Voi helkkari, meidän lapsi ei saanut ottaa eilen lisää ruokaa päikkärissä, koska ei syönyt

syömään jotain paprikoita. Tottakai pitää maistaa salaattiakin jne, mutta todennäköisesti poikasi hylkii paprikoita juuri sen takia, että on mahdollisesti allerginen (kerran itsekin olet). Lapset on aivan uskomattomia, eivät usein juuri pidä siitä, mille ovat allegisia ja myöhemmin allegia todetaan. Tiedän pienen tytön joka ei tykännyyt mistään mansikasta (ei jogurtista, jäätelöstä, ei tuoreina ei edes karkeista) jä myöhemmin todettiin mansikka-allergia. Tiedän muutaman muunkin esimerkin, mutten rupea niitä luettelemaan. Meillä poika rakastaa kaikkia kasviksia ja hedelmiä, mutta mangoa ei syö missään muodossa: kakussa, tuoreena, soseena.....ja isänsä tuumasi juuri yksi päivä, että on mangolle alleginen. Puhu asiasta päiväkodilla. Itselle sattui niin, että oli juuri pidetty lapsen kehityskeskustelu ja sovittu omahoitajan kanssa, että lastani ei pakoteta vaan kannustetaan syömään, sillä hän on huono syömään esim. lihaa ja kalaa ja omat lapsuudenaikaiset tarhapakkosyöttömiset mielessä en halua hänelle samaa. Seuraavana päivänä uusi pktäti selitti minulle, että poikani ei saanut jäätelöä, kun ei ollut syönyt mielestään tarpeeksi (omahoitaja oli sairaana) vaikka oli kuitenkin maistanut kaikkia ruokia. Minä kiehuin, mutta yritin siinä kuitenkin käyttäytyä...Seuraavana päivänä tämä uusi täti tuli paniikissa juttelemaan kanssani ja pyysi anteeksi. Meille tuli tämän jälkeen ihan hyvät välit, eli keskustelemalla suoraan nämä tilanteet selviävät.

Ymmärrän että kaikkea pitää maistaa, mutta en sitä että kaikki pitää syödä. Meillä päiväkodin maistelemissääntö on kai 4ruokalusikallista syötävä- eli ei enää ihan maistelua. Tuosta saako ottaa lisää en tiedä. Mutta jos meidän lapsilla olisi ehtona että kaikki ruoka-aineet pitää olla kokonaan syötynä ennen kuin saisi lisää, niin voisi olla että saisivat lisää ruokaa ehkä muutaman kerran vuodessa. Koululaisilla tätä ongelmaa ei ole koska voivat itse annostella ruokansa (tosin kaikkea pitää ottaa, mutta tooooodellaaa vähänkin riittää), päiväkodissa aikuiset sitten annostelevat oman käsityksensä mukaan joka on hieman kyseenalaista.



Suoraan sanottuna sitä nälkäistä lasta ei jaksa ja lapsi ei jaksa nälkäisenä (tästä meillä on kokemusta). Ja kokemuksesta voin sanoa ettei meillä lapset opi että syövät ensi kerralla enemmän, vaan sen että kun syö vähemmän kuin oikeasti tarvitsee, niin laihtuu ja tottuu annoskokoon. Eli lapsistamme tulee tuolla mentaliteetilla vain todella laihoja ja pieniruokaisia. Nälästä tulee normaali tunne johon tottuu ja elimistö sopeutuu.



Tottahan se on ettei sylkeminen kuulu hyviin tapoihin, mutta kun lapsella ei oikeasti mene ruoka alas, niin väkisin jos yrittää, niin alkaa yrjörefleksi. Kyllä minä annan silloin mielummin lapsen sylkeä kuin pakotan syömään. Pakottamalla lapsi ei ainakaan opi sitä ruokaa syömään- itselläni kokemusta perunoista, joita opin syömään vasta yli 30v:na. Ja taitaa meidän lapset olla samanmoisia, sillä isompi koululainen ei vieläkään saa esim. hilloa, täytekakkua yms. syötyä vaan sylkee ne (tosin olen opettanut että roskikseen ja hienovaraisesti huomaamatta, jos yleensä saan kaverin maistelemaan)- onneksi näitä ei yleensä pakoketa lapsia paljoa maistelemaan saatikka syömään. Viimeksi pidimmekin pelkokerroin ohjelman tyyliin kotona jonkin kamalan syömistä ja tuo lapsemme joutui yrittämään syömään hilloa (tavallista lettuhilloa), niin ei suoriutunut tehtävästä...

positiivista, että lapsi olisi halunnut syödä ruokaa. Mitä väliä nyt muutamalla paprikan palasella on eikö kuitenkin ole tärkeää, että lapsi haluaa syödä lämpimän aterian. Mä olen aina ihmetellyt tuota ruolla kiusaamista päiväkodeissa, varsinkin sen salaatin kanssa... Pakottaminen ei totuta ketään syömään tai pitämään yhtään mistään ruoasta. Itse en lapsena syönyt murto-osaakaan siitä mitä nykyään aikuisena eikä muutos tapahtunut todellakaan pakottamalla. Ihmettelen ettei kasvatusalan ihmiset tajua miten nuo tilanteet ahdistaa lasta. Hienoa, että sitä salaattia on tarjolla, mutta kai sen sais ottaa vapaaehtoisesti jos haluaa. Omat lapset ovat tästä asiasta kärsineet aikoinaan ja vieläkin muistavat miten hirveitä päiväkodin ruokailuhetket oli. Sääli.

Siinä on vissi ero. Kumpi vie ja kumpi vikisee? Nämä olisi hyvä olla selvillä ennekuin hötkyilee puoleen jos toiseen. Myös lapset osaavat olla aikasmoisia vallankäyttäjiä ja pyörittävä palettia, jos siihen annetaan mahdollisuus....

eli yhdelle vähän paprikaa, mutta kasa oliiveja, toiselle sitten vähän paprikaa mutta tomaattia ei Nico siedä. Roosa taas ei tykkää mandariineista, joten voisiko hän saada vaikka omenaa... Arvatkaa vaan onko näiden kaikkien makumieltymysten toteuttaminen työlästä isossa pk-ryhmässä? Meillä kaikki saavat vähän kaikkea ja lisää saa kun lautanen on tyhjä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta kaikkea on opittava sietämään. Oikea syy kieltäytyä on ruoka-aineallergia ja uskonnollinen vakaumus. Näin se on.

t. pk-täti

Itse olen töissä srl:ssa, ja siellä kyllä AIKUISILLA kunnioitetaan esim. ruokavaliotoivomuksia. Jos joku potilas toivoo, ettei aamupalalla ole tomaattia, vaan kurkkua, tätä yritetään kunnioittaa. Joo, teettää lisää hommaa, mutta asiakkaiden palvelusta se palkkakin maksetaan.

T: srl:n osastonhoitaja, joka todellakin pitää lasten puolia

että meillä on ollut (ja on) näitä ruokaongelmia esikoisen kanssa. Meni pienenä hoitoon ja pph:n kanssa sovittiin, että pari lusikallista pitää maistaa, vaikka ei niin kyseisestä ruuasta pitäisikään. Itse en ollut koskaan kahta lusikallista edes yrittänyt, kärsin edelleen traumoja päiväkodin pakkosyötöstä (oksensin ne teolliset veriletut - vaikka mummon tuoreesta verestä tekemiä lettuja rakastin). No, ensimmäisellä viikolla pph tuli sanomaan, että lapseni oli oksentanut lautaselleen sen kahden lusikallisen jälkeen. Lapsi ei olisi halunnut kyseistä ruoka-ainetta ollenkaa (hyi hyi nicopetteriä), eka lusikallinen oli tapeltu alas ja toinen lusikallinen oli siis aiheuttanut oksennusreaktion... No, sen jälkeen riitti se yksi lusikallinen maistelua - ja hoitaja kyllä näki ammattitaitoisena ihmisenä, milloin oli tosi kyseessä ja milloin pysyti "pakottamaan" vielä sen toisenkin lusikallisen.



Pointtina mulla siis se, että kyllä ammatti-ihminen näkee, milloin lapsi vedättää ja milloin ihan oikeasti ei voi sietää jotain ruokaa. Syystä tai toisesta.

ala-asteella, kun kytättiin syömistä. Koulussa maistoin kyllä kaikkea kun oli pakko mutta oli se niin noloa joutua viemään ne loput ruuat keittiöön kun ruokalan emännät mulkoilivat vihaisesti. Esikoulussa sanoivat että on pakko syödä tomaatin viipaleet lautaselta. Väkisin sitten puoli tuntia niitä siinä söin ja itkin. Sanoivatkin sitten jo että ei tarvitse kaikkea syödä. Söin kiusallanikin kaiken. Näkivätpä ettei ollut kyse mistään kiukuttelusta tms. Nykyään mulla onkin ihan sairas suhde ruokaan :( Pelkään että vielä tartutan sen lapsiini...

Miksi pk:ssa ei vaan tehdä kuten useimmilla kotona; lautaselle vähän kaikkea ja se mikä jää syömättä, sitten jää? Tarvitseeko ruokailusta tehdä numeroa ja showta? Jos lapsi ei syö, sitten muistutetaan milloin saa vasta ruokaa ensi kerran. Jos ei tehoa, kiitos ja pois pöydästä.

Kerran tuli yksi ryhmä yliopiston opiskelijoita majataloomme yöksi. Arvatkaa vain niitä v...ttumaisia tuhansia toivomuksia, että mä olen kasvissyöjä, mä olen vegaani mä olen gluteeniton, mä en tykkää punasesta lihasta, mäen tykkää kalasta, mulle ei sitä, ei mulle tätä! Yritä siinä sitten ruokkia 20hlö lauma opiskelojoita joille jokaiselle pitäisi olla erikseen oma ruokansa!

On se niin kummaksi tämä maailma mennyt kun ei sitten ruoka kelpaa! Olisivat sitten nälässä kaikki h...etti!

Keliakia on vakava sairaus ja gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on ainoa keino pysyä terveenä. Ei kai kukaan tänä päivänä luule, että on vain huomionhakua pyytää gluteeniton ruoka? Varsinkaan alan ammattilainen? Ja kyllä nyt muutenkin maksava asiakas saa esittää toiveensa, niinhän se käy ravintoloissa aina. Päiväkoti onkin sitten asia erikseen, tosin kyllä sieläkin sentään erityisruokavaliot huomioidaan.