Te, jotka olette tavannet " Sen Oikean" ! Kertokaa kiltit milta se tuntui jne? Olen nimittain tavannut askettain eraan miehen..

En osaa selittää tunnetta. Sen vaan tiesi sisimmässään että se on tässä, tuntui varmalta.

en tiedä itseän hirvittäisi jos mies olisi kuin minä, ajattelisi samalla tavalla yms... Koska haluan että kumpikin tuo omia ajatuksia ja omia tapoja suhteeseen.



Mutta no, sanon näin että itse tapasin deitti-sivuilla miehen joka laittoi mulle viestiä ja vastailin hänelle, nyt sitten jutellaan tunteja puhelimessa.

Kai se kohtalo vie. Itsekin ajattelin että en minä ketään kohtaa, tyydyn elämään yksin koska en löydä sitä miestä joka sydämeni sykkimään kiivaammin.

No ehkä tämä ei sitten ole vielä mitään suurta rakkaustarinaa, sillä kyllä minulla vähän epävarmuutta on. Siis lähinnä tämän toisen tunteista ja tarinan kehittymisestä. Sitäpaitsi olen tottunut hyvin hitaaseen menoon, joten en kai edes halua ajatella vielä mitään sen enempää.



Kunhan ihmettelen vain sitä, miten voi alusta asti toinen tuntua niin hyvältä joka tasolla. Etenkin sieluntasolla.. :) Ja sekin, että vielä pari päivää sitten olin kaikkea muuta kuin energinen ja iloinen. Mietin vain menneitä murheita ja koetin saada ajatuksiani kasaan sen suhteen, millaisen parisuhteen tahdon. Sekin on jännää, että tähän saakka olen vuosia ollut vannoutunut sinkku. Ja tullut yhä vannoutuneemmaksi mitä enemmän olen miehiä tapaillut.



Kunnes tässä vajaa pari kk sitten tulin siihen tulokseen että se ei ole sitä mitä elämältäni haluan. Että nyt olen valmis rakkauteen ja parisuhteeseen. Ja siitä lähti pohdinnat sitten siihen, mihin tyydyn ja mihin en. Ja tässä sitä nyt ollaan :D



Oi tätä elämää..

ap

voi olla vaikka millainen tyyppi siellä oikeesti.



Minä tapasin mieheni yllättäen, en silloin edes hakenut kumppania, elin yksin ja olin tyytyväinen elämääni. Minulla oli selvät päämäärät elämässäni ja perhe ei niihin kuulunut. Kunnes hän sitten tuli eläämäni.

Itse laitoin likoon koko elämäni. T 2

Tämä oli ensimmäinen ajatukseni kun mies vei ensimmäisillä treffeillä minut asuntoonsa viinilasilliselle. Kaikki sujui niin luontevasti eikä mitään tarvinnut esittää tai selittää.

Kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Mistään seurustelun aloittamisesta ei edes puhuttu vaan kaikki tapahtui ihan itsestään. Nyt kuusi vuotta yhdessä ja rakastuneita vieläkin ollaan. Ajattelen joka päivä kuinka olen onnekas, kun olen löytänyt elämäni rakkauden ja samalla pelkään miten helposti sen voi menettää vaikkapa onnettomuudessa tai sairaudelle. Mikään lapsettomuuskysymys ei tunnu missään verrattuna siihen, että joutuisin elämään ilman miestäni. Mikään ei ole itsestäänselvää.

Olin toisessa suhteesssa kun tapasin nykyisen mieheni. Pääni oli täynnä myllerystä. Sain hengenahdistuksia kun mietin yksinäni, mitä aion tehdä tilanteelle (kaksi miestä).



Mutta aina kun olin sen " toisen miehen" kanssa oli oloni tyyni ja onnellinen. En kaivannut mitään muuta kuin hänet. Kaikki tuntui niin luonnolliselta.

Joten " valitsin" hänet. Sielunkumppanini.



Yhteiselomme on jatkunt nyt jo yli 10 v. Olen onnellinen että uskalsin tehdä aikoinani kipeän valinnan.

En voisi olla onnellisempi tai tyytyväisempi puolisooni.

Kuten edellisetkin sanoi, niin tämän OIKEAN kanssa oli heti tunne suuresta luottamuksesta, turvallisuudesta ja kotoisuudesta. Tuntui tosiaam, kun olisin tullut kotiin. Oli suorastaan helpottunut olo, kun ei tarvinnut yhtään esittää mitään eikä yrittää olla kauniimpi, parempi tai fiksukpi kuin olenkaan.

Joten tiedän kuviot. Mutta tämä on ihan erilaista kuin koskaan kenenkään kanssa. Niiden nettideittien kanssa en päässyt tälle tasolle koskaan. Eräänkin kanssa ollaan kirjoiteltu jo vuosia (ja tavattu yhdesti) eikä hänen kanssaan olla vieläkään tällä tasolla kuin tämän eilen tapaamani miehen kanssa. Vaikka olenkin hyvin varovainen ja ehkä vähän epäluuloinenkin miehiä kohtaan, niin tähän tyyppiin voin luottaa jo nyt.



Pelattiin eräänlaista kysymyspeliä eilen. Tiesin jo etukäteen miten hän vastaa.. ihan kuin tuntisin hänet läpikotaisin jo nyt. Ja ne vastaukset ei todellakaan olleet mitään tusinatavaraa, vaan sellaisia joista luulin ettei kukaan muu ajattele asioista kuten minä.



Olen ihastunut, ja alle 24 tunnin. :) En ikimaailmassa olisi uskonut että mulle käy näin..



ap

Itselläni on ollut useampia pitkiä suhteita - kerran kihloissa, kerran naimisissa ja pari avoliittoa - ennen kuin tapasin " sen oikean."



Jokainen aiempikin mies oli " ihan ok" .. lienee kuvaavaa, että äitini oli joka kerta aivan ihmeissään, miksi haluan erota kun " sinullahan on ihan kiva mies."



No, ihan kiva kun vaan ei riittänyt.



Tiedän, että moni elää suhteessa " ihan kivan" puolison kanssa ja se on ok. Itse vaan en ole siihen tyytynyt.



Minun kohdallanikin voisi olla kyse jostain " kotiin tulemista." Aiemmin oli tunne, että jotain (myös miestä ;) pitää jollain lailla muuttaa. Ja koko ajan touhuta jotain - se saattoi ilmetä sisustusintoiluna, matkusteluna jne. Nyt riittää ihan arki. En kaipaa vouhottamista - olen löytänyt sen, jonka kanssa asiat luistavat ihan kuin itsestään.



Moni sanoo, että kaipaa puolisosta haastetta. Minulla niitä tavalla tai toisella haasteellisia miehiä on ollut sen verran, että en todellakaan kaipaa kaltaisiaan lainkaan.



On ihanaa, kun on löytänyt oman puolikkaansa :)

jatkaa, olen minäkin tapaillut miehiä joihin olen tutustunut netissä ja nykyään hyvinkin epäileväinen miehiä kohtaan.



Nyt vain tiedän mitä haluan en mitään, tuntuu kivalle ja sun kanssa on iha ok olla, kun haluan sen oikean aidon tunteen.



Nytkin kun tämä mies laittoa viestiä niin ajatus oli että nojoo katotaanpa mikäs tää on miehiään, vaihdeltiin siinä sitten viestejä kirjoiteltiin niitä näitä, ja se vain tuntui hyvälle. Vaihdoimme puhelinnumeroita ja nyt puhumme päivittäin puhelimessa useita tunteja, puhumista vain riittää ja jotenkin hän tuntuu niin hyvälle.



Mutta koskapa olen epäileväinen ihminen, odotan aina pahinta...

Mulle tuli hyvin voimakkaana turvallisuuden tunne. Tunsin olevani turvassa, enkä pois halunnut. Yhteistä tietä kuljettu reilu 8v, naimisissaan ollaan ja yksi lapsi maailmaan saatu, toista toivotaan. Mihinkään en miestäni vaihtaisi <3

Ole iloinen ja avoin, älä sinisilmäinen! Onneasi ei litistä eikä vähennä se, jos tutustut mieheen mahdollisimman perusteellisesti etkä suotta kiirehdi. Moni nopea kihlaus on kestänyt läpi elämän, mutta sinänsä turha kiirehtiminen on usein merkki siitä, että suhteesta puuttuu realismia, sanoisin tervettä halua varmistaa omaa selustaa.



Kuulostat onnelliselta, minuakin jo hymyilyttää!

Mun on PAKKO saada jakaa tämä teidän kanssanne!! :D



Mä leijun, vielä enemmän kuin eilen.. en ikinä ole tuntenut näin kuin nyt. :))



Juteltiin illalla kaksi tuntia messengerissä. Vaihdettiin puhelinnumerot ja se tuli ihan hetkeäkään miettimättä. Ja voitte uskoa, että koskaan aiemmin en ole antanut kenellekään numeroani näin nopeasti. Aina ollaan mesessä juteltu monta viikkoa, joskus jopa kk ennen nroitten vaihtoa. Mut näin vaan nyt kävi. Ja tää mies soitti mulle. Puhuttiin puolitoista tuntia, naurettiin, puhuttiin. Ei hiljaisia hetkiä, tunnelma oli kuin olisi vanhan ystävän kanssa jutellut. Aivan kaiken maan ja taivaan väliltä saattoi sanoa, olla just sitä mitä on :)))



Ja niin. Sovittiin tapaaminen lauantaille. :)))



Voi luoja, miten voinkaan olla näin onnellinen :)) Sanat ei riitä.. vaan ymmärrättehän miltä musta tuntuu, ymmärrättehän? ;D



Pst.. tiedän kyllä mi´ltä tämä mies näyttää, joten ei hätää sen ruipelon suhteen. Sitä paitsi, minulle ulkonäkö ei ole ikinä ollut se pääasia. Vaan voin silti sanoa että näkemieni valokuvien perusteella tämä mies on suloinen ja ihana. Saati sen perusteella mitä hänestä tiedän.



Tiedättekö.. meidän elämässämme on todella paljon yhteensattumia. Samanlaisia juttuja menneessä, samanlaiset ajatukset, asiat joista tykätään.. Ei tätä voi selittää menemättä yksityiskohtiin ja sitä en viitsi tehdä ;)



Voih.. en vain voi lakata hymyilemästä :)



ap

Toivottavasti ei. Toivotan onnea ja ihanaa jos todella tapasit sen oikean! Ole varovainen kun tapaatte.

Ne joita alkuun luulin oikeiksi mutteivät sitä olleet saivat sukat pyörimään jaloissa ja myöhemmin sydämen huutamaan tuskasta ja epätoivosta.



Tämä oikeasti oikea aiheuttaa rauhallista onnea ja tyyntä tyytyväisyyttä sisälläni.

Sillä nämä ovat sellaisia henkilökohtaisia juttuja, joista en ole puhellut kuin kahdelle ystävälleni ainoastaan. Eivätkä nämä kolme tunne toisiaan. Ja esimerkiksi nuo elämän yhteymäkohdat, asiat joihin kumpikaan ei ole voinut vaikuttaa millään tavoin, esim vanhempien muutot jne.. niistä en ole puhunut kenellekään. Syystä etten ole kokenut tärkeäksi. Mutta nyt vain tuli puhetta kaikenlaisista asioista, ja usein jopa niin päin että tämä mies kertoo omasta elämästään ja voin vain todeta että hän puhuu kuin minun menneestäni :)



Kyllä ymmärrän että tätä on vaikea uskoa. En olisi itsekään uskonut jos en olisi nyt kokenut tätä. Tämä ON ihmeellistä. Ei mulle ole koskaan käynyt ennen näin, enkä ikinä ole tavannut ketään muuta ihmistä, naista tai miestä, joka olisi noin samanlainen kuin minä.





Haasteita en etsi toisesta ihmisestä, niistä olen saanut elämäni varrella tarpeekseni.



Ihan kuin olisi koko elämänsä viettänyt oudossa paikassa, tajunnut hämärästi että ympärillä olevat eivät ole samanlaisia kuin itse, eivät puhu edes samaa kieltä.. mutta sopeutunut siihen jotenkuten. Ja sitten yhtäkkiä tavannut olennon, joka on samaa lajia kuin itse, ja puhuu samaa kieltä kuin itse :D Ette usko miltä sellainen tuntuu..



:)))



ap

tää puhelin ei aina ymmärrä mua kerrasta....

Palaan kertomaan myöhemmin aamulla/päivällä. Nyt vähän kiire.

Nostan tän kuitenkin että löydän helpommin.



ap