Miksi hankitte toisen lapsen, kun toisestakin on vielä niin paljon vaivaa?

Eihän siitä silloin ole minulle vaivaa.

Vanhempi lapsi on nyt 2v ja on hoidossa 8-16.00 .

Ei ole vaivaa kahdesta lapsesta.

Miten jotkut ihmiset haluavat heti perään toisen lapsen?? Tyyliin eka on 2kk kun jo uusi siemen itää sisällä.. Eikö yhtään ajatella omaa jaksamista, kun esikoinen alkaa kävellä, uhmaikä ym. mukavat tulee ja vauva vielä siihen päälle? Ehkä nämä naiset ovat niin jaksavia että kestävät mitä vaan.

Onneksi tosiaan heitä varten on sitten ne päiväkodin " virike" paikat..

Eiköhän moni jaksa ihan hyvin. Ja vaikka ei juuri sitä ekaa vuotta jaksaisikaan, niin mitä sitten, jos asia tavallaan " palkitaan" muutaman vuoden kuluttua. Jotkut ajattelevat pidemmällekin kuin vain ne ekat pari vuotta.



Ja virikehoitoon en ota mitään kantaa, teillä on varmaan kattavat tilastot asiasta... Omani olivat kyllä kotona ja sitten yhtä aikaa alottivat hoidon, kun minä alotin työt.

sitä lasta (isompaa siis) vaan taas kerran itseään, mitä MINÄ haluan. MINÄ haluan kaksi / kolme pienellä ikäerolla, viis siitä miten jaksaa - viedään hoitoon sit. Eikö se näin mene? Enkä tietenkään tarkoita kaikkia, mut liian monta kuitenkin.

Siksi.

Itselläni kolme lasta ja sen perusteella voin sanoa, että lapset välttämättä muuta yhtään helpommiksi kasvettuaan isommiksi.

Perushoitoa, vaipanvaihtoa, syöttömistä jne. ei isomman kanssa enää ole, mutta muuten lapset ovat melkein yhtä työläitä vaikka ikää tulisikin.

kuuluu montako lasta ja millä vauhdilla muut tekee? Ite synnytin kolme lasta kahden vuoden aikana ja myönnän että raskasta on. Mutta entä sitte? Joskus saan haukut jos sanon että lujille ottaa, toisinaan taas tukea ja kannustusta. Jälkimmäinen on tietty hauskempaa kuultavaa, mutta ikävä kyllä paljon harvinaisempaa...

tein oikein varta vasten kaksi lasta alle pienehköllä ikäerolla koska ajattelen, että lapsille on hyvä, että on ikätoveri seurana ja turvana maailmassa. Itsellä on sisko joka on vain vähän vanhempi kuin minä ja hän on ollut ja on vieläkin elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja jos häntä ei olisi tai hän olisi ollut paljon vanhempi, olen varma että elämäni olisi ollut ankeampaa. Samoin minulla on ihanat lapsuudenmuistot kun oltiin äidin ja siskon kanssa yhdessä ja samat jutut kinnosti meitä molempia lapsia. Lapsi ei tarvitse jakamatonta äidin huomiota vaan oppii jakamaan sen sisaruksen kanssa, se on ihan luonnollista! Rankkojan ne ekat vuodet on, mutta sittenpä se pikkulapsiaika on nopeammin ohi ja vanhemmatkin voi huokaista!

Itsellä ei omista sisaruksista ollut mitään seuraa, kun ikäeroa oli yli viisi vuotta lähimpäänkin. Vasta aikuisena ollaan lähennytty, ja miten mä sitä seuraa myös lomareissuilla kaipasin. Taidan olla meistä nykyisinkin eniten seurankipeä

Eikä ole itsekästä, vaan JÄRKEVÄÄ perhesuunnittelua.

Ja voisi väittää sellaista aikuista itsekkääksi, joka tekee lapsia putkeen mm. siksi, ettei ITSE tarvitsisi pitää lapselle seuraa :P

Ja koska on siihen vapaaehtoisesti lähtenyt, myös itse vapaaehtoisesti kantaa vastuun ja kaikki seuraukset eli kestää myös sen " vaivan" mitä lasten hoitaminen, heidän kanssaan valvominen jne. tuo mukanaan. Ja aikuinen ihminen kyllä kestää pientä epämukavuutta, joka kuitenkin kestää vaan korkeintaan muutaman kuukauden/vuoden, riippuen tapauksesta...

Lapsen paras leikkiseura on toinen lapsi eikä äiti tai isä. On aivan älytöntä tehdä niitä yksinäisiä lapsia ja ajatella että se on jotenkin epäitsekästä ja hienoa. Aikuisen pitää antaa turvaa ja hoivaa lapselle, mutta ei niinkään seuraa. Sisarusten ja kavereitten seurassa kasvaa tasapainoisia ihmisiä!

Toisen synnyttyä mikään ei sitten enää ollutkaan kivaa ja voin sanoa, että olisi kannattanut hankkia toinen vasta vaikka 4 vuoden kuluttua.

Mutta - mistäpä tuota olisi tiennyt?

Ja toisaalta, olin jo tuolloin 30 v ja minä en halua saada lapsia vanhempana, joten eipä ollut aikaa hirveästi miettiä.

Itse asiassa paras tilanne lapselle olisi se, että pääsisi vaihtelevasti leikkimään sekä aikuisten, että lasten (sisarusten tai kavereiden) kanssa.

No myönnän että kyllä lapsen on tärkeää saada välillä aikuisen seuraa ja jakamatonta huomiota, MUTTA olen myös sitä mieltä, että samanikäinen seura on lapselle suuri ilo ja tasapainoisen kasvun tuki!

Olen myös sitä mieltä, että lapsilaumassa riehuminen on just hyväksi lapselle ja juuri sitä mitä lasten kuuluukin tehdä! Ei siis ainoana puuhana, mutta osana elämää. Sääliksi käy niitä lapsia, jotka joutuu hissuttelemaan vaan vanhempien tylsässä seurassa!

Sallitaanhan lasten(kin) olla yksilöitä. Kaikki eivät viihdy meluisissa joukoissa. Eikä muuten aikuisen seura ole välttämättä tylsää! Riippuu kuules sen aikuisen ominaisuuksista ja halukkuudesta leikiä lapsen kanssa.

Meillä on 5 lasta, eikä ole yhtään rankkaa. Lapset ovat ihania ja minun päivieni valo.

maailmassa mutta en enää jaksais sitä vaipanvaihtoa ja yöheräilyä ym.



Eikä se tarkoita että ainokaisella olis tylsää;hänellä on velipuoli jota näkee usein ja olen ikuisesti lapsenmielinen höperö ja me pidetään monella tapaa lapsen kans hauskaa :)