Miten synnytyksessä repeämistä voisi ehkäistä ?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 00:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 22:37"]

Miten se ilma muka imeytyy vaginasta verisuoniin???

[/quote]

Miten tyhmiä tai tietämättömiä ihmisiä täällä oikein on?

[/quote]

Et sitten itse kuitenkaan osaa vastata?

[/quote]

... kun vastaus löytyy artikkelista jonka linkki annettiin ja on myös googlattavissa? Kiinnostaako itse asia vai oletko vain riitelemässä?

[/quote]

Täällä on aina muutama luku- ja kielitaidoton av-mamma riitelemässä, ei kannata haaskata noihin energiaa.

Up

Itselläni oli niin helppo, sektio. Pelkäsinkin sitä ponnistusvaihetta jos joudun synnyttämään alateitse. Jaksanko? Vauva voi vammautua siinä hötäkässä. Harvinaista tosin.

Naistenklinikalla molemmilla kerroilla kätilöt neuvoneet todella ammattimaisesti ponnistustahdin (pään kohdalla erityisesti kiellettiin ponnistamasta kovaa) ja sen suuremmilta repeämiltä säästyin! Ekalla kerralla tuli 2 tikkiä ja tokalla kerralla ei yhtään.

Eli siellä kyllä on osaavia kätilöitä!

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei onnistu polvillaan tai jakkaralla? Minä synnytin kerran jakkaralla ja kaksi kertaa polvillaan ja oikein hyvin onnistui. Kätilö joutui tietysti olemaan vähän hankalassa työasennossa, mutta ei kuulemma haitannut, niin nätisti kaikki kävi. Voihan tietysti olla osuutta kudostyypilläkin, sitähän emme voi tietää.

Miksi ei? No vaikka siksi että vauva on syntymässä väärässä asennossa tai vaikka siksi että olet letkuissa kiinni koko synnytyksen ajan synytyksen käynnistämisen takia.

1 Treenaa lantionpohjaa ja lihasten hallintaa

2 Synnytä mieluummin pieni kuin iso vauva

3 Liiku niin vauva on todennäköisemmin hyvässä tarjonnassa

4 Lepää ennen ponnistusta

5 Ponnista hallitusti lapsi ulos ilman imukuppia

Bonus: ole nuori ja vetreä tai korkeintaan kypsä synnyttäjä, kudokset ovat nuorilla paremmat kuin vanhoilla

Vierailija kirjoitti:

Öljyäminen pitää aloittaa aiemmin. Mutta itse synnytyksessä repeämistä voi estää itseasiassa todella hyvin! Ensinnäkin asento: selällään makaaminen altistaa repeämiselle, koska paine on kovempi yhteen kohtaan siinä, puoli-istuva melkein yhtä huono. Paras on kontallaan tukien esim. sängynpäätyyn tai synnytysjakkaralla, paine jakautuu tasaisemmin. Kätilöllä on erittäin tärkeä rooli! Heti kun tapaat kätilösi, sano hänelle, että haluat, että kätilö ohjaa sinua ponnistamaan niin, ettei tule repeämää. Eli kun vauva on pää juuri syntymässä, lopeta ponnistaminen! Pää liukuu supistusten mukana nätisti ulos ihan itsestään ja se ehkäisee repeämistä todella hyvin.

 

Tuo on synnyttäjälle aika vaikeaa, jos on puudutettu, silloin helposti ponnistaa "niin että silmissä sirisee" ja repeämä on lähes varma. Siksikään en ottanut mitään puudutuksia ja tunsin selkeästi milloin pää on syntymässä ja tiesin itsekin lopettaa ponnistamisen ja lisäksi kätilö osasi joka kerta ohjata minua hienosti ja ei tullut repeämiä. Tästä johtuen mulla ei myöskään ollut synnytyksen jälkeen kipuja alapäässä, pientä arkuutta muutaman päivän ajan, mutta ei tarvetta esim. kipulääkkeille. Ja mun lapset olivat syntyessään isoja, nelikiloisia.

Totta tuo asento!

Toinen tekijä: mahdollisimman rentoutunut mieli. Helpommin sanottu, kuin tehty, mutta jännittynyt äiti pitkittää synnytystä, silloin vauva saattaa tulla pää ja käsi samaan aikaan, jolloin repeämisen vaara on tietysti suurempi.

Kolmas tekijä, ja erittäin merkittävä: emättimen tyvestä painelu. Kätilön tehtävä.

Neljäs tekijä: öljyäminen, mutta auttaa vain pintarepeilyyn.

Viides tekijä: imukuppi, poikkeustilanteissa...

Kuudes tekijä: järkevä ponnistaminen - vaatii kehonsa hyvää tuntemista, tai ponnistelusta ehkä vain haittaa. (Itse synnytin täysin ponnistelematta.)

Vierailija kirjoitti:

1 Treenaa lantionpohjaa ja lihasten hallintaa

2 Synnytä mieluummin pieni kuin iso vauva

3 Liiku niin vauva on todennäköisemmin hyvässä tarjonnassa

4 Lepää ennen ponnistusta

5 Ponnista hallitusti lapsi ulos ilman imukuppia

Bonus: ole nuori ja vetreä tai korkeintaan kypsä synnyttäjä, kudokset ovat nuorilla paremmat kuin vanhoilla

Osa ohjeista on hengenvaarallisia!!!

Lepo hyvä ohje. Jos synnytys pysähtyy, se on merkki siitä, että puskeminen on mennyt överiksi.

Lasta ei voi pitää aliravittuna, jotta synnytys olisi helpompaa - asia ei mene niin. Vauvan koko määräytyy biologisesti, ja äidin rakenne on, mitä on.

Ei mitenkään, on se niin hauskaa.

😂 🤣😂 🤣😂 🤣😂 🤣😂 🤣😂 🤣😂

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei voi pitää aliravittuna, jotta synnytys olisi helpompaa - asia ei mene niin. Vauvan koko määräytyy biologisesti, ja äidin rakenne on, mitä on.

Juu mutta kokoarvio antaa jonkin käsityksen vauvan koosta. Voi olla puoli kiloa isompi tai puoli kiloa pienempi, mutta jos kokoarvio on 5 kiloa niin en edes yrittäisi alateitse. Tosin joku on siinäkin onnistunut.

Kaikki vinkit tervetulleita 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei voi pitää aliravittuna, jotta synnytys olisi helpompaa - asia ei mene niin. Vauvan koko määräytyy biologisesti, ja äidin rakenne on, mitä on.

Juu mutta kokoarvio antaa jonkin käsityksen vauvan koosta. Voi olla puoli kiloa isompi tai puoli kiloa pienempi, mutta jos kokoarvio on 5 kiloa niin en edes yrittäisi alateitse. Tosin joku on siinäkin onnistunut.

Jos äidillä on jokin aineenvaihduntahäiriö, sikiö saattaa kasvaa epänormaalin suureksi. (Tai jäädä "kitukasvuiseksi".)

Vaikka ihmiset ovat perinnöllisesti erikokoisia, ei ole normaalia syntyä 5-kiloisena sen vuoksi. Äidissä ja/tai vauvassa on yleensä jotain poikkeavaa, jos noin käy. Pelkällä runsaalla syömisellä äiti ei saa vauvan kasvua sairaalloiseksi; äidin syömisen on oltava sairaalloista, ja sikiön kyvytön vastustamaan sen seurauksia, jotta kehitys "pursuaisi raameistaan".

Pitämällä äidin sairaus mahdollisimman hyvässä tasapainossa, annetaan sikiölle niin normaalit kasvuolot, kuin mahdollista. Ellei kasvua kyetä kontrolloimaan, vaan raskaus etenee patologisesti/"patologisesti" (häiriintynyt, mutta ei diagnoosia), vauva tosiaan leikataan pois. Silloin hän saa kehittyä loppuun asti (!) - isokokoisenakin. Iso vauva ei automaattisesti tarkoita valmista vauvaa.

On varottava normalisoimasta edellä olevaa: sikiötä ei tule pitää aliravittuna siksi, että esim. joillakin äideillä on aineenvaihduntahäiriö. Ravinnonsaanni tiukan rajoittamisen täytyy perustua lääkärin toteamaan huoleen, jossa äidin rakenne synnyttäjänä huomioitu - ei missään nimessä ihanteeseen, että sikiö olisi jopa puoli kiloa pienempi!!!

Päinvastoin, sikiön kärsimys ja pienuus voi aiheuttaa komplikaatioita. Järkevintä on antaa hänen kehittyä, minkä hän pystyy, ja hoitaa äitiä vain jos hän antaa siihen aihetta.

Synnytyksen sujuvuuteen vaikuttaa niin moni tekijä. Normaalin rajoissa, on vauvan etu olla mahdollisimman kehittynyt - muutama sata grammaa enemmän koko kehossa, ei merkitse synnyttäjälle mitään.

Et hankkiudu raskaaksi se paras ehkäisykeino.

Koska joku nosti vanhan ketjun, niin korjataan nyt se, että ilman joutuminen vaginaan ei ole yleisesti ottaen vaarallista. Joissain harvinaisissa tapauksissa voi käydä niin, että repeämän tms. kautta vaginasta tai kohdusta voi päästä ilmaa verenkiertoon ja aiheutua embolia. Raskaus nostaa tätä riskiä hieman, koska istukassa voi olla repeytymä. Silloinkin siis sinne vaginaan täytyy saada sellainen ilmanpaine, että ilmaa päätyy kohtuun asti siitä repeytymästä eteenpäin kulkeutumaan. Noin muuten voidaan pohtia jotakuinkin sitä, kuinka vaarallista on puhaltaa haavaan.

Ponnistamalla oikein! Alakerta täytyy pitää rentona eikä vauvaa ponnisteta niin kuin kakkaa, vaan työnnetään vatsalihaksilla ylhäältä päin. Eikä missään tapauksessa hampaat irvessä täysillä, yllättävän kevyt työntäminen riittää. Tärkeintä on olla rentona, jännittynyt kudos repeää.

T. Kolme alatiesynnytystä, nolla repeämää

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 09:43"]Minä pyysin kätilöä leikkaamaan välilihaa. Parempi vaihtoehto kuin repeäminen :)

Ei leikkaaminen estä repeämistä, ei estänyt munkaan kohdalla. Se vain ehkä nopeuttaa ponnistusvaihetta, joka mulla oli muutenkin nopea, joten täysin turha oli eppari, joka muuten paraneekin huonommin kuin luonnolliset repeämät. Enkä tod luota siihen että tietävät mitä tekevät, sen verran huonosti hoitivat 1. synnytyksenikin, mitä repeämiseen tuli.

Ap

Ap

Mulla leikkaamimen esti repeämät. Kaksi ihanaa kätilöä, jotka osasivat homman.

Erittäin siisti ja nopeasti paranevat viillot.