..o0O Helmet viikolla 2 O0o..

Ensimmäinen kokonainen arkiviikko piiiiitkiiin aikoihin. Vaikka eipä se tästä muuten poikkea, kuin että saa olla rauhassa kotosalla. Viikonloput ovat yleensä aika kiireisiä, ei ehdi itse ollenkaan rentoutumaan. Saati tekemään rauhassa edes kotitöitä. Viikonloput ovat sellaisia tuntisyöppöjä.



Vähän on sellainen -ollakko vaiko eikö tulossa kipeäksi- olo. Kurkku hieman kipeä, vähän vetämätön olo, jonkinverran yskittää. Ei mitään pahempaa onneksi, ainakaan vielä. Toivottavasti ei pahenekaan olo..



Vielä muuten lisää voi kertoa niitä luonnollisen synnytyksen edeltävän päivän oireiden muuttumista. Mullakin kun on takana vain käynnistetty, niin mietin että millainen mahtaakaan olla. Joten lisää kiitos!



Pitäis tällä viikolla pikku hiljaa ryhtyä siivoamaan joulua pois, sunnuntaina on Nuutin päivä ja vie joulun pois (" Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi). Monikaan ei muuten muista näitä suomalaisia Pukkeja, vaan ainoastaan sen Coka-Cola:n punanuttuisen mainospukin.. Meillä vielä kävi silloin kun olin pieni pukkeja aattona joilla oli turkit ja naamarit ja iso keppi kädessä. Varmaan joskus 80-luvun alussa kun itse vielä muistankin. (Onkos moni käynyt klaffaamassa??)



Sellaista tänne..



Mrs.Marple & Kuopus, rv 32+5, jos laskuni pitävät paikkansa..

Tänään oli neuvola.paineet oli128/62.sf oli 31 ja vauvan sydämmensyke 145.Paino oli puonnut 100g,mutta viimeksi kävin eri puntarilla ku tänään joten tiiäppä sit.Turvotusta on vähän.Ei antanut seuraavaa aikaa ku vasta 28.1 ku mulla kaikki oli taas kunnossa.Sillon 23.1 meen sinne oysiin äitipolille.

Muuten olotila samanlainen,supistelee ja vauva painaa tuonne alas.Vauvan pää oli aika alhaalla mutta ei ollut vielä kiinnittynyt.

anna_liisa 35+5

Takana suht hyvin nukuttu yö. Heräsin vaan kerran vessaan ja nukuin 8.30 asti. Piti vielä mieskin herättää, kun sekin nukkui vielä...onneksi niilläkin on töissä aika rauhallista, joten ei myöhästynyt mistään palaverista tms.



Tässä sohvalla istuksin ja mietin, mitä sitä tekis. Pääsykoekirjaa pitäis lueskella, mut eiköhän sellaiset pari tuntia päivässä riitä. Pyykit ripustin äsken ja miehelle googletalkin kautta naureskelin, et varmaan näytti aika hauskalta ulkoa, jos joku ikkunasta näki, nimittäin tein sen istuallaan...pakko, kun ylämaha alkaa olla niin kireä, että tuntuu, että se repee kohta.



Nallekarkin muljunta alkaa tuntua aika epämiellyttävältä. Hyvää asentoa ei meinaa löytää millään, kun tuntuu koko ajan et olis " jalat suussa" ...sellainen palan tunne kurkussa ja hengitys kulkee huonosti. Paras asento tällä hetkellä tuntuu olevan kyljellään sohvalla...mut silloin vaan tän läppärin käyttö on aika hankalaa.



Ulkoa kuuluu lumiauran äänet. Lunta tulikin tänne Helsinkiin eilen ja viime yönä ihan kiitettävästi. Oikein harmitti heittää joulukuusi pihalle...mutta alkoi karista jo sen verran, et päätettiin ulkoistaa. Jouluvalot vielä jätin, kun ajattelin ne vasta nuuttina ottaa pois.



Mrs.Marple kyseli joulupukista...meillä kävi maalla aina pienenä kuvailemasi kaltainen joulupukki. Muistan, kun 7-vuotiaana menin hiihtolomaviikolla serkun mukaan kouluun ja tajusin, et se oli se sen opettaja, joka oli meillä pukkeillut...:) Ja nuuttipukkikin on juuri tuona lauseena samoilta ajoilta jo tuttu vaikkei sellaista meillä koskaan käynytkään.



Mummin 80-vuotissynttäreitä ollaan kovasti äidin kanssa järkkäilty ja loppuviikko menee varmaan ruokaa laittaessa ja leipoessa. Mä olen luvannut tehdä mitä vaan istuen voi tehdä.



Tilasin 11.11. Ping Pongista vaunut ja nyt odottelen niitä edelleen vaikka piti olla toimitusaika 5-6 viikkoa. Lähetin viime to s-postia sinne, mutten saanut mitään vastausta. Nyt pistin sitten miehen asialle...se kun diilaa saksalaisten kanssa työkseen jatkuvasti muutenkin. Pelottaa, ettei ehditä saamaan ajoissa kaukaloa, joka on tulossa samassa paketissa. Vaunut ei haittaa, vaikka tuliskin vasta syntymän jälkeen, kun ei sitä kuitenkaan pariin ekaan viikkoon pääse ulos.



Käytiin lauantaina autokaupoilla ja tehtiin nyt viimein päätös seuraavasti leasing-autosta. Meille tulee VW Touran. Todettiin, et sinne mahtuu vaunut miten päin tahansa ja kun leasing aika on 4 vuotta, mahtuu tuplatkin tarvittaessa...ja miehen polkupyörällekin jää vielä tilaa. Se kun raijaa pyörää mukanaan aina mökkireissuilla. Viime vuonnakin oltiin toistakymmentä viikonloppua mökillä, joten niitäkin reissuja varmasti kertyy neljään vuoteen aika lailla. Yritetään saada autokin vaihdettua vielä ennen vauvan tuloa sillä tän hetkiseen Citroen C3:een ei oikein mahduta...Lauantaina jo kauppareissulla takakontti tuli ihan täyteen...mihinkäs ne vaunut sit laitettais???



Sellaista tänne. Nyt lounasta laittamaan. Jos vaikka söis nakkikeittoa, kun sitä eilisestä jäi.



Nonna ja NK 33+5

Ja hyvää alkanutta vuotta kaikille!



Meidän vuosi vaihtui muuton merkeissä, ja edelleen riittää uudessa kodissa tekemistä. Tärkeimmät tavarat alkavat olla paikoillaan, mutta onhan tuota hommaa vanhassa puutalossa sittenkin kun muuttotohinoista ollaan selvitty. Eilen juuri sahasin pihalla tunnin verran polttopuita esikoisen avustaessa.:)



Mulla alkoi perjantaina äitiysloma, joten yritän nyt tämän ja ensi viikon aikana saada mahdollisimman paljon juoksevia asioita hoidettua. Jää sitten hyvällä tuurilla joku viikko aikaa ihan oikeasti lomaillakin.:)



Suko, miten teidän muutto sujui? Voi olla, että olet siitä kirjoitellutkin, mutta en ole ehtinyt käydä viestejä lukemassa, eikä meillä ole vielä kotona nettiä toiminnassa ollenkaan.



Esikoinen jatkaa nyt vanhassa perhepäivähoitopaikassaan 3 pv/vko. Vauvan synnyttyä jää sitten pariksi viikoksi kotiin - ja palaa sen jälkeen näillä näkymin taas hoitoon 3 pv/vk. Päätimme junailla asian näin, koska tuommoinen kolme ja puolivuotias alkaa jo helposti kiipeillä seinille, jos ei ollenkaan ole oman ikäistä leikkiseuraa. Johonkin ihan uuteen kerhoon lähteminen olisi tässä vaiheessa ollut tytöllemme liian suuri sopeutumisen paikka, kun muutoksia on muutenkin ollut niin paljon, joten saa nyt jatkaa vanhassa tutussa paikassa tuttujen ja tärkeiden hoitokavereiden kanssa. Kesä ollaan näillä näkymin kotosalla ja syksyllä sitten mietitään tilanne uudestaan.



Vointi on edelleen oikein hyvä. Väsymys hieman on alkanut taas painaa, mutta jospa sitä nyt lähiviikkoinan ehtisi vähän huilatakin. Pikkuhiljaa olen laitellut vauvan petiä ja vermeitä valmiiksi, haalinut vaippoja ym. tarvikkeita kasaan ja vähän jo pohtinut sairaalakassin sisältöäkin.



Nyt taidan vastata vielä taannoiseen gallupiin ja lähden sitten jatkamaan tuonne kaupungille asioita hoitelemaan.



1. Minkä verran teille muille on tullut painoa yhteensä?

Tähän mennessä noin 9 kg. Saman verran oli esikoista odottaessa, ja kaikkiaan kiloja tuli reilut 10. Nyt en ole kyllä syönyt läheskään niin terveellisesti kuin esikkoa odotellessa, mutta onpa tässä ollut touhua ja tohinaakin sen verran, ettei kiloja ole onneksi kertynyt enempää.



2. Onko tullut raskausarpia?

Yllättävän vähän, kun maha on nyt selvästi isompi kuin esikoista odottaessa. Esikoisesta tuli vähän arpia alas sivuille. Nyt on tullut ainoastaan pienet arvet navan ympärille. Eipä ihme, kun tuntuu että tämä maha on todellakin kasvanut ihan suoraan eteenpäin!



3. Onko tullut suonikohjuja?

Ei. Ei tullut viimeksikään.



4. Onko turvotusta?

Välillä sormet tuntuvat turvonneilta, mutta aika vähällä olen selvinnyt. Kovin suolaisia juttuja ei passaa syödä. Vettä pitäisi muistaa juoda useammin.



5. Mitä lisäravinteita olet syönyt raskauden aikana?

Raskaus-Multitabsia, kalsiumia, Gefilusta, välillä Devitolia nyt talvella ja Obsidania muistaakseni viikolta 33 alkaen. Nyt olikin hb taas noussut ihan kivasti, joten voin lopetella tuon raudan pikkuhiljaa.



6. Sf-mitta nyt?

Rv 35 oli muistaakseni 32 cm.



7. Oletteko tehneet jotain valmisteluja synnytystä ajatellen (rasvailleet välilihaa tms?)

En ole juuri valmistautunut. Ei ole edes sairaalakassa vielä pakattuna. Esikoisen hoitojärjestelyjä lähinnä olen murehtinut.



8. Onko teillä ollut merkkejä synnytyksestä?

Ei. Tunnen ainoastaan kivuttomia suppareita (niitä on tuntunut ainakin viikolta 20 asti silloin tällöin). Terkkarin mukaan vauva on jo lähtöasemissaan ja pää on suht alhaalla, mutta mitään ihmeempää paineentunnetta tuolla alapäässä ei ole. Nyt parin viime päivän aikana olen tuntenut välillä ihan vaimeita kuukautiskivun tyyppisiä tuntemuksia, mutta ovat olleet tosi lyhyitä. Silti olen tämän kakkosen kohdalla valmistautunut siihen, että voi tulla myös etuajassa. Esikoinen syntyi vasta rv 42+1.



9. Vaivat? Lisääntyneet, vähentyneet vai pysyneet samoina?

Alkuraskauden (tai no, jatkui lähes puoliväliin) pahoinvoinnin jälkeen ei ole ollut käytännössä mitään vaivoja. No, iskiastyyppistä selkäkipua oli pikkuisen välillä, mutta sekin on häipynyt jo pari kuukautta sitten. Olen ällistynyt siitä, miten hyvävointinen olen ollut tälläkin kertaa!:)



10. Onko teille tehty painoarviota? Viikot ja kilot?

Ei virallista painoarviota, mutta terkkari arvioi neuvolakäynnillä vauvan ihan hyvän kokoiseksi ja veikkasi, että jos menee kunnolla yliajalle, niin neljä kiloa voi mennä rikki. Esikoinen syntyi tosiaan kaksi viikkoa myöhässä, mutta painoa oli vain 3760 g. Tämä kakkonen vaikuttaisi olevan hivenen siskoaan isompi.



Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille! Yritän käydä taas kirjoittelemassa ja lueskelemassa kuulumisia, kunhan saadaan kotinetti toimimaan.



Lumileopardi ja beibi rv 35+2

Tultiin juuri lasten kanssa pihalta ja täytyy kyllä sanoa, että kyllä tuollainen kunnon lumimyräkkä ja valkoinen maa tekee kyllä mielen virkeäksi. Puistoon kerääntyi väkeäkin ilman takia enemmän kuin pitkään aikaan, joten mikäs siellä oli ollessa niin äidillä kuin lapsillakin. Nyt pitäisi pistää ruokaa jo pöytään, mutta kun lapset niin innoissaan istuivat tuohon piirtämään, niin pakkohan sitä oli netti avata. Meillä on tässä alakerrassa yhdistetty leikki- ja työhuone, mikä on osoittautunut kyllä erittäin hyväksi ratkaisuksi. Suosittelen!



[b]Nonna-80[/b]:n perhe oli tehnyt valinnan uudesta autosta. Hyvä valinta vaihtaa tila-autoon! Me ostettiin farmari (tosin ei mikään isoin malli), kun esikoinen oli pieni vain todetaksemme, että se oli auttamattomasti liian pieni, kun kakkonen oli jo maailmassa. Sen jälkeen vaihdoimme Renaultin Grand Espace -tila-autoon ja ollaan aivan myytyjä edelleen! Tavarat mahtuvat heittämällä kyytiin ja esim. lapin reissutkin kaikkine talvivarusteineen eivät tuota ongelmia.



Terveiset lääkäriltä! Eilen päätin vihdoista viimein marssia lekurin puheille, sillä mua on viimeisen kuukauden ajan vaivannut [b]satunnainen kurkkukipu[/b] (ilman muita flunssaoireita). Alkuun se vei multa äänenkin kokonaan kolmeksi päiväksi, mutta sen jälkeen on erityisesti aamuisin kiusannut. Nyt kun oli vielä selkeästi siirtynyt tohon oikealle puolelle, rupesin huolestumaan, jos vaikka on tulehdus siirtynyt korviin tms. Moninaiset ovat raskausoireet, sillä tutkimisen jälkeen diagnoosi oli yöllisen närästyksen takia tulehtuneet äänihuulet! On kuulemma tosi yleistä raskaanaolevilla :-o. Toki mua päivälläkin on vähän närästänyt, mutta ei mitenkään erityisen paljon (vähemmän kuin edellisissä raskauksissa), mutta näin vaan oli, että se on nyt aiheuttanut tällaista kummaa kipua. Kotihoitona äänen käytön rajoittaminen (tosi helppoa, kun hoitaa 2- ja 4-vuotiaita ;-), reilusti korotettu nukkumisasento, iltasyömisten lopettaminen kokonaan ja muutenkin närästystä aiheuttavien ruoka-aineiden välttäminen. Reseptinkin sain [b]Zantac[/b]-merkkisiin närästyslääkkeisiin, joita voi hätätilanteessa käyttää. Onko joku muu käyttänyt niitä raskausaikana? Yritän nyt joka tapauksessa pärjätä nämä vikat viikot ilman, ellei olo muutu ihan mahdottomaksi.



Tämä on siis nyt tämän hetken suurin vaiva. Toiseksi vaivaksi voisi laskea sen, että miehen lasketteluhousut eivät mene enää kiinni ;-). Nyt on sitten vaan yritettävä kulkea ulkona vetoketju osittain auki - onneksi housuissa on henkselit... ;-)



Huomenna neuvolaan ja torstaina sinne kokoarvioon. Toisaalta varsinkin torstai jännittää, mutta ihan kiva taas palata arkirytmiin ja päästä taas puhumaan raskaudestakin. On jotenkin jäänyt kaiken joulu- ja lomahössötyksen taustalle.



Lumiset viikon jatkot!



t. Jogu (34+5)

Rv 36+1

Paino + 467 g/vk, yhteensä 9 kg

RR 116/70

Prot. -

Gluk. -

Hb 127

Sf-mitta 36 cm

Tarjonta rt

Syke 135 (aika matala tytöksi, mutta tuskin tää pojaksikaan enää muuttuu ;-)

Liikkeet ++



Kun makasin siinä " lavitsalla" , niin maha pullotti aivan toispuoleisena. Th masukkia tunnusteli ja sanoi, että kylläpä tämä tuntuu täältä selvästi ja kutsui harjoittelijankin tunnustelemaan, kun niin hyvä oli tunnustella. Pää on syvällä lantiossa kuten on jo aiemminkin ollut, mutta eipä tuo tuolla paina, kun ei vihlo eikä supistele. Ehkä rakkoa painaa, kun hädänhetkellä saa jo ihan kiireesti mennä vessaan. Olenkin ottanut kestopikkuhousunsuojat käyttöön.



Seuraava neuvola on viikon päästä tiistaina ja siitä taas viikon päästä on seuraava äitipolikäynti. Siinäpä ne viikot vaan hupenee :-).



Nyt ruokaa laittamaan.



neronja rv 36+1

Pitkästä aikaa kirjoittelen, olen kyllä aktiivisesti seurannut keskustelua. Äitiysloma alkoi perjantaina ja nyt on aikaa...ainekin pitäisi olla. Kauheasti vielä hankintoja tekemättä esim. vaunut puuttuu. Vaatepuolikin pitäisi kartoittaa kun olen suurimman osan saanut lahjoituksina siskoiltani. Mulla oli neuvolalääkäri perjantaina: Vauva on laskeutunut, kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Lääkäri kokeili lantiota ja sanoi sen tuntuvan hyvältä???? Tarkoittanee sitten sitä että normaalikokoinen vauva sieltä mahtuu tulemaan. Kivuttomia supistuksia on päivittäin paljon, mutta kivuliaita en ole vielä tunnistanut. No toisaalta onhan tässä vielä aikaakin, tänään rv 35+3.



Vastaanpa minäkin tuohon galluppiin:



1. Minkä verran teille muille on tullut painoa yhteensä?

Tällä hetkellä melko tasan 8 kg (rv 35+)



2. Onko tullut raskausarpia?

Ei ole vielä ilmestynyt, peukut on pystyssä ettei ilmestyisikään.



3. Onko tullut suonikohjuja?

Ei.



4. Onko turvotusta?

Olen onnistunut välttymään turvotukselta tähän asti.





5. Mitä lisäravinteita olet syönyt raskauden aikana?

Raskaus-Multitabsia, Minisunia ja Obsidania nyt loppuraskaudesta. Olen kyllä todella huono muistamaan noita vitamiinipillereitä joten kovin säännölisesti en voi sanoa niitä syöneeni.



6. Sf-mitta nyt?

RV 35 mitta oli 31 cm.



7. Oletteko tehneet jotain valmisteluja synnytystä ajatellen (rasvailleet välilihaa tms?)

Ei ole vielä valmisteluja tehty.



8. Onko teillä ollut merkkejä synnytyksestä?

Ei mitään.



9. Vaivat? Lisääntyneet, vähentyneet vai pysyneet samoina?

Alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen olen voinut todella hyvin. Pientä suonenveto ja närästystä silloin tällöin, mutta muuten olen ollut lähes elämäni kunnossa.



10. Onko teille tehty painoarviota? Viikot ja kilot?

Ei ole valitettavasti tehty painoarviota.



Hyviä vointeja kaikille!

Kuka muu uskaltaa myöntää että kyllästyttää tämän ison mahan kanssa lyllertäminen??

Ihmiset kommentoivat olemustani ja sitä että olen vielä yhtenä kappaleena , minua ahdistaa jo liikkua ihmisten ilmoilla paksukaisena!

Muuten olen ollut hyvällä tuulla ja energiaa on riittänyt. Välistä lonkat ja alaselkä vihoittelevat, mutta kuuluvat minun raskauteen...

Tänään hoitelin asioita kun kuopus oli mummilla hoidossa ja isommat koulussa ja päiväkodissa. Olipa mukava saada hoitaa kaikki asiat kerralla kuntoon!

Jotenkin ollut hermot kireellä lasten kanssa, tulee kerrottua miten tässä talossa tulisi elää. Maha on niin iso että kiukuttaa kerätä lasten levittämiä tavaroita yms. joka paikasta.. en oikeesti vaan taivu.



Enään yksi takki( five seasonin todella muhkea untuvatoppis) mikä menee kunnolla kiinni.

Miehen kevyt-toppahousut roikkuvat masua alla lenkeillessäni, oon varmaan todella tyylikäs näky. Itselläni pituutta 168cm ja miehelläni 183cm, eli housujen lahkeet laahaa maata...

Oikeesti tuntuu hurjalle, että olen muka kovastikin lähdössä synnyttään ja matka voi jatkua viel vaikka 4 vkoa.. Sitä ei niinku sisäistä että tää voi mennä hyvinkin loppuun asti ja ylikin vaikka muut ovat syntyneet etuajassa ja tältäkin supisteluja on ollut alusta asti paljon.. Mielenkiintoista.



Kävin pelkopolilla perjantaina ja se oli ihan ok-käynti. Puhuttiin kivunlievityksestä ja siitä etten halua tulla sairaalaan tappelemaan jonkun kätilön kanssa niinku viimeksi kävi, kätilö oli silloin sitä mieltä että vain ensisynnyttäjä voi saada epiduraalin kun sitä pyysin (pitkän keskustelun jälkeen sanoi lääkärille että laitetaan se epiduraali, mutta laitetaan sen verran vähän että se oli sitten melkein sama asia kuin ilokaasu, vei korkeimpaa huippua kivuista pois...)ja eikä hän suostunut nostamaan sängynpäätyä että minulla olisi ollut helpompi ponnistaa ( vasta kun toinen kätilö tuli avustamaan sain paremman asennon, hän sanoi heti että onpa sulla huono asento ponnistaa ja heitti säkkituolin selän taa). Kuulin jälkeenpäin että kyseinen kätilö on tosi tympääntynyt työhönsä..



Minun synnytykset ovat olleet 15-6 tunnin väliltä. Ponnistus vaihe kestänyt ensimmäiseltä 45min, toiselta eli pieneltä keskoselta 5min(painoi alle kilon) ja kuopukselta 30 min. Nyt toivon että tulisi ponnistamisen tarve, vain keskimmäiseltä se on tullut ja oli todellakin helpompi ponnistaa kun se tuli kuin yrittää puskea tyhjää. Kätilö kirjoitti toivelapulle että odottelisivat rauhassa ponnistamistarpeen tuloa.



(.) Supistuksia on ollut ja vähän menkkakipua, mutta ei mitään merkittävää. Huomenna neuvolaan.



aurela ja masuasukki rv36+3

Ja erikoismoikat lumileopardille, jonka kanssa ollaan suhteellisen samassa tilanteessa vuoden vaihteen muuton suhteen! Hengissä ollaan ja edelleen onneksi yhtenä kappaleena!=) En ole tänne palstalle ehtinyt vielä mitään rustaamaan, konekin on ollut vasta pari pv toiminnassa...



Muutto siis kunnialla takana, tavarat hakee vielä paikkaansa jonkin verran kun vaatekaappeja odotellaan kolmeen makariin. Saa sitten kaikki kamat pois jaloista pyörimästä... Laitellaan pintoja sitten pikkuhiljaa kun ehditään ja jaksellaan, ei viitsitä nyt rykäistä mitään ihmeellistä vaikka inspiksiä on ja itse pystytään kaikki toteuttamaan (mies rak.ins. jolla hyvät käden taidot ja itse opiskelin lukion jälkeen maalariksi... Niitä hommia en ole vakituiseen tehnyt, vaan keikkaluontoisesti). Että ajan kanssa tehdään meidän näköinen koti!



Aurela kyseli onko kukaan muu tympääntynyt masuunsa ja mä kyllä myönnän, että jo ahistaa! Mun masu on jo tippunut tuohon reisien päälle ja istuminen ei ole mukavin asento ollenkaan! Usein pieni pönkää tuonne alas tai sitten potkii kylkiluut rullalle... Mutta just eilen sanoin haikeena miehelle että mahdollisesti parin vkon päästä mulla ei ole enään tätä mahaa!



Mun täytyy tähän kerrata tuo ESIKON (en siis ole vielä pykännyt tätä helmikuista maailmaan=) syntymä joka lähti ihan luomuna käyntiin vesien menolla viikolla 38+1, joku oli kiinnostunut näistä... Eli aamuyöllä kävin vessassa ja kun palasin sänkyyn tunsin kipeän vihlaisun kyljessä ja lähes heti tunsin että kohta vuotaa jotain ulos tuolta mestoilta joten pinkaisin vessaan (suihku samassa). Sinne kun ehdin niin vedet valui vauhdilla ulos, tuli ainakin litra! Herätin miehen ja tunnin sisällä lähdettiin sairaalaan. Suppareita ei tullut moneen tuntiin aluksi, mutta sanoivat sairaalassa että yl. syntyvät vuorokauden sisään vesien mneosta joten mitään tippaa en saanut. Siellä sitten vietin päivää. Söin, koitin levätä ja liikuin paljon kun aloin tuntemaan kävelyn edistävän suppareita. Illalla vasta tuli mies takas sairaalaan, supistukset kovenivat, oksensin kaiken joten tarvin nestettä ja saliin siirryttiin ilokaasua hengittelemään ennen vrk:n vaihtumista. Aika pian sain sitten epiduraalin, tuli ponnistustarvekin, mutta en ollut tarpeeksi auki joten lisää epiduraalia jarruksi. No sitten nousin pedistä istumaan ja siten luomaan painetta alas... Tunninkohan siinä kökin jonkun sortin pöntön päällä kärvistellen ja sitten petiin ja jotain käynnistystippaa vaan reilusti, kunnes taas tuli tarve ponnistaa ja vihdoin sain luvan! Tyttö syntyi 15 min ponnistuksen jälkeen ja synnytyksen kestoksi merkittiin 8 h. Repesin vähän, sain tikkejä mutta muuten kaikki ok.



Tällä kertaa en meinaa käyttää ilokaasua, menen siitä ihan pökkyrään. Nesteytystä pyydän heti jos oksennan taas kaiken. Toivon että tämä ei menisi yli lasketun ajan... Viime pe oli lääkäri ja kaikki oli ok, sanoi vaan että vko kerrallaan eteenpäin.



Voikaahan paksusti kohtalotoverit! Ja ulkoillaan kaikki kovasti.



suko81 36+2

[b]Aurela[/b] myönsi, että ison mahan kanssa eläminen kyllästyttää. Mä myönnän rohkeasti täsmälleen saman! Olen kaksi aiempaa raskausaikaa ollut töissä (siisti sisätyö toimistossa), joten se on ollut aivan erilaista, kun näiden tenavien hoitaminen kotona. Muistan, kun kuljin siellä äitiyden onnea hehkuen ja taputtelin mahaani kahvitauolla ;-). Sinänsä maha tulee nytkin ihan hyvin mukana, mutta on se ihan erilaista tosiaan siivoilla lasten sotkuja ja pukea niitä ulkotamineisiin. Meillä molemmat suorastaan käyttävät tilannetta hyväkseen ja karkaavat lällättelemään nurkan taakse, kun tietävät, etten heti jaksa nousta niiden perään. Kyllä talossa komento muuttuu, kun olen taas normaalivoimissa ;-).



[b]Kivunlievityksestä[/b] oli myös puhetta. Mä oon saanut onnekseni aivan törkeän hyvää palvelua molemmilla synnytyskerroilla (*koputtelen puuta*) ja sen takia olenkin lähdössä hyvillä mielin synnyttämään. En ole ikinä saanut epiduraalia, vaan molemmissa on annettu ilokaasun lisäksi kohdunkaulan puudutetta. Toi ponnistamisentarve on löytynyt ehkä sen takia molemmista hyvin ja avoimessa tarjonnassa ollut esikoinen olisi kuulemma ollut periaatteessa mahdoton ponnistaa itse, jos olisin saanut epiduraalin. Nyt itse asiassa olen ekaa kertaa tehnyt jonkun konkreettisen päätöksen ennakkoon koskien haluamaani kivunlievitystä: en halua epiduraalia tälläkään kertaa. Ehkä tosiaan en tiedä paremmasta, mutta hyvillä kokemuksilla on noi synnytykset sujuneet ilman sitäkin. Toi ponnistusasento on muuten tosi tärkeä juttu ja tuntuisi aika mahdottomalta ponnistaa melkein makuulta :-o. Esikoisen synnytyksessä kätilö pisti miehen töihin ja niin hän nosti minut istuvaan asentoon isoja tyynyjä apuna käyttäen jokaisella ponnistuskerralla ja aina välissä suihkutti nenään supistuksia lisäävää ainetta. Kun ponnistus kesti 1,5 tuntia yhteensä, mies oli lähes yhtä väsynyt kuin minä, kun iso pojanköriläs vihdoin syntyi ;-).



[b]Suko81[/b] ehti kanssa tulla tässä välissä kirjoittamaan ja kertoi mahan olevan alhaalla. Mulla se on jostain syystä edelleen tosi korkealla ja sitä eilinen lääkärikin ihmetteli ääneen. Periaatteessa pitäisi neuvolakäyntien mukaan olla kuitenkin jo ihan hyvissä asemissa alhaalla, joten tossa just eilen kaverille totesinkin, että entä jos se on niin iso, että laskeutumisesta huolimatta täyttää mahan " lattiasta kattoon" :-o. No joo, torstaina siihen asiaan saadaan sitten lisää selvyyttä siellä kokoarviossa.



Nyt katsomaan illan sarjoja nauhalta - ihana rauha, kun mies laittoi lapset nukkumaan!



t. Jogu (34+5)

aurela:

Kuka muu uskaltaa myöntää että kyllästyttää tämän ison mahan kanssa lyllertäminen??

Ihmiset kommentoivat olemustani ja sitä että olen vielä yhtenä kappaleena , minua ahdistaa jo liikkua ihmisten ilmoilla paksukaisena!

Jotenkin ollut hermot kireellä lasten kanssa, tulee kerrottua miten tässä talossa tulisi elää. Maha on niin iso että kiukuttaa kerätä lasten levittämiä tavaroita yms. joka paikasta.. en oikeesti vaan taivu.

Enään yksi takki( five seasonin todella muhkea untuvatoppis) mikä menee kunnolla kiinni.

aurela ja masuasukki rv36+3

Tuo oli kuin mun näppikseltäni... Alkaa tosissaan kyllä jo tympiä. Olen vielä paljon vaivaisempi ja kipeämpi kuin edellisissä raskauksissa. Alapää on aivan hellänä, kävely sattuu liitoksiin, alamahaa särkee ja vihloo vanhan sektioarven kohdalta melkein päivittäin, vauvan liikkeet sattuu koko mahaan.... vali vali vali...

Kaiken huipuksi synnytys hirvittää mua :/ En saa tällä kertaa psyykattua itseäni levolliseksi sen suhteen, en ainakaan vielä ole onnistunut :/

Toivon, että tämä vauva syntyy jo pian ja että selvitään hengissä molemmat.

t. ahdistunut ja alakuloinen Olsku rv 35+6

Kiitos kommenteista, on niin lohduttavaa kuulla että on muitakin jotka ovat samalla taajuudella!!!



aurela

Aurela kysyi, kuka on kyllästynyt isoon masuun. Th:kin kysyi tänään neuvolassa, joko tuntuu siltä, että vauva saisi syntyä. Välillähän minä meinasin olla vähän kärsimätön tai paremminkin kyllä pitkästynyt (no eipä siitä oo kuin jokunen päivä), mutta nyt on taas ihan levollinen mieli. Mulla on jostain kumman syystä ollut tänään tosi kevyt olo. Aamulla piti ihan kädellä kokeilla, että onko minun masu varmasti tallella. Olihan tuo onneksi :-). Muutenkin on nyt tuntunut hyvältä, kun otin pari kolme päivää sitten stay up -tukisukat käyttöön. Harmittaa, etten jo aiemmin näitä ottanut. Edellisraskaudessahan mulla oli nämä välillä, mutta silloin oli helle enkä oikein tykännyt. Nyt vaan sit välttelin näitten pitämistä, mutta näähän tuntuu tosi hyviltä. Eipä tiedä pohkeen tai jalkapöydän turpoamisesta mitään *kop kop*. Noo, mutta saa nähdä, mikä päivä se kärsimättömyys/pitkästyminen taas meikäläiseen iskee. Varmasti viimeistään rv38 ;-).



Kivunlievityksestä oli puhetta. Minä olen kaikissa synnytyksissä pystynyt tuntemaan, milloin pitää ponnistaa ja kivunlievityksiä on ollut erilaisia. Esikoisen aikaan epiduraali, kahdessa seuraavassa kohdunkaulanpuudute, nelosessa pelkkä ilokaasu ja viitosessa intratekaalipuudutus (tätä näkee harvoin mainittavan, mutta mulle kätilö tätä suositteli ja on aika vastaavanlainen kuin epiduraali). Ilokaasua olen käyttänyt kaikissa synnytyksissä enemmän tai vähemmän, mutta jotenkin tuntuu, että vasta viitosen synnytyksessä sain siitä kaiken hyödyn - ja ilon - irti. Ekoissa synnytyksissä mulla meinasi tulla siitä jotenkin vähän oksettava olo, vaikka kyllä se sitä kipuhuippua vei. Mutta viitosen synnytyksessä se todellakin pisti nauramaan ;-). Vitsailin miehelle, että eikö yhtään harmita, kun minä saan olla huppelissa ja se ei. Olo oli tosiaan kuin parhaassa nousuhumalassa ja mikä parasta - ei tullut edes krapulaa. Tosi hyvin vei aina sen pahimman kipuhuipun pois ja sen jälkeen aina nauratti vaan. No, sit kun alkoi supistukset tulla vaan nopeampaan tahtiin ja aina vaan kipeämpinä, niin halusin sitten jo vähän jotain järeämpää. Kätilön kanssa oltiin asiasta jo vähän aikaisemmin keskusteltu ja tosiaan suositteli sitä intratekaalia (viitosen synnytys kun lähdettiin käynnistämään rv 40+0 varsin epäkypsästä tilanteesta, joten odotettavissa ei ollut mikään syöksysynnytys). Olihan se ihanaa, kun ei enää tuntenut niitä kipuja, mutta hassua oli sitten se, että tilalle tuli kamala kutina. Milloin mistäkin kohtaa kutitti. Tuota kutinaa ilmeisesti esiintyy sekä epiduraalissa että tuossa intratekaalissa. Ponnistusvaihe mulla on kestänyt pisimmillään 14 min (esikoisen aikaan, imukupilla avustettuna) ja kahdella viime kerralla 2 min. Voi kun olis tälläkin kertaa lyhyt. Esikoisen synnytyksen jälkeen tuttava kysyi, kauanko kesti ponnistusvaihe. Sanoin, että no kyllä se varmaan ainakin puoli tuntia kesti. Ihmetteli, että niinkö pitkään. Katoin sit ihmeissäni neuvolakortista, että eihän se ollut kuin 14 min. Olin vaan kyllä tosi kiitollinen, että käyttivät imukuppia (vauvan sydänäänet alkoi heiketä). Muistaakseni ekalla imukupin vedolla hulahti ulos. Kauankohan muuten olisin saanut pungertaa...



Vaatteista oli myös puhetta. Mullakaan ei enää oma toppatakki mene kiinni. Nyt oon pitänyt miehen Nesteeltä saamaa takkia (joku kampanjajuttu tms.). Ihanaa kun siinä jää väljyyttä, ei purista mistään, mutta on vaan vähän ohuehko, joten joutuu alle laittamaan enemmän vaatetta. Äitiyshousuilla olen sit muuten ajatellut pärjätä eli täytyy vaan sinne alle laittaa sen verran vaatetta, että tarkenee. Täällä oli monta päivää pakkanen -15 asteen kieppeillä, nyt n. -10 ja vähän on tullut oltua ulkona, kun kuopuksella ollut räkätautia ja yskää. Joskus ennen joulua on viimeksi nukkunut päikkäreitäkään pihalla. Tänään olis ollut mahdollisuus pistää influenssarokotteen toinen piikki, mutta hengitys rohisi, joten ei vieläkään pystynyt pistämään. Viikon päästä katsotaan taas uudelleen. Niin että sisätiloissa on paljolti mennyt meikäläisen aika, joten ei oo vaatetuksellakaan ollut niin väliä. Itelläkin sitkeästi tätä lievää yskää ollut. Neuvolan th sanoi, että nyt on tämä yskä sellaista, että kestää monta viikkoa.



Jaahas, ilta alkaa olla jo pitkällä. Välillä olen pitkäänkin ollut poissa tämän viestin parista ja sitten taas palannut jatkamaan. Taitaapa olla aika lähteä yöpuulle.



neronja rv 36+1

Täällä myös alkaa kylästyttään tämän ison vatsan kans.Ehkä muuten ei niin kyllästyttäisi jos näitä vaivoja ei olisi,närästys.supistelut.

Minä oon esikoiselta saanut puudutuksena epiduraalin.Se oli hyvä,ku vei supistus kivut pois mutta mulla on pelko sitä puudutetta kohtaan.Mulla tuli reikä sinne minne se epiduraali pistetiin niin,mulla tuli kauhee päänsärky siittä.Eikä loppunut ennenku veripaikka tehtiin.Kuopukselta mulle laitettiin sit spinaalipuudutus,koska epiduraalia ei ehitty laittaa.Spinaali puudutus on hyvä,ei tullut päänsärkyä.Nyt aion myös pyytää spinaalia jos vaan ehtivät antaa ja toivottavasti ehtivät,nimittäin mulla on pojilta ollut niin kovat selkä poltot että miten niitten kans pystys oleen jos mitään puudutusta ei ehitä antaa.

anna_liisa 35+6

Onko teillä muilla jo alkanut ne " sukkapuikkovihlaisut" tuonne kohdunsuulle? Mulla oli niitä jo noin viikko sitten ekan kerran ja tänä aamuna taas useamman kerran peräkkäin. Ilkeää kun kesken kävelyn vihlaisee oikein kunnolla.



Olsku rv 36 tasan

Kyllä, kyllästyttää mahan kanssa elo jo aika pahasti. Tahtoisi jo asukin viereensä.:/ Mulla on nyt vyötärönympärys kasvanut 35cm alkuajoista, ja jo marraskuussa apteekintäti kyseli että onkos joulupaketti tulossa. Ehei, vasta helmikuussa... Ja muutenkin tuo kommentointi ärsyttää, kun kuulee muilta että on varmaan hankalaa nukkua tuon kanssa. aijaa, älä!!! Inhottaa joskus itkeä oloaan tulevalle isukille kun tämä on niiiiin kovin toivottu asia ja sitten tämä onkin näin kamalan vaikeaa. Kun istuminen, makaaminen,kävely, kaikki tuntuu jossain päin kehoa pahalta... Nytkin olen tätä kirjoittaessani joutunut pari kertaa nousemaan jaloittelemaan. Ja tasan 5vkoa la:aan...



Muuten, onko muita joilla itkuisuus on enentynyt nyt loppua kohti? Mulla menee päivä hyvin jos itken alle kymmenen kertaa, ja ne syyt itkulle... Äsken katsoin nauhalta Huippumalli haussa, ja nyyhkin kahdesti. Siis häh. Ja eilen tuli kunnon itkuraivari, voi miesparkaa, kun eihän se tällaista tajua ollenkaan, on vaan iha paniikissa että supisteleeko, ja meikä vaan että ei, Tyra Banks vaan just käveli kuvaan... mä olen todella sekoamassa.



En nyt nimimerkkiä muista, mutta joku kyseli niistä " sukkapuikkovihlaisuista" , niin täällä ainakin tuntuu ja kovaa, kävellessä niitä tulee ja useasti. Saapi sitten huomenna nähdä mitä kohdunsuulle kuuluu kun on vika neuvolalääkäri. Nyt sitten " siivoamaan" , se se vasta hauskaa puuhaa on tämän mahan kanssa... Imurointi esim onnistuu erittäin hyvin lattialla istuen.:D





Valentine rv 35 tasan

syntymäpäivä tänään tulisi;

08.01.08.

Hieno olisi, helppo sanoa ja muistaa.



Sukkapuikkovihlaisuja tuntuu ja ytimekkäitä sellaisia. Just aamulla menin labraan ja piti joka toisella askeleella pysähtyä kun juili niin saakutisti ja vauvan pää? painaa tuonne alas jonnekkin häpylyyn päälle tai siltä tuntuu. Nukkuminen, sinne meneminen ,sieltä ylös kapuaminen ja liikkeelle lähtö on kaikista tuskallisinta. Kännykkäkin saisi kaulassa roikkua, että siihen ehtisi vastata. Olenkin surutta juoksuttanut perhettä vie mennessäs, tuo tullessas. Unirytmikin muuttui joulunseutuna sellaiseksi että valvoin ihan tärppästikkuna yöt läpeensä ja sikein uni tuli aamulla 10-11 asti. Olin niin pirteä öisin että ylös oli sängystä noustava. Unet siis jäänyt tosi vähäiselle vuorokaudessa. Kai tää sitä valmistumista vauvarytmiin on.Kummallista kun olen normaalisti supernukkuja.



Itkukin tuli väkisin kun etin siskolle hautajaisvärssyä ja samalla kaahasin läpi vauvavärssyjä. Miltäköhän naama näyttää? Turvotuksia ei onneksi vielä ole. Viikot menee kyllä hurjaa vauhtia mutta silti tuntuu , että vauvan syntymään on kuukausitolkulla aikaa. Varsinkin kun vaatteet on varastossa, äitiysrahapäätös ja äpakkaus saamatta ja kaukalo ja vaunut kaupassa ostamatta. Pitäiskö ostaa jo ruokakaupasta vaippoja ja vaikka pakkailla vähän sairaalakassia valmiiksi. Mä olen kyllä kaikissa asioissa matti myöhänen niin kuin synnytystuskaa tällä lailla voisi työntää hamaan tulevaisuuteen. Saapi nähdä miten kaikki taas sujuu. Eniten hermostuttaa miten ehtii haalia lapset koulusta, pk:sta etteivät jää mihinkään matkan varrelle jos äkkilähtö tulee niin kuin varmasti tulee. Täytyy nyt jo sälyttää miehen kontolle tuo lastenhoitajien hommaaminen lennosta kun kaikki töissä. Kai siellä kätilöidenkin kanssa pärjää jos ei kauhean kauan joudu kitumaan tuskissaan. Kai se mieskin siksi ehtii kun vauvakin saapuu tai vähän sen jälkeen ihailemaan tulosta. Miten mulla onkaan sellainen kummallinen olo ettei mies ehdi synnytykseen. Älkää sanoko nyt että tietysti sitten kärvistelen siellä toista vuorokautta puuskuttamassa =)

kaikki sairaalaan lähdöt on meillä olleet ilta/yöpainotteisia. 20.00, 02.30 ja 02.00. Tasaista mutta ei siihen ihan voi tuudittautua.



Nyt tulee kirjoitettuakkin useammin tänne kun käy psyykkaamassa itseään synnytkseen ja katsomassa miltä teistä tuntuu ja kirjoittakaa nyt ihmeessä synntystarinoita kun niin pitkälle pääsette että vauva kainalossa kotiin askellatte.



Voikaa hyvin tänä uutena ja jännittävänä vuonna 2008!

tyttötiimi rv. 34+3 meniköhän tuo oikein ?

Täälläpä onkin lunta!

Hiphei!

Vihdoin näyttää talvelta, ja ulko/ikkunavalot pääsee täyteen loistoonsa.. Jotenkin näytti niin säälittäviltä kaikki valoilla koristellut puut ja pensaat kun oli musta maa.



Täällä on monet jo kyllästyneet, mulla ei vielä ole tullut vastaan. Täytyy myöntää, että joskus jopa unohdan että tuossa on tuo maha. Kummallista, yläkäyrillä kuitenkin sf-mitassakin mennään. Kumarteleminen alkaa olemaan jo aika hankalaa, kyykistyn mielummin, tuleepa venyteltyä paikkojakin samalla.



Puudutuksistakin oli puhetta. Sain esikoista punnatessani ilokaasua ja epiduraalin, oli kyllä helpotus tuo epiduraali, siitä lähti avautumaankin nopeammin siinä kun rentoutui.. Synnytys kun oli käynnistetty, niin ne supistukset olivat niin rajuja että sitä jotenkin pisti vastaan ja jännitti = ei avautunut luonnollisesti. Olisin kyllä halunnut jonkun toisen puudutuksen, että olisi voinut ponnistaa jakkaralta, epiduraalilla eivät päästäneet enää sängyltä pois. Eipä se ponnistusaika nyt niin valtavan pitkä ollut, itse laskin ensimmäisestä ponnistamisen tarpeesta 45 min kun esikoinen syntyi, korttiin olivat merkinneet muistaakseni 20 min..



Lisää muuten niitä luonnollisesti käynnistyneiden synnytysten alkamiskertomuksia, kiitos!



Nyt pitäis ryhtyä laittamaan juuresmureketta ja tehdä esikoisen neuletakki loppuun (sain kudottua, pitäisi päätellä ja huomenna haen napit).





Mrs.Marple & Kuopus

...mutta olenkin vasta kolmatta päivää äitiyslomalla. Kuten Jogu osuvasti kirjoitti, mikäpä sen masun kanssa oli toimistossa istuskellessa. Sanoinkin kaikille, jotka töissä kehuivat, miten hienoa oli, kun olin siellä loppuun saakka, että pääsin fyysisesti huomattavasti vähemmällä siten, kuin että olisin ollut esikoisen kanssa kotona. Hiiren heiluttelu tietokoneen ääressähän nyt on suoranaista lepoa kotona oloon verrattuna!:)



No, nyt on tosiaan vielä muuton jälkimainingit käynnissä ja esikoinenkin puolet viikosta kotona, joten välillä on vähän voimat koetuksella. Kyykistely ja kumartelu on tosiaan ärsyttävän työlästä, ja olenkin pari kertaa hermostunut esikoiselle, kun se tuntuu ihan tahallaan heittelevän tavaroita pitkin lattioita. Ja tosiaan selvästi nauttii karkuun juoksemisesta, kun tietää, ettei äiti aina ehdi perään. Siitä olen iloinen, että olen nyt nukkunut tosi hyvin. Tietysti käyn kerran tai pari yössä vessassa ja herään joka kerta, kun pitää kääntää kylkeä, mutta en ole valvoskellut, ja se on luksusta, kun tuo yövalvominen on ollut oikeastaan mun ainoa raskausvaiva ihan kesästä asti. Lepo tulee kyllä tarpeeseen!



Synnytystä odottelen ihan hyvillä mielin. Esikoisen synnytys oli mukava kokemus, vaikkakin kesti kauan ja istukka jouduttiin lopulta irroittamaan leikkaussalissa. Lähinnä odotan uteliaana, että miten tällä kertaa sujuu. Ja toivon tietysti, että kaikki menisi hyvin, eikä olisi ihan järkyttävän tuskallista. Viimeksi sain epiduraalin aika hyvässä vaiheessa ja se toimi tosi hyvin loppuun asti, vaikka nostikin mulle yhdessä välissä korkean kuumeen. Tällä kertaa ajattelin yrittää olla vähän enemmän jaloillani avautumisvaiheessa, jos se on mahdollista. Kivunlievitystä en ole sen kummemmin suunnitellut, mennään sitten tilanteen mukaan. Ehdottomasti eniten huolestuttaa esikoisen hoitojärjestelyt synnytyksen aikana, kun meillä ei täällä oikein sen tyyppisiä hoitoapuja ole tarjolla. No, jos ei asia mitenkään muuten järjesty, niin sitten ei auta muu kuin lähteä yksin synnyttämään - eipä tuota kolmevuotiasta voi itsekseenkään jättää. Olkaa onnellisia kaikki te, joilla on isovanhemmat tai muita apujoukkoja lähettyvillä!



Nyt lähden vielä iltapäiväksi hoitelemaan asioita. Tavoitteena on, että tämän viikon jälkeen ei tarvitsisi enää joka päivä ravata kaupungilla ja kaiken maailman toimistoissa, vaan saisin keskittyä laittelemaan kotia kuntoon ja ihan huilaamaan rauhassa.



Hyvää vointia kaikille Helmille!



Lumileopardi ja beibi rv 35+3

Ai niin, kukas se kyselikään synnytyksen käynnistymisestä luonnollisesti?



Tuo meidän esikoinen tosiaan syntyi kaksi viikkoa myöhässä ja synnytys käynnistyi kuin käynnistyikin luonnollisesti. Oltiin lähdössä seuraavana aamuna käynnistykseen, kun supparit alkoivatkin edellisenä yönä (tämä tuntuu olevan aika yleistä!). Muistaakseni iltasella tunsin ekat menkkamaiset kivut. Sitten puolenyön aikoihin heräsin supistuksiin, jotka olivat kivuliaita, mutta vielä aika vaimeita. Tuossa vaiheessa tuli myös vähän limatulppaa. Supparit alkoivat tulla heti noin viiden minuutin välein, joten synnytys laskettiin alkaneeksi siitä puolestayöstä. Sairaalaan saavuttiin joskus ehkä viiden maissa, supistusten tahti oli koko ajan suunnilleen sama. En kuitenkaan ollut sairaalaan tullessa kuin hädintuskin kolme senttiä auki ja tosi pitkään arpoivat synnytysvastaanotossa, että onko synnytys ollenkaan käynnissä. Olin siellä vastaanotossa kaikkiaan varmaan 10 tuntia. Mies kävi välillä kotona huilaamassa ja itse sain syödä ja nukkuakin hieman. Suppareita tuli koko ajan noin 5-7 minuutin välein ja hitaimmillaankin 10 minuutin välein. Lopulta joskus iltapäivällä todettiin, että kohdunsuu oli 4 cm auki ja synnytys käynnissä.



Kaikkiaan tuo synnytykseni eteni siis tosi hitaasti, vaikka olikin luonnollisesti käynnistynyt. Synnytyssalissa kalvot puhkaistiin jossain vaiheessa ja sain oksitosiinia rutkasti, mutta silti ponnistamaan pääsin vasta 25,5 tuntia synnytyksen käynnistymisen jälkeen. Onneksi tosiaan kivunlievitys toimi hyvin ja epiduraalin saamisen jälkeen (sain sen kai kuuden aikaan illalla ja sitä lisättiin kerran) olin melkolailla kivuton ihan loppuun asti. Ponnistamisen tarve tuntui epiduraalista huolimatta hyvin, kun olin auennut loppuun asti - ja tyttö syntyi noin 20 minuutin ponnistamisen jälkeen.



Lumileopardi vielä