GALLUP: MIKÄ RATKAISEE TEILLÄ LAPSILUVUN? Raha? Ekologiset syyt? Muut syyt? Jos, niin mitä ne muut syyt ovat?

Jos sektio ei olisi esteenä, todennäköisesti olisi pari lasta lisää. Sitten olisi tullut jo ikä vastaan (tämä näkemys vain omalta kohdaltani), halusin tehdä lapset alta 30 v.

Lapset 5 ja 2 vuotta. Isä 49v,joten eipä taida olla järkeä tehä kolmatta lykkimään isän rollaattoria..niin sanoakseni..

Mutta en minä siitä asiasta ketään syyttele. Nämä kaksi lasta olemme halunneet ja heidän elättämiseen rahamme riittävät. Ehkäpä sitten joskus lisää lapsia, jos rahatilanne toinen.

Tällä hetkellä on kaksi lasta ja nyt tuntuu, etten mitenkään jaksaisi enempää.. Mut saa nähdä, kun nämä vähän kasvaa niin jospa sitten taas jaksais;) Kova vauvakuume on ja sydän haluaa, mutta järki tietää jaksamisen olevan jo äärimmillään. Vaikka kuinka haluaisin, niin tiedän etten tällä hetkellä mitenkään jaksaisi.

Lapsiperheitä ei tämän maan verotus helli ja jos haluaa oikeasti lastensa kanssa aikaakin viettää, niin ei tämä systeemi kannusta lastentekoon saatika lasten kotihoitoon.

On se elämäntapavalintakin. Emme halua isoa, bensasyöppö-autoa tai valtavia lämmityskuluja nielevää ok-taloa... Kyse ei ole rahasta vaan ihan ekologisuudesta. Meistä kaksi lasta on ihan maksimi, yli sen niitä ei ole tälle ylikansoittuneelle pallolle järkeä tehdä.

ja se, että kaikille lapsille jää riittävästi aikaa ja huomiota. Meillä kolme lasta ja siihen lapsiluku mitä todennäköisimmin jää. Nämä lapset pitää kasvattaa aikuiseksi asti, siinä riittää puuhaa :).

varmaankin oma jaksaminen ja ekologiset syyt. Siinä mielessä hiukan raha, että mietimme uuden talon rakentamista ja 1-2 makuuhuonetta lisää maksaisi rahaa :-)

Eli luomusti ei tule, eikä hermoparat ja pääkoppa jaksa enää lapsettomuushoitorumbaa. Muita tekijöitä ei siis ole edes tarvinut miettiä.

ja kaksi enemmän tai vähemmän pieleen mennyttä synnytystä taustalla, en halua enää kokea sellaista.

Saan päättää tuleeko kolmatta vai ei.

Kyllä meillä ainakin lapsilukua rajoittava tekijä on nimenomaan raha. Haluamme turvata lapsillemme katon pään päälle ja ruokaa ainakin niin paljon, että jaksaa kasvaa.

Kyllä meille vielä kolmas tulisi, jos olisi varaa isompaa asuntoon, autoon ja kolmannen lapsen muihin kuluihin. Jaksamisen kannalta en usko että kolmas mitään isompaa muutosta saisi aikaan. Kolmelle lapselle uskon myös riittävän aikaa ja enrgiaa, etenkin jos siis olisi varaa pitkään hoitovapaaseen ja vaikkapa palkattuun lastenhoitoapuu, että pääsisi vaikka joskus miehen kanssa jonnekin kaksin.



Mutta meillä siis 2 lasta, koska enempään ei taloudelliset rahkeet riitä, eikä haluta kuitenkaan tinkiä tän hetkisestä elintasosta.

En jaksaisi enää olla raskaana, synnyttää ja valvoa öitäni. Myös raha ratkaisee, en tiedä miten selviäisimme lainojen kanssa jos vielä jäisin äitiyslomalle ja hoitovapaalle. Eikä se raskautuminenkaan muuten ollut helppoa. Monen asian summa siis, suurimpana ehkä tuo oma jaksaminen. Hyvä jos nämä kolme saadaan ihmisiksi kasvatettua.

Odotan kolmatta rv 38+3, ja olen todennut että mun kroppa ei kestä enää enempää raskauksia... selkä hajalla, lantio notkuu liitoksissaan, supistelua viikosta 22 alkaen, verenpaineet katossa, raskausdiabetes... olisin kovasti halunnut alunperin ainakin 5 lasta, mutta olen joutunut toteamaan oman rajallisuuteni tässä asiassa. Enää ei uskalla riskeerata senkään puolesta että kun kaksi tervettä lasta on saanut ja tämän kolmannenkin saan täysiaikaisena (mikä ei ollut ollenkaan varmaa). Joten jos meille vielä lapsia tulee lisää, niin ne adoptoidaan!

Jos mä voisin jäädä kotiin seuraavaksi vuosiksi ja meillä olisi varaa silti pitää (ja ostaa) tilava asunto, tarvittavat autot jne. meille tulisi vaikka kuinka monta lasta. Ja jos rahaa olisi, pystyisin myös palkkaamaan apua näiden lasten hoitoon ja lisäksi esim. siivoukseen.

Rahalla pääsee tässä yhteiskunnassa.

Mutta kun on " normaali" ihminen, riippuvainen kuukausipalkasta, niin kaksi lasta riittää meille.

MUTTA... Olen kieltämättä alkanut ottaa vakavasti siihen liittyvät ekologisetkin seikat. Luulen, että talous meillä vielä kestäisi kolmannenkin, mutta jostain syystä olen nyt alkanut pohtia, että onko tällaiseen maailmaan todellakaan järkeä tuoda lisää lapsia. Kun ei kukaan pysty sanomaan, montako sukupolvea planeetta vielä kestää ja minkälaiset loppujen lopuksi esim. ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan. En nyt pelkää, että maailma esim. lastenlapsieni syntymään mennessä olisi maailmanlopun partaalla, mutta kyllä voi olla, että olot eivät enää silloin kovin häävit täälläkään ole, esim. tulee varmasti todella suuria nälänhätiä, taistelua vedestä, kansainvaelluksia, sotia yms. jos tutkijoiden ennustukset pitävät paikkansa.

Tahtoisimme kolme lasta (en tiedä miksi...), mutta tämä ihana esikoinenkin odotutti itseään kovasti... Eli itse haluamme kolme, mutta jokin muu (olkoon sitten mikä tahansa meitä suurempi voima) päättää, onko se mahdollista...

Eli vastaan kysymykseen, että oma jaksaminen. En oikeasti kykenisi huolehtimaan kolmannesta lapsesta.

hoitoapuun, siivoojaan, isompaan autoon, asuntoon, vaatteisiin, varusteisiin, harrastusvälineisiin, lomiin, mopoihin, opiskeluun, autoihin, ensiasunnon hankintaan ja lapsenlapsien elämää tukemaan jne.