Hemmetin PULLAMÖSSÖMAMMAT! Lopettakaa se kitinä rahapulasta ja tehkää asialle jotakin itse!

että jos lapsista maksettaisiin rahaa ja/tai kotona hoitamista tuettaisiin enemmän suorin ja vaikuttavin seuraus olisi näinen " jovalmiiksisosiaalipummien" räjähdysmäinen lisääntyminen. Yhteiskunnan tietty kerros alkaisi elättää itsensä lapsenteolla. Ja trust me, ne on niitä ihmisiä, joiden me ei haluta kansoittavan tätä maata.

Vierailija:

Meidän hyvinvointiyhteiskunta ei kauaa ole pystyssä, jos syntyvyyttä ei saada nousuun. Jokainen lapsi on tulevaisuuden veronmaksaja, yrittäkää nyt käsittää!

Itse en tekisi rahasta mitään, sehän on huoraamista. Tai pakko rehellisenä sanoa, että kaikelle on hintansa, sille huoraamisellekin. Mutta lasta en tekisi epäsopivaan tilanteeseen rahasta. Liian tärkeä asia.



Jos talous on niin tiukalla, että lasta ei kestä, niin kannattaisiko sitten jättää 1 vähemmälle. Epäielen kyllä vahvasti, että tällaisista perheistä, joissa molemmat vanhemmat elävät yhteiskunnan tuilla eivätkä itse ponnistele sieltä pois, ei kasva niitä kaivattuja tulevia veronmaksajia. Kotona opittu siirtyy lapsillekin, johan nytkin on jo näitä 2. polven työttömiä jne. Ja en todellakaan syyllistä OIKEASTI työttömiä ja työkyvyttömiä vaan niitä, jotka eivät edes HALUA muuta kuin olla yhteiskunnan tuilla kehdosta hautaan.

Oma isäni on ollut sairauseläkkeellä viimeiset 10 vuotta ja viime kesänä hänellä todettiin pitkälle edennyt syöpä. Pyrin auttamaan omia vanhempiani kaikin tavoin taloudellisesti, olen mm. maksanut isäni sairaalakuluja hänen ollessaan täällä Helsingissä hoidettavana.



Tiedän ettei terveydenhoito ole täysin ilmaista Suomessa ja että paljon on parantamisen varaa etenkin vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoidossa. Kritiikkini onkin kohdistettu nuorille, perusterveille perheenäideille, jotka valittelevat täällä surkeaa toimeentuloaan.



t. ap

Kaikilla meillä on kuolemansairaita sukulaisia nurkat väärällään, mutta ei se meistä terveydenhuollon asiantuntijoita tee

Onko ap:llä ja miehellään yhtä isot tulot?

matalapalkkainen virkamies. Joskus teen tiukan paikan tullen sivutyönä viikonlopputöitä ravintolassa.



Kuten sanoin, en kritisoi sairaita ja vanhuksia. Toki heidän toimeentuloaan pitää parantaa. Johan otsikkokin jo sanoo että kritisoin nimenomaan pullamössömammoja, eli niitä nuoria, perusterveitä naisia, jotka valittavat kuinka yhteiskunta ei tue heitä ja heidän perhettään riittävästi. Olen sitä mieltä, että ihmisten elintasovaatimukset ovat kohtuuttomia, näkeehän se jo siitä kun katsoo kuinka paljon uusia ostoshelvettejä kohoaa tähän maahan kuin sieniä sateella ja millaiset paineet jo lapsilla on koulussa sen suhteen, mitä kaikkea heillä on materiaalisessa mielessä oltava.



t. ap

Olemmeko me?



Meillä on neljä lasta, omakotitalo ja yksi 90-luvun auto. Lapsemme ovat 11, 7, 3 ja 5kk ikäiset.



Ammatiltani olen sh.



Itse olen vanhempainvapaalla, tuloina vanhempainpäiväraha 300¿/kk ja lapsilisät 495¿



Mieheni on rakennusmies. Tulot 1500¿ netto.



Olemme ajatelleet että olen kotona siihen asti kokonaan kunnes nuorimmainen suostuu ottamaan rinnan sijaan pulloa. Kuitenkin olen lähdössä osa-aikaisesti töihin ennen kuin kuopus täyttää vuoden.



Emme halua laittaa lapsia kunnalliseen hoitoon ainakaan ennen kuin kuopus täyttää 2 vuotta.



Aion tehdä töitä (Jos vain jostain saan) viikonloppuisin ja osittain myös viikolla, riippuu miehen työajoista.



Tällä hetkellä taloutemme on ERITTÄIN tiukka. Jokainen sentti on laskettava millin tarkkuudella. Kokoajan saa pelätä pysyykö talous edes jotenkuten kasassa. Laskut maksetaan jos pystytään, useimmiten vasta ulostoton kautta osa.



Ei olisi varmastikaan pitänyt tehdä neljättä lasta ollenkaan. Mutta en ymmärrä miten tässäkin tilanteessa käytän TEIDÄN rahojanne?

Vierailija:

Kritiikkini onkin kohdistettu nuorille, perusterveille perheenäideille, jotka valittelevat täällä surkeaa toimeentuloaan.

t. ap

Tuo tässä onkin " mukavaa" . Kun on ulkoisesti reipas, perusterveen oloinen ja nuori, niin kaikki olettavat, että myös olet perusterve. Kaikki kun ei näy helposti ulospäin, ja vaikka näkyisi eivät ulkopuoliset tajua, kuinka paljon sairaus voi rassata. Ei silloin saa hirveästi edes myötätuntoa. Ja edes lääkärin löytäminen, joka ottaa asian vakavasti on hankalaa.

Toisaalta en 20-vuotiaana todellakaan halunnut ollakaan muuta kuin perusterve, joten väkisin yritetin vaikka läpi harmaan kiven. Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut fiksumpaa olla itselleen armollisempi, jotta ei olisi väsähtänyt totaalisesti ja se taas vienyt osaa itseluottamuksesta, kun missään ei pärjännyt. Tahto pärjätä oli nimittäin kova. Lisäksi ei sitä myötätuntoa hirveästi edes voi hakea, kun ei koko elämäkseen aikonut vain sairastamaan, joten piti vaikuttaa mahdollisimman terveeltä ja jaksavalta, koska ei se työhaastattelussa olisi todellakaan ollut plussaa selitellä sairauksiaan. Eli vielä lisäksi koko ajan huoli siitä, miten sairaus ja opintojen pieleen meneminen vaikuttaa loppuelämään.

t. 13

terve eikä täydellinen vaan kärsii eräästä synnynnäisestä vammasta. MIes ei ole erityisen hyvätuloinen mutteivät sen tulot nyt huonotkaan ole. Esikoisellakin on perussairaus, joka ei onneksi kuitenkaan vaikuta arkeen kovin voimakkaasti ja lapsen " tulevaisuudennäkymät" ovat varsin hyvät -- pää on kuin partaveitsi ja persoona mitä suloisin. Olemme vaan todenneet, että liika työnteko on hulluille, ja olemme etsineet tavan pärjätä ja olla olemassa vähän vähemmällä ja omillamme lyhyemmillä työpäivillä. Av-väkihän nauraa tuloillemme, pk-seudulla kaksi akateemista tienaa yhteensä 6500 euroa kuussa -- sehän on av-mamman oma keskipalkka!! Mutta me teemme mielellämme lyhyttä työpäivää ja työtä omassa tahdissamme. Toki varsinkin minä ns. vapana agenttina valikoin tehtäviä myös niistä maksettavan korvauksen perusteella. Nimimerkillä opeta mieluummin täydennyskoulutuskeskuksissa kuin perustutkinto-opiskelijoille, korvaus on tupla!



Ja olen samaa mieltä kuin ap ainakin osittain, terve ihminen ottaa vastuun elämästään. Yhteiskunnan tuki pitäisi kohdistaa niille, jotka siihen eivät kykene. Ei siis niille jotka eivät jaksa tai viitsi...

Osa jää sosiaalitukikierteeseen, mutta yhtä hyvin he voisivat olla työssäkäyvien ihmisten lapsia joita vaan työelämä ei kiinnosta tai eivät siihen jostain syystä pysty.

Syrjäytyminen periytyy

Suomeen on siis syntymässä tai syntynyt meillä aiemmin melko tuntematon alaluokka. Nuorten mielenterveyspotilaiden kanssa työskentelevät ovat kertoneet 1990-luvun laman myötä syntyneestä uudesta ilmiöstä Helsingin joillakin alueilla. Nuorten isä ja äiti viettävät päivänsä kapakassa. Uutta on myös äidin siirtyminen kapakkaan. Tässä kulttuurissa elävien nuorten ajatusmaailmassa toimeentulo haetaan sosiaaliluukulta. Se on sosiaalinen normi 1990-luvulla syntyneessä syrjäytyneiden kulttuurissa. Työtulot ovat alaluokan kulttuurissa väliaikainen syrjähyppy. Tällainen suhde työtuloihin oli Suomessa aiemmin yksittäinen poikkeama.



Professori Lea Pulkkisen ainutlaatuinen seuruututkimus (Pekonen, Pulkkinen, 2002) osoittaa, että lapsuuden kasvuolosuhteet eli kehitystaustan suotuisuus vaikuttaa lähes määräävästi sosiaaliseen toimintakykyyn keski-iässä. Epäsuotuisasta sosiaalisesta taustasta seuraa heikko sosiaalinen toimintakyky. Kyselytutkimukset kertovat köyhyyden ja toimeentulotukiasiakkuuden periytymisestä, vaikkei periytyminen tutkimusten mukaan olekaan kovin vahvaa. 1990-luvun alun laman vaikutuksista syrjäytymisen periytymiseen ei ole vielä tutkimustuloksia. (Airio, Niemelä, 2002) Hypoteesina voidaan esittää, että mikäli lama synnytti tuntuvan syrjäytyneiden kulttuurin, joka on entistä erillisempi muusta yhteiskunnasta, seurauksena on ylisukupolvisen syrjäytymisen vahvistuminen.



Johtopäätös on joka tapauksessa hälyttävä. Jos Suomeen syntyy tuntuvankokoinen alaluokka, koemme todennäköisesti sen seurauksia kolmanteen ja neljänteen polveen.



Miten ehkäistä uuden periytyvän syrjäytyneiden alakulttuurin syntyminen? Lasten kasvuolosuhteita tuskin auttaa heidän vanhempiensa palkkojen alentaminen tai työttömyysturvan heikentäminen. Mieluummin tarvitaan universaaleja palveluja ¿ neuvolaa, ikäluokan yhteistä päivähoitoa, koulua ja harrastuksia sekä korkeatasoista ammatinvalintaa.

Toimeentulotukiasiakkaiden lasten elinpiiri kaventuu luokkatovereihin verrattuna. Sekä lapset että vanhemmat sairastavat yhä useammin myös psyykkisesti. Mielenterveysongelmien ja päihteiden yhdistelmä on erityisen ongelmallinen yhdistelmä: terapeutti saattaa erimerkiksi todeta, että lasta voidaan auttaa vasta kun perheessä oleva alkoholiongelma on ratkaistu. " Pitkääkö lapsen odottaa hoidotta siihen asti" , Metsälä kysyi.

Yli puolet huostaanotoista tapahtuu Etelä-Suomessa, mutta yhä useammin huostaanotot koskettavat myös niin sanottujen hyvien perheiden lapsia. Vanhemmat ovat työssäkäyviä, mutta heidän 13- 14 -vuotiaat lapsensa saattavat käyttää huumeita ja jo 7-vuotias hautoa itsemurhaa. Jonkin täytyy siis olla vialla.

Ihmeellistä ajattelua, jos lapsiperheiden taloudellinen tukeminen tarkoittaa automaattisesti sitä, että tulee lisää työtävieroksuvia sosiaalipummeja. Lapsiperheiden verotuksen keventämisellä voisi normaalit työssäkäyvät ihmiset halutessaan hankkia 3-4 lasta nykyisen 1-2 lapsen sijaan.

Yhä useammalla suomalaisella on nykyisin yksityinen eläkevakuutus, sijoituksia, säästöjä, perinnöksi saatua omaisuutta ym. varallisuutta, jolla omat eläkevuotensa voi turvata. Täysin riippuvaisia verorahoilla kustannettavasta eläketurvasta ovat tulevaisuudessa ainoastaan ne jo nyt yhteiskunnan tukiaisista riippuvaiset vanhemmat, jotka täällä av:llakin rutisevat. Ap:n kaltaiset yritteliäät ja itsestään vastuuta ottavat ihmiset pärjäävät kyllä muutenkin.

Osuutenne omasta eläkkeestänne on vain murto-osa. Kun olette eläkkeellä sen maksaa teidän lapsenlapsenne.

t. kansantaloustieteilijä

Vierailija:

t. kansantaloustieteilijä

KOITTAKAA NYT YMMÄRTÄÄ: Vaikka kaikki suomalaiset hedelmällisessä iässä olevat alkaisivat nyt tehdä hulluna lapsia, se ei pelastaisi meita suurten ikäluokkien (eli meidän vanhempiemme ikäisten) ihmisten ikääntymisen aiheuttamilta kustannuksilta. Eläkepommi ja hurjat sairaanhoidon kustannukset on odotettavissa ennen kuin meidän sukupolven (n. 20-35 v.) lapset ovat aktiivisessa työnteko (ja veronmaksu)-iässä.



Ts. Suomeen tarvitaan välttämättä työvoimaa ja veronmaksajia ulkomailta ja pian! Sitten jos ja kun heitä tänne tarpeeksi saadaan, tasoittuu ikärakenne sitä kautta normaalimmaksi ja tänne saadaan lisää niitä veronmaksajia. MEIDÄN ikäluokkamme on paljon pienempi kuin omien vanhempiemme, itse asiassa se taitaa pian olla jopa pienempi kuin meidän jälkeen syntynyt ikäluokka, eli se mihin omat lapsemme kuuluvat.

Se mitä viimeisellä lauseella koitin sanoa on, että eiköhän ne meidän ikäluokan eläkkeet kuitenkin tule maksettua...

Tekivät vähän lapsia, inflaatio söi opinto- ja asuntolainat, oli töitä hyvin, eläke kertyi mukavasti, hankkivat itsensä suotuisille osa-aikaeläkkeille terveinä kuusikymppisinä jne. Nyt meidän, heidän lastensa, tulisi maksaa nämä eläkkeet heille. Oma eläkeikämme tulee olemaan lähellä seitsemääkymmentä, eläke ei tule olemaan sillä tasolla kuin vanhemmillamme. Ja vielä suurista ikäluokista: maksoivathan hekin vanhempiensa eläkkeen, kyllä, mutta maksajia on paljon (=suuret ikäluokat), vanhempansa sodankäyneenä sukupolvena sairaita ja lyhytikäisiä, agraariyhteiskunnan kasvattien eläkkeet pieniä. Se, mitä Suomi nyt ja etenkin tulevaisuudessa tarvitsee, on työtä tekevät työikäiset. Ja mistä sen työntekemisen mallin saa jos ei kotoa?