En jaksa enää.
Tilanne on tämä:
Meillä on neljävuotias ja pieni vauva.
Mies on ollut pitkään masentunut ja työkyvytön.
Jo ennen vauvaa hoidin kodin, lapset, talousasiat ja työni käytännössä lähes yksin. Vauvan tultua sama on jatkunut. Oiskohan isä kahdesti vaihtanut vauvan vaipan.
Kiitokseksi kaikesta mies meni ja sekaantui toiseen naiseen. Se suhde ei kestänyt kauaa, mutta parisuhteessamme on ymmärrettävästi ollut aika vaikeaa viime ajat.
Tänään piti lähteä koko perheen kirjastoon. Mies ilmoittikin, ettei häntä huvita. Samaa keskustelua on käyty usein - ei häntä koskaan huvita tehdä meidän kanssa mitään. Minä tajusin, etten jaksa taas lähteä yksin lasten kanssa.
Olen maannut koko päivän sängyssä, taivaan kiitos vauvakin on nukkunut. En enää jaksa huolehtia kaikesta yksin.
Kommentit (74)
Vaikka lapset ei kuulis tai näkis yhtään riitaa, niin kyllä he vaistoavat ahdistavan ilmapiirin.
Ja sun mies on vielä pettänytkin sua, tuo yksistään olisi jo joillein liikaa.
Sun mies on aikuinen ihminen, kyllä hän pärjää!
Hae sitä keskusteluapua, osaat sen jälkeen ajatella asioita erillai.
Toivottavasti kaikki selviää parhain päin :)
mutta sinun " auttamisesi" , eli taivastelu, miten joku on tuossa tilanteessa, EI JOHDA MIHINKÄÄN. Sama, kun menisit huutamaan avannossa räpiköivälle; " mitä h-ttiä menit jäälle, kun se ei kestä" . En ole keltään mitään pisteitä kerännytkään.=) Vierailija:
kun ainoa keino auttaa on sanoa, että koko touhu on älyvapaata. Sitähän varten se ap:kin tuossa jamassa itsekin on, kun on vaan ymmärtänyt ja ymmärtänyt ja antanut mennä.Tekoempatiaa on silittää päätä väärässä tilanteessa ja kerätä sillä sitten " katsokaa miten empaattinen ihminen minä olen" -irtopisteitä itselleen.
joka sairastuttaa lähipiiriään sillä pätevyydellään?
Yleensähän nuo vastaparit hakevat toisensa. On se alkoholisti/masentuja/avuton ja se ylipätevä/kiltti/ymmärtäjä.
Ap on aikuinen ihminen, vaadittakoon häneltä aikuisen ihmisen käytöstä. Moisen älyvapauden " ymmärtäminen" on karhunpalvelus.
olen itse seurustellut masentuneen ihmisen kanssa ja tiedän, että se ei ole noin musta-valkoista. Välillä on parempia aikoja, jolloin paikalla on se ihana ihminen, johon rakastuit ja sitten taas on niitä aikoja, jolloin kaikki on surkeaa. Onneksi minulla ei ollut lähipiirissäni ihmisiä, jotka olisivat sanoneet, kuten sinä=) Miehen masennuksesta on jo viisi vuotta ja nyt kaikki on toisin, meillä on kaksi lasta ja tasapainoinen, hyvä elämä. Ap apua teidän on nyt saatava, ilman sitä tilanne vain pahenee. Tsemppiä Sinulle ja iso hali, äläkä välitä noista " päähänpotkijoista" , jotka luulevat korostavansa omaa hyvyyttään, noin karkealla tavalla(esim 51), elämällä on jokaiselle jotain negatiivistakin. .
Sehän sanoo että hölmöily on jatkunut jo pidempään. Voisiko edes päättää onko vaiko eikö.
että mies voi kaikinpuolin paremmin, kun oli lääkitys kunnossa. Te, joilla ei ole asiasta kokemusta, on hiukan hassuja mielipiteitä. Ei se sairastunut ihminen ole pelkästään laiska, paska ihminen, vaan siinä voi olla hyviäkin puolia. Mutta kuten jo aikaisemmin sanoin, niin apua tilanteeseen tulee saada, muuten ei asiat mene kuin pahempaan suuntaan. Ja sille plää-plää-tapaukselle voi sanoa vain; niin juuri=)
ja kypsä saamaan lisää lapsia, jos pysyy kasassa vain lääkityksellä.
ja sitä kunnioitamme. Vierailija:
ja kypsä saamaan lisää lapsia, jos pysyy kasassa vain lääkityksellä.
tee vain täydelliset ihmiset. . .
Olen itse kuunnellut tuota samaa kiristystä itsemurhalla. Turhan myöhään tajusin, että päätös itsemurhasta on henkilön oma, ei kenenkään muun. Ei kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä kuin korkeintaan oman lapsensa takia.
Myönnän kyllä, etten ole elämääni ihan parhain päin elänyt, ei kai se muuten tässä jamassa olisikaan. Mutta älkää nyt silti ruvetko minun lapsiani lahtaamaan.
ap
itsensä, niin saan katsoa peiliin jotta näen siihen syyllisen. Senkö tiedon kanssa minä kestäisin elää hänen kuoltuaan? Ihan sama, olenko teoriassa tai lain edessä syyllinen vai en.
ap
Vierailija:
Olen itse kuunnellut tuota samaa kiristystä itsemurhalla. Turhan myöhään tajusin, että päätös itsemurhasta on henkilön oma, ei kenenkään muun. Ei kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä kuin korkeintaan oman lapsensa takia.
Hän on syyllinen, jos ei tee jotain ratkoakseen ongelmaanne. Vai haluatko lopunikääsi katsella miestäsi, tuossa jamassa?
harva itsarilla uhkaileva, sitä oikeasti tekee. Mieheni kirjoitti itselleen hautajaismuistosanatkin, eikä vaan tappanut itseään.
Jos lapsesi ja sinä itse voitte huonosti, koska jäät suhteeseen, olet syyllinen. Lapsesi ei todellakaan tule sinua kiittämään siitä, että jäit huonoon avioliittoon.
Mieti sitä!
otat mahdollisimman pian yhteyttä kuntasi mielenterveystoimistoon tai sosiaalitoimistoon. Varmasti saat apua tilanteeseesi! Voimia kovasti!
Tarvitset nyt ammattilaisen apua kun hahmotat tilannetta ja mietit miten pääset eteenpäin. Sano miehelle että on tervetullut mukaan, jos ei jaksa lähteä, niin sitten ei.
Syökö mies tällä hetkellä lääkkeitä? Millainen päivärytmi hänelle on ( siis lähinnä nukkuuko vain?)
Kuten moni on jo todennut, sinä et missään tapauksessa ole syyllinen, jos mies jotain itselleen tekee. Seuraavan kerran kun hän uhkailee, sano vakavasti " Tuota uhkausta en kuuntele enää kertaakaan. Se tuntuu julmalta, haluan että sinä paranet"
Mutta ennenkaikkea; HAE APUA ITSELLESI!
Minun ex-poikaystäväni teki täsmälleen samoin uhkasi että, jos jätän hän tappaa itsensä ja niin hän sitä yrittikin sitten kun näin tapahtui. Ennen sitä hän kuitenkin yritti tappaa meidät molemmat. Joten ota itseäsi niskasta kiinni ja pelasta itsesi ja lapsesi. Sen jälkeen hommaa miehesi hoitoon ja ilmoitat ettet tule takaisin ennen kuin hoitotasapaino on saavutettu. Ex-poikaystävä siis epäonnistui yrityksessään, yritti kuitenkin parhaansa saada hengen itseltään myös lääkkeiden, huumeiden ja viinan yhteiskäytöllä. Minä en sitä enää halunnut katsoa. Jos olisi yrityksessään onnistunut olisi se ollut hänen oma henkilökohtainen valintansa ei kenenkään (edes minun) syy.
Oma isäni teki itsemurhan vuosi sitten ja kyllä minusta se on edelleen hänen oma ratkaisunsa, erittäin itsekäs sellainen, jota en koskaan anna anteeksi. Ymmärtää voin, mutta anteeksi sitä ei mielestäni tarvi antaa. Kenenkään muu syy se ei ollut kuin hänen itsensä.
Noin avoin itsemurhaviesti kuin puolisosi sinulle sanoo, yleensä ei johda itsemurhaan vaan on osa vallankäyttöä, jonka avulla hän saa sinut käyttäytymään niinkuin hän itse haluaa (etkö sinä teekkin juuri niin??)
kun ainoa keino auttaa on sanoa, että koko touhu on älyvapaata. Sitähän varten se ap:kin tuossa jamassa itsekin on, kun on vaan ymmärtänyt ja ymmärtänyt ja antanut mennä.
Tekoempatiaa on silittää päätä väärässä tilanteessa ja kerätä sillä sitten " katsokaa miten empaattinen ihminen minä olen" -irtopisteitä itselleen.