**VALMIIKSI LAPSETTOMIEN TAMMIKUU**

...jos oikein innostuu lypsämään. :D Mielenkiinosta toi maidon tulo, täytyy kysyä gyneltä kunhan seuraavan kerran sellasen luo pääsen. Kierto huitelee jossain neljänkympin paremmalla puolella ja mitään menkkaoireita ei vielä ole. Tekis mieli soittaa naikkarille jo kun seuraavat menkat alkaa. Saisivat se kierronkartotuksen tehtyä... Huhti-toukokuusta oli alunperin puhe, mutta mistän mä tiedän tuleeko mulla sillon menkkoja. Jos nyt kohta tulee ja sit vaikka 3 kk päästä... Hmph. Mutta sitä piti kysellä, että onko se kierronkartotuskierto vaan tutkimuskierto vai voiko siihen jo alottaa clomeja? Voi mua kärsimätöntä... Mitä teille muille kuuluu?



-S-

Meillä eka IVF tuotti nyt sitten tulosta eli tänään on testattu plussa. :)

Parin viikon päästä saadaan tietää onko kyydissä yksi vai kaksi matkalaista. Kaksi siirrettiin.



t. Raitis + Raita ja Paita rv4+3

Onnea Raitis! Upee juttu! Millon on laskettu aika?

Mahtava juttu, paljon tarrasukkia molemmille pienille!!!

Onnea Raitis ihan hirmu paljon! Nyt sitten jännäilemään tuleeko kerralla kaksi xD.



Sonnai, minulla ainaskin tehtiin tuo kierronkartoitus nimenomaan ensimmäiseen clomikiertoon jotta nähtiin toimiiko oikeella lailla.



on: Oltiin tänään np-ultrassa. Kaikki on oikein hyvin ja Pätkä näyttää jo ihan vauvalle. Kasvotkin on jo ihan vauvan näköiset pienine silmineen ja nenännypykkäkin näkyi. Ja ne korvat <3...Noh, kaveri on sitten vissiin tullut äitiisä ja veteli sikeitä kun lääkäri alkoi ronkkia. Jossain vaiheessa piti sitten saada toinen hereille jotta hän ystävällisesti kääntäisi itsensä ja näyttäisi niskan. Tästä ikävästä herätyksestä suivaantuneena alkoi hillitön kiemurtelu ja viuhtominen, ja sitten tuo päätti näyttää kieltä lääkärille! Siis ihan fantastinen kaveri =D.

Täällä ollaan muuten vaan kauheessa lenssussa!:/ Mitään uutta ei kierron osalta oo, en tiijä pelaako koko kroppa enää ollenkaan...koskaan..millonkaan..ikinä! >:( Ja oikeestaan nyt en jaksas vähempää välittääkkään, en tämän flunssan takia vaan pinna kireellä muutenkin ja maku menny koko touhusta. Ei niin paljon p***** etteikö mahtus vielä vähän lisää.. Alamäkee näkyy pitkälle eteenpäin..



MUTTA: Teille arvon naiset -- > db ja <3

Raitikselle ja Paitiksille (monta nyt onkaan tulossa) TSEMPPIÄ ja onnea! :) Ihan älymahtavaa oli lukea tästä... Ansaitset sen!



Hyvä, että Nellen pillerilopetus on ollut myönteistä. En oikeestaan tiedä kovinkaan montaa naista jotka ei ois muuttunu kiltimpään suuntaan pilsujen loputtua ;D



Sonnain kanssa tässä ollaan toistaiseksi vielä samassa, ärsyttävässä menkkojenodotusveneessä... Kierron saamisessa alle viiteenkymppiin ois jo huipputavoite... Tää on tätä :)



Jennu, oliko sieltä näkyvissä jo pientä hymyä..? Onneksi et ole menettänyt empatiaasi. Voimia ja lämpimiä halauksia sulle edelleen. Miehet on joskus vähän... no, mitähän diplomaattista tuohon sanois. No, ehdottaavat lapsettomuuteen " syypään" osalle kaikkia kustannuksia hoidoista ym... Ehkä epähuomaavainen vois kuvata sitä mitä tarkotan. Toivottavasti asianne selviävät. Ehkä miehesi on vaikea käsitellä asiaa puhumalla tai näyttämällä omia ajatuksiaan. Minusta sä oot jo tosi monipuolisesti koettanut ilmaista tuskaasi hänelle, paperinkin voimin. Terapeutit voi joskus olla hyödyllisiä (nimim. kokemusta on, ei tosin PARIterapiasta). Toivottavasti uskallat hakea lisää tukea jos tilanne voimistuu.



Onnittelut Mimskelille ainutlaatuisista kokemuksista! :)



On: Me saatiin tänään lähete hoitoihin! :) :) :) Mun lääkäri sano mulla tod.näk. olleen oviksen ja tästedes voin oottaa 3kk ennen Primolutia. Ajan yliopistosairaalaan saamme n.2-3 kk päähän jo. Siellä jatketaan varmaan verikokeilla, siemennäytteellä ja Clomilla. Kuulemma painoni ei ole enää syyllinen vauvattomuuteen, kaikki kotikonstein mahdollinen on jo tehty. Ihana huojennus laihdutuspakkostressistä. Mieskin alkoi heti jotenkin aiempaa enemmän terästäytyä, olla mun tukena. Hän rupesi jo miettimään tärkeänä lomapäivien ottoa, pomolle kertomista jne. ja oli suloisella taistelumielellä, että hän nyt TIETENKIN ottaa tutkimuksia varten vaikka palkattomia vapaita... :)



Nyt kun vauva tuntuu olevan jo askeleen päässä (saatan raskautua jo kesään mennessä, toivottavasti...) tai ainakin paljon lähempänä, tulee heti noita samoja ajatuksia kun Mimskeli kuvaat. Että kohtako SE jo alkaa, ettei saisi iloita helppoudesta tai edistymisestä... Mutta toisaalta kun eihän toistenkaan teidän onnistumiset tuota kuin iloa! Miksi me sitten ollaan niin ankaria itsellemme edelleen???

Ainokille onnittelut edistysaskeleesta! Nyt todellakin se oma nyytti on piirun verran lähempänä... Ihanaa! Meillä varmaan saattaakin sitten hoitojen aloitus olla aika samoihin aikoihin, mulla kun niitä alotellaan huhti-toukokuussa.



Jennu: Mitä tarkoitat? Alamäkeä pitkälle eteenpäin?



Niin kärsimätön kun tässä kohtaa jo oonkin, oon ajatellu, että tää toisaalta on aika huoletonta aikaa... Tää elämä ennen hoitojen alotusta. Siitä hoitojen aloituksesta se jännitys vasta alkaakin. Millon tärppää? Pysyykö vauva kyydissä? Montako niitä on? Onko se terve? Meneekö synnytys hyvin? Olenko hyvä vanhempi? Siinäpä sitä mietittävää onkin... Toisaalta varmasti nyt tulee mietittyä paljon " turhaakin" , asioita, jotka tulee sitten luonnostaan.



Mua tietysti mietityttää sekin, että mun kavereista kukaan ei vielä ainakaan yritä lasta, mistä mä muodostan sen oman verkoston...? En haluais juuttua vauvan kanssa neljän seinän sisään, mutta toisaalta ymmärrän hyvin jos vauvattomat kaverit ei halu miettiä pääsenkö mä joka paikkaan vaunujen kanssa yms yms yms... Aika näyttää miten tulee käymään.



Mä oon viime aikoina ollu muutenkin kauheen kiukkunen, ärhennelly miehelle joka asiasta ja koko ajan. Epätoivon hetkinä oon sit miettiny, ollaanko me sittenkään siinä pisteessä että voidaan lasta todenteolla edes yrittää, en haluis että lapsi joutuu kasvamaan riitojen keskellä niinkun itse aikanani kasvoin. Onko vauva mulle vaan joku " projekti" , jotain mitä haluan kaikki-mulle-heti -tyyliin. Mitäs sitten kun saan sen, osaanko nauttia äitiydestä vai keksinkö tilalle uuden projektin? Ja välillä tunnen syyllisyyttä siitäkin, että välillä unohdan koko yrityksen, suunnittelen ensi kesällekin ties vaikka mitä kännäysreissuja enkä ollenkaan ota huomioon, että todellakin, ensi kesänä saatan hyvinkin olla raskaana...



Ehkä tää pelkän yövuoron tekeminen ei sittenkään sovi mulle, aamuyön tunnit on pitkiä ja tulee mietittyä kaikenlaista... Tai sit tää on sitä PMSää. Tulis nyt vaan ne menkat... :D



-S-

Noh, me nyt kuitenkin päätettiin siirtää koko hommat tuonnemmaksi. Ensinnäkin sen takia kun taloudellinen tilanne ei just nyt salli ylimääräsiä kustannuksia ja toiseksi en enää koe asiaa mitenkään hirveänä KRIISINÄ, ehkä olen vain huomaamattani tajunnut ettei aika ole paras mahdollinen. Hankala asiahan tämä on, sitä en käy kieltämään mutta itsestä tuntuu nyt hyvältä " luovuttaa" . Tuossa yks kerta luin sellaisen gradun lapsettomuudesta niin tuntu että se on täysin vieras asia minulle/meille ja ettei se meitä kosketa millään tavalla.

Yhtäkkiä vaan tajusin ettei se todellakaan riitä,että ON NAINEN!



Viime yönäkin näin unen jossa huusin koko " maailmalle" että Hei Mulla On PCO, enkä saa ehkä koskaan lapsia..Omituinen uni, mutta varmaan juons juurensa minun ja miehen eilisiltasesta keskustelusta.