Muita, joilla lapsi jolla monimuotoinen kehityshäiriö?

minun poikani kans puhuu aivan omalla tavalla ja leikkii hirveesti vuoropuhelu leikkiä, mihin en ole mielestäni törmännyt vaikka olen ollut päiväkodissa töissä ni muiden lasten kohdalla, mutta en sit tiiä onko se normaalia yksilapsisessa perheessä..



13

Työskentelen kyllä samantapaisten lasten parissa. Tiedän, että he ovat vaativia ja olen monesti miettinyt, että kotona vanhemmilla on kyllä raskasta.

Toivottavasti sinulla on tyttärsi kanssa joku yhteinen juttu, tekeminen joka tuottaa teille molemmille iloa.

Vahvistuisi vähän positiiviset kokemuksetkin.



Muista, että se annetaan, jonka jaksaa kantaa. On varmaan joku syy, miksi sut on valikoitu tyttäresi äidiksi.

Kyllä tytär on tosi vaativa. Mutta osaa kyllä olla suloinenkin!! Tänä iltana esim. suutuin kun hän näytti mulle kieltä. Myöhemmin hän sitten tuli kuitenkin pyytämään anteeksi ja halasi mua:)). Että tietää kyllä mitä teki väärin vaikka käyttäytyykin välillä kuin pienempi lapsi...



Mitään yhteistä tekemistä meillä ei vielä ole valitettavasti. Emme vain ole ehtineet eikä tytär ole okein ollut kiinnostunut mistään erityisestä. Mutta siinä olisi muuten kyllä ideaa.



Tyttö on aina tosi kiva kunhan saa olla yksin jonkin aikuisen kanssa. Toisten lasten seurassa hän vaan on sitten ihan erilainen. Meillä on yhteensä 3 lasta joten hän kilpailee huomiosta heidän kanssaan.



Ap

Työskentelet varmasti oikealla alalla ja lapset, jotka saavat olla kanssasi ovat onnekkaita!



Sinunlaisia ihmisiä tarvitaan lisää!

Työ on opettanut myös näkemään kaikissa lapsissa niitä hyviä ja positiivisia puolia. Kun niitä puolia jaksaisi olla kaivamassa esiin huonoinakin päivinä, tuntuisi lapsikin varmasti palkitsevammalta. Erityisesti autistisen kirjon lapset ovat usein juuri sellaisia, että tuntuvat ottavan enemmän kuin antavan. Voimia sinulle ja muulle perheelle!

meillä on myös lapsi jolla on monimuotoinen kehityshäiriö.. muuten ihan sama, mut meillä on poika, kohta 7v. ja myös meillä kolme lasta!

Mites teillä.. monesko lapsi tämä f83 on?

Meillä on kaikenlisäks vielä esikoinen.. joten uusina vanhempina ei oikein tiedetty mistään mitään.



hermot meinaa todellakin välillä mennä! vaikka kuinka yrittää aatella että ei se oo sen lapsen vika (ei nyt ihan ehkä meidänkään..) mut silti, välillä kilahtaa.. :(

Kivaa, kohtalotoveri!!! (vaikkei tätä toivois kyllä kellekään). Kyllä tosiaan, tytöllä on f83 diagnoosina. Tyttö on kaksonen eli hänellä on taviskaksosveli:). Ja he ovat esikoisia. Sitten on vielä pikkuvelikin.



Kyllä se on just kun sanoit: sitä oli/on välillä ihan ulalla. Ja silloin kun kaksoset oli pieniä niin kyllä mä ihmettelin tuota tyttöä. Se oli myös rankkaa kun tavallaan just ei tuosta tytöstä saanut samalla tavoin mitään " irti" kuin kaksosveljestään! Sit sitä ajatteli, että onko sitä näin huono äiti kun tyttö ei kehitykään niin kuin pitäisi? ja enkö mä tee tarpeeksi kun se on sellainen kun se on? Vaikka kaikkea yritti keksiä, niin ei tyttöä kiinnostanut.



Ja se ääniyliherkkyys ja muutenkin arkuus jokaista asiaa kohtaan! Apua! Oli vaikeaa lähteäkään minnekään kun ei tytöstä tiennyt.



Sit tuli vielä tää pikkuveli joka on vienyt kamalasti aikaa ja energiaa. Vaikuttaa tosin onneksi ihan tavislapselta mutta lapsiluku olisi kyllä EHKÄ jäänyt noihin kahteen jos olisin tytön ongelmista silloin jo ihan alussa tiennyt. Mutta kun nääkin ongelmat ovat selivnneet vasta ihan viime vuosina vasta.



Tsemppejä kauheesti ja tosiaan täälläkin kilahtaa usein sekä isällä että äidillä vaikka TIETÄÄ ettei se lapsi sitä tahallaan tee eikä se lapsi aina tajua mitä edes tekee! Mutta onhan se rasittavaa sanoa niistä samoista asioista aina se miljoona kertaa...:(((.

me oltiin vaan " tyytyväisiä" kun poika oli silloin vauvana niiiiin " kiltti" (hiljainen, viihtyi hyvin yksinään..) no, kostautuihan se kiltteys sit lopulta..

Meillä kaikkein heikoin osa-alue on puhe.. sekä tuottaminen, että myös ymmärtäminen. ja sehän se niitä ongelmia aiheuttaakin.. kun toinen ei ymmärrä mitä pitäs tehdä (esim. ohjeet pitää pilkkoa pieniin pätkiin.. ja ei aina silloinkaan tajua mitä pitäs tehdä..) jää joskus pukiessaan ihmettelemään että mitäs näille pitäs tehdä (vaatteet kädessä). Muutenki se jää aina " haahuilemaan" , eli ei meinaa alkaa tekemään sitä mitä pitäs.



keskimmäinen on aika nokkela tapaus. Mutta sitten tää nuorimmainen.. taitaa olla toinen samanmoinen tapaus tulossa.. :/ kohta 3v, eikä vielä puhu.



onko teillä mitä terapoita? Meillä puheterapia ja nyt syksystä alkaen ollu myös toimintaterapia.

Ystäväni on aika lamaantunut ja yritän itse olla tukena mutta mietin olisiko jotain instanssia/ryhmää tms. josta hän saisi etenkin itselleen huolestuneena äitinä tukea...

Hei ap täs taas!



Juu puhe meilläkin ehkä isompana ongelmana. Ei ymmärrä puhetta kuten " tavikset" eikä sitä osaa tuottaakaan kunnolla. Eli tytöstä ei saa mitään koskaan irti. Aika turhauttavaa koska ei voi keskustella kunnolla. Ja joo, tytö tietysti myös turhautuu ja siksi tulee noita raivareita ja itkukohtauksia. Ja mä tietysti sitten taas raivostun ja kierre on valmis:((. On rankkaa kun kuitenkin oon itse suht rauhallinen ihminen, enkä olisi itsestäni moista uskonutkaan:((.



No, tytöllähän on monenmoisia muitakin ongelmia kuten yleensä näillä lapsilla on. On hahmotushäiriöitä eli ei löydä minnekään. Emme voi siis olettaa että tyttö ikinä voi pyöräillä itse kouluun. Tyttö on myös jotenkin turvaton, ei voi koskaan olla yksin ulkona. Kyläpaikoissa takertuu minuun ja ihmiset ihmettelee miten noin iso tyttö on niin arka...



Sitten tytöllä on vielä rutkasti autistisia piirteitä: on jumittumisia, pakkoliikkeitä, pelkoja ja kaikenlaisia erityisyyksiä.



Mutta ehkä pahin on mielestäni tytön passiivisuus. Häntä ei kiinnosta uuden oppiminen. Kun hän oli pieni niin se oli turhauttavaa! Ihmettelin miksei halua tehdä mitään, ei oppia mitään??



Tyttö käy toiminta- ja kommunikaatioterapiassa. Nyt kevääksi ehkä myös puheterapiassa. Saamme korotettua hoitotukea.



Onko poikasi aloittanut koulun? Me mietimme lykkäystä. Tyttö täyttää 7 vasta lokakuussa.

Vierailija:

Muista, että se annetaan, jonka jaksaa kantaa.

Noin voi sanoa vain länsimaalainen pullamössöihminen, joka ei oikeasti koskaan ole joutunut kantamaan yhtään mitään.

minulla on vajaa neljä vuotias poika, jota olen alkanu epäillä että kaikki ei ole aivan kohdallaan.

puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on heikkoa, välillä tuntuu että jotkus yksinkertaiset jutut eivät mene perille tai ei ymmärrä. monet kerrat vain haahuilee ja kaikessa pitää olla vierellä vahtimassa mitä tekee että tekee käsketyn jutun.

On kyllä erittäin sosiaalinen, ystävällinen ja iloinen vesseli, mutta keskittyminen on heikkoa, ja tuntuu et monet taidot ovat jäljessä paitsi karkea motoriikka on kehittynyt hyvin, varmaa vilkkauden takia..myös erittäin itsepäinen ja jäärä.. siis joko on todella iloinen tai todella kiukkuinen. ei myöskään oo ikinä vierastanu eli on rohkea, mikä on kyllä erilaista kuin teillä..

keksikääs nyt mun pojalle diagnoosi?

Vierailija:

me oltiin vaan " tyytyväisiä" kun poika oli silloin vauvana niiiiin " kiltti" (hiljainen, viihtyi hyvin yksinään..) no, kostautuihan se kiltteys sit lopulta..

Meillä kaikkein heikoin osa-alue on puhe.. sekä tuottaminen, että myös ymmärtäminen. ja sehän se niitä ongelmia aiheuttaakin.. kun toinen ei ymmärrä mitä pitäs tehdä (esim. ohjeet pitää pilkkoa pieniin pätkiin.. ja ei aina silloinkaan tajua mitä pitäs tehdä..) jää joskus pukiessaan ihmettelemään että mitäs näille pitäs tehdä (vaatteet kädessä). Muutenki se jää aina " haahuilemaan" , eli ei meinaa alkaa tekemään sitä mitä pitäs.

keskimmäinen on aika nokkela tapaus. Mutta sitten tää nuorimmainen.. taitaa olla toinen samanmoinen tapaus tulossa.. :/ kohta 3v, eikä vielä puhu.

onko teillä mitä terapoita? Meillä puheterapia ja nyt syksystä alkaen ollu myös toimintaterapia.

Kuulostaisi siltä, että sillä saralla kehityksessä saattaa olla viivettä, joka vaikuttaa myös toimintaan.

Eli just kun tyttö oli vähän " poissaolevan" tuntuinen välillä. Tuntui ettei ymmärtänyt mitä sanoin. Meidänkin tyttö on karkeamotorisesti ihan kuten ikäisensä. Mutta meidän tytöllä oli myös keskittymisissä häikkää eikä hän osannut mitään piirtää eikä häntä kiinnostanutkaan. Ja just tuota kynäotetta aloin sitten aluksi miettimään.



Sittemmin näitä piirteitä on sitten tullut esille aina vaan enemmän tytössä:(. Eli tietysti kun puheen ymmärtäminenkin on sitä mitä on, niin muukin kehitys laahaa perässä + et tytöllä on noita autistisia piirteitä + kontakti- ja keskittymishäiriö.



ap

nämä todettiin Lastenlinnassa (Helsingissä), tutkimuksissa. N. puolitoista vuotta sitten, eli poika oli silloin 5v6kk.

Puheterapia alkoi jo pojan ollessa n. kolmi-vuotias (tai itseasiassa taisi olla vajaa). Meidän piti jo silloin jossain vaiheessa mennä noihin tutkimuksiin mutta sitten muutimme pariinkin otteeseen eri paikkakunnalle ja nämä terapia-hommat oli jonkun aikaa jäissä..



En osaa näin äkkiseltään sanoo mitään diagnoosia (enpä ole lääkärikään ,)) mutta kuvaus sopisi kyllä kieltämättä tähän " monimuotoiseen kehityshäiriöön" (tai käytetään myös nimitystä laaja-alainen kehitysviivästymä) Ja siinä on niitä osa-alueita niin paljon, että kahdella erilaisella lapsella voi silti olla sama diagnoosi.. toisella esim. voi juuri sosiaaliset taidot olla huonot, toinen saattaa niissä pärjätä hyvin, mutta sitten puhe on huonompaa.. jne..



ja sit ap:lle meillä poika menee kouluun nyt syksyllä. Tai ainakin näin ollaan lääkärin kanssa juteltu. Nyt on eskarissa+päivähoidossa (juuri kuntoutuksellisista syistä, siis se päivähoito, eskarin jälkeen)

musta jollain tapaa raskainta on se, että täähän ei näy päälle päin.. että siinä pojassa mitään " vikaa" olis.. toiset vaan sit ihmettelee että mites se nyt noin.. onko se kuriton vai onko se villi vai mitä.. :(



" kutonen"

pojalla oli puheterapia syksyllä mutta nyt on tauolla..



tuntuu että pojalla ei ole oireet kovin vaikeat, mutta minun mielestä jotain lievää on..



saa myös kamalia raivokohtauksia jotka kyllä iän myötä lieventynyt..

nyt parinkuukauden päästä on neuvola..

JUST SE ON VAIKEAA koska tytöstä ei tosiaan näy mitään päällepäin! Sit ihmiset ihmettelee että miten se on tuollainen?



Mua on kyl loukannut myös se että sukulaisetkaan ei usko mua, erityisesti mun suku. Että mä muka liioittelen asioita ja ei tytössä mitään vikaa ole... grrrhhhh.



Ja just eilen olimme kylässä jossa perheen tytön lisäksi oli toinenkin tyttö käymässä. Eikä tyttöni uskaltanut koko vierailun aikana leikkiä yhtään näiden tyttöjen kanssa vaikka ovat tuttuja molemmat!!! Ei lähestynytkään heitä vaikka miten yritin ja olin mukana jne. Mutta näin tyttö käyttäytyy heti jos on lapsiryhmässä, hän vetäytyy ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Tilanne on ihan eri jos hän saa olla yksin jonkun ystävän kanssa. Silloin hän kyllä leikkii. Muttei ikinä jos joku tulee lisäksi mukaan, silloin hän vetäytyy.



Niin ja tuolla kyläpaikassa oli mukana tän toisen tytön äitikin ja luulen että hän vähän ihmetteli sitä miksi tyttöni oli niin ulkopuolisen ja " ulalla olevan" oloinen. Koska eihän tätä päällepäin näe!!



ap

Kun lapsi ei ymmärrä tai häntä ei ymmärretä, se lisää raivokohtauksia ja niiden intensiteettiä.

mutta pk:ssakin joutuu aikuinen olee vieressä nukkumisessa syömisessä ja pukemisessa, ku muuten lähtee seikkailee ympäriinsä. ei8kä pysy paikallaan sekunttiakaan, paitsi kun katsoo telkkaria tai hetken voi leikkiä, mutta sen hetkenkin on oppinu leikkii nyt vasta 3 vuoden jälkeen..



ja ihmettelen itse kun näen alle 2 vuotiaita jotka istuvat paikalla ja lukevat vaikka kirjaa, itse en nähnyt poikaani sen ikäisenä ikinä sellaista tekemässä..



ja esim ku hampaita pestään ni kaikkeen ympärillä olevaan pitää yrittää tarttua ja räplätä. ja aikasemmin nyt hieman rauhottunu ni mun piti pitää pojan kädestä kiinni ku otin hammasharjan ja ja laitoin tahnaa yhdellä kädellä ku poika ois lähteny livohkaan siitä sekunnisa..

onko tämä tavallista?..vai onko epäilykseni oikeita?



t:13