, eikä aspista oikein saa enää kiinni. Elämme ihmeellisiä aikoja!
Alue: Aihe vapaa
Ei sekään ihan ongelmatonta ole. Toivottavasti ihmiset eivät heitä vielä huolettomammin käyttökelpoista tavaraa roskiin sen takia, kun ne päätyvät polttoon.