Hemmetin PULLAMÖSSÖMAMMAT! Lopettakaa se kitinä rahapulasta ja tehkää asialle jotakin itse!

Taas osa väestä lukee kuin piru raamattua tätä ketjua. Mun mielestä ap:n tärkein viesti on se, että jos on rahasta tiukkaa, niin ensimmäinen ajatus pitäisi olla, että voinko omilla teoillani kohentaa asemaani. Onko mahdollista, että tienaisin lisää rahaa tai onko mahdollista, että puolisoni tienaisi lisää rahaa.



Kun lukee näitä " ei rahaa - ei joululahjoja" , " mistä lapsille ruokaa" , " kuinka maksetaan lainat" , " laskut ulosotossa" tms. -ketjuja, niin kyllä tulee mieleen, että ihan rehellisellä työnteolla on ennenkin parannettu asemaa. Millainen asenne voi olla ihmisellä, joka ylenkatsoo mitä tahansa laillista työtä vaikka itse on rahapulassa?



Toki yhteiskunnan kuuluukin pitää huolta sairaista ja muista vähäosaisista. Sitä ei kai kukaan kieltänytkään. Mutta jos terveen 25-vuotiaan aikuisen ensimmäinen ajatus on sosiaalituki tai pikalaina, niin kyllä on asiat monella tapaa pielessä alkaen asenteesta.



Enkä usko hetkeäkään siihen, että ei töitä ole. Nythän niitä vasta on, toista oli joskus vuonna 1993.

Suurten ikäluokkien varallisuus siirtyy heidän jälkeläisille, aika monet saavat nytkin jo tulonsiirtoa ja subventointia. Ikävä kyllä ihmiset ovat tässä eriarvoisessa asemassa, kaikilla ei ole varakkaita vanhempia. Heidän on vaikea esim. hankkia itselleen riittävän kokoista omistusasuntoa pääkaupunkiseudulta, tai ainakin se käy kalliiksi.

Muakin kiinnostaisi...

Tosin taloudellista asemaa on paljon helpompi kohentaa esim. pääkaupunkiseudulla tai kasvukeskuksissa, missä töitä on saatavilla. PAljon vaikeampi tilanne on paikkakunnilla, missä töitä ei ole tarjolla samassa mittakaavassa ja vaikka olisikin, pitkät etäisyydet vievät työnteon taloudellisen hyödyn töiltä, jotka eivät ole kovin hyvin palkattuja. Siellä omaan taloudelliseen tilanteeseen vaikuttaminen on jo paljon hankalampaa.

että esim. Pohjois-Pohjanmaalla on tällä hetkellä avoinna n. 500 paikkaa (mol:n sivut, sisältää myös osa-aikaiset ja parin vkon työsuhteet) ja työttömiä väestöstä on noin 10% eli jos väestöä alueella on 200 000 niin 20 000 työtöntä? Nuo luvut on vaan esimerkkejä, mutta tuo työttömyysprosentti kai aika lähellä todellisuutta... Eikä tuohon ees välttämättä sisälly ne, jotka eivät löydä työtä ja ovat siksi " pakolla" koulussa/kursseilla/kotona eivätkä näy työttömyysluvuissa. Lähdetäänkö me kaikki joukolla Hgin työvoimapulaa helpottamaan?

Ja ennen kuin alatte huutamaan että eihän siellä mol:n sivuilla näy kaikki työt niin eikös ne nyt nimen omaa kannattaisi olla auki ilmoitettuna jossain jos kerran töitä on niin älyttömästi tarjolla?

Vierailija:

Enkä usko hetkeäkään siihen, että ei töitä ole. Nythän niitä vasta on, toista oli joskus vuonna 1993.

samaa mieltä mutta en täysin kuitenkaan ymmärrä pointtia. Itse olen tottunut pärjäämään itse ja myös elänyt opiskeluaikana kädestä suuhun vailla vanhempien apua (vaikka vanhempani ovat varakkaita...), valmistuntu maisteriksi kolmessa vuodessa ja sen jälkeen samaa vauhtia tohtoriksi. Synnyttänyt kolme lasta ja tehnyt aina kovasti töitä ollen myös kotona lasten kanssa ensin kolme vuotta ja nyt kaksi tehden samalla sivutoimisia töitä lasten päiväuniaikaan ja iltaisin tarvittaessa. Tästä kaikesta huolimatta mun mielestäni yhteiskunta voisi tukea enemmän lasten hoitamista kotona (varhaisina vuosina), KOSKA se on aina kuitenkin halvempaa kokonaisuutena kuin julkinen päivähoito. En tarkoita mitään sellaista pullamössöilyä, jossa sitä tuettaisiin hamaan eläkeikään mutta ensimmäisten vuosien hoitoa voisi hyvin tukea hieman enemmän. Lapsi tarvitsee kuitenkin ensisijalla vanhempaansa silloin....Ja yhteiskunnan kokonaisedun kannalta se ei olisi mikään posketon satsaus. Lapsia jokainen kehittyvä ja kasvava yhteiskunta tarvitsee ja vain todella kultalusikka suussa syntynyt voi väittää, että hyvinvointoyhteiskuntaa ei tarvita. Amerikasta löytyy surulliai esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun jokaisen on pärjättävä aina omillaan. Minä en haluaisi sellaista Suomea!

Vaikka kuinka mielelläsi menisit vaikkapa siivoamaan joksikin aikaa, mieluummin hommaan otetaan joku perusduunaritaustainen.

Vaikka tuolla aiemmin jo ärsyynnyin siitä, ettei tajuta sitä, ettemme lähde samoista lähtökohdista eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Ja oikeastaan ärsyynnyn yhä.



Mutta toisaalta taas ymmärrän kyllä ap:n pointin ja 55:n vai mikä se tossa yllä oli. Tuli tässä " tauolla" eli töitä välillä tehdessä mieleeni, monet keskustelut ihmisten kanssa. On laittanut itseäkin ärsyttämään joskus, kun on kuunnellut valituksia, kuinka ei löydä mitään töitä. Ja töitä on ollut hakemassa esim. lapseton ja nuori ihminen, mutta silti ei ole kelvanneet muuta kuin oman alan työt ja nekin riittävän läheltä. Tai ei kelpaa työt, jotka on vähän ikäviä. (Eli esim. tehdastyö.) Ja näitä on ollut siis ihan kesätyönhakijoissa, kouluttamattomissa sekä yliopistosta valmistuneissa. Itse on kyllä tullut haettua kymmeniä ja taas kymmeniä paikkoja ja suostunut asumaan ties missä ja lähtemään toiselle paikkakunnalle. Ja tullut tehtyä hommia, joihin olen ylikoulutettu. Ja ollaan tyydytty asumaan moneen verrattuna vaatimattomasti, mutta toisaalta pärjäämme mielestämme ihan hyvin ja ilman toimeentulovaikeuksia.



Tiedän monta, jotka esim. ovat sitä mieltä, etteivät suostuisi asumaan kerrostalolähiössä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka väärin, etten saa jotain mitä muut niin minun on silti elettävä mahdollisimman fiksusti niillä mitä minulla on. Joten emme ole ensimmäisenä sossun luukulla, vaikka jotain menisi pieleen. Toki tiedän, etten voi ajatella ylimielisesti. Joskus voi mennä enemmän pieleen, kuin mihin kykenemme varautumaan. Ja näitä tapauksia varten pitää olla sosiaaliturva. Yritän olla tuomitsematta muita ihmisiä, sillä tiedän myös, ettei ulkopuolinen usein voi ymmärtää kokonaisuutta.



Eli totta tämäkin puoli.



t. 13 (vai mikä mä olin, jolla oli päälle 20 sairauksia)

Vierailija:

Taas osa väestä lukee kuin piru raamattua tätä ketjua. Mun mielestä ap:n tärkein viesti on se, että jos on rahasta tiukkaa, niin ensimmäinen ajatus pitäisi olla, että voinko omilla teoillani kohentaa asemaani. Onko mahdollista, että tienaisin lisää rahaa tai onko mahdollista, että puolisoni tienaisi lisää rahaa.

Kun lukee näitä " ei rahaa - ei joululahjoja" , " mistä lapsille ruokaa" , " kuinka maksetaan lainat" , " laskut ulosotossa" tms. -ketjuja, niin kyllä tulee mieleen, että ihan rehellisellä työnteolla on ennenkin parannettu asemaa. Millainen asenne voi olla ihmisellä, joka ylenkatsoo mitä tahansa laillista työtä vaikka itse on rahapulassa?

Toki yhteiskunnan kuuluukin pitää huolta sairaista ja muista vähäosaisista. Sitä ei kai kukaan kieltänytkään. Mutta jos terveen 25-vuotiaan aikuisen ensimmäinen ajatus on sosiaalituki tai pikalaina, niin kyllä on asiat monella tapaa pielessä alkaen asenteesta.

Enkä usko hetkeäkään siihen, että ei töitä ole. Nythän niitä vasta on, toista oli joskus vuonna 1993.

Vierailija:

KOITTAKAA NYT YMMÄRTÄÄ: Vaikka kaikki suomalaiset hedelmällisessä iässä olevat alkaisivat nyt tehdä hulluna lapsia, se ei pelastaisi meita suurten ikäluokkien (eli meidän vanhempiemme ikäisten) ihmisten ikääntymisen aiheuttamilta kustannuksilta. Eläkepommi ja hurjat sairaanhoidon kustannukset on odotettavissa ennen kuin meidän sukupolven (n. 20-35 v.) lapset ovat aktiivisessa työnteko (ja veronmaksu)-iässä.

Ts. Suomeen tarvitaan välttämättä työvoimaa ja veronmaksajia ulkomailta ja pian! Sitten jos ja kun heitä tänne tarpeeksi saadaan, tasoittuu ikärakenne sitä kautta normaalimmaksi ja tänne saadaan lisää niitä veronmaksajia. MEIDÄN ikäluokkamme on paljon pienempi kuin omien vanhempiemme, itse asiassa se taitaa pian olla jopa pienempi kuin meidän jälkeen syntynyt ikäluokka, eli se mihin omat lapsemme kuuluvat.

On tämäkin asia jonkun jo korkea aika huomioida...

Vaikka tässä ketjussa taas aktiivisesti jotkut lyövät ajatuksen alas.



Suomessa on kuitenkin toimiva sosiaaliturva. Sairaanhoito ei ole ilmaista, mutta se on edullista. Tuttavani isä asuu jenkeissä, mutta tuli Suomeen hoidattamaan vakavaa sairauttaan, koska Suomessa hoito on maailman kärkitasoa ja kustannukset huomattavasti halvemmat kuin jenkeissä. Hän siis Suomen kansalainen ja muuttanut rapakon taakse vasta eläkeiässä, eli mielestäni hänellä oli oikeus tulla Suomeen hoitoon, kun koko ikänsä veroja tälle maalle maksoi.

Lisäksi... meillä on lapsilisä, hoihoidontuki, äitiyspäiväraha, vanhempainpäiväraha etc...

Valitettavasti tilanne on se, että tietynlainen käytös periytyy... Itse en milloinkaan menisi " sossun luukulle" . Olen täysin työkykyinen ihminen, eli jollei meidän perhe elä minun ja mieheni palkalla, niin sitten on jotain pielessä, eli siis vikana minussa ja miehessäni. Vanhemmillani aikoinaan sama asenne... sen sijaan... ystäväni äiti on aina osannut hakea yhteiskunnalta kaikki mahdolliset tuet... ja siis, ystävättäreni on pian 30vee, ei ammatillista koulutusta, monet opinnot aloitettu, mutta ei päätetty ja ei päivääkään töissä... reposteli vielä minulle, kuinka ei tarvitse kädestä suuhun elää. Itse opiskelin tuolloin ja kituutin opintotuella ja lainalla ja elin kädestä suuhun.

Silti olen kiitollinen siitä, että minulla (duunariperheen lapsukaisena) oli kuitenkin mahdollisuus koulutukseen (korkeakoulutus), ilman lukukausimaksuja ja yhteiskunnan tukemana. Nyt valmistuttuani on mielestäni aika antaa tälle yhteiskunnalle jotain takaisin, jotta muilla nuorilla on mahdollisuus samaan kuin minulla.

Eli... meidän perhe tekee töitä... se tarkoittaa sitä, että lapsi menee hoitoon ennenkuin on 3vee. Minä en ala vinkumaan, kuinka yhteiskunta ei tue tarpeeksi minua ja lastani, jotta saisin hänet hoidettua kotona. Minä olen kiitollinen siitä, että tämä yhteiskunta toimii niin hyvin, että pienelle lapselleni saadaan hänelle sopiva hoitopaikka (aluksi pph) ja minä voin mennä töihin.

Olemme mieheni kanssa siis keskituloisia. Eli saamme kyllä perheemme elätettyä, kun olemme molemmat töissä. Hoitovapaalle meillä ei ole mahdollista jäädä, mutta se ei ole yhteiskunnan vika missään nimessä... se on meidän valintamme. Jotta perheemme saa leivän päälle muutakin kuin voita, me käymme töissä. Se on meidän valintamme... ei ole tämän yhteiskunnan tehtävä tuoda sitä kinkkua meidän leipämme päälle.

Äitini laittoi minut hoitoon vuoden vanhana ja minusta tuli ihan tervepäinen ihminen... luotan siis siihen, että kun vien lapseni hoitoon jossain vaiheessa, niin hänestäkin tulee ihan tervepäinen ihminen. Jossain vaiheessa, kun meidän perheemme kasvaa, luonnollisesti esikoisemme tulee kotiin äidin ja vauvan kanssa, näin toimi omakin äitini... Ei esikoisen tarvitse olla hoidossa silloin, kun minä olen vauvan kanssa kotona... mutta ennen tuota perheenlisäystä, tämä äiti menee töihin, jotta sitten oma mummoni saa jatkossakin eläkkeensä ja opiskelijat opintotukensa. Suomen mielestäni hyvin rakennettu tukijärjestelmä voi toimia edelleenkin.



joku tuon Tuntemattomasta Sotilaasta tutun lausahduksen; " ei saa jäädä tuleen makaamaan" kaivoikin jo jostain... siihen voisi lisätä vielä vanhan hokeman " on lottovoitto syntyä Suomeen" .

Suurilla ikäluokilla eläke on noin 66 prosenttia palkasta, mutta 70-80-luvulla syntyneillä eläke tulee olemaan nykyisellä syntyvyydellä vain noin 30-40-prosenttia palkasta. Syynä tähän on nimenomaan se, että ihmiset elävät nykyisin pitkään ja syntyvyys on alhainen. Jos haluaisimme turvata eläkkeemme, tulisi meidän ikäluokkien saada lapsia nykyistä enemmän.

Vierailija:

Vierailija:

KOITTAKAA NYT YMMÄRTÄÄ: Vaikka kaikki suomalaiset hedelmällisessä iässä olevat alkaisivat nyt tehdä hulluna lapsia, se ei pelastaisi meita suurten ikäluokkien (eli meidän vanhempiemme ikäisten) ihmisten ikääntymisen aiheuttamilta kustannuksilta. Eläkepommi ja hurjat sairaanhoidon kustannukset on odotettavissa ennen kuin meidän sukupolven (n. 20-35 v.) lapset ovat aktiivisessa työnteko (ja veronmaksu)-iässä.

Ts. Suomeen tarvitaan välttämättä työvoimaa ja veronmaksajia ulkomailta ja pian! Sitten jos ja kun heitä tänne tarpeeksi saadaan, tasoittuu ikärakenne sitä kautta normaalimmaksi ja tänne saadaan lisää niitä veronmaksajia. MEIDÄN ikäluokkamme on paljon pienempi kuin omien vanhempiemme, itse asiassa se taitaa pian olla jopa pienempi kuin meidän jälkeen syntynyt ikäluokka, eli se mihin omat lapsemme kuuluvat.

Onko siinä joku raja minkä verran mielialalääkkeitä ihminen voi syödä ja silti on ihan terve?