Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla lapsi jolla monimuotoinen kehityshäiriö?
05.01.2008 |
Meidän tyttö on 6v ja hänellä on paljon erilaisia ongelmia: kielen ymmärtämisen vaikeus, hahmotushäiriö, kontaktihäiriö, sosiaaliset ongelmat, itsetunnon ongelmat, hienomotoriset ongelmat, autistiset piirteet jne jne. Nämä siis sairaalan toteamia tutkimuksissa.
Voin sanoa, että elämä tytön kanssa on haastavaa ja ongelmaista. Ei yhtään sellaista kuin toisten lasteni kanssa. Heitä kohtaan tunnen lämpöä ja saan heistä iloa, mutta tytöstä en saa juuri mitään irti:(((.
Onko kellään muulla lasta, joka tuntuu niin haastavalta vanhemmilleen että hän ottaa vanhemmiltaan enemmän kuin antaa?
Tyttö on haastava itkunpuuskiensa, raivareidensa ja arkuutensa takia. Mutta haastavilta tuntuvat myös se, että tyttö luovuttaa niin helposti eikä häntä kiinnosta minkään uuden oppiminen!!
Muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Kommentit (45)
Siis en mitään diagnoosia ala arvailla, mutta jotain saattaa olla. En sano, että välttämättä on. Mutta ymmärrän, että haluat ottaa asioista selvää. Niin itsekin tekisin. Onko neuvolan testit menneet kuitenkin ok? Eikö päiväkodissa hoitajat sano mitään vaikka vaatii noin paljon henk. koht. ohjausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi on kuitenkin vielä pieni. Mutta ilman diagnoosiakin (mikä tässä vaiheessa olisi ehkä liioittelua) lapsellesi pitäisi mielestäni tehdä henkilökohtainen suunnitelma esim. erityislastentarhan opettajan kanssa mahdollisine terapioineen.
25
Vierailija:
minun poikani kans puhuu aivan omalla tavalla ja leikkii hirveesti vuoropuhelu leikkiä, mihin en ole mielestäni törmännyt vaikka olen ollut päiväkodissa töissä ni muiden lasten kohdalla, mutta en sit tiiä onko se normaalia yksilapsisessa perheessä..13
Muista tosiaan se, että poikasi on vielä pieni. Mielestäni teillä on sikäli asiat hyvin, että olette puheterapiassa ja kelton kanssa on tehty suunnitelma. Kelto kyllä " seurailee" lastanne. Aika harvalla noin pienellä käsittääkseni on varsinaista diagnoosia, varsinkin kun poikasi ei " ihan selvältä" tapaukselta kuitenkaan vaikuta. Ja jos päiväkoti noin hyvin pystyy ottamaan poikasi tarpeet huomioon (aikuinen vieressä unille menossa, ruokailussa yms.) niin sekin on ihan hyvä juttu.
Älä myöskään vertaa omaa poikaasi liikaa ryhmäsi lapsiin (olit itsekin töissä pk:ssa?). En halua vähätellä ja ymmärrän huolesi, mutta muista, että lapset ovat aina vähän vieraskoreita ja ihan normaalikin lapsi kotona saa raivareita äidille, " ei kuule" mitä puhutaan jne. Itse työskentelen erityislasten parissa ja kyllä usein ne omat terveet kotona on vähintään yhtä haastavia. ;)
Juttele siellä neuvolassa (eikös se ollut aika pian jo?) ja suosittelen myös sitä kelton kanssa juttelua uudelleen!
meillä kans poika leikkii yksin. Aluksi vähän surkuttelin sitä, että se JÄÄ yksin.. kunnes tajusin, että sehän JÄTTÄYTYY yksin! Eli haluu mieluummin olla omissa oloissaan. Isoissa ryhmissä oleminen on vaikeeta..nähtävästi se ympärillä oleva häly myös ärsyttää häntä! Ja kaikki uudet tilanteet/ihmiset/asiat on vaikeita! Se on sellainen " hitaasti lämpiävä miehen alku" , eli menee aikaa ennenkuin hyväksyy.
Nykyään kyllä on alkanu ymmärtää myös kavereiden päälle, joskus itkee että hänellä ei oo yhtään kaverii (jos pikkuveli, vajaa 5v) ei leikikään just sillä hetkellä hänen kanssaan.. voi toista..
Kaveripiirissä on yhdellä jos toisella jos jonkinlaista diagnoosia, niin tiedetään suurinpiirtein mistä puhutaan, ja ymmärretään toisiamme. ja niille joilla ei oo (erityis)lapsia niin me ollaan aika avoimesti kerrottu melkeinpä kaikille.. ehkä just sen takia, että ymmärtäisivät ehkä hivenen paremmin, että miks poika on sellainen ku on..
ookoo..Kiva oli " jutella" , mut nyt tää mamma taitaa lähtee nukkumaan..että jaksaa taas huomenna tätä härdelliä :)
Tsemppiä sinne!! erityisesti ap:lle, mutta myös muillekin " osanottajille" :)