Onko muita, jotka ovat luonnostaan hymyilevaisia (johtuu empaattisuudesta jne) ihmisen kuin ihmisen seurassa? Mita ajattelette, jos seurassa on vakavailmeinen, ilmeeton

T: ei-aina-hymyilevä tuuliviiri

Vierailija:

T: ei-aina-hymyilevä tuuliviiri

Kyllä me jaksetaan hymyillä sunkin puolestas;)

Vierailija:

Kyllä me jaksetaan hymyillä sunkin puolestas;)

Aina hymyilevä tuntuu todella oudolta aivan kuin sillä liiraisi. Kivaa, kun ihmiset hymyilevät, mutta kyllä ainainen pepsodentti päällä on outoa. Ei se elämä nyt koko aikaa niin hauskaa ole.

omaa perussuomalaista temperamenttia. Se on enemmän sellaista kuin etelämaalaisilla ihmisillä on...

mutta en mitenkään aina hymyilevä. Vaihdoin juuri työpaikkaa ja aika moni vanhasta paikasta kävi sanomassa, että kaipaa iloista asennettani ja iloisuuttani mikä tarttuu!

Hymy on oikeastaan mun perusilme. En tiedä miksi. Joskus on kyllä ollut ikäviä tilanteita, esimerkiksi kun ystäväni kertoi joutuneensa käymään psykiatrilla. Mä vaan hymyilin kunnes tajusin että ehkä se ei oikein sopinut tilanteeseen.

Eli sen lisäksi, että olen ällöttävä, olen myös tyhmä. Huooh, se todellakin selittää kaiken...

vaikkei asiat oo niin hauskoja.

perusnaamaisena, et: " Onko kaikki OK?" Aivan kamalaa, oli ihanaa palata normaaliin Suomeen sieltä Prozacin kultamaasta.

Ammatissani on tilanteita, joihin ei sovi mennä hymyillen. Pidän naaman peruslukemilla ja hymyilen vasta jos se sopii hetkeen. Sekin on toisten huomioimista.

Tiedän pari sellaista tyyppiä. Mikä niitä oikein vaivaa??? Huonot hampaat?

Vierailija:

Tiedän pari sellaista tyyppiä. Mikä niitä oikein vaivaa??? Huonot hampaat?