Keskenmenon keskellä

Otan osaa sinun ja miehesi suruun. Itselläni takana yksi keskeytynyt keskenmeno rvo 11, ja tuon kokemuksen jälkeen, kun aikaa on kulunut, huomaan, että minä ja mieheni surimme asiaa molemmat kovasti, mutta eri tavoilla. Mieheni kertoi kokevansa jopa syyllisyyttä, kun ei " kyennyt antamaan elinkelpoista vauvaa" . Ja minullakin oli kova syyllisyyden tunne, että olen pettymys miehelleni, kun en voinut suojella lastamme kohdussani. Myös ilouutinen raskaudesta voi miehellekin olla iso kriisi kaiken onnen keskelläkin, kun elämä tuntuu mullistuvan kertaheitolla. Sitten kun tuo onni revitään yhtäkkiä pois, on aivan ymmällään, katkera ja pettynyt. Nämä tunteet tietysti vaihtelevat riippuen ihmisestä, elämäntilanteesta ym.



Huomasin omalla kohdallani, että mieheni yritti ehkä ainakin aluksi, kun oli kivut ja kaavinnat ym. tukea minua ja hänen surunsa jäi jotenkin piiloon. Asiassa auttoi, kun puhuimme avoimesti kaikesta. Kerroin miehelleni, että tämä on meidän yhteinen suru ja hänelle voi olla aivan yhtä raskasta kuin minullekin. En tiedä, tukiko se miestäni. Usein korostetaan sairaalassa, neuvolassa ja myös lähipiirissä keskenmenon kokeneen naisen surua ja menetystä, ja mies voi kokea jäävänsä ulkopuolelle ihan aiheetta.



Toinen asia, jonka opin, on se, ettei kannata säikähtää, jos keskenmeno aiheuttaa riitoja ja katkeruutta myös keskenmenon kokeneen pariskunnan kesken. Itse olin jossain vaiheessa mielessäni vihainen miehelleni, kun ajattelin, että miten hän " nyt jo" on päässyt asiasta niin hyvin yli, onko hän niin kylmä ja tunteeton...? Kuitenkin ihmiset surevat eri tavalla ja surun vaiheet eivät tule pariskunnillakaan yhtä aikaa, mikä voi aiheutaa väärinmmärrystä ja ristiriitoja.



Keskenmenonkin jälkeen suhteen hoitaminen on mielestäni tärkeää. Vaikka itse olin pää kolmantena jalkana toivomassa heti uutta raskautta, päätimme mieheni toiveesta ottaa ehkäisyn muutamaksi kuukaudeksi, jotta voimme vähän hengähtää ja antaa haavojemme parantua. Seksikin voi aluksi tuntua erilaiselta ja epämiellyttävältä, itse koin itseni jotenkin rikkinäiseksi ja olin itseeni niin pettynyt naisena, että en pystynyt seksistä heti nauttimaan. Puhukaa, koettakaa ymärtää toisianne ja antakaa itsellenne lupa kaikenlaisille tunteille.



Hyvää jatkoa teille!