GALLUP: MIKÄ RATKAISEE TEILLÄ LAPSILUVUN? Raha? Ekologiset syyt? Muut syyt? Jos, niin mitä ne muut syyt ovat?

Odotan jo salaa vähän sitä elämää kun lapset isoja ja omatoimisia(ja sitä kun ne muuttaa:))))En jaksa olla kokoikääni pientenlasten äiti) Nyt ei anna budjetti periksi isompaan autoon ja tohon meidän opeliin mahtuu sullottuna 3lasta takapenkille.

Syy: oma ikä (32v.), työura (ei kestä olla poissa kuin max. 1 v kerrallaan), asunto (nyt 3 mh ja tässä kapungissa haluamme asua nimenomaan tässä asunnossa) ja mukavuudenhalu. Hyvä näin, en halua enempää.

että toista ei ole tullut. Yksi lapsi siis on, toista ei oel saatu.

raha. tällä hetkellä.

Ehkäisyn pettäminen = kaksoset.

Niin ja hoidoissakin siis käydään. Pidemmälle ei uskalla ajatella kuin yksi vauvahaave kerrallaan, sen verran kivistä tää lapsettomuudesta kärsivän elämä on.

Jos olisi iso talo ja rutkasti rahaa, niin haluaisin vaikka 10 lasta.

Nyt lapsia on neljä ja yksi vielä saisi tulla.

Enkä oikeasti usko, että Suomen maassa on kovinkaan montaa prosenttia lapsiperheitä, joilla raha ratkaisisi. Siis ihan oikeasti. Toki rahaa voivat monetkin käyttää osasyynä.



Meillä " perinteinen" kaksi lasta tuntuu juuri oikealta ja sopivalta meille. Vaikea tuota on edes selittää tasan tarkasti. Itsestäni tuntuu, että kahdelle lapselle ehdin antamaan riittävästi niin paljon kuin haluan ja voin keskittyä heihin tarpeeksi. Lasten huonouniset ja kohtalaisen rankat ensimmäiset vuodet osaltaan vaikuttavat alitajuisesti myös. Perheemme kokonaisuuden ja elämisen kannalta kaksi on meille juuri sopiva.

ja toivon että kummatkin menis vielä hyvin :/

Lapsia on kaksi ja kolmatta puntaroidaan juuri. Siinä mietinnässä oma jaksaminen, huomion riittäminen lapsille ja vähän oma ura.

Ensin mietittiin pitkään sitä haluammeko ollenkaan lapsia, mutta päätimme, että haluamme ainakin sen yhden. Se saatiin. Toinen tuli sitten " valmiina lahjalapsena" , eli sattumien summa johhti siihen, että alakoululainen lähipiirin lapsi muutti meille. Sitten minä sairastuin vauvakuumeeseen ja pitkään pähkäiltyämme jaksamistamme, työuria ja sitä haluammeko aloittaa vauva-arjen alusta päätimme haluta vielä kolmannen lapsen. Silloin puuttui taas sattuma peliin ja vauvoja tulikin kaksin kappalein.



Eli ehkä meillä se suurin tekijä oli sittenkin se sattuma. Takuulla ei tarkoitus ollut alkaa tila-autoperheeksi, vaan etukäteen mietimme vaihtoehtoja ei lapsia tai yksi tai kaksi lasta. Nyt on kyllä sitten lapsiluku koossa. Minä en ainakaan synnytä yhtä ainutta lasta enää.

Meille syntyi viides lapsi ja aikaa, voimia, rakkautta ym. riittäisi useammallekin, mutta jouduttaisiin rakentamaan isompi talo (eikä jaksettais enää rakennusaikaa) ja lasten kasvaessa menotkin kasvaa (harrastukset, tukeminen oman elämän alkuun). Siksi lapsimäärä jää tähän.

Hoitomoka. En todennäk. enää saa sikiötä pysymään sisälläni elossa vaadittua reilua 20rkv tä

Vierailija:

Enkä oikeasti usko, että Suomen maassa on kovinkaan montaa prosenttia lapsiperheitä, joilla raha ratkaisisi. Siis ihan oikeasti. Toki rahaa voivat monetkin käyttää osasyynä.

Meillä " perinteinen" kaksi lasta tuntuu juuri oikealta ja sopivalta meille. Vaikea tuota on edes selittää tasan tarkasti. Itsestäni tuntuu, että kahdelle lapselle ehdin antamaan riittävästi niin paljon kuin haluan ja voin keskittyä heihin tarpeeksi. Lasten huonouniset ja kohtalaisen rankat ensimmäiset vuodet osaltaan vaikuttavat alitajuisesti myös. Perheemme kokonaisuuden ja elämisen kannalta kaksi on meille juuri sopiva.

että haluaa antaa aikaa jokaiselle lapselle.



En myöskään halua koskaan enää elää sitä vauvavuotta *puistatus*



Meillä kolme ihanaa lasta.

En halua hankkia 5 lasta kun en kerran pysty heille suomaan sitten harrastuksia, vaatteita (uusia) tai elokuvissa käyntejä.



Jos rahaa olisi niin ettei tarvitsisi mitään miettiä (esim. millainen auto ja kuinka monta huonetta talossa on) voisi 3-4 olla realistinen määrä.



Nyt jää ehdottomasti kahteen jottei heidän tarvitse kokea meidän vanhempien kokemaa köyhää lapsuutta.

Toista lasta suunniteltiin, tulikin kaksoset. Jaksaminen oli välillä vähissä, kun esikoinen 2 v ja kaksoset vauvoja. Nyt ollaan onnellisia, että hengissä on selvitty ja lapset kasvaa.

Meillä on yksi lapsi, toinen syntyy pian ja yhdessä olemme päättäneet että enempää emme halua. Olemme mieheni kanssa molemmat max keskipalkkaisissa töissä vaikka koulutettuja olemmekin ja täällä Helsingissä jo asuminen maksaa niin paljon että lisämakkareihin ei meillä ole varaa. Me haluamme kuienkin asua riittävän väljästi ja tietyin kriteerein muutenkin. Kolmas lapsi vaatisi myös isomman auton, autoilemme paljon ja pitkiä matkoja sukulaisiin, mökille ym. Haluamme matkustella joten siihenkin pitää jäädä rahaa, ja monen lapsen kanssa matkustelua eivät varmaan hermotkaan kestäisi. Emme ole enää niin nuoria että ehtisimme kovin montaa lasta tekemäänkään ja toisaalta tähän ikään on ehtinyt tottua tiettyyn elintasoon ja elämäntyyliin joita ei osaa/halua enää niin paljon muuttaa, mitä useampi lapsi vaatisi.

Syy on oma jaksaminen ja matemaattinen ymmärrykseni.



Oman jaksamisen pohjalla on hyvät yöunet. Vaikka kuopukseni on jo 5 v, eivät ne ole vieläkään taattu. Saatika, että pitäisi alkaa ihan alusta.



Oma jaksaminen edellyttää omaa aikaa. Mitä enemmän lapsia, sitä vähemmän omaa aikaa.



Matemaattisella ymmärryksellä viittaan siihen, että elämässä on rajallinen aikamäärä. Jos minulla on x tuntia annettava lapsille, niin kaksi lasta joutuu jakamaan tuon x tuntia. Jos minulla on kolme lasta, tai useampi lapsi, niin se aika per lapsi on joka kerta vähemmän ja vähemmän. Minusta tämä on väärin - lasta kohtaan.

Huonouniselle kaksi huonounista lasta on ihan riittävästi.