Lue keskustelun säännöt.
Mitä 34-vuotiaan naisen pitäisi olla saavuttanut elämässään?
05.01.2008 |
Listaa kiitos. Olen työtön, yksinhuoltaja (1 lapsi), koulutus vanhentunut, asun vuokralla, en omista muuta kuin kotini irtaimiston, en ole koskaan ollut kihloissa, naimisissa tai avoliitossa. Olenko luuseri?
Kommentit (38)
Odotan kyllä mielenkiinnolla, miten asiat oikeasti menee. Eniten pelkään, että lapsia ei tulekaan, en niinkään raha-asioita. Näköaloja hämärtää se, että tähän saakka kaikki on mennyt siten kuin olen toivonutkin. 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se vastaa ap:n kysymykseen mitä pitäisi olla saavutettuna?
Kehuskelua pääosin.
Ja 13, sinun toiveesi tulevaisuudesta. Mä en ymmärrä miten sä voit laittaa saavutukseksi sen, että ura on nousussa, 2/3 lainasta maksettu, lapsia niin monta, siivooja. Mun mielestä sä olisit voinut sanoa, että sä toivot rikkautta ja menestystä. Eli toivot saavuttavasi hyvän aseman ja tarpeeksi rahaa tehdäksesi elämäsi mukavaksi.
Ja sekin on vaan toiveesi, et edes vielä tiedä miten se elämä sinua heittelee.
Ja vaikka suunnitelmasi toteutuisivat, se ei vastaa ap:n kysymykseen: mitä pitää olla saavutettuna.
Et kai voi sanoa, että jokaisen kuuluu saavuttaa nuo asiat siihen ikään mennessä?
Suurimmalle osalle teistä se tuntuu olevan saavutus, että on lapsia, hyvä parisuhde jne. Onhan ne mukavia asioita, mutta kaikilla elämä ei voi mennä niin, kuten ap:lläkään ei ole mennyt. Eikö ap ole saavuttanut sitten elämässä mitään? Onko hän ihan toivoton tapaus? Miettikää nyt vähän tarkemin mitä kirjotatte, kysymys kuului mitä tarvii olla saavutettuna? Tarviiko noi kaikki olla, että on onnistunut?
- nämä kaksi lasta jotka nytkin on, toiveissa ei enempää
- olen jo naimisissa ja toivottavasti silloin edelleen
- omakotitaloamme maksettu vähän enemmän pois ja remontti valmis
- minulla on mieluinen työ ja mieluisia harrastuksia
- toivon hartaasti että elämä on seesteisempää kuin nyt ja olen kunnolla löytänyt oman paikkani maailmassa
Kyllä mä sinuna jotain tekisin: Päivitä koulutuksesi alalle, jossa voit työllistyä ja sitä kautta nostaa omanarvontuntoasi. Mä luulen, että se on parasta mitä voit tehdä. Ja jos et saa lainaa, mene oppisopimuskoulutukseen tai hankin osa-aikatyötä opiskelun rinnalle, opintotuki kun on aika pieni.
Oikein siivooja mukana tulevaisuudensuunnitelmissa *löl*
Itse toivon onnellisuutta, terveyttä ja hyvää työpaikkaa, en sen vähempää.
T: 27-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivon että:
*Saan tämän yhden ihanan pojan lisäksi vielä kaksi tervettä lasta.
*Toivon, että saan nyt keväällä kouluni päätökseen ja löydän halutessani alani töitä
*Enää en jaksa opiskella lisää, joten 34 vuotiaana pitäsi olla jo mukava ja toimiva työpaikka.
*Olisin naimisissa, toivottavasti tämän nykyisen mieheni kanssa
*velkaa vähemmän kuin nyt
* minulla olisi jokin harrastus joka veisi mukanaan ja jossa voisi kilpailla.
Siinä minun toiveeni, mitä olen saavuttanut 34 vuotiaana.
Täällä yksi 34 vastaa. Itsellä takana monen moista ja edessäkin varmaan ties mitä, omaisuutta, iloja, suruja ja erilaisia ihmisiä rinnalla kulkemassa. Kuitenkin tärkeimpinä saavutuksinani pidän seuraavia, jotka pysyvät mukanani:
* tiedän kuka olen ja rakastan itseäni sellaisena, se on pohja sille, että osaan rakastaa muita
* on kokenut elämässä asioita ja tällä en tarkoita esim. matkailua vaan ne pisimmät matkat tehdään omien korvien välissä
* tiedän mitä elämältäni haluan (lue: en enää paljon mitään - kaikki oleellinen jo on, mammonasta en ole kiinnostunut, itseni kehittäminen, läheisille hyvä kanssamatkustajana oleminen ja elämän pienet ilot, kuten vaikka korvapuustit ja hyvä kahvi tuovat minulle mielihyvää, ei jatkuva suorittaminen tms.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listalla on mm. lapsia, vakituinen työ, koti (josta osa on maksettu, paljon velkaa tietty) ja kohtuullisen hyvä taloudellinen tilanne.
Mutta näiden lisäksi osaan yhä etenevässä määrin - varsinkin kun näitä av:n kirjoituksia luen - iloita siitä, että tässä iässä VIIMEIN tiedän kuka minä olen, mitä minä haluan ja millainen elämä minulle sopii kaikkein parhaiten. Vasta kun tämän tietoisuuden saavuttaa, voi olla todella onnellinen. Ja väitän, että kukaan nuori, kypsymätön urakiituri ei voi päästä tällaiseen auvoon... ennen kuin on riittävän vanha :)
Kyllä mäkin ennen esikoista suunnittelin tulevan talon sisustusta ja sisarusten ikäeroa ja luksuksia. Kivaa oli suunnitella enkä pettynyt vaikka haaveet ei toteutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen voi vastata, mitä 34- vuotiaana pitäisi olla. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää ja sitten toinen juttu, kaikki voi vaan yhtäkkiä hävitä vaikka ne olisi kerran saavuttanutkin.
T: 34- vuotias, jolla on kaksi ihanaa lasta, mies, toiveammatti ja koulutusta vastaava työ, oma asunto ja paaaljon velkaa siitä. Ja etenevä sairaus jonka vuoksi jään osa- aikaeläkkeelle syksyllä ja kokonaan varmasti ennenkuin täytän 40.
missä ei tarvitse kysellä ulkopuolelta " mitä ois pitäny saavuttaa" vaan pystyy määrittelemään itse arvonsa. Ja näkemään sen että elämää on myös edessä ja mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30-vuotiaana minulla olisi: hyvä koulutus ja työpaikka, aviomies, 3 lasta, koira, omakotitalo, kesämökki. Käytäisiin kerran vuodessa ulkomailla, 2 autoa jne. jne.
30-vuotiaana minulla oli erinomainen koulutus ja määräaikainen, mutta varma työsuhde, edelleen jatko-opinnot menossa. Aviomies, rivitaloasunto ostettuna ja velkaa 15 vuodeksi. Onnellinen liitto. 1 auto. Ja kerran viikossa käy siivooja. Mutta ulkomailla matkustelen vain työmatkoilla, mies ei tykkää matkustella.
32-vuotiaana muutosta edelliseen se, että velkaa on enää 10 vuodeksi. Nyt seuraavassa 10-vuotissuunnitelmassa olisi vielä: 1 lapsi (edes yksi lapsi olisi ihana tässä elämässä saada aikaiseksi, edes adoptoituna), kesämökki, väitöskirja seuraavan 3 v aikana, vakituinen työpaikka. Yhtä onnellinen parisuhde kuin nyt ja toivottavasti yhtä turvattu talous.
Tai olisi edes kaikki niin kuin nyt.
että 34-vuotiaana pitää olla joku tietty määrä omaisuutta, jälkikasvua ja työelämää takana. Ihmiset lähtevät tässä mielessä täysin eri lähtökohdista ja luojan kiitos myös haluavat aivan eri asioita.
Minusta selkeästi yli 30-vuotiaana pitäisi olla sen verran elämänkokemusta, että tuntee itsensä ja vahvuutensa, osaa sanoa myös ei ja jakaa voimavaransa niin, että pitää tavoitteensa.
Suhteessa muihin ihmisiin odotan sen ikäisiltä jo jonkinlaista kykyä ottaa muita ihmisiä huomioon, ennen kaikkea omat lapsensa, miehensä, vanhempansa, appivanhempansa ja parhaat ystävät, läheiset työtoverit. Ja pitäisi jo osata hieman valita sanojaan. Mutta ihmetyksekseni ihmiset vanhetessaan usein näyttävät olettavan, että mitä vanhempi sitä törkeämmin voi vetää päin näköä ihan mitä vain.
Ap:lle sanoisin, että tilanteesi on varmasti sellainen, johon ansaitsisi tulla muutos parempaan eikä sillä ole tekemistä iän kanssa. Hatunnosto sinulle! Yksinhuoltajana olo on tosi rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43, saako kysyä, et onko sulla mäsä?
Minulle olisi ihan sama, millaista elämä olisi, jos vain voisin olla tyytyväinen siihen. Ihan sama olisiko akateeminen tutkinto, oma talo tai auto, kun voisin herätä aamuisin mielelläni ja mennä nukkumaan ihan onnellisena.
Olen 34 v. ja valitettavasti en ole onnellinen. Itse asiassa toivoisin olevani jo kuollut. Minulla ei ole oikeastaan mitään, miksi kannattaisi elää. Parisuhde meni metsään, kun mies sairastui psyykkisesti. Lapsia ei saatu. Työ ei ole mitenkään erityisen mieleistä. Olen yleensä yksin ja yksinäisyys ahdistaa.
Olisiko 48 sulle voinut käydä niin, että miehen sairaus on myötäsairastuttanut sinutkin? Saisikohan sellaiseen jostain apua?
Vierailija:
En haluu olla ilonpilaaja, mutta todennäköistä on ettet millään ehdi kaikkea tuota saavuttaa. Valitan. Ellet oo tosi onnekas ja pistä töpinäksi todella!