Vikaa " varhaisessa vuorovaikutussuhteessa" ???

Erityisesti jos molemmat vanhemmat ovat sairaita. Riski pienenee, jos lapsi kasvaa muussa perheessä, jossa vanhemmat ovat terveitä. Lisäksi psykoedukaatiolla on käsittääkseni iso merkitys myöskin, jolloin vanhempi mm. oppii toimimaan toisin, jotta lapsen kehitys ei häiriintyisi. Tokihan siis tarvitaan se perinnöllinen alttius, mutta sairaan vanhemman kanssa eläminen on se kuormittava tekijä, joka saattaa laukaista sairauden. Ellein nyt sitten äitiyslomani aikana psykiatrian teoriat ole aivan täysin muuttuneet.

Lapsen hermosto (aivot ym.) kehittyvät nopeasti, ja jos juuri sopivaan kehitysvaiheeseen osuu vaikka vain yksi tai pari laiminlyöntiä niin sen vaikutus aivoihin voi olla pysyvä. Aivovammoja voi siis aiheuttaa ehkä pelkästään sillä, että jättää lapsen itkemään ja vauvan hermosto lopulta tyynnyttää vauvan itse. Niin ei kuitenkaan käy aina. Myös murrosiässä on voimakas aivojen kehityksen vaihe, jolloin varhaisen vuorovaikutuksen häiriöiden seurauksia voi mahdollisesti korjata.



Isä, joka pystyy turvalliseen kiintymyssuhteeseen, voi korvata äidin välttelevää tai ristiriitaista kiintymyssuhdemallia. Äidin malli siirtyy kuitenkin lapseen 75-prosenttisesti. Eli esim. äiti, joka uskoo toisten n(myös lapsen?) hylkivän itseään, kasvattaa lapsen uskomaan, että häntä hyljeksitään.