Uusperheet on epäonnistujien liitto!

Olen etä-äiti yhdelle, kaksi yhteistä asuu minun ja mieheni kanssa.



Olen onnistunut monissa asioissa elämässäni, mutta myös epäonnistunut. Tuskin kuitenkaan ihmissuhteitani pois vaihtaisin.

Mitä työtä teet? Oletko jossain perhetyössä, johon ohjautuu perheitä joilla on ongelmia? Jotenkin kuulostaa avuttomalta tuo asenteesi uusperheitä kohtaan.

että jos on uusioperhe niin pelkkiä epäonnistujia ?

kuinkakohan monikin täällä on ollut koko ikänsä saman miehen kanssa ?

itsellä on uusioperhe-elämä vasta aluillaan, mutta tähän asti kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin ja nykyinen mies ottaa lasta enemmän huomioon kuin oma isänsä koskaan.



ei minulla ainakaan ole mitenkään epäonnistunut olo, päinvastoin!!

Mutta enpä ihan usko, että maailmasta löytyy ihmistä, joka ei olisi koskaan missään epäonnistunut, niin että sikäli me ydinperheihmisetkin olemme epäonnistujia.

en siis ole ammatissa jossa mun KUULUISI auttaa tai terapoida näitä perheitä, mutta jostain syystä, mussa on semmoinen piirre(??9, nämä ihmiset rupeaa mulle avautumaan herkemmin kuin sille jonka heitä oikeasti pitäisi auttaa.. töissä se on huomattu ja koska nähtävästi se, että mä kuuntelen näitä ihmisiä jotenkin helpottaa niin neuvoivat, että kuuntele nyt sitten, hyvä että jollekin puhuuvat.. mutta joo todella avuton olen ja aika ahdistunut noista tilanteista... ja se on järkyttänyt, että vaikka oltaisiin hakemassa apua johonkin muuhun asiaan niin kun niitten lasten kanssa juttelee niin aina kaikki ongelmat tuntuu kulminoituvan siihen vanhempien eroon, se on paljon isompi juttu kuin mitä me aikuiset ehkä halutaan tunnustaa.

Eihän sillä ole väliä, asuuko perheessä yhtään lasta, vaan se, että perheeseen kuuluu useamman vanhemman lapsia. Tai ainakin minä lasken kuuluvani lapsuuden(uus)perheeseeni, vaikka olen sieltä jo yli puoli elämääni asunut pois.

Sen voin myöntää, että olen epäonnistuja - onhan minun yksi avioliitto päätynyt eroon, mutta sitä jäin miettimän, että onko mieheni myös epäonnistuja kun ottaa tämmöisen epäonnistujan vaimokseen? Hällä ei kuitenkaan mitään menneitä suhde-epäonnistumisia.

ei uusperhe muutu koskaan ydinperheeksi.

ei uusperhe muutu koskaan ydinperheeksi.

Olisiko yksinhuoltajuus mielestäsi lapselle parempi? Kurjaahan se on että eroja tapahtuu. Ei kait niitä kukaan toivo? Negatiivinen asenne ja voivottelu uusperheyttä kohtaan ei myöskään auta näitä perheitä tai lapsia.

edellisen liiton lapsia.

niin harvinaisen totta. Elävien leskien liitot ovat epäonnistujien liittoja.

Oikeat lesket ihan ok ja eriasia

olen joutunut tilanteeseen jossa avioeroperheiden nuoret hakee multa tukea. olen itse ehjästä perheestä, enkä omaa juuri mitään kokemusta avioeroista.. sukuni tai oikein minkään kautta. tilanne on tosi kamala koska näiden nuorten vanhemmat ovat ulkoisesti niin normaaleja kivoja perusihmisiä. enkä tosiaankaan mene kellekään mitään möläyttelemään, en ole siinä asemassa.. mutta näen sen ja harmi kyllä heidän "alkuperäiset" lapsensakin näkevät sen, että uudesta perheestä on tullut ykkönen ja "vanhat" lapset ovat jääneet sivuun... monessa tapauksessa entisen liiton lapsen asema on muuttunut täysin.... eivätkä vanhemmat enää kuule mitä lapsella on sanottavaa, eikä se lapsi kerro miten häneen sattuu. enkä tiedä miten menisin niille vanhemmille kertomaan, että hei tää teidän nuori itkee mun olkaa vasten ja puhuu todella vaikeista asioita enkä tiedä mitä tehdä. jos jonkun viestin saisi lähettää avioeroperheille ja jonkun asian minkä itse muistaisi, että sen eron merkitystä ei saa vähätellä, eikä saa ajatella että jos itsellä menee nyt hyvin niin lapsetkin on toipuneet...

En liene siis epäonnistuja... =D

Meitä asuu täällä kolme, vietämme kaiken vapaa-ajan kolmestaan, matkustamme kolmestaan, suunnittelemme ohjelmamme kolmestaan jne. Ei meidän elämää rajoita pätkän vertaa mikään. Miehellä on aikuinen lapsi nuoruuden suhteesta ja hän on osa perhettä kuten mummu tai sisarukset, mutta ei sillä tavoin, että se näkyisi arjessa mitenkään. Hän käy, on läheinenkin, mutta hänen tarpeitaan ei tarvi enää huomioida arkielämän päätöksissa yhtään sen enempää kuin vaikka anopin.