..o0O Helmet viikolla 2 O0o..

rv 36+4

paino +292/vko

RR 123/69

u-prot. ja u-gluk. -

Hb 111

sf-mitta 33.5

vs (½h) 5.3

rt

syke 135

liikkeet ++



Huomenna olisi tulossa mieheni sisko vauvansa ja miehensä kanssa yökylään pariksi päiväksi. Ihana kun tulee vieraita niin on vaihtelua ja tekemistä!Pakastimeen olen leiponut laskiaispullat, pitsaa, pitkoja, mustikka ja rahkapiirakkaa, sämpylöitä, porkkanapiirakka ja cafeterian kakkua ja sitten siellä on vielä joulusta jäänyt sacher-kakku... eli syömistä pitäisi riittää.. Voi vaan ihmetellä että paino ei ollut noussut tuon enempää... Jääkaapissa olisi vielä ainekset karpalojäädykkeeseen, mutta en saa itsestäni nyt mitään irti.

Mies on sanonut että olen raskausaikana adhd, ja siltä se joskus itsestäkin on tuntunut, nyt vaan tämä iso maha on alkanut rajoittaan näitä touhuja ja olen tullut laiskaksi touhuamaan tän mahan kaa.



Mietin vaan että onko joku leiponut jo ristiäisjuttuja pakkaseen?

Oisko hyviä ohjeita?



aurela ja rauhallista eloa viettävä masuasukki

Täältä pesee muutama spontaani synnytyksenkäynnistyminen.

Mrs.Marple kyseli.

Älkää lukeko synnytystarinoita jos tekee pahaa tai alkaa pelottaa.



1.40+0

Neuvola lausui; tervemenoa synnyttämään. Verenpaineet oli just sinä päivänä nousseet kattoon. Itse en huomannut mitään. Muistan vielä syöneeni ip. saippuaoopperaa katsellessa eineksiä mummon muusia ja lihapullia. 15.50 menin nokosille ja 16.00 heräsin poksahdukseen, ääneen ja tunteeseen. Sitten alkoi valua housuun jotakin. Kipitin mahani kanssa vessaan ja lapsivesihän sinne pönttöön mennä lorisi. Limatulppaa ei tullut koskaan eli lienee lorahtanut pönttöön siinä samalla. Mieheltä tuli viesti ett on viel palaverissa ja kun soitti niin ehdotin josko kävisi viel äänestämässä samalla reissulla. Saapui kuudelta kotiin ja sanoi mulle älä huijaa ,kun menin ovelle ilmoittamaan että kiva kun tulit lapsivesi meni jo! Supparit alkoi puol kaheksan säännöllisesti ja 20.30 oltiin kättärillä. Epiduraalin sain 23.00 23.25 syntyi esikoinen. Ilokaasua tyrkytettiin aiemmin, mutta paha olo tuli parista henkäisystä. Ei ole mun huume. Tuossa välissä aloin puuskuttamaan kivussani niin railakkaasti että kätilö pelkäsi että hyperventiloin ja tunki paperipussia naamalle. Kädet oli jo aivan puutuneet. Puudute vaikutti niin etten tuntenut mitään ponnistuksen tarvetta. Ensi kertalaisena oli hieman vaikea tajuta ponnistusta. Se kesti 20 min. kunnes jossain vaiheessa kätilö sanoi ettei enää tarvi. Jälkeisetkin tuli yhellä työnnöllä. Kaikista kamalin kokemus oli kipu ja toipuminen jälkikäteen. Eppari tehtiin ja palauduin huonosti. Jos synnytys olisi ollut puoli tuntia nopeampi se olisi tilastoitu syöksysynnytyksenä.



2. 40+2 su aamuna meni limatulppa vessareissulla. Päivä oli normaali. Illalla haettiin pitsaa ja yöllä kahen maissa heräsin siihen tuttuun poksahdukseen ja kipitin vessaan lorottamaan lapsivettä pönttöön. Kättärillä kolmelta synnytys hyvässä käynnissä ja kätilö katsoi että onpa sulla maha korkealla, hän kurkkaa ultralla ja yllätysperätila vatsasta löytyi vaikka neuvola korttiin kirjoitti rt jo monta viikkoa. Sitten tuli lääkäreitä ja kätilöitä ultraamaan ja minä kiemurtelin kiivaissa supistuksissa lavitsalla kun miettivät painoarvioita. Meinasin pudota enkä pystynyt osallistumaan mitenkään synnytyssuunnitelmaan. Arvioivat lapsen kilon kevyemmäksi ja lähdettiin perätilan alatiesynnytykseen. Puudutuksia en saanut koska olin jo 10 cm auki ja ponnistusta vailla mutta lapsi ei laskeutunutkaan. 6,5 h odoteltiin ja minut " sidottiin sänkyyn kiinni " eli en päässyt makuuasennosta mihinkään. oli he.....stä. Aamulla vihdoin tuli lupa sektioon kun en sanoin että olen ihan loppu. Leikkauksessa lääkäri huudahti tytön nostessaan että ei tämä olis millään mahtunut perätilassa ulos tulemaan alakautta.Muut huokailivat ja kuului että ohhoh.4,5 kg syntyi. Luojan kiitos, luonto auttoi. Vielä leikkuriin mennessä anelin narkkarilta nopeaa nukutusta itseäni säästäen , että pääsisin pois niistä kivuista,mutta se viiksivallu sanoi jaahas spinaali & epiduraali sulle.



3. 39+5 Tuttuun tapaan ihan normaalipäivä ja yöllä nukkuessa heräsin poksahdukseen kahdelta. Mies oli just tullut töistä kotiin , saanut kaukosäätimen ja olutpullon mukavasti käteensä ja päivän oli viel hoitanut lapsia kun mun meno oli niin raihnaista. Huusin sille että saa jättää sen kaljan juomati, pian mennään. Supparit alkoi säännöllisenä heti taas lapsiveden menon jälkeen. Kättärille kurvattiin heti kun lapsenvahti puolessatunnissa saapui. Autossa tein kaikki kevätjuhlaliikkeet ja kun käännyttiin kättärille johtavalle tielle loppui supistukset kuin seinään ja taas mut laitettiin pakkomakaamaan! Se on inhottavaa. Haikaranpesässä oli ruuhkaa joten alakertaan jouduttiin makaamaan. Onneksi oli toinen sänky tyhjä siinä huoneessa, mies rojahti siihen ja nukahti samantien. Ja kuorsasi niin ett seinät tärisi. Kätilö jätti meidät siihen ja meni muihin hommiin. En tietenkään nukkunut ja lopulta aamulla supistukset hyökkäsi päälle kuin pommituksessa, rajuna ja vahvoina. Huusin miestä hereille mutta se vaan kuorsasi. Lopulta soitin kelloa ja kätilö tuli ja tönäisi miestä et ylös ja äkkiä 6 cm auki. Mies juoksi huoneessa ympyrää kun ei saanut unenpäiten tavaroita kerätyksi. Mua ei päästetty omille jaloille. Hyvä kun mies samaan hissiin ehti. Haikaranpesässä kinuin heti miten epiduraalia ja narkkari soitettiin paikalle joka saapui tuossa tuokiossa. Kävin vessassa ja hyvä kun pöntöltä ylös pääsin kun jäin lavuaaria vasten heijaamaan itseäni supistuksessa. Tulin vessasta , narkkari jäi oven suuhun seisomaan ja katsomaan miten tilanne ryöstäytyi käsistä.

Siinä kävellessä joku muljahti mun sisällä rajusti( vauva laskeutui alas) ja sanoin et nyt tuntui ja kätilö vauhdissa koplaamaan värkkiä. 10 cm auki ja ponnistamaan! Mä viel uikutin jotain puudutusta, ihan mitä vaan ja se narkkari nauroi ett ponnistus on paras puudutus. Sitten vaadin päästä sängystä pois ihan mihin vaan. Selälleni en mene. Jakkara tuotiin alle , mies taakse ja menoksi niin ponnistuksessa ei oikein supparit pysyneet päällä. Oksitosiinia tiputettiin. 10 min. vauva syntyi kun vähän hidastin , pelkäsin repeämistä. Narkkari jatkoi mun kanssa myöhemmin kun istukka ei irronnut.Synnytyskertomukseen merkattiin kivunlievityksesksi synnytyslaulu vaikka mielestäni se oli leijonankarjuntaa. Mutta ihana kun tyttö syntyi niin se jatkoi pientä lauluaan vatsani päällä siitä, mihin äiti oli jäänyt sen hetken kun kätilö nappasi vauvan , tuntui että hetkessä kymmeniä pareja käsiä työntyi mun päälle. Painoi kovakouraisesti vatsaa ja joku työnsi väkisin sen ilokaasumaskin naamaan. Mut välissä oli rauhallinen 20 min tytön kanssa.



Kolme kokemusta ja kaikki spontaaneja käynnistymisiä. Toivon ettei tarvitsisi kokea sitä käynnistettyä synnytystä =) Hassua et ne on menneet kaikki saman kaavan mukaan nuo käynnistymiset vaikka synnytykset onkin kaikki erilaisia.Eikä mitään traumoja ole jäänyt. Aivan ihanaa henkilökuntaa ollut avustamassa meitä ja jälkijuttelut on olleet kaikista heti synnärillä.



Onnea matkaan helmet !

Hei pitkästä aikaa!

Tämä viikko talvilomaa ja ens viikolla alkaakin äitiysloma. Viikoissa mennään 34+2.



Vattan kanssa on pärjätty vielä ihmeen hyvin. Sukkien laitto on vähän taiteilua, mutta muuten ei muutakun silitellään ja rapsutellaan.

Vauvanvaatteita aattelin pestä iltasella alkuun, lastenhuone on maalattu, sänky pitäs vielä mummulasta tuottaa.



Galluppikysymyksiä:

. Minkä verran teille muille on tullut painoa yhteensä?

Uh, 14kg.



2. Onko tullut raskausarpia?

Ei yhden yhtä, vaikka olin varma että oon raidallinen samantien.



3. Onko tullut suonikohjuja?

Ei, niitäkin oon ootellut, kun äidillä on ollut aika pahat.



4. Onko turvotusta?

Tosi vähän, jos ollenkaan. Sormukset mahtuu hyvin vielä sormeen.



5. Mitä lisäravinteita olet syönyt raskauden aikana?

Raskaus-Multitabsia (1 kpl pv), rautana Spartocineä (2 kpl pv) ja suonenvetoon Emgemsamia, magnesiumia 1,5 kpl pv.



6. Sf-mitta nyt?

RV 33 oli 30.5cm.



7. Oletteko tehneet jotain valmisteluja synnytystä ajatellen (rasvailleet välilihaa tms?)

En ole. Ainut mitä oon harjoitellut edes vähän on rentoutuminen.



8. Onko teillä ollut merkkejä synnytyksestä?

Ei mitään.



9. Vaivat? Lisääntyneet, vähentyneet vai pysyneet samoina?

Aika vähän ollut mitään vaivoja. Suonenvedot on hävinneet tuon magnesiumin ansiosta. Kyljen kääntö on yöllä hankalaa, mutta se lienee normaalia. Selkä on kyllä kipeä.



10. Onko teille tehty painoarviota? Viikot ja kilot?

Kätilö arvioi viime viikolla (33) että vauva olisi noin 2.5kg, ja syntyessään ehkä 3.5kg. Saas nähdä!



---



Huomenna olisi synnärille tutustuminen. Jännittää vähän jo se tutustuminen, ja etenkin itse synnytys, esikoista tässä kun odotellaan. Pitääköhän siellä osata pyytää jotain lievityksiä. Tuntuu että mä haluan varmaan kaikkia. Pahinta ois, jos ne ei suostuis antamaan. Huh. Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja onhan se nyytti sieltä tulossa palkintona. Voi sentään. Vieläkin tuntuu niin epätodelliselta välillä kaikki, vaikka tuolla vattassa elämöinti käy välillä kovanakin.



Kohta lähdetään hakemaan uutta soffaa. Tai mä meen ehkä pitämään ovea auki, mihinkäs muuhun musta tässä vaiheessa ;)



lissula 34+2

En sinänsä ole masuun kyllästynyt vaan tähän kipuiluun. Masu kuopus on jonkin verran laskeutunut jo, mut ei vielä kiinnittynyt. Silti alapäässä vihloo ikävästi, lonkat kenkkuilee ja selkääkin jomottaa.



eilen oli neuvola ja siellä kaikki hyvin :)



rv 36+3

paino -560g/vko

RR 141/86

pissa puhdas

Hb nyt ei mitattu, viikko sit oli 112

sf-mitta 39 HUI!!! (kasvanu 4cm viikossa, mut terkka epäili et vaavi on

oikaissu ittensä ja osaks johtuis siitä)

rt

syke 156

liikkeet ++



Verenpainetta olen vähän jännittänyt, kun esikoista odottaessa paukkui viimeisillä viikoilla pilvissä ja kontrollissa piti käydä pari kertaa viikko, mut nyt on onneks pysyny aisoissa aika hyvin.



Tänään kävin kokoarviossa vielä tuola yksityis lääkärillä. kokoarvio nyt 3400g oli lekuri sitä mieltä et alle 4kg kun syntyy. Hyvä niin! Tarkisti myös lantion ja sanoi et hyvin on tilaa syntyä :) Kohdunsuu pehmeä ja sormelle auki. Epäili ettei tarvi laskettyyn aikaan asti odotella.



aurela: oletpa jaksanu leipoa pakkaseen vaikka mitä, vau! Mä olen vain muutamia ruokia tehny pakkaseen valmiiks, et ei tarvi heti ruuanlaittoa miettiä, kun kotiutuu vauvan kanssa. Tämän totesin hyväksi jo esikoisen aikana.

Ristiäisten/nimijuhlan tarjottavia ajatella olen yhtä laiska, kun esikoisen kohdalla. Tilasin tarjottavat meidän kahvilasta ja olivat tosi maukkaat! Niin ajattelin tilata nytkin. Menu varmaan sama kuin esikoisellakin, täytekakku, liha-ja kalavoileipäkakku ja korvapuustit (ne sentään hoidan ite). Tietty myös kahvi, tee ja mehu



Nyt taidan lopetella, tuli niin pitkään jaariteltua :)

Voimia kaikille mammoille masujen kanssa!



t:sininenkirsikka ja kuopus 36+4

Tässä ollaan nyt oltu " vuodelevossa" (jotenkin aina sitä jaksaa tulla koneelle...) tämä loppupäivä, kun noita suppareita tulee aika paljon, ja huomaan tarkailevani itseäni nyt jotenkin ylikorostetusti. Kaipa tämä on kohta mökkihöperyyttä... Mutta on alkanut ihmetyttää tämä ihan järkky kutka, joka sijoittuu jalkoihin ja mahaan, tuntuu kun olisi pudonnut nokkospuskaan, siis ihan hirveä raapimistarve! Yritin rasvailua, ei auta, raapiminen - yllättäen - vaan pahentaa tilannetta... Onkohan tuo masu nyt ottamassa jotain kasvuspurttia vai miksiköhän se noin kutisee? No, onneksi huomenna on lääkäri, voi sitten sinne valitella ja kysyä jotain tuhdimpaa voidetta jos tämä nyt ihon kuivumisesta johtuu...



Valentine rv 35 *raapsraaps*

Onpa ollut kyllä ihana lukea teidän muiden synnytyskokemuksia.

Oma esikko syntyi kanssa luomuna... Ke-aamuna heräsiin vaimeisiin ja epäsäännöllisiin supistuksiin (esikolta ei siis koskaan yhtään ennakoivaa supistusta). Kellottelin niitä aikani kuluksi ja käveleskelin koiran kanssa lähimetsässä, välillä kävin saunassa.

Iltapäivällä/illalla alkoivat supistelut vähän koventua, muttei mitään kamalan kamalaa. Koiralle soitettiin hoitaja hakemaan joskus kuuden maissa.

House kun loppui Canalilta klo22 lähdettiin Oys:aan, kun alkoi käydä jo oikeasti kipeää, kun supisti (edelleen epäsäännöllistä).

22:20 olin 2cm auki, mutta kun ruuhkaa ei ollut, päästiin suoraan saliin. Kätilöopiskelija oli tukena koko matkan, samoin aivan ihana yövuoron kätilö, joka jaksoi tsempata ja jutella mukavia koko yön!

Opiskelija hieroi akupisteitä alkuvaiheessa ja neuvoi ne jalkapohjista isällekin.

Olin tilannut kaiken mahdollisen lievityksen, mitä talo tarjoaa. Alkuun sain ilokaasua --> paha olo ja pöhnä :P

Klo03 sain epiduraalin, jonka jälkeen hirveiksi muuttuneet supistuskivut muuttuivat vatsan päällä tuntuviksi painalluksiksi :D Kätilö toi mulle lämpöpeiton ja sammutteli salista valoja ja toivotti kauniita unia!!!!

Nukuttiin miehen kanssa varmaan tunti!

Klo05:50 puhkaistiin kalvot ja klo06 sain ponnistusluvan kun olin 10cm auki. Klo06:19 synnytin pojan sekä heti kohta perään jälkeiset yhdellä ponnistuksella.

Pieni eppari tehtiin ja sitä sit ommeltiin hetkonen (opiskelija sai treenata siinä samalla).

Siinä laverilla maatessani katselin vieressä keinussa istuvaa tuoretta isää, joka haisteli nyyttiä ja toivotteli poikaa tervetulleeksi... Ja mietin, et tää ei mee nyt iha oikein!!!! Mä makaan edelleen haarat levällään ja isäntä nauttii! *mrr* tuotekehityksessä olis luontoäidillä vielä vähän hiottavaa :D

Aamuvuoron kätilö ei sit niin mairitteleva ollutkaa. Tyly ja tympeä, nimeäänkään ei koskaan sanonu...

Osastolle pääsin ylipaikalla 3h:n huoneeseen neljänneksi ja isä tultiin ajamaan pois, koska ei ollut vierailuaika!!!!!

Mamma niin sekaisin, ettei tiedä, mikä ruokakärry osastolla on ja iskä kotiin. Kiesus että minä itkin siinä vaiheessa! Ja sit mun kapinaani vastataan vaan, et joo, äiti voi kotiutua, jos vointi ok, mut vauva jää kolmanteen elinpäivään saakka osastolle tarkkailuun... Just.



Mutta synnytys siis kokemuksena aivan ihana ja innolla odotan uutta kertaa. Tulevana torstaina ollaan menossa tutustumaan naikkariin ja pikkuhiljaa mullaki alkaa konkretisoitua se tosiasia, et helmikuu on kohta! Synttärit, hääpäivä ja kakkosen la lähes peräkkäin!



Apropoo, kukas se meidän listaemo olikaan? Kellään havaintoja? Onko ne meidän tiedot jossain tallessa, jokohan kohta listaan sais lisätä näitä syntyneitä... Kahdet tuplathan sieltä on jo putkahtanu (vaik ei meidän listalle ole tainnu kumpikaan käydä vauvojaan ilmoittamassa???)...



No niin. Jorinat sikseen. Esikko tahtoo saunaan!

Luuk@ ja Onni 34+3

Pitäisköhän sun ottaa yhteyttä neuvolaan tai äpolille, tuo kutina voi olla muistaakseni merkki maksan toimintahäiriösta.

Mullakin on ollut masun kutinaa mutta mennyt rasvauksella ohi.

Otappa selvää!



aurela

Yks vaihtoehto lienee hepatogestoosi tms...

Mut eikö sen kutinan noissa maksajutuissa pitäis kohdistua enemmän niinko käsi- ja jalkapohjiin...? :P

No, ei se olo nyt -noin- paha ole mutta varsin uuvuttava siltikin. Jotenkin sellainen epämääräsen raskas olo, jota ei oikein osaa edes sanoin kuvata. Illalla olin kaverin luona käymässä ja siellähän tää pikkutilliäinen oikeen ilmottelikin sitten olemassa olostaan aika mojovasti. Niitä " sukkapuikko" vihlasuja tuli jatkuvasti ja kaikennäköstä outoa tuntemusta alakerrassa muutenkin..

Toistahan tässä odotellaan, mutta kun ensimmäinen synnytys käynnistettiin, niin ei oikein edes tiedä miltä pitäisi tosiaan tuntua, jos vaikka synnytys oliskin lähellä. Tuskin siis on, mutta laittaa miettimään.. Ja kuten monella muullakin, maha ja olo alkaa jo kyllästyttämään.. Vaikka ei tän pienen kyllä olis syytä vielä syntyä..



Aivan ihanaa kun satoi lunta vihdoin ja viimein! Ollaan tossa omalla pihalla oltu Tyllerön kanssa ja voi sitä riemua millä vajaa 3-v nauttii lumesta. Ite lähinnä nojailen mattotelineeseen, mutta touhua tolla tytöllä riittää ilman äidin osallistumistakin...



Tälläst odotteluahan tämä on, mutta onpa ollut ihanaa nukkua pitkään Tyllerön ja välillä jopa iskänkin kanssa, kunon työt antanut periksi. Pitäisi kyllä vähän ryhdistäytyä, kun tänään saatiin koko porukka päällemme vasta yhentoista aikaan kun pihalle lähettiin. Huomenna joutuukin oikeen laittaan kellon soimaan, kun on neuvola " jo" 9.30.....

Saas nähdä paljonko taas huidellaan yläkäyrillä.. Ihan hirvittää jo valmiiksi..



No, jospa tästä punnertais itsensä pian sänkyä kohti.. Hereillä sitä kuitenkin kukutaan taas pitkin yötä kun paikat särkee..



Anteeksi taas valitusvirsi, mutta ajattelen sen nyt näin, että matkalla ei nyt ole väliä, ainoastaan päämäärällä..



Nojanda ja pikku-Pulla 35 tasan

Ihanaa lukea noita synnytyskertomuksia, kun ajatukset alkavat jo liikkua sinnepäin:) Mun esikko syntyi pitkän käynnistyksen jälkeen ja kamalampaaa ei voisi toivoa. Perjantaina meni lapsivedet ja vasta maanantai-iltana neiti syntyi 24 tunnin synnytyksen jälkeen. Ponnistusvaihdekin kesti 1,5 tuntia ja imukuppia tarvittiin, koska supistuksia ei koskaan saatu kunnolliseksi. Tippa meni täysillä loppuvaiheessa ja silti vuodin kuin seula synnytyksen jälkeen. Hb laski 80 ja crp:t nousi 86 vedenmenon takia. Repesin kivasti. Lääkäri tuli ompelemaan ja minä neuvomaan, että tarkista kunnolla, ettei svinkteri revennyt ja laita hyvät tikit, jotta tuleepi edes jonkunmoinen siitä alapäästä. Taisin olla aikamoisissa kaasuissa, kun vedin ilokaasua koko ajan ja mies istui naama punaisena veiressä...



Kakkosen synnytys menikin sitten helpommin. Aamulla meni vedet ja puolenpäivän aikaan synnytys käynnistyi itsekseen. Avautumisvaihde kesti noin 5 tuntia. Supparit tulivat koko ajan 7-9 min välein. Saliin siirryttiin kun aloin olla jo aika kivulias ja olinkin 8 cm auki. Siinä vaihdeessa kätilö sanoi, että peräruiske ois hyväksi. Ei meinannu naurattaa vessassa istuskelu loppusupistusten aikaan. Ponnistusvaiheessa en tuntenut ponnistamisen tarvetta. Esikoisen synnytys palasi mieleen ja aloin mennä hysteeriseksi. Sain spinaalin, kun vaadin sitä. Puudutuksen saatuani sanoin, että nyt tulee ja sitten synnytinkin melkein viisikiloisen pojan. Kivut eivät olleet kamalat puudutuksen ansiosta, mutta aika tukalaa sitä oli noin isoa poikaa maailmaan vääntää. En suostu enää ikinä synnyttämään ilman spinaalia. Se on maailman paras keksintö! Olin niin rento, että taitava kätilö sai pojan maailmaan hitaasti ja siististi. En tarvinnut edes tikkejä:) Muistan, että repesin ekalta aivan järkyttävästi juuri sen takia, että kivun kourissa iskin kaikki lihakseni vastaan ja repesihän minä.



Kolmosen synnytyksen käynnistyttyä tiedän mitä haluan. Otan ekaksi peräruiskeen:) ja sit ponnistusvaiheeseen spinaalin. Ja kätilöksi toivon taitavaa vanhaa lapsenpäästäjää:) En suostu ottamaan opiskelijaa, koska vauvani on todennäköisesti hyvin iso, joten haluan kokeneen kätilön avustajaksi. Kumpa kaikki menisi hyvin ja suunnitelmien mukaan. Ja toivottavasti synnytys käynnistyy ajallaan, jotta vauva ei kasvaisi aivan kauhean isoksi...



Huhhuijaa... Ihan pulssi nousi, kun muisti nuo synnytykset. En halua vielä mahastani eroon, vaikka tänään lenkillä tuntui, että tippuu se väkisinkin tielle. Kuntosalilla on parempi käydä kuin lenkillä, koska jotenkin se maha ei kuitenkaan rasitu siellä niin paljoa.



Kiitos sulle (nicciä en muista) siitä vaavi-sänkyjen osoitteesta. Päädyin kuitenkin siihen, että ostin vauvalle huutonetistä pinnasängyn ja siirrän isommat lapset toiseen huoneeseen. Vaavisängyt on niin kalliita mun mielestä (65e/4kk). Sain halvemmalla kunnon pinnasängyn. Nyt pitäisi ostaa vielä hoitopöytä. Haaveilen ikean hoitopöydästä, josta saa myöhemmin lipaston. Pitääpi seurailla huutonettiä, josko löytyisi käytettynä. Huvittavaa, että yksi sellainen oli tarjolla melkein yhtä kalliina kuin uutena. Eikö ihmiset tarkista uusien hintoja netistä ennenkuin huutavat?



Tsemppiä kaikille! Olen niitä loppupään helmiksiä, joten ymmärrän, jos teillä alkupään porukoilla alkaa jo synnytys polttelemaan.



t.Amanda masuineen viikoilla 34+2?

Pikkuisen takapuoli painaa jatkuvasti oikeaa keuhkoa ja välillä tosi kipeästikin kylkiluita. Lisäksi on tuntunut sellaista vihlovaa kipua alapäässä, oliskohan kans niitä sukkapuikkovihlaisuja... ? Vessassa saa rampata ihan koko ajan, melkein aina kun esim. nousee ylös, tuntuu että tulee pissat housuun. Supisteluja on jonkun verran, mut varmaan aika vähän. Ja välillä koko maha tuntuu kovettuvan.



Eilen oli tutustuminen tyksiin, ihan mukava oli nähdä kaikki paikat. Mun mielestä sairaalat (ainakin tyks) on kyllä aina niin ankeita paikkoja, että ei siellä oleskeleminen kauheasti houkuta. Ajattelin silti siellä viihtyä muutaman päivän, parempi se siellä on olla kuin yksin kotona.



Kiitos kaikille synnytyskokemuksista! On ollut mukava lueskella niitä, vaikka välillä tuntuu, että tieto lisää tuskaa. En oikeastaan ajattele synnytystä kovinkaan paljoa, tavallaan suojaudun siltä, että alkaisi pelottaa ja kauhistuttaa.



Kohta alkaa CSI, onneksi tulee kaksi jaksoa, niin aika kuluu mukavasti. Unta en kuitenkaan vielä saa.



Jaksamista kaikille!!!!

Viimeiset pari-kolme päivää on ollut kauhea himo rasvaiseen ruokaan, varmaan joku energiantarve tai jotain? Ei mulla aiemmin tällaisia himoja ole tullut raskauden aikana.



Tänään sitten annoin periksi, ja haettiin grilliltä ranskikset kaikilla mausteilla. Ja paljon majoneesia, tietty! :) Lisäksi olen mussutellut tummaa suklaata, siihenkin on ollut himo.



Onneksi jaksan tehdä edes pieniä kävelylenkkejä, etten ihan pääse paisumaan. :)

En ole ehtinyt vielä tätä pinoa lukea ja nytkin on kiire nukkumaan, mutta ajattelin teiltä kysyä, että onko muilla käynyt näin..



Oltiin neuvolassa tänään 32+4 rv ja viimeeksi oltiin viisi viikkoa sitten. Silloin sf-mitta oli 27 cm, eli tasan keskikäyrällä ja nyt osottautuikin, että vauva on kääntynyt poikkitilaan ja kohdun yläosa vain on tyhjää täynnä ja täti sai juuri ja juuri 25 cm mitattua kohdulle korkeutta. Outoa, että noin pienenee, mutta onhan nuo liitoskivut tosiaan loppuneet, kun vauva ei enää sinne paina. Esikoinen oli samalla tavalla vinossa aivan samoilla viikoilla ja kääntyi seuraavaan neuvolakertaan mennessä raivotarjontaan takaisin, mutta silloin oli kuitenkin kasvanut kohdun korkeus pari senttiä vastaavassa mittauksessa. En edes tiedä mitä stressaan, mutta jokin tässä huolestuttaa.. =( Jos jollakulla vastaavaa käynyt niin olisi kiva tietää!



Muuten oli kaikki neuvolassa ok. Hbkin oli noussut 112:een alle 110:stä.



nemma ja muksu 32+4

Nukkumassa pitäis kyllä jo olla, mutta kun en iltapäivällä enkä illalla päässyt koneelle, niin tässä sitä ollaan.



Meidän esikoinen syntyi 13.8. klo 1 yöllä (vuosi 1998, jolla ei tässä kylläkään ole mitään merkitystä). 10.8. rv 40+4 ilta-kymmeneltä alkoi tulla kipeitä supistuksia. Kipeämpiä kuin koskaan sen raskauden aikana (sitä ennen ei ollut varmaan ollut kuin kivuttomia suppareita tai ei paljon sen kummempia). Kävelin edestakaisin ja ympäri, kun en paikoillanikaan tai pitkällään osannut olla. Lopulta menin kyllä sänkyyn ja supistuksia/kipuja kesti aamu-viiteen asti. Sen jälkeen ei enää mitään. 12.8. heräsin muutaman kerran siihen, että mahaan sattui kipeästi. Mies nousi klo 5.30 lähteäkseen töihin. Minäkin nousin sängystä ja huomasin, että reisissä tuntuu kosteaa. Lapsivettähän se oli. Soitin synnärille ja käskivät tulla ambulanssilla sinne. Olihan se vähän hassua, kun minut paareilla kannettiin synnärille... Kello oli silloin 8. Kohdunsuu oli sentin auki. Supistuksia alkoi pikku hiljaa tulla. Saatiin miehen kanssa kaikessa rauhassa valmistautua synnytykseen. Mies välillä nukkuikin synnytyssalin vesisängyllä. Välillä olin terapiapallon kanssa lämpimässä suihkussa. Välillä makoilin ammeessa.

Ilta-kahdeksalta alkoi tuntua, että tarvitsen epiduraalin (sitä ennen olin saanut kipulääkkeen lihakseen). Kohdunsuu oli siinä vaiheessa 4-5 cm auki. Kätilöillä sattui just pahimmoilleen vuoronvaihto, joten se viivytti epiduraalin saantia ja sit tietysti anestesialääkäriä piti muutenkin odottaa. Huohotin ja voihkin tuskissani sängyllä eikä uusi kätilö välittänyt minusta tuon taivaallista. Kiukutteli vaan jotain, kun katseli kaikkia välineitä esille. Sit kun sain epiduraalin, kivut kyllä katosi, mutta jalat alkoi tuntua kummallisilta ja niitä piti liikutella koko ajan. Kätilö sanoi, että se johtui siitä, kun huohotin ennen epiduraalin saantia. No joo, tosi kiva, kun edes jälkeenpäin sanoi *grrr*. Häntäluussa alkoi tuntua painetta, mutta olin vasta 7 cm auki, joten ponnistaa ei vielä saanut. Suppareita voimistettiin tipalla ja pian pääsinkin ponnistamaan. Tuntui toivottomalta tehtävältä saada lapsi niin pienestä reiästä ulos. Kaksi kätilöä, lääkäri ja mieheni kannustivat kaikki tosi kovasti ja kohta sanoivat, että pää näkyy jo. Sitten kohta alkoivatkin touhuta imukuppia esille, kun vauvan sydänäänet lähti laskemaan. Olin vaan tosi kiitollinen, kun imukuppi otettiin apuun. Yhdellä vedolla poikavauva hulahti ulos ja voi sitä helpotuksen tunnetta (ponnistusvaiheeseen kului 14 min). Tikkejä ommellessa minua väsytti aivan mielettömästi ja tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä pitää silmiä auki, mutta kätilö vaan komensi, että silmät on oltava auki, muuten he ei tiedä, olenko tajuissani. No, sitten lopulta kun olisin saanut ruveta nukkumaan, niin eipä nukuttanut yhtään, mutta mies kyllä veteli vieressä sikeitä vesisängyllään ;-). Esikoinen syntyi siis tasan rv 41.

Tämän synnytyksen hoitanut kätilö (se joka siis kiukutteli vaan eikä välittänyt kivuistani tai ylipäätään minusta mitään vuoronsa alussa) hoiteli meidän viitosen synnytyksen ja sillä kertaa ei ollut enää mitään valittamista ;-).



Kakkosen synnytys käynnistyi myös itsestään. Viime hetkillä, koska samana päivänä olisi ollut käynnistys edessä eli rv 42+0. Edellisenä päivänä iltapäivällä ja alkuillasta tuli silloin tällöin aikaisempaa kipeämpiä supistuksia. Mutta aina ne supistukset loppui kesken. Ilta-yhdeksältä tuli yhtäkkiä hirveän paha olo. Ajattelin, että onkohan tämä joku merkki. Supistuksia alkoi tulla pikku hiljaa ja välillä tuli paha olo. Välillä nukahdin, mutta heräsin taas supistukseen. Puoli yhdentoista maissa aloin aavistella, että kyllä tästä synnytys saattaisi tulla. Yhdentoista jälkeen supparit vaan koveni ja herätin miehen. Miehellä oli monitoimikone pantu ajastimella lämpenemään (on siis metsäkoneyrittäjä) ja mietti sitten sitä, miten saa ajastuksen pois päältä. Ensin en ollut ollenkaan innostunut, että pitäis joku lisälenkki käydä tekemässä, mutta sitten kun lähdettiin ajamaan, tuntui, että supistukset laantui ja sanoin, että no käydään vaan siellä metsässä ;-). Ryttyytettiin siellä kuoppaisilla metsäteillä ja eipä aikaakaan, kun alkoi taas kunnolla supistella. Mies sai lämmityksen pois päältä ja sitten kiireen vilkkaa kohti sairaalaa (matkaa oli reilut 40 km). Mies ajoi 80:n alueella 120-130 km/h. Kun pääsin synnytyssaliin ja kätilön sisätutkimukseen, kohdunsuu oli 5-6 cm auki. Kipeitä supistuksia tuli muutaman minuutin välein ja sanoin kätilölle, että tarvitsen kivunlievitystä. Kätilö ei pitänyt mitään kiirettä lievityksen kanssa, vaan neuvoi kaikessa rauhassa, miten ilokaasua käytetään. Olo meinasi mennä sekavaksi enkä uskaltanut kauheasti kaasua hengittää. Välillä maskista oli letkukin irti ja ihmeteltiin miehen kanssa, että mikä on kun ei auta yhtään. Lopulta lääkäri tuli antamaan kohdunkaulanpuudutteen ja kivut hävisi heti. Miestä alkoi heikottaa ja lääkäri sanoi sille, että parempi ruveta samantien pitkälleen, että he eivät jouda miestä hoitamaan, jos sattuu pyörtymään ;-). Ei mennyt puudutteen laittamisesta kuin hetki, kun alkoi tuntua, että nyt vauva tulee. Tuntui, etten kärsi ponnistaa, mutta pakkohan se oli. Tytöllä oli vielä vähän isompi päänympärys kuin isoveljellään. Onneksi ponnistusvaihe kesti vain 9 min.

Tuon synnytyksen hoidellut kätilö ei ollut mieleeni. Kivunlievitystä jouduin odottelemaan enkä saanut mitään tietoa, milloin sen mahdollisesti saan. Synnytyksen jälkeen ronkki ensin pitkään ollakseen varma, että istukka tuli kokonaan (no hyvähän se tietysti oli). Sit ompeli tikit. Sitten meinasi vielä, että pitää odottaa, että olen vessassa käynyt, että nähdään että pissaaminen onnistuu, ennen kuin saan ruveta toisen kätilön huoneeseen tuoman kahvin juomaan ja voileivät syömään. Kun kätilön silmä vältti, niin join kahvini ja söin leipäni, mutta siinä vaiheessa kahvi oli jo melkein kylmää. Paremmin kai se pissattaakin, kun on ensin jotain juonut.



Tässäpä olikin ne minun spontaanisti käynnistyneet synnytykset. Ja jos nyt sinne nukkumaan....



neronja rv 36+3

Hereillä ollaan jälleen ja koululaiset laitettu kouluun. Pienimmät vielä nukkuu, joten lähden itsekin vielä nukkumaan. Piti vaan tulla lisäämään jotain noihin synnytystarinoihini. Lähinnä kestosta. Eli ekan synnytyksen kestoksi kätilö oli merkinnyt 12,5 h. Toisen synnytyksen keston kätilö oli kummasti lähtenyt laskemaan siitä, kun mulla tuli silloin edellisenä iltana se yhtäkkinen paha olo. Hassua siitä lähteä laskemaan ;-). Kestoksi oli siis merkitty 5h 6min. Sairaalassa ehdittiin olla aika tarkkaan 2 h ennen kuin vauva syntyi. Ärsytti tuo kätilö silloinkin, kun ennen kotoa lähtöä soitin synnärille, niin kovin suhtautui epäilevästi, että olisko sittenkään synnytys vielä käynnissä, mutta sanoi sitten, että no voithan sinä tulla näytille. Kakkosen synnytyksestä jäi ne kivut pitkäksi aikaa mieleen ja olinkin kätilölle vähän katkera, mutta niin vaan nekin kivut pyyhkiytyi sitten mielestä ;-).



Esikoisen synnytyksestä muuten vielä sen verran, että mä en pysynyt pystyssä ennen kuin vajaa vuorokausi myöhemmin. Poikahan syntyi klo 01 ja jalkeilla pystyin olemaan vasta n. klo 20. Ei vaan pää pitänyt millään. En pystynyt edes sängyn vieressä istumaan pöntöllä. Tiputtivat sit lopulta kaksi pussia verta ja johan pääsin seisaalleen. Lähtöpäivänä hb oli 92.



Mutta nytpä lähden tuonne tyttöjen kanssa vähän vielä nokosille.



n

Päivitin nyt meidän esittelylistan tonne etusivulle, onhan ens kuu jo meidän kuukausi! Poistin synnärilistan, sillä wordissä listalle tuli mittaa kuitenkin yli 20 sivua...kauheeta skrollaamista. Samalla laitoin nickit esittelylistassa aakkosjärjestykseen. KORJATKAA IHMEESSÄ, JOS KORJATTAVAA!!!



En löytänyt kauhean uutta listaa haulla, oliskohan se jäänyt siivoamatta silloin viimeisten huhuilujen jälkeen. Niistäkin on jo aikaa, kun itse olen vastannut rv 21+ ja tänään alkoi jo 35.viikko.



Ei mitään uutta. Olen lähdössä Itäkeskukseen ostamaan oloasua ja aamutakkia ja yöpaitaa...ajattelin ne pakata sairaalakassiin. Eilen pakkasin jo pienelle tavaroita. Huomenna pitäis tulla tilaamani Eisbärchen -kaukalopussikin. Ja vaunut luvattiin ens viikoksi. Mies soitti sinne Saksaan ja vähän kovisteli. Ja ens viikolla tulee uusi autokin ilmeisesti. Pääsen sitä sitten jo ennen synnytystä kokeilemaan. Kiva niin, sillä vähänkös jännittäis vuoden vanhalla kortilla lähteä ajelemaan ihan uudella autolla pieni ihminen vielä kyydissä.



Nyt täytyy mennä. On kaverin kanssa rehvit.

N+NK rv 34+0

Nonna, toi onkin hyvä, että nimimerkit on listalla aakkosjärjestyksessä. Olen monesti ajatellut, että tuolla nimimerkkilistalla ei oikein tee mitään, jos ne nikit ei oo aakkosjärjestyksessä, koska ei niin pitkältä listalta viitsi ketään ruveta etsimään. Eli oikein hyvä, että teit tuon muutoksen. Sellaisen pikkuseikan olin katsovinani, että kaksi jo synnyttäneistä eivät olleet listalle ilmoittautuneet, mutta sillä nyt ei sinänsä ole suurta merkitystä. Annlinn on myös saanut vauvansa, pojan 31.12. paino 2860g ja pituus 48cm.



( . ) Valkkaria tai jotain on viime päivinä ruvennut tulemaan. En noista kestopikkuhousunsuojista ole oikein saanut vuodon väristä ihan selvää. Tuskin se limatulppaa vielä on, kun mulla kun ei tosiaankaan juuri supistele, edes kivuttomasti. Onko kellään muulla lisääntynyttä valkkari- tms. vuotoa?



n " the listahäirikkö" ;-)

Meillä on esikko sairastanut. Pitkästä aikaa ja ei ole kuin kuumetta vaan saa nähdä rupeaako nenä vuotamaan perästä.. Vielä ei ole kukaan muu oireillut. Perjantaina sitten olisi neuvola taasen minulla, että sitten saa taas päivitettyjä tietoja :)

Sitten tuosta mahasta ja kyllästymisestä.. Välillä tuntuu, että nyt alkaa jo riittää tää raskaus!! On kyllä niiiiin raskaana oleva olo, että! Mutta sitten tulee taas oikein haikea olo kun ajattelee, että kohtahan tää on oikeasti ohi! Minne se aika taas meni.. ja en usko, että meille enää lisää lapsia tulee joten tämä on todennäköisesti viimeinen raskausaika minulla.

Sitten noista synnytyksistäkin on puhetta ollut. Minullahan se esikoisen synnytys käynnistettiin ja jäi kaikkea muuta kuin hyvät muistot siitä mutta toinen käynnistyi sitten lapsivesien menolla rv 38+3.. se oli joskus tosiaikaisin aamulla kun heräsin siihen, että poksahti mahassa. Luulin ensin, että vauva potkaisi ja sen takia pissat lirahti housuun mutta vessassa tulin sitten siihen tulokseen, että kyllä se lapsivettä taisi kuitenkin olla.. No, soitin sairaalaan ja sieltä sitten lähetettiin ambulanssi hakemaan. Että täällä vissiin vieläkin on käytäntönä, että jos lapsivedet menee niin eikun ambulanssin kyytiin. Supistukset muuten oli tuossa vaiheessa vielä olemattomat ja kaukana säännöllisistä vaan sairaalassa jouduin suoraan makailemaan ja makasinkin sitten oikeastaan niin kauan kun tyttö syntyi eli iltapäivällä neljän jälkeen! Vauva ei laskeutunut kuin ihan vasta lopussa joten vissiin tuon takia en saanut kävellä yms.. olla pystyssä vaikka muuten olisin pystynytkin. Ilokaasua nappailin sitten kun supistukset kovenivat mutta en saanut taaskaan siitä mitään irti paitsi älyttömän huonon olon! Spinaalipuudutus annettiin joskus päivällä ja tähän kätilö sanoikin, että kohta sitten syntyy.. Tässä kävikin sitten niin, että en auennut puudutuksen aikana juuri ollenkaan ja puudutus loppui! Kivut oli kyllä aivan järjettömät sen jälkeen! Tässä tapauksessa sitten spinaalipuudutus annettiin uudestaan ja niinhän siinä kävi, että minulla hävisi tunto navasta alaspäin kokonaan. Ei ollut enää mitään hajua supistuksista saatika ponnistuksen tunteesta ja avauduinkin muutamassa minuutissa kokonaan. Kätilö sitten nosti minut istuvaan asentoon ja mies piti toisesta jalasta ja kätilö toisesta jalasta kun sain luvan ponnistaa. En siis edelleen tuntenut mitään ja en hallinnut ollenkaan jalkoja yms.. mutta ponnistus kuitenkin onnistui ja ajaksi merkattiin 5 min. Repesin vähän sitten sen takia kun en tuntenut yhtään mitään ja ponnistin liiankin lujaa ja tyttö hulahti niin vauhdilla tulla sitten kuitenkin.. Mutta tästä synnytyksestä ei jäänyt mitään kammoja. Paikkauskin oli ihmeen mukavaa kun en vielä silloinkaan tuntenut yhtään mitään. :) Mutta tässä näin äkkiseltään muisteltuna tuo aiempi synnytyskokemus.



Neronjalle: Just tänä aamuna ihmettelin vuotoa jota just epäilen valkovuodoksi. Lisääntynyt on kyllä huomattavasti.. mutta kai se tosiaan on sitten sitä valkovuotoa. Viime yönä supistelikin tosi kipeästi mutta nämä muistan tuosta edeltävästäkin odotuksesta.. Silloinkin supisteli öisin monestikkin kipeästi mutta ei sitten missään kuitenkaan tapahtunut mitään.



Jahas vaan nyt näyttää kello sitä, että lähden viemään tuon pikkuneidin päikkäreille ja taidanpa itsekkin mennä pötköttelemään vierelle.



Vimpula ja 34+1

painoa +159g/viikko

RR. 110/60

Sf-mitta vain 28cm.



Siitäpä sitten terkkari rupesi tunnustelemaan miten päin tuo vauva siellä oleilee kun mitta oli noin pieni. Ei oikein päässyt tunnustelemalla selvyyteen ja tarkisti sitten ultralla. Syy oli sitten se että vauva on jo laskeutunut !!! Oli sentään oikein päin. Terkkari kehotti jäämään pois töistä ja olemaan varovainen muutenkin. Yli kolme viikkoa pitäisi vielä mahassa pysyä että olisi täysiaikainen. Jotenkin musta vaan tuntuu että yli se menee tämäkin vaikka kuinka on alhaalla. Soitin työnantajalle ja sanoin että yritän kuitenkin olla tämän viikon loppuun asti ja sitten jään pois. Olo on kuitenkin nyt ihan hyvä eikä supistuksia ole kovinkaan usein. Pari kokousta vielä jaksaa ja sitten se on ohi.



Mauii rv 33+5

Eli tänään oli sitten viimeinen neuvolalääkäri, rv35+2, ja sieltä suoraan verikokeisiin, kun - aivan kuten täälläkin joku taisi epäillä - oli pientä hepatoosiepäilyä. Saan kuulla huomenna tulokset, ja tietty piti mennä googlettamaan asiaa ja nyt sitten menee varmaan ensi yö valvomiseksi kun oli niin hirveitä tekstejä netissä tuosta aiheesta. No, huomenna asia selviää, yritän itselleni tässä vakuutella etten voi asialle mitään ennen sitä, mutta...



Kaikki muu olikin sitten ihan ok, paitsi painoa viikossa +900g!!!! Vaavi oli jo laskeutunut, josta nämä " sukkapuikko" tuntemuksetkin sitten johtuvat. Kohdunkaulasta hävinnyt puolet, nyt 1,5cm jäljellä, ulkosuu " höttöinen" , what ever that means... Ehkäpä tämä joskus vielä tulee täältä uloskin.:) Käsikopelolla lääkärin mielestä jo melkein kolmikiloinen typsy olisi masussa, että jos tuo hepatoosiepäily osoittautuu todeksi ja joudutaan ennakkoon käynnistelemään niin aika valmis paketti siellä olisi. Hassua oli se että vauvan laskeutumisesta huolimatta oli sf-mitta kasvanut, lääkäri siinä sitten totesi että taitaa olla pitkä isä, ehei, alle 180cm pitkä... tuleva isukki kyllä oli syntyessään sen 54cm, että kaipa tämäkin on jotenkin perinnöllistä.



Nyt ihan asiasta kukkaruukkuun, onko muut jo hankkineet jonkin näköiset imetysliivit? Kun tuossa hintoja katselin nettikaupoissa, ja aika tyyriitä tuntuivat olevan, kun tätä etumustaa on jo ennakkoon sen E-kupin verran, eli ihan millään markettiliiveillä ei toimeen tulla... Ja hankalinta tässä on se että ympärysmitta on 80, eli olen vähän epäsuhtainen..) Tuntuu vaan pahalta laittaa 60e liiveihin, joiden käyttöaika on niinkin lyhyt. eli onkohan jollain mitään vinkkiä halvoista mutta hyvistä imetysliiveistä, kokona varmaan se F80-85?



Ja nyt maha-asukki hermostuu kun istun koneella huonossa asennossa, kamala hakkaminen päällä... Taidan lähteä vähän iltakävelylle.



Edelleen kutiseva ryhävalas Valentine rv 35+2