Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, jotka olette tavannet " Sen Oikean" ! Kertokaa kiltit milta se tuntui jne? Olen nimittain tavannut askettain eraan miehen..

Vierailija
12.01.2008 |

ja tämä on ihmeellistä.



Olen vuosia haaveillut tietyntyyppisestä miehestä. Olen itse kasvanut henkisesti tässä vuosien varrella, löytänyt elämääni reikin jne muuta " valtavirrasta poikkeavaa" . Periaatteessa vaihtoehtoinani on siis ollut tyytyä " tavalliseen" mieheen ja pitää ehkä piilossakin tiettyjä asioita minussa sen pelossa että kaikki eivät ymmärrä.. Tai sitten joskus löytää joku, jonka maailma on samanlainen kuin minulla. Tämä viimeksi mainittu on osoittautunut erittäin hankalaksi.



Pikkuhiljaa olen alkanut ajattelemaan että taivun kohtalooni, hylkään " henkisyyteni" ja otan jonkun miehen joka minua rakastaa. Ehkä itsekin sitten jossain vaiheessa opin tuntemaan jotain häntä kohtaan.



Kunnes yhtäkkiä eilen, ihan sattumalta Facebookissa täysin tuntematon mies laittoi viestiä. Viesti oli tavallisuudesta poikkeava, salaperäinen ja kiinnitti huomiotani. Siitä alkoi viestien vaihto. Ja millaisten viestien..



Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tuo mies ja minä ollaan kuin samasta puusta veistettyjä. En ole ikinä ennen jutellut niin avoimesti itsestäni ja syvimmistä mietteistäni kuin hänen kanssaan, ja heti alkuun. Maailmankuvamme on samanlainen, uskomme samoihin asioihin, ajattelemme samalla tavoin, arvostamme samoja asioita. Hän on kuin minä :D Ja minä olen kuin hän. Ihan täysin. Jokaista piirrettä myöden.



Tämä on niin ihmeellistä ja uskomatonta, etten edes osaa selittää :D Hymyilen vain. Hän sanoi kokevansa täysin samoin. Molemmille kolahti ja kovaa. Hänen kanssaan minussa ei ole yhtä ainoaa asiaa mitä en uskaltaisi paljastaa. Tiedän että hän ymmärtää ja käsittää, koska hän ajattelee samoin kuin minä.



Vatsanpohja on täynnä perhosia, hymyilyttää, tuntuu ihanalta. Ikinä ennen ei tämmöistä ole minulle sattunut, että vajaan vrkn tuntemisen jälkeen tuntuu kuin olisi tuntenut aina, ja että pelkkä toisen ajatteleminen saa hyvälle tuulelle.



Tältäkö tuntuu kun tapaa Sen Oikean? :))



Vaikka tästä ei tulisi ikinä mitään tämän enempää. Vaikka en ikinä enää kuulisi tästä miehestä mitään, niin opin yhden asian.



Sen, ettei minun todellakaan tarvitse tyytyä vähempään kuin mistä olen haaveillut. Sillä haavekuvani onkin ihan totta, sellaisia miehiä on sittenkin olemassa joiden kanssa voin olla Minä :) Ihanaa.

Kommentit (51)

Vierailija
21/51 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

seurustele - sille ei ole mitään syytä.

Vierailija
22/51 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Roikuin tyhmässä suhteessa ja mies ilmoitti, ettei tule seurakseni kaverin häihin. Mua vitutti koko jätkä ja menin häihin sitten yksin. Kirkossa näin mun silmiini upean miehen ja kyselin myöhemmin kaverilta, että kuka toi on. Tuli jotenkin sellanen olo, että toi on mun mies. Myöhemmin sitten selvisi, että niin oli käynyt tälle miehellekin. Päädyttiin sinä iltana viettämään yö yhdessä ja seuraavana päivänä jätin pettävän paskan jätkäkaverini ja aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Ei oo kaduttanut! Nyt ollaan siis naimisissa ja pian vuoden ikäinen lapsi:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Epävakaat ihmiset " rakastuvat" kuvailemallasi tavalla. Ota iisisti äläkä heti syöksähdä äärilaidasta toiseen. Niin aikuiset tekevät!

Vierailija
24/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävisipä minullekin yhtä hyvin...tapaan omani reilun viikon päästä.

T: nro 15.

Vierailija
25/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten niin reiki on saatanasta? Tiedätkö edes mistä reiki voima on peräisin? Kannattais sunkin ottaa selvää siitä ennen kun täällä alat mesoamaan.



Ap: eelle vielä kertoisin että tunnen kädelläni kuumotusta, pistelyä, kylmää ja jomotusta kun pistän käteni noin 5 cm lähettyville ihmisen ihosta. Tiedän missä ihmisen kipeät kohdat on vaikka en edes koske. Mun on tosiaan pitänyt mennä reiki kurssille ja siitähän mä niille oppaille suutahdinkin kun ei suunnitelmat mennyt niin kuin halusin. Olen jopa yrittänyt niille puhua tapahtuneen laannuttua mutta hiljasta on ollut, kai mun pitää opetella vaan hiljentymään=).

Silloin kun tajusin tän käsi hommani ja kuulin reikistä niin parina yönä kävi hahmo moikkaamassa, pisti kätensä pääni päälle antoi mulle reikiä. Pelkäsin aika lailla mutta rauhoituin kan tajusin että ei halua mulle mitään pahaa.

Vierailija
26/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei voi uskoa tai ymmärtää, jos ei ole itse tuota kokenut.

Kyllä niitä vain nimittäin on, niitä AINOITA OIKEITA, jotka tuntuvat siltä heti ensi hetkestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joko AP läksi?

T: Reikistä kiinnostunut utelija

Vierailija
28/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinussa selkeästi on siis parantajan " vikaa" , energiat liikkuvat kauttasi jo etkä oikeastaan tarvitse mitään virityksiä enää. Toisaalta, oppiihan niillä aina uusia asioita, että jos sen puolesta tahdot mennä. Mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.

Mistä päin mahdat olla.. voisit nimittäin katsella kotipaikkakuntasi alueelta josko jossain järjestettäisiin reiki-iltoja. Ainakin suuremmilla paikkakunnilla on. Niissä voi " harjoitella" toisilla energianvälitystä ja vastaan ottaa myös.

Kaukohoitoakin voisit kokeilla, miltäs se kuulostaa? Samoin ihan itsesi hoitamista alkuun. Muistat vain suojaukset niin hyvä tulee :)

Vierailija:


Miten niin reiki on saatanasta? Tiedätkö edes mistä reiki voima on peräisin? Kannattais sunkin ottaa selvää siitä ennen kun täällä alat mesoamaan.

Ap: eelle vielä kertoisin että tunnen kädelläni kuumotusta, pistelyä, kylmää ja jomotusta kun pistän käteni noin 5 cm lähettyville ihmisen ihosta. Tiedän missä ihmisen kipeät kohdat on vaikka en edes koske. Mun on tosiaan pitänyt mennä reiki kurssille ja siitähän mä niille oppaille suutahdinkin kun ei suunnitelmat mennyt niin kuin halusin. Olen jopa yrittänyt niille puhua tapahtuneen laannuttua mutta hiljasta on ollut, kai mun pitää opetella vaan hiljentymään=).

Silloin kun tajusin tän käsi hommani ja kuulin reikistä niin parina yönä kävi hahmo moikkaamassa, pisti kätensä pääni päälle antoi mulle reikiä. Pelkäsin aika lailla mutta rauhoituin kan tajusin että ei halua mulle mitään pahaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ole alussa täysin ongelmattomia :) eli kyllä niihinkin liittyy epävarmuutta ja käytännön ongelmia yms. Itse olen naimisissa Sen Oikean kanssa. Olemme olleet naimisissa kuusi vuotta ja meillä on kolme lasta. Edelleen koemme vahvasti olevamme Tosi Rakastuneita. Alusta asti tiesimme, että tässä se nyt on. Olemme ulkoisesti hyvin erilaisia ja monet povasivat meidän epäonnistuvan mutta tässä sitä ollaan edelleen :).

Vierailija
30/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon tampereelta ja täällä aika usein näyttää reiki kursseja olevan, oon vaan aika varpaillani niistä ollut kun yksi tuttu joka tekee ammatikseen parantamisia niin sanoi että kannattaa erittäin tarkoin valita kuka / ketkä " vihkii " , tarkoittaen tällä kun joillakin tuntuu olevan vaan se raha etusijalla eikä se reiki. Oon pari kirjaa lukenut reikiin liittyen " Elämän oppilapsi " ja " Reiki - Karuna " . Oon harjoitellu tota kykyäni mieheeni ja itseeni mutta itse tiedän että se viimeinen silaus puuttuu että saisin kaikki kanavat auki. Toisaalta pelottaa se että miten toi henkimaailma reagoi siihen, alkaako joka yö tapahtumaan? Miten tästä pelosta pääsisi? Ehkä se on juuri estänyt haaveissani ja toiveissani?!

Haluan myös toivottaa onnea sulle ja toivottavasti se mies on juuri SE MIES ketä olet etsinyt=). Kiitos kun vastailit näihin kysymyksiini, oon jo parisen vuotta näitä asioita pyöritellyt päässäni ja eiköhän tämä tästä etene...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

et ai hitsi ku ollaankin niiiin samanlaisia ja ajatellaan kaikista asioista samalla tavalla jne....Suhteeseen tulee tosi äkkiä " tylsyys" vastaan kun ei tule haastetta tms.



Meillä yhteiseloa 14v, ollaan kuin yö ja päivä. Kipinä kahden lapsen jälkeeen on edelleen erittäin voimakasta ja tiedän löytäneeni sen toisen puoliskon joka täydentää mun heikkouksia ja vahvistaa mun hyviä puolia.



Siitä tietää, että on kohdannut sen oikean kun voi vapaasti hengittää hänen seurassaan eikä tarvi yrittää olla muuta kuin on. Ja se mitä tulee luonne-eroihin niin se tuo suhteeseen mielekkyyttä enempi.



Arvot ovat myös tärkeä asia, et jos luonteet ovat erilaiset ja vastakohtaiset mutta arvot samat niin uskoisin yhteisen elämän olevan helpompi kulkea.

Vierailija
32/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Laitatko minulle postia osoitteeseen miukun@gmail. com niin jatketaan tätä reikiasiaa siellä. Voi olla ehkä vähän mukavampaa hieman yksityisemmin jutella näistä :)



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/51 |
23.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä toisen tapaaminen kertoo vielä paremmin, pelkät kirjoitukset ei riitä, sillä pitää niiden kemioittenkin kohdata. Että tuntuu hyvältä olla toisen kanssa ihan reaalisesti, että tuntee fyysistä vetovoimaa toista kohtaan, jne. Kirjoittelun kautta tutustuessa voi käydä tavatessa niin että fyysistä vetovoimaa ei tulekaan, vaan toinen tuntuukin " vain" hyvältä mutta samanhenkiseltä/läheiseltä ystävältä. Vetovoimaan vaikuttaa lisäksi toisen olemus, tapa liikkua ja olla, ääni, ilmeet, kaikki (ja se miellyttävä/epämiellyttävä ulkonäkökin).



Itse tapasin " Sen Oikean" ihan tavallisesti tanssilattialla, flirttasin hänet lähelleni tanssimaan ja alettiin jutella ja siitä se lähti. Ekat treffit oli seuraavalla viikolla ja sitten alettiin tapailemaan, seurustelemaan, parin vuoden päästä muutettiin yhteen, jne. Heti tuntui kun juteltiin ekana iltana, kuin oltaisiin tunnettu aina, ja sama tunne jatkui myöhemminkin. Fyysisen vetovoiman todensi hyvin se, että ekan kerran suudellessamme ekojen treffien päätteeksi, tuntui kuin jalat olisivat hävinneet alta eli " menivät ihan hyytelöksi" . Sydän pamppaili ihan hulluna treffien jälkeen!:-)



Yhdessä oltu nyt yli 11 vuotta ja kolme ihanaa lastakin on. Rakastan häntä valtavasti.:-)

Vierailija
34/51 |
27.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaan siitä, että kumppani olisi samoilla aaltopituuksilla kanssani. Maailmankatsomus olisi sama. Totuus on se, että mikäli otan miehen, joka on keskittynyt maallisempiin asioihin, ja jolle ei ole olemassa mitään muuta maailmaa kuin tämä näkyvä, en voisi koskaan olla oma itseni. Joutuisin hylkäämään suuren osan siitä, mitä oikeasti olen, mihin uskon. En etsi maallista tai pinnallista yhteensopivuutta, vaan sielujen sympatiaa :)



Miten voisin jakaa elämäni jonkun sellaisen kanssa, jolle todellisuus on ihan jotain muuta kuin se minulle on?



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/51 |
13.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

livenä? Mitä jos tyyppi osoittautukuun rimpulaksi, finninaamaiseksi, hiellehaisevaksi 145 senttiseksi pojanklopiksi?

Vierailija
36/51 |
12.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut sinkkuna pian 7v, enkä edes etsi ketään ja olen myöskin hieman " erikoinen" , joten ketään ei olisi helppoa löytääkään.

Kunnes sitten sattumalta eräässä chatissa, jossa käyn päivittäin, kiinnitin huomiota erääseen uuteen tulokkaaseen. Hän vaikutti heti jotenkin tosi mukavalta ja juttelimme paljon. Jossain vaiheessa viestit vaihtuivat yksityisviesteiksi ja sitten pitkiksi sähköposteiksi. Olemme molemmat valtavan kiinnostuneita ja ihastuneita, emmekä ole edes tavanneet!



Ajattelemme toisiamme päivittäin, siis tunnen ikävää häntä kohtaan ja hän minua. Hymyilyttää ja kutkuttaa...



No tämä tarina saa sikäli jatkoa, että tulemme myös tapaamaan jossain vaiheessa. Miehellä on nyt ero meneillään. Mutta kunhan aika on sopiva, niin tapaamme ja sitten tiedämme.

Mutta jotenkin ihan uskomattomalta tämä tuntuu. Hän vaikuttaa juuri sellaiselta, josta olen salaa aina haaveillut, vaikka olen päättänyt olla etsimättä.



Vierailija
37/51 |
12.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

...

Vierailija
38/51 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun tavattiin ja oltiin kaksin kaikki oli taivaallista... nyt 15-vuotta ja kolme lasta myöhemmin olen pudonnut korkealta ja kovaa... täydellisyyttä ei varmaan voi olla...

Mutta arjen keskellä on juhlahetkensä ja onnensirut...

Lapset on upeinta elämässäni ja mieskin välillä menettelee...

omat oikkunsa meillä molemmilla...hioutuvatko seuraavien 15 vuoden

aikana särmät pois? Parhaissa avioliitoissa niin käy...

Joinain päivinä olisin valmis eroon ja toisina kaikki on ihan ok...

Täyttä autuutta ei juuri ole. Mutta tämä kai on normaalia perhe-elämää ja arkea. Ei ainaista autuutta voi olla, se ei ole todellista.

EHKÄ TÄMÄ ON JUURI SITÄ ONNELLISUUTTA!?

Vierailija
39/51 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap harjoittaa reikiä? Käykö sulle oppaat usein puhumassa? Oon joskus miettinyt tota reiki hommaa ja mulla on käsissäni jotain tuntemuksia mitä en osaa vielä käyttää. Opaskin kävi pari vuotta sitten moikkaamassa mutta suutahdin noille asioille muutama vuosi sitten ja ei ole sen jälkeen näkynyt ja kuulunut. Voinkohan miten saada uudestaan yhteyttä?

Vierailija
40/51 |
22.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki menee niinkuin pitääkin, mikään ei ole sattumaa, onnea!