Te, jotka olette tavannet " Sen Oikean" ! Kertokaa kiltit milta se tuntui jne? Olen nimittain tavannut askettain eraan miehen..
ja tämä on ihmeellistä.
Olen vuosia haaveillut tietyntyyppisestä miehestä. Olen itse kasvanut henkisesti tässä vuosien varrella, löytänyt elämääni reikin jne muuta " valtavirrasta poikkeavaa" . Periaatteessa vaihtoehtoinani on siis ollut tyytyä " tavalliseen" mieheen ja pitää ehkä piilossakin tiettyjä asioita minussa sen pelossa että kaikki eivät ymmärrä.. Tai sitten joskus löytää joku, jonka maailma on samanlainen kuin minulla. Tämä viimeksi mainittu on osoittautunut erittäin hankalaksi.
Pikkuhiljaa olen alkanut ajattelemaan että taivun kohtalooni, hylkään " henkisyyteni" ja otan jonkun miehen joka minua rakastaa. Ehkä itsekin sitten jossain vaiheessa opin tuntemaan jotain häntä kohtaan.
Kunnes yhtäkkiä eilen, ihan sattumalta Facebookissa täysin tuntematon mies laittoi viestiä. Viesti oli tavallisuudesta poikkeava, salaperäinen ja kiinnitti huomiotani. Siitä alkoi viestien vaihto. Ja millaisten viestien..
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tuo mies ja minä ollaan kuin samasta puusta veistettyjä. En ole ikinä ennen jutellut niin avoimesti itsestäni ja syvimmistä mietteistäni kuin hänen kanssaan, ja heti alkuun. Maailmankuvamme on samanlainen, uskomme samoihin asioihin, ajattelemme samalla tavoin, arvostamme samoja asioita. Hän on kuin minä :D Ja minä olen kuin hän. Ihan täysin. Jokaista piirrettä myöden.
Tämä on niin ihmeellistä ja uskomatonta, etten edes osaa selittää :D Hymyilen vain. Hän sanoi kokevansa täysin samoin. Molemmille kolahti ja kovaa. Hänen kanssaan minussa ei ole yhtä ainoaa asiaa mitä en uskaltaisi paljastaa. Tiedän että hän ymmärtää ja käsittää, koska hän ajattelee samoin kuin minä.
Vatsanpohja on täynnä perhosia, hymyilyttää, tuntuu ihanalta. Ikinä ennen ei tämmöistä ole minulle sattunut, että vajaan vrkn tuntemisen jälkeen tuntuu kuin olisi tuntenut aina, ja että pelkkä toisen ajatteleminen saa hyvälle tuulelle.
Tältäkö tuntuu kun tapaa Sen Oikean? :))
Vaikka tästä ei tulisi ikinä mitään tämän enempää. Vaikka en ikinä enää kuulisi tästä miehestä mitään, niin opin yhden asian.
Sen, ettei minun todellakaan tarvitse tyytyä vähempään kuin mistä olen haaveillut. Sillä haavekuvani onkin ihan totta, sellaisia miehiä on sittenkin olemassa joiden kanssa voin olla Minä :) Ihanaa.
Kommentit (51)
Eikä pitkäikäisen rakkauden tunnusmerkki ole ehdottomasti se, että rakastuu ensi sekunnilla, voi rakastua myös ensi viikolla tai ensimmäisen puolen vuoden aikana : ) Minä rakastuin mieheeni ehkä siinä kolmen neljän kuukauden tuntemisen jälkeen; tykkäsin kyllä jo aikaisemmin ; )
Anna ilmaa, älä tukahduta!
Vierailija:
Tavattiin jo perjantaina, ja oltiin lauantai-iltaan asti yhdessä.
Ollaan oltu yhteydessä sen jälkeen joka päivä.
Mies on ollut aloitteellinen yhteydenotossa ja laitellut tekstareitakin.
Yritäs nyt ottaa ihan rauhallisesti vaan! Tuo kaikki kuulosta tosi hyvältä! Ehkä mieskin on epävarma ja hei kuka ei olis epävarma omista tunteistaan noin lyhen ajan jälkeen? Hyvin kaikki menee, kun etenet rauhallisesti vaan etkä panikoi. Miehet eivät tykkää panikoivista naisista..
Kyllä minusta kuulostaa molemminpuoliselta. Ja että mies todellakin tykkää, kun kerran pitää yhteyttä ja joka päivä!! Ja suosittelisin sua olemaan ihan rauhallinen sellaisinakin päivinä, kun et kuule hänestä. Hän saattaa ajatella, ettet halua olla koko ajan yhteydessä.
Tsemppiä ja muista nauttita myös epävarmuuden olosta. Vain suuri ihastuminen/rakastuminen aiheuttaa sellaista :-)
Ihanaa kuulla rauhoittavia sanoja :)
Jotenkin sitä vaan näkee kaiken just niin negatiivisena tai positiivisena kuin itse haluaa. Eilen illalla esim. ei juteltu ollenkaan mesessä, vaikka kumpikin oli paikalla. Odottelin että josko mies aloittaisi.. ei. Äsken sitten itse aloitin jutun (kuulostan muuten tosi teiniltä, kukaan ei uskois mun oikeeta ikää jos kertoisin ;D) ja mies vaikutti kyllä kovin innostuneelta yhteydenotostani :) Ehkä tämä tästä. Seuraavaan ahdistukseen ja epävarmuuden puuskaan saakka.
Voih..
ap
Itse huomasin tämän muutama vuosi sitten, kun äitini ihastui.. :-) Oli ihan hassua katsoa omaa äitiään (eronnut vuosia aiemmin) joka tärisi kuin minä ihastuneena kun olin 13v.! Ja äiti oli silloin melkein 60v.
Että sellaista se naisen elämä on :-)
t. aiempi vastaaja, en muista numeroani
Ehkä hän pelkää myös, että ei kelpaa sinulle :)
Minäkin olen oman ainoan oikeani tavannut netissä keskustellessa. Tuttu tunne tuo toisen tunteminen heti vanhaksi ystäväksi. Vieläkin uskon, että hän lukee ajatukseni. Minun täydellinen, oma aviomieheni, sielunkumppanini, rakastajani, elämänkumppanini, paras ystäväni, entisen elämäni valo, tuonpuoleisessa toivon saavani vierelleni.
Kun miettii että miten pitkälle toinen sitten onkaan samankaltainen kuin minä. Ollaan synnytty täsmälleen samana päivänä, niin että ikäeroa on tasan vuosi, joten onko ihmekään että ollaan niin samankaltaisia. Vaikka nyt ei juuri horoskooppeihin uskoisikaan, niin kyllä ne ainakin luonnekuvauksittain melkolailla toimivat ;)
Itse nimittäin olen erittäin arka näyttämään tunteitani ja kiinnostustani, se epävarmuus kätkeytyy melko hyvin varman kuoren alle. Voihan se olla että hänellä on samoin, ken tietää. Ja vaikka itse kuvittelen helpostikin näyttäväni kiinnostukseni, olen saanut usein kuulla siitä ettei minusta ota mitään selvää :D No, toivottavasti siinä suhteessa hän on erilainen kuin minä.
Aika ihanaa tämä nyt taas on, kun ajattelee että ehkä sittenkin.. ;)
ap
Kait. Ehkä. En tiedä.
Tavattiin jo perjantaina, ja oltiin lauantai-iltaan asti yhdessä. Ei seksiä, nukuttiin vain vierekkäin ja halittiin. Mies oli yhtä ihana ja ihanampi kuin olin kuvitellutkaan. Voin sanoa että rakastuin.
Ollaan oltu yhteydessä sen jälkeen joka päivä. Ollaan juteltu tapaamisestakin mutta ei olla sovittu mitään päivää. Mies on ollut aloitteellinen yhteydenotossa ja laitellut tekstareitakin.
Mutta minuun vain iskee mieletön epävarmuus.. että mitä jos se toinen ei sittenkään tykkää minusta yhtään ja tää on ihan yksipuolista?
En tiedä mitä odotan.. ehkä jotain hempeitä sanoja ja muuta.. mutta eihän niitä nyt kai näin viikon tuntemisen jälkeen voi vielä edes odottaa. Suudeltiin ja halattiin kuitenkin erotessa, että sen verran ollaan hempeilty. Kun tavattiin, niin valvottiin aamu kuuteen ja juteltiin ja naurettiin.. selvinpäin.
Että näin kävi. Jatkosta en tiedä, pelottaa niin vietävästi. Olen mennyt totaalisesti ihastumaan, mikä on hyvin epätavallista mulle. Ja nyt olen maailman epävarmin ihminen sitten tämän asian kanssa.
Kuka sanoikaan että rakkauden alkuvaihe on ihanaa??
ap
Vierailija:
Ap harjoittaa reikiä? Käykö sulle oppaat usein puhumassa? Oon joskus miettinyt tota reiki hommaa ja mulla on käsissäni jotain tuntemuksia mitä en osaa vielä käyttää. Opaskin kävi pari vuotta sitten moikkaamassa mutta suutahdin noille asioille muutama vuosi sitten ja ei ole sen jälkeen näkynyt ja kuulunut. Voinkohan miten saada uudestaan yhteyttä?
Jeps, olen reikissä mastertasolla menossa. Oppaisiin saan yhteyden aina silloin tällöin, tosin nyt on ollut vähän maallisemmat asiat elämässä päällimmäisenä. Ihan hiljentymällä ja meditoimalla saat yhteyden oppaisiisi. Se on se intuitiosi ääni jolla oppaat juttelevat ;) Sinulla voi hyvin olla jo ki-energiaa käsissäsi virtaamassa ilman ensimmäistäkään viritystä. Voisit ihan kokeilla vain pyytää vaikka itsellesi energiaa ja sitten hiljentyä vastaanottamaan sitä. Energianvirtauksen useinkin tuntee kyllä. Ja voithan osallistua reikikursseillekin, jos asia tuntuu sinusta omalta :)
Ei tuntunut yhtään miltään. Vasta puoli vuotta tapaamisesta tajusin, että se on tässä ja nyt. Mies itse ei vastannut lainkaan ajatuksiani täydellisestä miehestä. Onneksi minulle annettiin mitä tarvitsin, eikä sitä mitä halusin.
Miksi muuten haluat reikin olevan niin suuri osa parisuhdetta?
t. ihanassa, pitkässä parisuhteessa oleva " reikiläinen" :)
niin mä kerron sulle mullistavan uutisen
Nyttenkin se on " mesessä" mut kumpikaan ei alota juttua.. tunnen itseni tyrkyksi jos sen teen. :(