Ujon lapsen hoitoon viemisestä
Onkos teillä kokemuksia ja neuvoja tarjota?
Meillä lähenee hoidon aloittaminen ja äiti on täällä ihan huolesta sekaisin.. Tyttö täyttää kohta 2v. ja on ollut tosi vähän tekemisissä muiden lasten kans, käytännössä vaan sen verran mitä kaupassa näkee. Asutaan sen verran syrjässä ettei ikätovereita oo löytynyt eikä täällä ole mitään semmoisia kerhojakaan missä näkisi muita lapsia. Tyttömme on tosi temperamenttinen ja vauhdikas kotona, mutta vierastaa aikalailla tuntemattomia ihmisiä. Kahdestaan kun päivät ollaan niin luonnollisestikin on aika lailla äitiin takertunut.
Mitenhän tämä hoidon aloitus tulee onnistumaan? Pelottaa kamalasti miten tyttö pärjää.. Perhepäivähoitoon on tarkoitus viedä, mutta silti. Ei ole ollut oikeastaan missään ilman äitiä tai isää, nyt sitten tuntemattomaan paikkaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Huh huh, apua kaivataan!!
Kommentit (4)
joka aloitti perhepäivähoitajalla 1 v 11 kk ikäisenä. Minäkin olin etukäteen huolesta aivan sekaisin. Poikani oli kyllä ollut paljon toisten lasten kanssa tekemisissa ennen hoidonaloitusta, mutta oli hyvin hitaastilämpenevä ja arasteli kovasti toisia lapsia. Hän ei myöskään ollut juuri koskaan erossa minusta tai isästään, vain mummilassa silloin tällöin muutamia tunteja.
Meillä hoidonaloitus sujui kuitenkin tosi hyvin!! Ensimmäisinä päivinä poika jäi perääni itkemään ja oli hoitopaikassaan kuulemma aikalailla pihalla. Ulkonaollessaan hän vain nökötti hoitajan vieressä, eikä hakeutunut leikkien pariin. Pikkuhiljaa poika kuitenkin oppi hoitorutiinit ja luottamus sekä hoitajaan että toisiin lapsiin kasvoi. Hän ei edelleenkään ole kovinkaan innostunut toisista lapsista (ikää on nyt 2 v 10 kk), mutta on kuitenkin puistossa ja kerhoissa todella reipas. Pojasta näkee, että hän nauttii hoitopaikastaan ja joka päivä menee sinne mielellään.
Suosittelen, että aloitat hoidon pehmeästi, mutta päättäväisesti. Tällä tarkoitan sitä, että ensimmäisinä päivinä voisit olla tyttösi mukana hoitopaikassa ja pikku hiljaa kasvattaa erossaoloaikaa. Mutta vaikka aluksi näyttäisi siltä, että lapsesi kovasti ikävöi, yritä pysyä päättäväisenä. Älä näytä suruasi tai pahaa mieltäsi lapselle vaan rohkaise häntä. Uskon, että viikossa parissa tyttösi löytää hoidossa oman paikkansa.
Meidän tyttö alkoi vierastamaan jo parin kuukauden iässä ja vieläkään ei mene vieraiden syliin (nyt 1v10kk). Meidän sukulaiset asuu kaukana, joten on ollut aina vain meidän kanssamme. Minä olin lähdössä töihin kun tyttö oli 1v2kk. Pelkäsimme, kuten tekin, todella paljon tytön hoitoon viemistä, hän kun vierasti sekä vieraita ihmisiä että paikkoja.
Kävin tytön kanssa tarhassa tutustumassa 3 päivää, hetkeksi kun jätin (kolmantena päivänä) yksin, itki ihan hirveästi, mutta rauhoittui onneksi vähän ajan päästä. Ajattelin, että hän ei ikinä sopeudu sinne. Sitten hän sai tutustumislahjaksi korvatulehduksen ja tutustumiset jäi. Minä aloitin työt ja minun äitini tuli tytön kanssa tutustumaan tarhaan seuraavalla viikolla parina päivänä. Olivat siellä ensin tunnin-pari, kunnes äitini jätti tytön vilkuttaen hoitoon toisena päivänä muutamaksi tunniksi. Nukkui siellä heti hyvin ja muutenkin viihtyi. Sitten isi alkoi viemään tyttöä tarhaan. Ensimmäisen viikon itki isin perään mutta sitten jäi hyvin. Ja edelleenkin viihtyy siellä todella hienosti.
Yllätti siis totaalisesti koko perheensä sekä sukunsa että hoitotätinsä :) Luin ennen tytön tarhaanvientiä täältä palstalta samantyyppisen tarinan ja ajattelin ettei tuo ikinä ole mahdollista meidän tytölle. Mutta näin vain olikin! Kaikki on mennyt siis todella hienosti. Tyttö oli (ja on edelleen) hyväntuulinen kun tulee tarhasta kotiin kun on saanut siellä päivän leikkiä kavereiden kanssa.
Tyttö vaihtoi tarhaa elokuussa kun kaksi lempitätiä vaihtoivat meitä lähempään tarhaan, siirto sinne sujui ilman ongelmia myöskin. Nukkui ja söi ja oli ihan yhtä hienosti kuin vanhoissakin tiloissa.
Toivotaan, että teillä menee yhtä kivuttomasti. Luin erään kirjan (taisi olla Keltinkangas-Järvinen tms se kirjoittaja, kirjan nimi on Temperamentti). Suosittelen. Siellä kerrottiin juuri siitä, miten arat lapset sopeutuvat loppujen lopuksi paremmin tarhaan kuin sosiaaliset, koska heillä ei ole sosiaalisia paineita siellä (kuka on eniten esillä, kuka saa eniten huomiota jne), vaan heidän stressihormonitasonsa on tasaisempi kuin sosiaalisemmilla lapsilla. En nyt tarkkaan muista miten asia siellä ilmaistiin, mutta hyvä mieli siitä tuli aran lapsen äidille. Kirjassa myös painotettiin kovasti sitä, että lapsen arkuus ei missään vaiheessa ole vanhempien vika! Tämä oli meille tärkeää kuulla, koska oma anoppinikin sanoi lapsemme ollessa n. ½ vuotias ja vierasti heitä kun harvoin näki, että " kummoiseksi ne on sut oikein opettanut, vierastat sukulaisiasi" . Tämä lause ei koskaan pyyhkiydy pois. Mutta onneksi sain varmistusta tuolta kirjasta, että se ei todellakaan ole meidän vikamme, vaan lapsellamme vain on sellainen temperamentti.
tulipa pitkä sepustus. Mitä parhainta jatkoa teidän perheelle! Tulehan kertomaan miten lapsenne sopeutui tarhaan!
helpotti jo hieman mieltä kun lueskeli että on niitä muitakin ujoja hoidon aloittajia!! jos löytyy lisää kokemuksia niin lueskelen mielelläni, on tämä niin hermostuttavaa aikaa kun hoidon aloitus lähenee...
Eli kannattaa mennä lapsen kanssa jo mahdollisimman ajoissa tutustumaan hoitajaan ja kavereihin. Oman poikani kanssa kävimme samassa puistossa missä pph:kin jo monta viikkoa ennen hoidon alkua. Sitten pari viikkoa ennen hoidon varsinaista alkua aloimme käydä pph:n luona, aluksi tunnin ulkona leikkimässä, sitten sisällä tutustumassa jne.
Kävimme muistaakseni 6-7 kertaa pph:n luona näin. Kaikki pph:t ei ehkä tykkää noin monesta käynnistä, mutta meidän unelmahoitajaksi osoittautunut hoitajamme sanoi, että " tulette niin paljon kuin lapsi tarvitsee tottuakseen" . Mullä vielä työnantaja jousti ja sain (palkasta pois toki) tehdä ensimmäisen viikon lyhennettynä niin että ekana varsinaisena hoitopäivänä lapsi oli hoidossa 4 h, toisena 5 jne.
Eli jos vain mahdollista, käykää yhdessä ja tarpeeksi tutustumassa niin että sekä leikkikaverit että hoitaja on aika tuttu jo varsinaisen hoidon alkaessa!
PS. Meillä ei kyllä alkanut ihan noin unelmanomaisesti kuin mitä tuosta voisi kuvitella eli lapsi oli ensin toisella hoitajalla eikä tuntunut sopeutuvan sinne lainkaan. Sattuman kiemuroiden kautta onneksi eteen tuli hoitopaikan vaihto heti alkumetreillä ja tämän toisen kanssa homma toimi kuten edellä kuvasin ja toimii onneksi yhä!