**VALMIIKSI LAPSETTOMIEN TAMMIKUU**

Eipä olis kannattanu hehkuttaa täälläkään päässä! Piste ii:n päälle tuli eilen.

Kesken työpäivän tunsin ku rupes jotain valumaan housuihin ja juoksin vessaan, voitte siis arvata mitä se vuoto oli! :( Sitten vaan päivystykseen, joka oli yks haista ***** reissu. Lääkäri totes,että kaikki oli tyhjentyny itellään ku oli kuulemma niin pieni vielä ettei siihen mitään isompia operaatioita tarvittu.. Jooh, hirveestippä tuntu häntäkin kiinnostavan!!!>:( ;( . Tavallaan en ees sure tätä ku en kerenny oikeestaan menettää vielä mitään mutta ***** fiilis silti.



Joka tapauksessa päätin,että nyt tämä loppuu ja me lähdetään sinne lääkäriin, ja kunnolliselle semmoselle eikä millekkään urpolle! En rupee enää katteleen tämmöstä peliä. Mulla on näköjään tasan 3 vaihtoehtoa, joko en saa lapsia ollenkaan tai sitten se menee heti alussa kesken TAIKKA se kerkee kasvaa sen verran,että ehdin kiintyä niin se kuoleekin kohtuun. Kolmas vaihtoehto on vielä kokematta mutta kaks ensimmäistäkin on tarpeeksi pahoja kertomaan sen ettei mikään ole niin yksinkertasta!

Huh Huh..En tiedä nyt pitäskö itkee vai nauraa... :S Pikkunen shokki-ylläri selvisi siellä lekurilla.. Ensinnäkin,että se oli näinkin pikanen käynti ja toiseksi.. SIELLÄ OLIKIN YHDEN SIJASTA KAKSI!!! :OJa nyt se pahin..toinen oli menehtynyt mutta olen edelleen raskaana sillä toinen jatkoi sinnikkäästi kasvamistaan..samalla tietenkin tarkistettiin,että se kasvaa siellä missä pitääkin.. ;) Voi kamala..oon ihan shokissa täällä, ilosta ja järkytyksestä.. Eivät kuitenkaan pystyneet varmaksi sanomaan miksi tällä toisella tirriäisellä ei ollut mahdollisuutta selviytyä.. ;(



En olis ikinä uskonu,että tällästa voi tapahtua varsinkaan minulle..

Kauheeta riepottelua ollu sulla viime päivinä! Toivotaan, että jo pian rauhoittuisi ja pääsisit nauttimaan raskaudesta. Olit siis tuplaovuloinut ihan omasta takaa? Jännää :) Tuu kertoon kuulumisia!



Mimskeli ja Jennu, kiskokaa mut plussajunaan mukaan... Lauantaiaamuna pääsemme miehen kanssa testaamaan. Testasimme negan DPO11 vai 12kos se oli. Nyt mulla DPO16 eli kp32 ja tippaakaan ei ole vuotoja tullut. Ihme " kohdunkaulansupistelua" ollu jo viikon päivät muttei mitään menkkaoireita. Haluisin niin olla raskaana mutten kyllä usko kun testiviivoja ja nekin saa järkevämpi osapuoli katsoa ensin... :D



Olen myös MELKEIN opiskellut tällä viikolla.. ;) Mites Nellellä ja Evellä hurisee?

Jennumamulla aikamoista pyöritystä ollut! Onneksi olkoon kuitenkin raskaudesta, mahtava juttu, että pieni sydän siellä sykkii!!! Ja tietenkin suuret pahoittelut toisesta pienestä! Millaiset sulla on nyt fiilikset?



Ainokille tsemppiä testaukseen, milloin aiot sen tehdä? Kyllä sieltä varmasti plussa tulee, jos selkeästi ovuloit eikä menkat oo vieläkään alkanut!



Mä lopetin pillerit (tai vielä on taukoviikko, mutta en aio uusia pillereitä ottaa reissuun mukaan, muuten kuitenkin koittaisin vielä yhden kuukauden). Jännittää ja pelottaa, miten kierroille käy. Ennen siitä ei ees niin stressannut, ku ei tienny tästä sairaudesta, nyt on varmaan ihan rikki aina kun kierto lähestyy 50 päivää. Mutta toisaalta taas kiva tietää, miten tää kroppa toimii.

Kyllähän tää on yhtä rumbaa ollu nyt viime päivät tosiaan.. Täytyy vaan yrittää päästä kiinni siihen nautintoon jonka tämä toinen pikkunen voi antaa..:) Tietysti suren varmaan maailman tappiin toista pienoikaista tavalla tai toisella mutta en saa jumittua juuri nyt siihen. Pitää keskittyä nyt tähän mitä minulla/meillä enää on..:) <3 . Onhan tässä jo niin monet kerrat petytty,että nyt tämän on pakko onnistua.

Mukava kuulla Jennu että aurinko koettaa paistaa risukasaankin. Kuulostaa tosiaan kaksipiippuiselta jutulta, surrako vai iloita..



Meikäläisten huushollissa testataan huomenillalla tai lauantaina kellonaikaan X kun ilmeni työvuoro la-aamuun. Ei vuotoja tai " varmasti menkat" -oloa vieläkään. Tuun kertoon sitten!!



Rentoa vkloppua naiset! ½ vuorokauden päästähän se jo alkaa :) Tosi tervettä olla vielä koneella...

Täällä on alkanu vasta nyt ne " klassiset" eli hampaita pestessä piti ihan sylkiä se vaahto pois suusta ko tuntu että laatta lentää samantien..:o Päänsärkyä on kans ollu ja mahanippailuja ja ihmeellisesti myös alaselkä on kipeä..toivottavasti eivät enteile huonoa..:( Ja miehen mukaan tissit on kasvanu ainakin yhellä kupilla ja kiukuttelen huomattavasti enempi ku mitä ME NAISET yleensä..:DD

Onpahan ainakin konkreettista, että oot raskaana :) Ei kai se kipu mitään, jos se o selän puolella. Sä kyllä ansaitset nyt pitää tän vauvan!



Meillä testattiin nega pe-iltana. Huomenaamuna vielä varmistustesti mut hohhoijaa... Ei tää kyl jotenki kuitenkaan yllättäny. Kiva vaan että kun en oo raskaana ja ei oo menkkoja niin jotain on taas vähän enemmän vinossa. Outoo vaan et se ovisplussa oli oikeisiin aikoihin kun ois PITÄNY... Hmm.

Onpa aikaa vierähtäny siitä kun oon viimeks täällä käyny lukemassa... Ja kaikenlaista on tapahtunut! Näin yhteisesti onnea odottajille ja tarrasukkia pikkusille... Ja pahoittelut keskenmenon kokeneille.



Jos nyt kuitenkin keskityn omaan napaan ennen kun pääsen taas kärryille teidän jutuista...



Oon ollu tässä välissä reilun kuukauden sairaslomalla ja voi että on ollu ihanaa saada kaikessa rauhassa vaan olla! Syy siihen että olin loppusyksystä niin pois tolaltani oli se, että mun siskolla epäiltiin rintasyöpää... Ei siis mun kilpirauhasen liikatoiminta niinkun jotkut luuli. Kuusi viikkoa me jouduttiin odottamaan siskon koepalavastauksia ja just kun saatiin huokasta helpotuksesta, mun anopilla todettiin syöpä. Siinä sit olikin kestämistä, tuli sairasloma tosi tarpeeseen.



Kilpirauhanen on nyt hoidettu kuntoon, arvot alkaa olla jo ihan kohdallaan. Joudun syömään puolitoista vuotta lääkkeitä, mutta pienempi paha se on, sain valita otanko lääkkeet, radiojodin vai leikkauksen. Leikkaus on aina leikkaus, radiojodon takia olisin joutunu ehkäsemään puoli vuotta... Ja nyt siis jos tuun raskaaksi lääkityksen aikaan, joudun käymään tiuhemmin tutkimuksissa. Tosin lääkäri vähän väläytteli sellastakin vaihtoehtoa, että lopetetaan lääkitys kokonaan jos tuun raskaaksi, ainakin testimielessä. Ja sehän sopii mulle.



Joulukuussa kävin hakemassa naikkarilta lähetteen sisätautipuolelle kilpirauhaslääkärille ja käytin tietysti tilanteen hyödyksi ja kyselin gyneltä, miten meidän yritys tässä nyt etenee... niin terolut kun metformiinikin lopetettiin, mutta lupasivat että jos puolessa vuodessa raskaus ei ole alkanu, alotetaan hoidot. Ensin halusivat nähdä, miten kilpirauhasen hoitaminen vaikuttaa mut kiertoon yms yms... Mutta huhti-toukokuussa pääsen sitten vielä viimesiin tutkimuksiin, tekevät kierron kartotuksen ja toivottavasti aukiolotutkimuksen ja sitten saan kai alökuun clomit. Kilpirauhanen on nyt vaikuttanu asiaan niin että mun edellinen kierto oli vaan 41 päivää! :D Ja aivan järkyttävät alaselkä, -vatsa ja tissikivut alko pari viikkoa ennen sitä. Tosiaan ehdin jo luulla olevani raskaana... Nyt me eletään ihan hissuksiin, molemmat tehdään niin paljon yövuoroja että ei seksielämä juuri pääse kukoistamaan, mutta mulla ainakin ajatukset on suunnattu jo huhtikuuhun...Ollaan naureskeltukin sitä, että pitäiskö meidän sitten huhtikuussa muka jaksaa pupuillakin...! ;) Jos kierto näyttää taas venyvän sinne tavanomaiseen 90 päivään, käynnistän teroilla vuodon sopivasti huhtikuun alkuun... Yhtään ylimäärästä en malta odottaa. :D



Että semmoset kuukaudet... Kaiken hässäkän keskellä en oo jaksanu täällä pyöriä, mutta nyt aion tehdä paluun! Eli tulkaahan kertomaan kuulumisia.



-S-

Jennumamu: Ihanaa, että sulla on raskausoireita :). Tai ehkä vaan kuvittelen, että se on mahtavaa konkreettisesti kokea olevansa raskaana, vaikka olo onkin hirvee, kaiken tuon epävarmuuden, pelon ja surun jälkeen.



Ainokille hali negasta! Joko sulla on menkat alkanut?



Sonnailla raskaat ajat ollut, onneksi siskon kohdalla huoli oli aiheeton. Miten anoppi, onko tilanne vakava? Kovasti jaksuja teille!



Täällä ei juuri uutta, kiukku ei oo vielä mihinkään lähtenyt pillereiden lopetuksen jälkeen, mutta vastahan ne lopetinkin. Seuraan näitä kiertoja vielä muutaman kuukauden ja ehkä sitten kesällä yksityiselle gynelle. Toisaalta mitäpä se vois mulle antaa, ku ei vielä lasta olla edes yrittämässä.

Heipäti hei! Pikkusenko on ollu " mahtavaa" olla töissä tämän olotuksen kanssa.. o_O Yks työkaveri jo tänään arvas,että oon raskaana ku tunsi käyttäytymisestä ja ku kerroin sille olostanikin.. Vaikka oon yrittäny pitää matalaa profiilia ainakin sen kriittisimmän ajan yli niin eiköhän jo kaikki hoksaa.. <_< Mööh..



Suuren suuret tsemppipeukut nostamme tirriäisen kanssa pystyyn myös teille muille " db" ja lähetämmä samalla lämpöisiä haleja ja jaksamisia tilanteisiinne! <3

Tänään siis oli tavallaan ihka ensimmäinen ultra ja siellähän tuo näky köllivän missä pitääkin!=)





PS. Myöhäset ystävänpäivä onnittelut! <3



Terkuin: Tirppis ja Tirriäinen <3

Lyhyt se on ihmisen onni..ainakin minun/meidän! ;( Ei jaksanut loppuun asti jostain syystä tämäkään pikkuinen, eilen illalla rupesin vuotamaan ja eikun TAAS päivystykseen (onneksi kiireellisenä). Juuri kotiuduin ku halusivat yön yli pitää siellä.



Taas niin masentava ja tyhjä olo,että ei paremmasta väliä.. :( Jotenkin kai aavistelinkin,että eipä se tämäkään kauaa jaksa kun toinen heitti kasvamasta myös!! En tiedä miten päin sitä olis ku kaikkialla ahdistaa ja itkettää.. ;( Kyllä sitä sitten voikin sattua näin paljon yhdelle ihmiselle. Näköjään olen joku poikkeusyksilö tässäkin lajissa 1. joko en saa lapsia ollenkaan 2. saan, mutta alkaneet raskaudet menee kesken jo heti alkuunsa tai 3. vauva kerkeää kasvaa, mutta kuolee kohtuun. En koskaan kerkeä loppuun asti, en varmaan ikinä saa sitä vauvaa syliini. Tämän hetken saldo on 3 enkelilasta! Aina vaan pyörii mielessä kysymys MIKSI!?





Täytyy varmaan miettiä jo ihan tosissaan mille tässä aletaan kun ei tästä nyt näytä tulevan lasta eikä p***** !!! Eiköhän olla kärsitty jo ihan tarpeeksi ko. asiasta että siihen on viimestään nyt pakko tarttua! >:(

Jennu, osanottoni. Tuntui aivan hirveältä lukea viestisi. Ei voi ymmärtää, miksi noin paljon sälytetään yhdelle perheelle noin lyhyessä ajassa vielä. Tuskin lohduttaa nyt, mutta luulisi, että toivuttuanne ja jaksaessanne raskaus on vielä mahdollista. Ei perättäisiä keskenmenoja useinkaan pitäisi sattua... Jaksamisia teille!

Ei tästä nyt tuu yhtään mittään..Vuodan, vuodan ja vuodan aina vaan!! >:/ Loppu näyttää olevan jossain hyvinkin kaukana! Miksi pitikään syntyä naiseksi! Anteeksi tämä äkeisyys mutta uskotte varmaan kuinka paljon tämä pistää veetuttaan!!



Mieskin vaan koko ajan " no kyllä se tästä" ARVATKAA JAKSAAKO TUOTAKAAN PÄIVITTÄIN KUUNNELLA??!! <_< Ku se ei tunnu käsittävän,että minä se tässä suurimman työn teen ja isoimman taakan kannan! Vaikka sanookin ymmärtävänsä mutta ei se aina siltä tunnu eikä varsinkaan näytä! Että sapettaa!! Mitä ne nekään ymmärtää tunteiden päälle. Tämmösissä tilanteissa sen viimestään huomaa! hoetaan vaan sitä ymmärrystä mutta sittei kuitenkaan olla perillä toisen mielenliikkeistä, kummaa hommaa! Aina pitäs olla selittämässä MIKSI on pahalla päällä. Kun tämä lapsettomuuskin saattaa laukasta sen pahan päivän ihan millon tahansa ja sillon minä viimesenä jaksan selitellä MIKÄ NYT ON!

Eikai tässä kohta osaa edes kuvitellakaan itselleen mitään vauvaa kun tarpeeksi kauan jo halunnu ilman tulosta!;(( Sais vaan äkkiä tietää totuuden asiasta niin helpottas paljon, olipa se sitten mikä hyvänsä! Vaan eipä se tietenkään mun kohdalla tarkota mitään muutakun lisää p***** !!! <:(

Voi, Jennu, sua... Oon tosi pahoillani. Niin kamalalta kun se kuulostaa ja tuntuu, ajan myötä se olo todella helpottaa... Mutta ennen sitä surulle on annettava oma aika ja tila. Toivottavasti miehesikin sen ymmärtää.



AINOKKI: Jostain putkahti mieleen, oletteko päättäneet hääpäivää? Itse odottelen malttamattomana kihloja ja vihkiä valmistuvaksi, kestää kauemmin kun piti...



MIMSKELI: Meneekö hyvin? :)



ON: Luulin taas olevani raskaana. Ja taas yksi nega, ei mitään tulkinnan varaa... Älkää kysykö miten moiseen tilanteeseen päädyin, mutta huomasin muutama päivä sitten, että mulla tuli toisesta rinnasta pari maitotippaa. Ihan selkeää sellasta, jopa mies tajusi, että se oli sitä itseään. Työkaveri sitten psyykkasi mut siihen , että eihän sellaista tapahdu jollei ole raskaana, mutta näköjään tapahtuu... Tosin netistä sitten lueskelin, että ovulaatiohäiriöt saattaa aiheuttaa tällaista. Onko teille kenellekään tapahtunut näin? Oli muuten aika psykedeelinen tunne huomata, että " ei helv... mun tissistä tulee maitoa!" Onneksi huhtikuuhun ei ole enää kauaa... ;)



-S-

Jennu, koeta vaan kestää niin vaikeeta kun se onkin. Tähän ei auta kun aika. Miehiin tuntuu jostain syystä kaikki kolahtavan " vähemmän" (tai ainakin vähemmän tiedostetusti ja näkyvästi, perustuu vain mun omiin käytännön huomioihin...) mikä osaa raivostuttaa. Älkää epäröikö harkita terapiaa jos molempia tai jompaakumpaa pitkään ahdistaa.



Sonnai: Häät on " sitten joskus" eli luultavasti sitten kun huomataan olevamme raskaana ja ikään kuin ei ois muuta tekemistä väännetään häät ettei tarvis sosiaalitoimistossa isyyttä tunnustaa.. :D Sormuksissa saatiin mekin ootella kuukaus luvatun 2 vkon sijaan ja monesti soitella perään. Yllättävän vähän niitä tuntuu koruliikkeessä kiinnostavan ihmisten ainutkertaiset tärkeät asiat..



Ihme juttu toi maito! Mä oon siis ilmeisesti jälleen ovuloimattomien kirjoissa mut maitoo ei oo näkyny. Sen sijaan kyl ihmeellistä nännien nipistysarkuutta joka ei TOD oo mulle normaalia..! Ja niinkuin sitä aina luulee olevansa raskaana niin passelit sitä on vaikka oireet sanois mitä... :/



ON: täällä sitä ootellaan taas primolutin loppumista ja 26.2. on lääkäri. Aion vaatia lähetteen yliopistosairaalaan.

Voi Jennu, olen nii kauhean pahoillani. Kyllähän se on epäreilua että joillekin suodaan vaan niitä enkelivauvoja. Mutta tiedätkö, vaikka se kuinka karulta kuulostaakin, niin yleensä toistuviin keskenmenoihin löytyy syy. Kolmannen keskenmenon jälkeen aletaan myöskin näitä asioita tutkimaan. Jotta nyt et luule että ihan mutuna tässä tllasta heittelen, niin siskoni kävi läpi näitä asioita. Kun hän 10 vuoden lapsettomuuden jälkeen alkoi yhtäkkiä raskautua luomusti, niin 1,5 vuoden sisällä hän sai 4 keskenmenoa.

Hänelle tehtiin jos jonkin sortin testejä ja tutkimuksia, ja lopulta selvisi erittäin harvinainen hyytymistekijähäiriö. Siinä vaiheessa kun äidin ja sikiön veri yhdistyi, tuli napanuoraan veritulppa. Tämä oli " yksinkertaisesti" hoidettavissa koko raskauden kestävillä verenohennus-pistoksilla. Sisko raskautui, sai hoidon, ja synnytti terveen pojan.

Tästä hepariinihoidosta tethtiin vastikään tutkimus, ja tulokset olivat hämmästyttäviä. Vaikka hyytymistekijä-häiriötä ei olisi löydettykään, niin suurin osa näistäkin naisista sai vietyä raskauden loppuun asti heparin-hoidon avulla.



Toivottavasti et ottanut tätä nyt pahalla, halusin vaan kertoa sinulle että vastoinkäymistenkin jälkeen voi käydä hyvin. Tsemppiä ja iso hali!



Sonnai taisi kysellä kuulumisia...



Täällä ollaan edelleenkin tukevasti raskaana. Ensi tiistaina olis sitten np-ultra. Sitä tässä jännitetään ihan hurjasti, toivottavasti kaikki on hyvin. Pahoinvointi on ollut taas kolmatta päivää sanoinkuvaamatonta. Senhän pitäisi näillä viikoilla jo laantua, noh, minulla käy tietenkin päinvastoin. Ensimmäiset äitiyshousut on ostettu, vielä ne tosin on liian isot päälle.

Välillä tulee huono omatunto...Sitä niin pitkään kuvitteli että meidän täytyy ihan varmasti käydä ne kaikkein rankimmat hoidot läpi ennen kuin raskaudutaan. Nyt sitten " pelkät" clomit sai tämän aikaiseksi...olenko jotenkin joukkopetturi kun näin helposti kävi? Kaikenlaisia ajatuksia sitä ihminen päässään pyöritteleekin. Eräs rakas ystäväni on kärsinyt yli 5v lapsettomuudesta, ja heille ei vieläkään näy valoa tunnelin päässä. Siitäkin tunnen huonoa omatuntoa, miksi me ennen heitä? Toisaalta, voinko kenties sittenkin olla ylpeä itsestäni? Voinko ehkä sittenkin ajatella niin että olen itse tehnyt ja uhrannut tämän asian hyväksi niin paljon että saatiin tämä palkinto?



Vaikka en sitä yleensä muistakaan, niin olenhan kumminkin muuttanut ruokavalioni, syönyt vitamiineja ja huolehtinut tarvittavista rasvahapoista, olen laihduttanut ja sitä myöten saanut pco:n parantumaan, olen hakeutunut hoitoihin ja pyrkinyt kaikin mahdollisin tavoin edesauttamaan terveyttä ja hyvinvointiani. Niin, jos oikein pinnistelen ja mietin, OLEN ITSESTÄNI YLPEÄ! Minä tein sen! Ehkä minulla on kuiteskin oikeus iloita tästä raskaudesta ja siitä ettei tarvittu kuin clomit avuksi. Teinhän pitkän taustatyön ennen sitä.



Luulisin, että tämä kaikki ajatusten myllerys, häpeä omasta " helposti" alkaneesta raskaudesta ja kaikesta juontaa juurensa lapsettomuudesta. Se tausta ei varmaankaan koskaan häviä, vaan kulkee loppuikäni jossain tuolla mukana. Se on osa minua.



Tässäpä sitä oli muutama ajatus näin raskautuneena lapsettomana. Ihanaa kevään alkua kaikille!



Mimskeli & Pätkä 12+1

Noh, parempaan päin ollaan menossa kun minulla on ollur vertaistukea ympärilläni (onneksi). Tässä olen miettiny Mille aletaan vai aletaanko millekkään? Mieheni ei tunnu ehkä käsittävän sitä Kuinka vakava tämä ongelma loppujen lopuksi on, olen näyttänyt mustaa valkosella ja kertonut tästä aiheesta niin paljon mutta silti minulle jää joka kerta sellainen olo ettei hän tajunnut..:(

Jennulle hirveästi voimia tilanteeseen! Hyvä, että oot saanut asioita purettua. Toivottavasti pääsette miehen kanssa samalle aaltopituudelle jatkon suhteen.



Sonnai: Mulla on tullut kohta 9 vuotta maitoa! Alkoi kun ekan kerran söin e-pillereitä, mutta ei oo mihinkään kadonnut, vaikka välillä oon pitkiäkin aikoja ollut ilman. Kahdesti on tarkistettu prolaktiiniarvot, mutta ne on ihan normaalit, ei gynekologikaan osannut selittää mistä johtuu. Ehkä tää on sitten joku PCO-oire.



Mä lopetin pari viikkoa sitten pillerit ja huomaan kyllä eron mielialassa. Tai sitten oon ollut iltaisin niin väsynyt, etten jaksa kiukutella. Mitään uutta ei tänne kuulu, enää 9 kk yrityksen alkuun (vähintään).