Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia koulunaloittamisen lykkäämisestä.
12.01.2008 |
Harkitsemme eskarilaisemme kouluun menon lykkäystä vuodella. Hän on syntynyt ihan joulukuun lopussa. Eskariopettaja kertoi ennen joulua, että pojallamme ei ole motivaatiota ja innostusta tehdä eskaritehtäviä, vaikka osaa ne hyvin, kun hän haluaisi ennemminkin leikkiä. Myös kotona poika on sanonut, että eskarissa mukavinta on leikkiminen. Kun läksyjä tulee joskus harvoin, poika on siitä innoissaan, mutta ei halua tehdä niitä " kun ne on ihan tylsiä." Hän jaksaa keskittyä vain siihen, mikä itseä kiinnostaa. Tosin ymmärsin opettajan kanssa puhellessa, että eskarissa ei ole edes vaadittu tekemään tehtäviä loppuun. Lapsesta kyllä huomaa eron alkuvuodesta syntyneisiin. Opettaja pelkäsi, että koulunkäynti käy liian rankaksi, jos mielenkiintoa ei ole. Ja ymmärrän sen hyvin itsekin opetusalaa opiskelevana. Ja mielelläni pitäisin lapseni vielä vuoden " pikkulapsena." Haluaisin kuitenkin kokemuksia. Miten olette esim. selittänet asian lapselle, ettei hänessä ole vikaa ja ettei lapselle tule sellainen olo, että hän on huono? Mitä hyviä ja mitä huonoja kokemuksia? Asiassa on kuitenkin kaksi puolta. Aina ei lykkääminen olekaan järkevää. Miten osaisi olla kaukaa viisas?
Kommentit (12)
Kuitenkaan eskarin opet eivät maininneet mitään, vaikka poika ei ollut kiinnostunut kirjallisista tehtävistä yhtään. Itse en esikoisen ollessa kyseessä tajunnut että olisi voinut lykätä kouluun lähtöä tai pyytää pääsyä vaikka 0-1 luokalle.
Nyt on sitten koko ajan ongelmia koulussa kun loppu vuodesta syntynyt poika yrittää pysyä toisten oppimisen tahdissa. Eka luokan kertaamista viime keväänä harkittiin, mutta ei sitten kuitenkaan jäänyt luokalle. Nyt on taas sama tilanne edssä. Minua säälittää aivan mielettömästi ja tilanne olisi ollut paljon kivuttomampi lapsen kannalta silloin eskarissa. Nyt on oma luokka ja opettaja niin tärkeitä että kolaus on takuulla paljon kovempi jos jää luokalle. Poika on toisella luokalla ja on todella reipas ja innokas koululainen, mikä sekin lisää epäoikeuden mukaisuutta luokan kertaamiseen. Olen hyvin murheellinen lapsen puolesta ja asioiden selittäminen tässä vaiheessa on jo huomattavasti vaikeampaa.
Meillä on nyt eskarilainen tyttö, joka on aivan erilain kiinnostunut kaikesta kirjallisesta. On oppinut jo lukemaankin tuon eskarin syksyn aikana ja aivan puhkuu kouluintoa.
Ens vuonna lähtee sitten eskariin taas loppuvuodesta syntynyt poika. Hän on samaa sorttia kuin edellinenkin poika, eikä nyt 5- vuotiaana osaa esim omaa nimeään kirjoittaa. Ei ole minkäänlaista kiinnostusta opetella. Jos tilanne ei kummene eskarin aikana, aion kyllä pyytää hänelle lykkäystä kouluun lähtöön. Tietysti haluan sitten tilanteesta myös psykologin arvion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko kenelläkään mitään huonoja kokemuksia?
t. ap
Mietin, kun itsellä nyt 1.v tyttö syntynyt aivan viimeisenä päivänä. ..
Kirja kouluvalmiudesta koulun valmiuteen M-L Linnilän Jyväskylän yliopiston väitös aiheesta, mitä hyötyä/haittaa on lykkäyksestä. Se auttoi meillä päätöksen teossa.
Päätätte mitä päätätte seiskää sitten päätöksen takana.
KM Maija-Liisa Linnilän erityispedagogiikan väitöskirja ¿Kouluvalmiudesta koulun valmiuteen. Poikkeuksellinen koulunaloitus koulumenestyksen, viranomaislausuntojen ja perheiden kokemusten valossa¿ tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä professori Timo Ahonen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Paula Määttä.
Maija-Liisa Linnilä tutki kouluvalmiutta ja poikkeuksellista koulunaloitusta. Tämä tarkoittaa koulun aloittamista kuusivuotiaana tai aloittamisen lykkäystä. Linnilän tutkimusaineisto koostui lasten koulutodistuksista, viranomaisten antamista kouluvalmiuslausunnoista sekä perheiden haastatteluista.
Aikaisemmat kouluvalmiutta koskevat tutkimukset ovat käsitelleet pääsääntöisesti lapsen valmiuksia. Tässä tutkimuksessa laajennettiin näkökulmaa perinteisestä valmiuden tutkimisesta kouluvalmiuskäytäntöjen kulttuuriseen tarkasteluun ja niiden tarkoituksenmukaisuuden kriittiseen arviointiin.
Tutkimuksen mukaan koulunaloitusta ohjaavat vanhat kouluvalmiuskäytännöt, joiden toimivuutta ei ole riittävästi asetettu kyseenalaiseksi. Lapsen kouluvalmiuden puutteina pidetyt vaikeudet kasaantuvat koulun alkuun ja yhden lykkäysvuoden varaan. Perinteinen perusolettamus on ollut, että lykkäys on hyödyllinen ja että lykkäysvuosi kypsyttää lapsen pois vaikeuksistaan. Näin ei näytä tutkimuksen mukaan tapahtuvan, koska lasten koulumenestys oli merkitsevästi heikompi kuin muiden samalla luokalla olevien. Sen sijaan kuusivuotiaana koulunsa aloittaneiden koulumenestys oli hyvä.
Suomessa on julkisudessa toistuvasti keskusteltu koulunaloitusiästä. Koulumenestyksen syitä on kuitenkin etsittävä muualta kuin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syntynyt loppuvuodesta. Käytimme koulukypsyystesteissä ja ne menivät läpi.
Tein ratkaisun, että ei käy eskaria kahteen kertaan vaan tuplaa vaikka sitten ekaluokan jos niin on mennäkseen.
Tein oikean ratkaisun, koska 2 ensimäistä luokkaa on niin leikinomaisia, että poika on ottanut kiinni hyvin alkuvuodesta syntyneet.
Ei siellä ekaluokalla ihan oikeasti ole sellaista natsimeininkiä, että luetaan ja opiskellaan tiukasti jne...
Siellä luetaan välillä satuja ja on lelupäiviä ja mennään rauhassa eteen päin.
Tytön luokalla on eskarin tuplannut tyttö ja ongelmia on edelleen. Eli pelkkä loppuvuodesta syntyminen ei ole syy lykätä, koska koululaisen pitääkin olla vielä lapsi. Jännä, että opettajat tämän ymmärtävät, mutta ei eskariopen. Jos on muita ongelmia, ne ei pelkällä lykkäyksellä muutu miksikään.
Poika on lokakuussa syntynyt ja puheenkehitys on ollut viivästynyttä, keskivaikean dysfasian diagnoosikin oli pojan ollessa 4-5 -vuotias. Kuntoutuksella saatiin kuitenkin ihmeitä aikaan ja eskarivuonna kouluun menoa " ajallaan" mietittiin tarkasti. Minä en olisi laittanut lasta kouluun, sen sijaan ammatti-ihmisten mielestä lapsi oli niin opinhaluinen, että suosittelivat koulua, samoin koulukypsyystestejen mukaan kouluunmeno oli ok.
Koulu aloitettiin 6-vuotiaana ja ensimmäinen vuosi oli tiukka ... lukihäiriö oli nähtävissä heti. Nyt kakkosluokan aikana on tapahtunut ihmeitä, kaikki sujuukin loisteliaasi ja rimaa hipoen selviäminen on muuttunut kiitettävän oppilaan suorituksiksi. Jälkikäteen siis näyttäisi, että meillä koulunaloittaminen " ajallaan" oli oikea ratkaisu. Em voisi enää kuvitella poikaamme ekaluokkalaiseksi, on tosiaan ihan tokaluokkalaisen näköinenkin.
Kehottaisin siis luottamaan ammatti-ihmisiin ja toki omaan mielipiteeseenkin ... meillä sattui niin, että ammatti-ihmiset olivat oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai siis sen vanhemmat päättivät laittaa pojan myöhemmin kouluun. Poika syntynyt siis 28.12 tai jotain ja huomattiin kanssa eskarissa, ettei välttämättä ole kypsä aloittaman koulua... ko. pojan kohdalla ehdottomasti oikea ratkaisu a hyvin meni kaikki... oli paljon kavereita sekä samalta luokalta että vanhempien joukosta.
Syynä juurikin tuo että " leikit oli kesken" . Koulupsykoligin testeissä kaikki taidot olivat ikätasoisia mutta omaa kiinnostusta koulujuttuihin ei vielä ollut -> päätimme anoa koulunaloituksen lykkäystä ja oli aivan oikea päätös.
Toisen eskarivuoden aikana kiinnostus heräsi itsestään ja poika oppi mm. lukemaan. Tällä hetkellä hän on reipas kolmasluokkalainen!
Meillä ainakin oli erittäin hyvä ratkaisu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostan tätä vielä, jos kokemuksia löytyis lisää
t. ap
liittyen tuohon, että miten asiaa lapselle voisi selittää...
Koulun aloittava lapsi on vielä niin pieni, ettei hän (ainakaan tuossa serkkuni tapauksessa) osaa ihmetellä asiaa. Serkkuni kysyi asiaa myöhemmin vanhemmiltaan (oli tuolloin kaiketi ala-asteen viimeisillä luokilla) ja hänen vanhempansa selittivät asian niin, että kun poika oli loppuvuodesta syntynyt, niin hän on lähempänä niitä nuorempia luokkatovereitaan. Tämä riitti pojalle tuolloin... rippikouluiässä olikin sitten vasta seuraava ongelma... eli, kirkon näkökannan mukaanhan ripille päästään sinä vuonna, kun lapsi täyttää 15. Tuon pojan kohdalla tämä olisi tarkoittanut sitä, ettei hän pääse rippileirille luokkakavereidensa kanssa, vaan sen vanhemman porukan kanssa... tämäkin aiheutti enemmän päänsärkyä vanhemmille kuin pojalle itselleen. Muistaakseni myös pojan rippikoulua " lykättiin" vuodella, jotta hän sai sen käydä luokkakavereidensa kanssa. Tämä ei siis enää johtunut mistään kehityksestä, vaan puhtaasti siitä, että poika sai olla omien luokkakavereidensa kanssa. Vaikka kavereita oli muutama myös sillä vanhemmalla luokalla, niin enemmän kavereita pojalla luonnollisesti oli omassa luokassaan.
Tuo poika on tosiaan nyt jo aikuinen (tai no, mun näkökulmasta yhä ihan pentu, mutta oikeasti...). Valmistunut ammattiin, käynyt armeijan ja seurustelee mukavan tyttösen kanssa. Tuo tyttö on muuten poikaa vuotta vanhempi... Eli ihan hyvin elämä hänen kohdallaan järjestyi...