Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää.
05.01.2008 |
Tilanne on tämä:
Meillä on neljävuotias ja pieni vauva.
Mies on ollut pitkään masentunut ja työkyvytön.
Jo ennen vauvaa hoidin kodin, lapset, talousasiat ja työni käytännössä lähes yksin. Vauvan tultua sama on jatkunut. Oiskohan isä kahdesti vaihtanut vauvan vaipan.
Kiitokseksi kaikesta mies meni ja sekaantui toiseen naiseen. Se suhde ei kestänyt kauaa, mutta parisuhteessamme on ymmärrettävästi ollut aika vaikeaa viime ajat.
Tänään piti lähteä koko perheen kirjastoon. Mies ilmoittikin, ettei häntä huvita. Samaa keskustelua on käyty usein - ei häntä koskaan huvita tehdä meidän kanssa mitään. Minä tajusin, etten jaksa taas lähteä yksin lasten kanssa.
Olen maannut koko päivän sängyssä, taivaan kiitos vauvakin on nukkunut. En enää jaksa huolehtia kaikesta yksin.
Kommentit (74)
poliisti kyllä vie ukon pois. Pääsee asuntolaan mistä hälle autetaan asunto alle. Suomessa ei ketään jätetä asunnottomaksi elli itse niin halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laittaisin miehen suht koville: joko osallistuu perheen yhteiseen elämään esim. kirjastoon lähtö alussa kerran päivässä JA hoitaa aktiivisesti itseään ( = lääkeet ja terapia yleensä hyvä yhdistelmä) vähintään kahden kuukauden ajan säännöllisesti tai hän muuttaa pois. Kahden kuukauden kuluttua katsotte tilanteen läpi uudelleen ja mietitte jatkatteko perheenä vai ette. Masennus on sairaus, mutta ei silti kannata kestää mitä tahansa.
Lisäksi puhu asiasta neuvolassa ja yritä saada teille apua esim. perhetyöntekijä, jotta pääset yksin kodin seinien ulkopuolelle edes joskus.
Tsemppiä ja voimia, rankka tilanne teillä mutta siihen on saatava muutos.
SINULLA ON YKSI ELÄMÄ, ja tuhlaat sen tuollaiseen... ei hyvää päivää... SIIS SINULLA ON YKSI ELÄMÄ JA LAPSILLASI YKSI LAPSUUS!!!!
Nyt vaan mies pihalle tai muutat itse. Asunto myyntiin. Sulla ja sun lapsilla on useita yhteisiä yhdessäasumisvuosia jäljellä, mieti miten haluat ne elää.
Sitäpaitsi MIEHELLÄSI EI OLE MOTIVAATIOTA PARANTUA/HANKKIUTUA HOITOON, jos teet elämän hänelle liian helpoksi.
Ehkä mies havahtuu ja hkeutuu hoitoon, jopa toipuu, kun huomaa olevansa ilman sinua, lapsia ja asuntoa.
Nyt nainen: SINULLA ON YKSI ELÄMÄ, elä se hyvin.
minä kyllä ymmärrän apta, meillä mies masentui lapsen syntymän jälkeen, oli ihan samanlaista, ettei jaksanut lähteä mihinkään, olis uskoton, käytti lääkkeitä väärin ja lopulta muutimme erilleen. Sanot nyt miehelle, että tilanteeseen tultava muutos, haette apua tai sitten hänen on muutettava muualle. Harvoin nuo itsarilla uhkailevat sitä tekevät, mutta voivat kyllä olla vaaraksi läheisilleen.
Eihän niitä lapsia TEHDÄ, lahjoja ovat ja sen lisäksi tälläkin palstalla on monesti puolusteltu vahinkovauvojen oikeutta syntyä- vaikka sitten vastoin isän tahtoa.
Toisekseen joskus aikanaan ap:n vastuun tunnetta olis pidetty hyvänä- että ei vaan jätä sitä toimimatonta sikaa vaan koettaa rakentaa suhdetta.
Siinä olen samaa mieltä että aikansa kutakin- jos suhde vuodesta toiseen ottaa enemmän kuyin antaa ja ap itse uupuu on parempi pelastaa itsensä ja säästää voimansa omasta ja lasten elämästä huolehtimiseen.
En kannata uhrautumista tuollaisessa suhteessa, mut silti ihmettelen millaisia kylmiä elämäänsä hallitsevia ja suorittavia ihmisiä täällä on.
Voimia ap;lle- hae apua ja tukea itsellesi äkkiä´ennen kuin uuvut niin ettet jaksa apua hakea. Ei ole häpeä tunnustaa ettei jaksa. Ja tukea tarvitset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja että vauva on pieni. Eli miksi on pitänyt tehdä vauva tuohon suohon? Typerää ja äärimmäisen itsekästä.
sitä monesti vaan on niin sokea tilanteelle, että ymmärtää vasta jälkeenpäin ettei mikään ole mahdotonta.
Mutta ihan ensin kehotan sinua hakemaan pikaisesti apua teidän tilanteeseen, soita kaikki mahdolliset läpi, perheneuvola, sosiaalityöntekijä, puhu neuvolassa tilanteestanne.
Sinun ensimmäine tehtäväsi on huolehtia että itse jaksat lastesi kanssa, miehesi on aikuinen ihminen joka ei voi masentuneisuudestaan huolimatta, uhkailla eikä takertua sinuun nyt !
Hän tarvitsee jonkun toisen ihmisen auttamaan omaa tilannettaan.
Jos jatkatte yhdessä, sinä toki olet varmaan hänen tukenaan, mutta omia voimavarojasi et voi tuhlata häneen, lapsesi tarvitsevat ne ehdottomasti ensin. Toivon että tilanteenne ratkeaa ja saatte apua.
Paljon voimia sinulle !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinullahan on vielä hyvin asiat sen suhteen, että pystyt pitämään tutun asunnon ja ilmeisesti myös huolehtimaan lainasta?
Meillä oli hieman samankaltainen tilanne kunnes lopulta tajusin pelastaa sekä itseni ja lapseni. Oman oireiluni jotenkin tajusin (mahakipua, stressiä, väsymystä, psyykkistä huonoa oloa ja pahaa mieltä) mutta lapsista en tajunnut kuin vasta jälkikäteen =( Meillä esikoinen oli ns kiltti lapsi, ei ilmeisesti halunnut kuormittaa äitiä enempää. Eron jälkeen uudessa kodissa uskalsi vihdoin ja viimein olla oma itsensä ja sitten olikin uhka potenssiin kymmenen, tietenkin suri myös eroa.
Oma jaksamiseni nousi potenssiin tuhat ja moni läheinen sanoikin, että se vanha iloinen x on tullut takaisin - olin kai pahoinvoinnin sumussa vuosia.
Erosta on muutama vuosi ja elämme täysipainoista ja tasapainoista elämää ja arkea. Ero oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, en ole katunut sitä päivääkään. Lapset ovat tasapainoisia ja selvästi tyytyväisiä nykyiseen elämään. Isää ei hirveästi kiinnosta lapset, tapaa heitä hyvin harvoin. Lapsilla on tietenkin kova ikävä isää, mutta silti tämä tilanne on lapsille parempi kuin ahdistunut koti ja sen painostava ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei masennus ole noin yksiselitteistä, ihmissuhteista puhumattakaan. Mies on hyvin voinut olla erilainen lapsentekoaikaan, kuin nyt. Tiedän yhdenkin perheen, jossa täysin kunnollisesta, akateemisesta isästä tuli rapajuoppo, eikä sitäkään voinut etukäteen aavistaa. Jos ei voi auttaa, niin kannattaa olla neuvomatta, saatika kauhistelematta.
että tilanne on jatkunut pitkään eli siis myös lapsentekovaiheessa.
Höpö höpö vain itsellesi!
30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap kirjoittaa näin:
" Mies on ollut pitkään masentunut ja työkyvytön.
Jo ennen vauvaa hoidin kodin, lapset, talousasiat ja työni käytännössä lähes yksin. Vauvan tultua sama on jatkunut. Oiskohan isä kahdesti vaihtanut vauvan vaipan."
ei auta ketään (jälki" viisautta" ) eikä tee susta yhtään fiksumpaa ihmistä=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koita vielä kerätä kaikki jaksamisesi kokoon, ja sillä kerätyllä energialla puske tämä asia kuntoon. Pelasta itsesi ja lapsesi! Niin kuin joku sanoikin, voit aloittaa kysymällä apua vaikka neuvolasta. Jos mies ei itse tahdo apua, ei se tarkoita sitä, että sinunkin täytyisi alistua tilanteeseen. Miehesi on ehkä sairas, mutta sinun ei tarvitse eikä pidä toimia hänen " omaishoitajanaan" tai " avustajanaan" ja tehdä kaikkea hänen puolestaan. Esimerkiksi jos hän masennuksen sijasta olisi joutunut pyörätuoliin, ei yhteiskunta silloinkaan olettaisi, että sinä tuosta noin vain ilmaiseksi huolehdit hänestä. Saisitte kotiin avustajia, tai sinä saisit omaishoidosta korvausta.
Omalle tilanteelleen on niin usein sokea, moni meistä on sen kokenut. Sinäkin selvästi olet vain hatarasti hahmottamassa, ettei tilanteen kuulu olla tämä. Jos näkisit asian objektiivisesta näkökulmasta niin kuin me muut, olisit sen enempää miettimättä jo eroamassa.
Sinä et ole vastuussa siitä, saako miehesi uuden asunnon, et edes hänen henkensä säilymisestä. Hän on aikuinen ihminen ja tekee todella väärin kiristämällä sinua noin. Se että hän sanoo sinulle tuollaisia asioita kertoo siitä, että hän kyllä tiedostaa hyvin sen, että sinun velvollisuudentuntoosi/hyvään sydämeesi on helppo vedota. Olet joustanut liikaa, ollut liian velvollisuudentuntoinen. Muuten tilanteenne ei olisi koskaan päässyt noin pahaksi.
Silloin kun vauvaa " tehtiin" , tilanne oli parempi. Mies oli saanut pahalle ololleen diagnoosin, aloittanut lääkityksen joka auttoi ja voi kaikin puolin paremmin. Kuvittelimme, että edessä on valoisampi aika. Ei ollut.
Mitä tuohon itsemurhauhkaukseen tulee, uskon siihen. Enkä todella tiedä, miten kestäisin elää sen kanssa, jos mies itsensä tappaisi.
Vanhempi lapsi ei ole nyt päivähoidossa, kun minä olen kotona. Oireileeko hän? No, kyllähän hän näkee ja kuulee riitoja ja pahoja oloja.
Meillä on ihan puheyhteys ja hyviäkin hetkiä tai päiviä. Siksi tuntuu liian rajulta ryhtyä raijaamaan toista pihalle poliisien avulla. Mutta pitkän päälle, kyllä minäkin alan nähdä eroamisen ainoana hyvänä ratkaisuna. En vain tosiaan näe mitään hyvää keinoa sen toteutumiseen.
Niin, on tosiaan hyvä minulle, että näin moni teistä on ottanut asiaan kantaa - ettei kyse ole vain muutaman palstailijan mielipiteestä.
ap
Miksi olet poistunut ketjusta - tule kommentoimaan jotain näihin ehdotuksiin mitä olet saanut.
Kirjoituksesi ei nyt kyllä edusta kovinkaan älykästä/sivistynyttä näkemystä. Ihminen huutaa apua, silloin ei kuulu kysyä, miksi on hankkiutunut tilanteeseen, jossa apua tarvitsee, vaan yritetään antaa sitä apua, ymmärsitkö nyt?
Hän vaikuttaa lapselliselta ja vastuuntunnottomalta, ja lisäksi kuulostaa hyväksi käyttävän sinua.
Potkaise äijä pellolle! Jos haluat elää parisuhteessa niin etsi itsellesi uusi, parempi mies!
niin jos se mies siitä muuttuis paremmaksi.
Kritisoida voi ap:n sietämistä ja sitä että suostuu moiseen kohteluun - hyvä on herättää ap ajattelemaan.
Lapset ovat pian ongelmissa jos tuollainen perhe-elämä jatkuu. Neljä vuotias oireilee pian jos ei vielä sitä tee.
Lapselle on pettymys jos luvattu kirjastoreissu ei toteudu, uskon että hänen elämässään on vähän virikkeitä ja toimintaa. Päiväkotiin pitäisi päästä tuon lapsen pikimmiten näkemään ja kokemaan toimintaa ja puuhaa.