Tammikuiset vko3 ma-ke

Siis oompah ja matti myöhänen.. (odotamme siis poikaa, mitenkäs te muut?)

Ja Satsumalle voimia, huomenna on Tärkeä Päivä :) Tosin onhan noita kuulunut, että heti kun sovitaan käynnistyspäivä tms. niin vauveli päättääkin viime metreillä pukata itsensä ulos ihan ilman apuja :D Koitahan levätä...



Kiitos Magda_lena kassin sisältölistasta.



Kävin päivällä kävelyllä, sellanen vajaa tunnin lenkkihän siitä tuli. Pisti kyllä vähän miettimään kun olin 25min kävellyt kotoa poispäin, niin iski melkoiset jomotukset alamahalle ja alaselkään... koitin siinä miettiä kaikkea muuta kuin sitä kipua ja hiljaa tallustelin eteenpäin. Päätin sitten että nyt ei enää tehdä noin pitkiä kävelylenkkejä vaikka miten tekisi mieli. Puhelin nyt kuitenkin oli tottakai mukana, jos olisi vaikka mies pitänyt soittaa hakemaan :P



Ja vauva on ottanut ja kääntänyt kylkeään sitten viime yönä/tänä aamuna! Tämä tyyppihän on mulla viihtynyt jo iät ja ajat koko ajan samassa asennossa, selkä vasemmalla puolella, jalat+kädet oikealla ja pää alaspäin. Nyt päivällä hoksasin että hikka tuntuikin yllättäen oikealla alhaalla ja potkut vasemmalla ylhäällä!! Olisikohan viime yönä ollut ikävät oltavat tuolla sisuksissa, kun on asentoakin vaihdettu...



Kävin äsken ostamassa imetysliivit, pitäisi alkaa pakkailemaan sitä kassia sairaalaan lähtöä varten. Joku kauhu iski heti että jos se lähtö tuleekin ensi yönä. Kaupassa oli tuttu myyjä, joka mahani nähtyään sanoikin että tuo on kuule nyt sen näköinen että sulle voi lähtö tulla milloin vaan kahden viikon sisällä! Että niin oli kuulemma laskeutunut. Tuntuu hassulta, kun mun massu on alusta asti ollut alhaalla, mutta olen kyllä joistain housuista huomannut että nyt ne puristaa vieläkin alempaa kuin aikaisemmin.



Noniin, sittenpä saunan lämmitykseen. Voimia kaikille ja koittakaahan levätä :)



Tolleroinen

Poikia pukkaa :)



Meidän poika oli kääntynyt itsestään takaisin pää-alaspäin. Onneksi. On vaan hassua, että näillä viikoilla en tunne mitään sen kummempaa kipua kun vauva kääntyilee rajusti. Ilmeisesti tilaa on siis mukavasti.



Sain painoarvionkin naistenklinikalta. Arvioivat vauvan nyt 2,7 kg kokoiseksi, eli aika pieni olisi. Onneksi. 4D ultrassa se lääkäri nimittäin heitti villin veikkauksen, että vaiva syntyisi 4 kiloisena :) huh huh



Mä olen nyt vasta huomenna saavuttamassa viikon 38 ja olen nyt jo ihan kypsä tähän. Miten ihmeessä selviän jos tää menee yli? Eilen illalla supisteli todella kivuliaasti....välillä jopa säännöllisesti, mutta ne meni TAAS ohi :( haluaisin jo niin tuhisevan vauvan syliini ja eroon tästä ärsyttävästä mahasta!!!



Supistuksia kaikille!!!

Onneksi olkoon kaikille vauvautuneille :) kyllä se justus taitaa olla hakemassa nyyttiä kotiin. ehkä sitä itsekin pian, toivottavasti...



Neuvola oli tänään ja oli pikainen käynti. SF-mitta oli laskenut 38 -> 37centtiin ja paino noussu 200g/vk. kaikki oli kunnossa. seuraava käynti on jo perjantaina, ilmeisesti kahdesti viikossa tarkkailee. asiakkaat lopussa meidän pienellä kunnalla? :D no, on ainakin jonkinlaista rytmiä elämään kun on mitä odottaa. muutakin kun niitä supistuksia ja vinkkejä lähdöstä...



pitkästä aikaa kävin kirjastossa lainaamasa kirjoja. en ole mikään kirja ihminen. yleensä aloitan ja innostusta kestää päivän-kaks, sama on neulomisen/käsitöiden kanssa. ehkä se tässä kun tulee olemaan pitkät päivät ja yöt.



ajattelin huomenna aloittaa siivoamisen. kunnon siivoamiset pystyyn niin eiköhän ne supistukset sieltä ilmoittele :)



mutta peräännyn takaisin sohvalle. vointeja ja supistuksia teille :)



MiiKaro 40+1

syntyi 9.1.07 (laskettu aika oli 8.1) klo 19:45. Painoa tytöllä oli 3410 g ja pituus 50 cm. Pään ympärys 33 cm. Täällä koko perhe on onnellisia ja väsyneitä.



Nildemar ja tyttö 5 pv

Onnea RuuteliTuuteli, Toukomaa ja Nildemar! Mukavaa kun joka päivä on uusia vauvauutisia!



Huih, mikä päivä taas. Vatsaosastolla kaikki hyvin, mutta muuten on ollut sellaista hulinaa, ettei vähään aikaan tarttis taas olla samanlaista päivää. Toinen autoista temppuili, yhdeltä pojista tuli taas ikävää viestiä koulusta (reagoi raukka ilmeisesti vauvan tuloon jo etukäteen ja ei niin mukavalla tavalla), työasiaa piti kommentoida, uuden auton ostoon liittyviä juttuja ottaa selvää, ja tuohon päälle tavanomaiset maanantain menot (maanantaisin on kahdella pojalla yhteensä neljä menoa koulun jälkeen). Nämä on niitä päiviä, että pitää vaan yrittää muistaa, että kaikki on loppujen lopuksi hyvin kun ollaan kaikki terveitä!



Magdalena: Mulla oli esikoisella käytössä rintareppu, toiselle ostin Kangan ja kolmannelle Didymoksen, joka on siis pitkä liina. Rintareppua on myyty vuosikausia sitten. Pitkää liinaa voin suositella varauksetta! Vaikka erilaiset sidonnat alussa hirvittääkin, niin tosi äkkiä tulee pari hyvää rutiiniksi. Rengasliina on ollut hyvä kun vieraissa paikoissa tai ilman vaunuja tarvii nukuttaa päiväunille; siitä pääsee pitkää liinaa helpommin itse luikertelemaan irti ilman, että pieni herää. Mulla siis vauvaa varten pestynä Didymos, Kanga sekä " uutena" kaverilta lainattu Maya-wrap, joka tosin on hyvin samanlainen kuin Kanga, joten sille ei ehkä tule käyttöä. Pitkien liinojen suhteen sanoisin, että ota joku riittävän pitkä (mun muistaakseni 4,6 m) ja vinoon kudottu joustava. Niitä on nykyään kai tosi paljon, valitse vaikka hinnan ja kuosin mukaan.



Ärsytti kun meilissä pomokin kysyi jotain lähtölaskennasta. Höh, mulla on aikaa laskettuun vaikka kuinka ja luuleeko se tosiaan, että vauvat kertoo etukäteen, koska ne aikoo syntyä. Onneksi ei vielä kukaan muuten kysele multa mitään joko joko' ja.



Satsuma: Peukkuja huomiseen käynnistykseen! Toivotaan, että kaikki menee hyvin, mutta ei liian kovalla rytinällä. Sä olet tosiaan ollut raskaana ja ihan tarpeeksi kauan!



Mitäkö tekisi vielä: Nooh, jospa vaikka laittaisin vauvan vaatteet paikalleen, nyt ne sentään on pesty. Laittaisin sängyn valmiiksi. Sairaalakassiin voisin alkaa keräillä jotain tavaraa. Kuten huomaatte, mulla hommat on edelleen pahasti vaiheessa. Luulen kyllä, että mulla on vielä muutama viikko aikaa. Siivouskomeroa en aio siivota, enkä paljon muutenkaan. ;) Leffoja olisi digiboksi täynnä, mutta saa nähdä ehdinkö niihin asti.



Eventuksella ja Millalla olivat vauvat kääntäneet itsensä oikeaan lähtöasentoon. Tosi hienoa! Niin ne vaan taitavat kääntyillä, vaikka usein kuulee, etteivät enää noilla viikoilla muka mahdu kääntymään. Ei ole vissiin kukaan vauvoille kertonut, ettei mahdu. :)



Tälle viikolle on jokaiselle päivälle jotain menoa sovittuna! Jos tämä heppu on yhtä itsepäinen kuin veljensäkin, niin syntyy tietysti ensi yönä ja sotkee kaikki suunnitelmat. Uskon silti, että tämän viikon saan puuhata omiani - ja yrittää välillä hoitaa noita vauvajuttujakin valmiimmiksi.



Strutsi ja minihupi 37+5 - toivottavat kovasti supistuksia niitä kaipaaville

Tässä huolissani valvon ja yritän herätellä vaavia masussa.

Eilen ei tuntunut liikkeitä kuin yksi hermostunut pyllyn nosto illalla kun aikani härnäsin.

Odottelen tässä aamua ja soitan sitten Kättärille.

On tosi kurja fiilis, kun ei tiedä onko kaikki hyvin.

Tähän asti on liikkunut aika reippaasti varsinkin illalla 22-23 välillä.



Jos minusta ei huomenna (siis tänäään) kuulu, olen varmaan nyytin haussa, toivottavasti...



eve 40+1 *yritän saada unesta kiinni*

Taas on ollut vähän tämmöinen yö. Kahentoista maissa menin nukkumaan ja heräsin ehkä puoli kolmen aikaan. Kävin syömässä vähän ja herätin sitten jotenkin miehenkin, joka yleensä on todella sikeäunista sorttia. Pyörittiin ja valvottiin kumpikin sängyssä, kunnes päätettiin keittää yökahvit ja -kaakaot. Sitten taas koitettiin unta, mutta ei siitä mitään tullut. Mies päätti lähteä kuudeksi töihin, liukuvan työaikansa takia hän saa sitten lähteä jo kahdelta. Minä tulin tänne nettiin... että tämmöstä.. :/ :)



Oletteko kaikki hankkineet jo turvakaukalon tai vastaavan? Otatteko sen mukaan jo sairaalaan lähtiessä? Me varmaankin otetaan, koska tarkoitus olisi majoittua perhehuoneeseen, eli kaikki tavarat pitäis olla kaikille kolmelle mukana niitä sairaalapäiviä varten. Vinkiksi pääkaupunkiseutulaisille: Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys (jonka toimipiste Töölössä, auki virka-aikana) vuokraa sekä turvakaukaloita että vastasyntyneille vielä parempia ja turvallisempia turvavuoteita. Nyt kun mies pääsee tänään aikaisin, hän ilmeisesti lähtee hakemaan meille sitä vuodetta valmiiksi. Se turvavuode on siis vaihtoehto turvakaukalolle, siinä vauva makaa ihan selällään. Ja oliko se 60 senttiin asti kun käy...



Sairaalakassin pakkaamisesta: Viime kesänä Naistenklinikalla synnyttänyt tuttavani painotti minulle viime kerralla tavatessa erikseen, että kannattaa ottaa mukaan omia alushousuja, ja mikä vielä tärkeämpää, omia siteitä. Hänellä oli paikkoja tikattu, ja tikit tuppasivat jäämään niiden sairaalasiteiden pintaan kiinni niin, että vessassa käyminen oli tuskaa. Always Ultra -yösiteet toivat kuulemma helpotusta. Alushousuja on Naistenklinikalla kuulemma kahdenlaisia, joista jotkut puuvillaiset normaalit ovat tosi hyviä, mutta niitä on rajoitetusti saatavilla. Useimmiten kuulemma tarjotaan joitain ihme kertakäyttöisiä verkkoalushousuja, joita on tukala käyttää.



Jotkut täällä ovat puhuneet kutinasta. Mistä kohti teitä kutittaa? Minulla nimittäin säärten takaosa on ihan tulessa, tosi outoa. Siellä kun ei ole raskausarpia eikä mitään, miksiköhän niin paljon sieltä kutisee? Raskausarpia on minulle kyllä muualle kertynyt - lähinnä navan alapuolelle ja ympärille ja sisäreisiin, vähän myös etureisien yläosaan ja lantion sivuille. Rintoihin onneksi vaan pariin kohtaan pienelle alueelle... :/



Olen varmaan outo, kun vähän etukäteen hävettää tämän 17 kiloa " kaunistuneen" vartaloni ulkomuodon paljastelu siellä synnytyssalissa. Tarkoitus on synnyttää pystyasennossa vuoteeseen nojaten... siinä hyvin kyllä näkyy sitten kaikille jalkojeni raskausarpivanat ja tuoreet selluliitit reisissä ja takapuolessa. Siis voiko kukaan normaali ihminen kantaa huolta tämmöisestä? Tai ehkäpä itse tilanteessa siinä on kuitenkin muut asiat mielessä... :)



Eilen oli minullakin neuvola, ja kaikki hyvin. Paino oli pysynyt viime viikkoisesta täsmälleen samana. Se yllätti, että se vatsan päältä otettava mitta oli palannut täsmälleen sen keskiarvokäyrän päälle. On nimittäin välillä huidellut reippaasti niiden varmuusmarginaalien yläpuolellakin se mitta. Toki vauvan osittainen laskeutuminen selittää tuon mitan pienentymistä, mutta että noin paljon? :) Viimeviikkoista syntymäpainoarviota 3700-3800 kg terveydenhoitaja korjasi tänään " yli kolmen ja puolen mutta alle neljän kilon" -arvioksi :)



Onko kukaan muu vielä ilmoittautunut vauvan kanssa mihinkään harrastukseen? Itse kun olen paljon tanssinut, niin ajattelin sitten toipua synnytyksestä ja samalla suoda vauvalle iloa äiti-vauva-afrotanssissa, joka on tarkoitettu 0-12 kk ikäisille vauvoille. Kävin ohjeiden mukaisesti viime viikon tiistaina paikan päällä vahvistamassa osallistumiseni kurssille, ja sainkin sitten jäädä mukaan, vaikkei vauvaa vielä olekaan. Kivaa oli ja hyvin jaksoin tanssia! :) Tarkoitus oli mennä tänäänkin, mutta en vielä tiedä jaksanko niiden viime öisten kahden ja puolen tunnin unien jälkeen, ennen yhdeksää kun jo pitäisi olla menossa, eikä tässä oikein ehi univelkaa ennen sitä kuroa kiinni :(



Onnea minunkin puolestani vauvan jo saaneille. Joka kerta on tosi ihana lukea taas uudesta vauva-ihmeestä :)



-Pajunkukka+Tiitiäinen 38+3

luin viestisi vasta oman sepustukseni jälkeen. Sinäkin näköjään olet tänä yönä valvonut, toivottavasti kuitenkin turhaan! Minulla oli nimittäin samanlainen yö tuossa aiemmin, ja olin huolesta aivan suunniltani, en saanut vauvaa mitenkään hereille vaikka kuinka töykin, hyppelehdin ja soitin soittorasiaa " korvan juuressa." No sitten kun jo valmistauduin lähtemään sairaalaan, Tiitiäinen päättikin pikkuisen potkaista, ja alkoi ne liikkeet siitä sitten tihentymään. Monella tutulla on kuulemma myös ollut noita samantapaisia piinallisia öitä tai iltoja, mutta onneksi koskaan ei ole ollut mistään vakavasta kyse! Voimia!

Meidän pikkurinssi syntyi 12.1. klo 14.52. Painoa oli 3975g, pituus 51,5cm ja pää 36,5cm.



Tämä sitten syntyikin nopsaan ja " yllättäen" . Kannattaa siis käyttää neljättä S:ää eli suunnitelmia. Lauantai olikin täyteen buukattu päivä suunnitelmien osalta, jotka meni totaalisesti uusiksi :)



Referaatti tapahtumista:

pe- la yönä tunsin lievän supistuksen, alapäässä plopsahti ja osa vesistä meni. Pikkarit kastui ja menin pöntölle, sinne lurahti aika paljon lisää. Soitin synnärille, sanoivat ettei kiirettä, tule ambulansilla kun siltä tuntuu. Supistuksia ei tullut mutta soitin kuitenkin ambulanssin hakemaan klo 00.05. Puoli yhdeltä alkoi supistella lievästi 10 min välein, paikat oli perillä auki vain 2,5cm, kanavan tai suun reunat hieman tiukat. Yritin nukkua ne välit aamu seiskaan asti, pahenivat mutta eivät tihentyneet. Laittoivat oksitoonitipan seiskalta, kun edistystä ei ollut tapahtunut. Siinäpä ne sitten alkoi tihetä ja koventua, mutta olivat hallittavissa ilman kipulääkkeitä n. klo 13.00 saakka. Keinuttelin ja lueskelin kiikussa supistusten aikana. Soitin miehelle että alkaa tulla. Mies tuli 13.30, olin juuri ruvennut nauttimaan ilokaasusta (ekaa kertaa elämässäni).Tarkistivat kohdunsuuntilanteen, vain 3,5cm auki. Laittoivat kohdunkaulanpuudutteen klo 13.45. Se ja ilokaasu riittivät klo 14.30 saakka, kun tuli jumalaton supistus joka tuntui tuolla takapuolella, tuli toinen samanlainen ja soitin kelloa että nyt sitä epiduraalia kiitos että koskee vi*tusti. Mies oli soittamassa veljelleen autokauppa-asioissa juuri noiden supistusten aikana. Hoitaja tuli klo 14.45 ja katsoi alakerran tilanteen, sanoi että tämähän tulee jo täältä että pääset ponnistamaan, paikat oli täysin auki ja pää tuntui jo tulevan. Hoitaja huusi toisen hoitajan avuksi ja kysyi että mihinkäs se mies meni. Just rupesin ponnistamaan kun mies tuli, se oli ihan yhtä äimänkäkenä kuin minäkin että nyt jo... Eli ponnistusvaihe kesti vain 4 min. Toppuuttelivat ponnistuksessa, että ei noin kovaa kun tulee vähemmälläkin :) Yhdeksän pisteen jätkä sieltä tulla tupsahti, väristä se piste pois..



Kaikki valtakunnassa hyvin, syö paaaaljon, kakkaa paaaaljon ja nukkuu paaaaljon :)



Tsemiä kaikille loppumetreille! Satsumalle ennenkaikkea jaksuja yliaikaan!

Sairaalan verkkoalushousut on mun mielestäni olleet ihan hyvät ja pitää ne paksut sairaalasiteetkin hyvin paikoillaan. Niistä kuminauhavirityksistä taas ei ole mihinkään. Niitä verkkoalkkareita vaan Jorvissa - silloin kauan sitten - oli rajoitetusti sitä isompaa kokoa. Mä siis olen tavallisesti 38 tai 40 kooltani, mutta pienempi koko puristi. Taidan silti ottaa omia alkkareita mukaan tällä kertaa.



Pajunkukka: Ei kai niitten arpien arastelu mitään epänormaalia ole, mutta niin kuin itsekin taidat tajuta, niin aivan turhaa. Kätilöt ovat ihan varmasti nähneet pahempiakin selluliitteja ja arpia ja ties mitä, eikä niitä tosiaan siinä synnyttäessä tule miettineeksi. :) Ei muuten kannata liikaa suunnitella ponnistusasentoja tai muuta etukäteen. Syystä tai toisesta voi olla mukavampi tai pakko olla jossain ihan muussa asennossa. Avoimin mielin vaan niin hyvä tulee.



Onnea Piitulle! Vähän hirvittää tuo suunnitelmien tehoaminen, mullahan niitä suunnitelmia on tälle viikolle aika paljon...



Strutsi ja minihupi 37+6

Ja terveiset vauvapuolelta!



Onnittelut kaikille jo vauvan saaneille ja voimia synnytystä odottaville!!



Oma tammivauvani, tyttö 2550g ja 49 cm, syntyi 4 viikkoa sitten, 5 viikkoa ennen aikojaan. Nyt on kaikki hyvin, vaikka alku olikin aika dramaattinen.



Pajunkukka:missä sitä äiti+vauva-afroa on? kiinnostais kovasti.



Tapaamisiin vauvapuolella,



bough ja tyttö 4 vkoa (nyt jo 3120g!)

Jotenkin pikku hiljaa alkaa tämä joukko tuntua harvenneelta, vai tuntuuko se vain. Onhan meitä kyllä jo monta vauvansa saaneita.

Oma jököttää tiukasti tuolla jalkovälissä painaen koko alamahan kipeäksi.



Onnittelut taas uusille vauvansa pyöräyttäneille!



Minulla tuli kans mieleen ettei kannata liian ehdottomia suunnitelmia tehdä esim ponnistusasennon suhteen. Mutta kyllähän ne kätilöt yleensä kysyy että mitä olet miettinyt ja siitä lähtdetään. Minulla on ollut haaveena jo kahdella viime kerralla kokeilla jakkaraa mutta en ole päässyt. Ekalla kerralla vauvalla oli virhetarjonta ja jouduin ponnistamaan kuin ennen vanhaan aivan makuultani. Viime kerralla ehdin ottaa sen jakkaran käsien alle tueksi ja ponnistin kontallani. Nyt olisi kyllä minullakin haaveissa ehtiä siihen jakkaralle tai sitten synnyttää veteen. Toiveita on hyvä olla mutta niistä pitää osata joustaa harmittelematta.



Minä aloitin tänään liimaamaan valokuvia. Niitä on ihan kiva nippu ja kohta tulee senkin sata vauvakuvaa niin pitäis kyllä edelliset saada pois alta.



Tuosta neljännestä ässästä voi olla todellakin hyötyä. Mietin omiakin kokemuksia ja kolmessa viidesta synntyksestäni on ollut seuraavana päivänä tai jopa samana jokin mukava meno joka on sitten jäänyt menemättä. Pitikin alkaa kyselemäään kun meidän kummityttö täyttää huomenna vuoden että oliskos siellä juhlia.



Mutta nyt tarvii jo päiväkahvia ennenku väsy iskee. Nukun muuten nyt harvinaisen hyvin, jospa se ois jotain voimien keruuta... Toivossa on hyvä elää...



Mahakkain terveisin Iuiu

Oikein paljon onnea taas vauvautuneet!!!! niin se porukka pienenee... joulukuisetkin oli saaneet vihdoin nyytinkäiset pihalle!!! onnea!!!



Täälläkin masussa aika ajoin todella hiljaista että saa tosissaan tökkiä hereille toista. mutta niinhän ne sanoo että se rauhottuisi liikeiden osalta ennen pois tuloa. koittaisi vaan se päivä....



Minäkin olen ajatellut tulevaa synnytystä sen verran että olisi kiva kokea se joko jakkaralla tai sitten ammeessa. mutta sen näkee sitten mikä on todellinen tilanne kun siellä on itse tositoimissa.

Ehkäpä on kaikista paras kun ei suunnittele liiaksi mitään.



Minulla soi koko eilisen päivän puhelin että enkö oikeasti ole vielä synnyttämässä.... voihan vee että oli pinna jo pikkusen kireällä...

On se kumma kun kaikki sitä utelee ja samaan hengenvetoon lisäävät että en ole varmaan ainut kun kyselee, kyllä minäkin muistan että utelut ottivat päähän... no eipä siltä vaikuta!!!!!!! aaarg....



Tosiaan ensi maanantaina on vasta yliaikaiskontrolli ja perjantaiksi vielä neuvolaan. halusi minut vielä näytille ku oli paineet viimeksi 145/87 mutta laskivat toisella mittauksella 127/83. pissa on oluut aina puhdas ja turvotuskin on mielestäni laskenut. mutta kuitenkin ettei paineet merkkaisi raskausmyrkytystä... muilla vastaavaa?



Oma olo on edelleen sama eli ei mitään uutta millään rintamalla...

jaksamisia mammat!!!



hemi 40+6

Viime päivinä on ollut tosi kyllästynyt olo, ei huvita tehdä oikein mitään. Olenkin sitten vain ollut ja yrittänyt edes neuloa vauvalle villapukua. Mutta siihenkin meni nyt vähän hermot, kun huomasin käsialani löystyneen sen verran, että ainakin alku toisesta lahkeesta näyttää paljon isommalta kuin ensimmäinen. :/



Supistuksia kaipailisin, viime yönä supisti pari kertaa, muttei nekään vielä mitään kipeitä olleet. Tuntuu, että vaavin liikkeet on rauhoittuneet kamalasti, mutta johonkin vuorokauden aikaan niitä kuitenkin tulee sen verran, että ajattelen kaiken olevan kunnossa. Saisi vain syntyä jo, ettei tarvitsisi miettiä, onko masussa kaikki niin kuin pitääkin. Kahdelta on neuvola, katsotaan mitä siellä sanotaan.



Kuka se sanoikaan, että nyt todella odotetaan vauvaa ja ollaan raskaana. Se on kyllä niin totta! Tsemppiä teille muille tuskailijoille! Ja onnittelut uusille vauvautuneille. :)



turkoosi & vaavi rv 40+4 (tuli oikein valivali-viesti)

Näyttää olleen muillakin tänään huono päivä. Lohduttavaa ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa.



Mä menetin tänään totaalisesti hermoni tähän odotteluun ja päätin unohtaa koko touhun ja asennoitua siihen, et mun osaltani synnytys käynnistetään. Tuleepahan sitten normaalisti jos on tullakseen, mut toiveita en enää elättele. Mulla ei muutenkaan ole hyvä pinna niin nyt se paloi lopullisesti. Myös tää 4 seinän sisällä kökkiminen ottaa hermoon niin älyttömästi, et tekis mieli päästää suusta muutama kirosana. Meillä sataa täällä vettä ja tiet on peilijäässä eli ulos ei todellakaan ole asiaa.



Mä jo ajattelin, et turkoosi on päässyt synnyttämään kun siitä ei ole kuulunut mitään, mut vielähän säkin täällä pyörit. Toivotaan, että edes sinä pääset pian tosi toimiin kun mun toivo on jo mennyt.



Tän mun olon kruunasi tänään alkanut remontti naapurissa, joten päiväuniakin on turha ottaa. Mies varmaan hyppii seinille mun kans kun tulee töistä. Hormoonihöyryinen ahdistunut raskaanaoleva nainen ei todellakaan ole maailman parasta seuraa ;)



Tsemppiä kaikille!



Huhtityttö 40+4

Olen koko aamun istunut koneella kirjoittaen viimeisiä tehtäviä.. Opintoni alkaa olla loppusuoralla, mutta pahasti kesken kuitenkin. Olisipa olemassa graduautomaatti... Mutta aina kun nousen tästä tuolista saan kivoja supistuksia, jotakin positiivista.



Pajunkukka mietti turhamaisuuksia :) Ei minusta mitenkään kummallista, vaikka ei sitä todella muista sitten synnytyksessä. Minä käyn joka ilta suihkussa ja rasvailen hieman itseruskettavalla jalat ja sheivaan sääret. Ja täysin vain turhamaisuuttani. Koska kätilö on siellä jalkopäässä, ettei olisi kamalat sänkisääret. Todella toisarvoista uuden elään kynnyksellä, mutta kuitenkin niin tärkeää.. :)



Toinen juttu tuo synytystavan miettiminen etukäteen. Ajattelin, kun lähdin ensimmäistäni synnyttämään, että jakkaralla tai veteen, mikä ei kuitenkaan ole meidän sairaalassa mahdollista. Mutta tosi toimissa en muistanut kyllä koko jakkaraa, kun lapsi tuli väärässä tarjonassa ja päädyttiin imukuppiin. Hyvä se on kuitenkin miettiä vaihtoehtoja. Minulle sopii puoliistuva asento ponnistaessa... mutta tahdon liikkua ennen sitä. Huojuttelu ja lantion keinuttaminen auttaa supistuksiin.. Oispa kiva lähteä synnytämään!



Mä lähden kohta iehen kanssa käymään kaupungilla. Vähän ostoksilla ja syömässä, kahdenkeskistä aikaa kun siommat on mummolassa. Mukavaa.



Onnea vauvansa saaneille.. suppareita muille!



Lumier rv 39+3

Kiitos kaikille myötätunnosta anopin suhteen. Se taas muistutti toissapäivänä puhelimessa (onneksi mies oli luurin päässä..), että jos supistuksia tulee, niin sitten täytyy mennä sairaalaan. Huokaus.



Täällä kans alkaa olla jokseenkin malttamattomat tunnelmat. Kun tammikuiset alkoivat ilmoitella saaneensa vauvan syliinsä, niin havahduin horroksesta ja sen jälkeen olen odotellut poksahtamista -viikkoja vasta säälittävät 38+3. Mietinkin, että mahtaa tulla hauskaa odotusta jos menee kovasti yli.



Eniten ärsyttää joko-joko-joko-kyselijät. Että ihmiset voi olla dorkia, soittelevat: " No minä täällä hei! Et taida olla vielä synnyttämässä kun kotona olet!" , " Onkos ollut mitään lähtöön viittaavaa??" , " No se voi syntyä nyt sitten koska vaan." , " Soita sitten heti kun jotain kuuluu." . Päätettiinkin miehen kanssa, että kenellekään ei soiteta: alkavat tekstailla ja soitella sairaalaan vaan. Kyllästyttää. Eilen ei kukaan yrittänytkään soittaa kun en ole kolmeen päivään puhelimeen enää vastannut. Äiti laittoi viestin, että " vastaa" ja laitoin takas, että " en vastaa" . Aionkin kysyä tästä lähin kavereilta, jotka ovat viimeisillään, että mikä ketuttaa tällä hetkellä eniten -en niitä iänikuisia typeriä yhtenä kappaleena- -jakautunut - poksahtanut-juttuja..



Äsken hermostuin täällä synkässä säässä sisällä istumiseen ja menin 40 min lenkille. Metsätie oli yksi iso jääkenttä ja siinä vielä vesikerros päällä. No sai ainakin tasapaino ja jalkalihakset töitä. Teki vaan niin hyvää saada Raitista ilmaa.



Synnytystä en ole suunnitellut, kai sen epiduraalin voisi ottaa jos niikseen tulee, on vaan eri asia, että saako sen. Se kuspiä-kätilö siellä valmennuksessa nimittäin sanoi, että ei sitä kaikille anneta, vain niille, jotka sitä Oikeasti tarvitsevat. Jaa? Se oli se sama tyyppi, joka mainosti myös ensisynnyttäjille sitä Lyhkiä kovasti ja sanoi, että sängyt tarvitaan nopeasti potilaskiertoon. Kaverilla oli samassa valmennuksessa eri kätilö ja tämä taas ei ollut suositellut Lyhkiä ensisynnyttäjille. Että näin.



Paistaako kirjoituksestani pieni turhautuminen? On vähän äreät tunnelmat juu, viimeiset 5 yötä on olleet todella hajanaiset ja en saa mitään aikaiseksi. Edes ostoksille lähtö, elokuviin meno tms ei ole innostanut. Viime viikonloppuna sentään oli yhdet isot juhlat, että vähän sai tuuletusta.



Jaksamista hermoileville ja onnea synnyttäneille!



Terv. persoona-muutoksen kokenut Finja 38+3

Tänää mietin aamulla että lähdenkö pojan kanssa perhekerhoo. Ajttelin aamulla et nyt on mitta täysi jo toisten jatkuvia nauruja ja kommentteja. Päätin silti lähteä pojan takia kerhoileen, sielä sitte suutuin ekakerran. Heti ku päästii ovesta sisää niin ohjaaja kysy et aijaa etkö sä olekkaa vielä!!! Mä sanoin et just ton kyselyn takia meinasin jäädä kotii, kyllä oli mammat hiljaa. Mutta sitte kaikki äidit ketkä tuli niin kävi mut nähtyään nauramaa ja sano et vieläkö sä täällä istut. Noh.. ei voi ku kestää!



Mulla maha jo kirjaimellisesti roikkuu ja vauva tunkee hanakasti päivittäin päätä niin että hikeä pukkaa, raukka vaan ei pääse ulos ku äiti ei aukene=) Noh huomenna saan oman äitin henkiseksi tueksi meille. Hän meinas olla vähän aikaa katsomas jos vahingos vauva vois syntyä. Passitan äitin kyl kotia maanantaina jos ei siihen mennes mitää tapahdu!



Torstaina on neuvola, meinaan pyytää et laittas mut äitipolille tarkistuksee. Ihan siksikin et jos se tutkimus sais vauhtia asioihin niinku pojan aikana kävi. Mut toi terkkari ei ole varmaa yhtä armollinen ja sanoo vaa et kyl se sieltä tulee!! =( Huomenna laitan vähä kotia kuntoo ja illal tulee yks odottava kaveri kylää.



minä ja herne 39+1

Neuvolatätikin totesi eilen kuulumisia kysellessään vointia että taidat olla melko kyllästynyt...jaaa, en kai? Ei vielä olla lähelläkään yliaikaa ja silti jo näin tympäsee. Keli tekee ison osan kun joutuu sisällä kyhjöttämään 2,5 v:n kanssa =( Viime viikolla päivät meni hyvin kun oli aamusta 3 tuntia ulkona. Siivoomista vältän viimeseen asti kun ei oikein taivu edes leluja keräämään, on jo niin kankea ja selän välilevyn ahtauma vaikeuttaa kummasti. Koirankarvat pakko imuroida kuitenkin.



Neuvolassa eilen oli taas proteiinit yhdellä plussalla. Sama juttu oli 2 vko:a sitten, viime viikolla oli ok ja nyt taas sitten. Onko muilla ollut samaa? Verenpaine huiteli ekalla mittauksella jossain 90 tietämissä (alapaine siis), laski kuitenkin toisella mittauksella elohopeamittarilla, itse luotan niihin enemmän. Paino oli -1kg, ettei kovin ainakaan turvota. Nyt sitten seuraava käynti torstaina.



Kaikista eniten hirvittää synnytyksessä tuon esikoisen homma, tai siis lähinnä hoitoon vienti. Mummolat on 70km päässä, meiltä sairaalaan n.50km ja siitä sitten eri suuntaan vielä 20km. Lähinnä mietityttää että jos " joutuu" omalle mummolleni viemään että jos lähtö tulee keskellä yötä niin mitenköhän niitten vastaan ajaminen onnistuu? Onnistuu varmaan, Pappa on entinen ammattiautoilija, mut silti hirvittää =( Kuitenkin 70-vuotiaat keskellä yötä liikenteessä niin huh huh.



Mikä siinä onkin että nuo syntyy " aina" yöllä? Esikoisenkin synnytys käynnisty 2-3:n aikaan, syntykin sit jo 10.24.Eli nyt ei passaa paljoo vitkuttaa lähdön kanssa ettei synny matkalle =) Mieskin oli työkaverinsa kanssa miettinyt miks aina syntyvät (tai lähinnä oikeesti synnytys käynnistyy yöllä) yöaikaan, olivat tulleet siihen tulokseen että kun ne tehdäänkin yöllä...oli myös jatkanu aihetta että mistäs sen tietää mihin aikaan postinjakaja on meillä käyny...Onneks vielä riitti huumori ja meidän postinjakaja on vielä kaiken lisäks nainen =))



-Siiricata rv 38+4-