*~*Joulun Mammat ja Vauvat*~*

Terpparille ihan ekaks!! Voimahalit multakin, tiedän tasan tarkalleen mitä te käytte siellä läpi. Meillä oli toinen lapsi, ainoa tyttömme, tosi vaikea koliikkitapaus. Huuto alkoi 1,5 viikkoisena ja jatkui 10,5kk :((. Huuto alkoi joka yö tasan klo 01.00, kymmenen minuutin tarkkuudella ja jatkui vaihtelevasti klo 03.-05.00 asti. Esikoinen oli tuolloin 1v2kk ja tosiaan heräsi liki joka yö vauvan kauheaan huutoon. Itsellä oli niin avuton olo että pinnahan siinä alkoi jo palaa. Niin mulla kuin miehellä. Kerran läksinkin keskellä yötä ulos pakkaseen ja kävelin ja itkin vaan. Mies jäi siis kotiin kyllä etten yksin lapsia toki jättänyt...



Meillä neitiä käytettiin läkärissä jos toisessa, mistään ei apua tullut. Olin ite vaikka millä ruokavalioilla, sitten lopettettiin jo imetys ja siirryttiin apteekin kalliisiin korivikkeisiin ,ei mitään apua. Tyttö vaan huusi yöt. Päivät neiti oli mitä kiltein ja helpoin mitä maa päällään suinkin voi kantaa. Se itseasiassa auttoikin jaksamaan, koska neiti oli niin valloittava päiväsaikaan.



Meillä anoppi oli iso apu. Me mentiin anoppilaan toisinaan yöksi, anoppi kantoi tyttöä ja toi vaan syömään sen mulle ja jatkoi taas kantamista. Kauhulla vieläkin anoppi muistelee tytölle miten " sinä vauvana jaksoitkin huutaa..."



Mutta meillä huuto loppui yhtenä yönä, kuin veitsellä leikaten siis, edellisen yön oli vielä huutanut ihan täysillä kun sitten nukkuikin seuraavan aamu ysiin? Muistan kuinka pelkäsin aamulla että nyt se on kuollut ja hiivin varovasti pinnasängyn viereen. Siellähän se koisi tyytyäisenä. Mutta mulle jäi univaikeudet päälle, vaikka vauvasitten nukkui minä en pitkään aikaan vielä osannu nukkua. Tosin neiti nukkui levottomasti hieman yli 3v asti, eli ei sekään ihan sitten mallikkaasti alkanut nukkua mutta kuitenkin kutakuinkin yöt nukuttiin.



Suureksi onneksi nämä seuraavat vauvamme eivät ole turhia huutaneet. Tämä joulukuinen kyllä pelästyttyi jo meidät miehen kanssa kun kolme yötä itki melkoisesti yöt läpi mutta nyt taas nukkunu 2 yötä mainiosti, toivoa sopii että näin jatkuukin.



Tsemppiä ihan hirveästi teille Terppari, ja ota oikeasti kaikki apu vastaan ja unohda kaikki ei-pakolliset hommat, kuten kotityöt..



Meidän poju syntyi siis 12.12 rv 38+2 ja painoi 3630 ja oli 49cm pitkä. Ihan hyvin on mennyt, tosin ollaan sairasteltu kaikki kuten jollain muullakin oli..eli täällä angiinaa, silmätulehduksia, oksentelua, korvatulehduksia...mahtuuhan tuota tautikirjoa tähän 6 hegen poppooseen. Huomenna arki alkaa, mies menee töihin ja isommat lapset kouluun. Saas nähdä ite selviän yksin näiden pienten kanssa!



No täällä alkoikin vellikellot soida eli vauvaa syöttämään nyt..palailen tänne jahka ehdin.

Paljon voimia kaikille koliikista kärsiville. Ottaa varmasti voimille



Täällä tytteli nukkuu kyllä hyvin, mutta nyt useampana iltana on tullu semmoinen hullu rituaali, että neidon täytyy saada raivota pari minuuttia ennen kun rupeaa nukkumaan. Ja uni ei tule, jos ei saa raivota ja parin minuutin jälkeen pitää tutti saada suuhun. Sitten lurps lurps ja unta vaan.



Miten teillä muilla tuo maito? Riittääkö ja onko jotain erityistä? Meillä riittää ja on ylituotantoa eli pakastimessa yks lokero täynnä pusseja. MUTTA joudun läärää rintapumpun kanssa tosi paljo. Ensinnäkin siksi, että vauva ei jaksa syödä rintoja tyhjiksi ja nukkuu pitkiä unia ja päivisin minulla rinnat täynnä 2 tunnin välein:-/ öisin taas kunnon tauko. Sitten vielä se, että heti kun vähän enemmän imettää, maidon tuotanto nousee pilviin, ei viittis viemäriinkään kaadella. Kun eivät kai huoli minun maitoa kun säännöllinen lääkitys:-/ No toisaalta, meneehän se näinkin. Neito vasta vajaan 3 viikkoa vanha, jos se tuosta nyt tasaantuis. ja pääsis tuosta osittaisesta pullottelusta eroon. Toisaalta ihan hyvä, että osaa pullostakin juoda, voi mamma käydä jumpassa tai lenkillä hyvillä mielin, kun isä voi syöttää tarvittaessa. Mutta se rintapumppu on kyllä kovalla käytöllä ollut.



pitäs varmaan nukkua, neitikin nukkuu... 3 tunnin päästä pitäs varmaan taas syöttää...





P-M

Meidän poika jo 6 viikkoa vanha. Nyt vasta alkaa olla enemmän tässä maailmassa. Ensimmäiset kaksi viikkoa vain huusi (ei meinannut päivisin nukkua kunnolla), söi ja torkkui. Yöt on onneksi nukkunut alusta asti, eli syönnin jälkeen heti nukahtanut uudestaan. Yksi yö on valvottu ja sen jälkeen olin itse ihan hajalla, joten todella täytyy sanoa, että onni on tuo yöunisuus.



Mahavaivoja oli välillä ja vetistä rupsua tullut vaippaan koko ajan. Tuo kakkaaminen sitten poltti pyllyä, oli ihan verestävä haavauva peräaukon vieressä, mutta onneksi se parantui sinkkivoiteella. Kauheasti poika kyllä itkikin heti kun oli kakka housussa.



Nyt kun pylly on parantunut, on pojastakin tullut iloinen seurusteleva vauva. Päivisin ei vieläkään nukuta pitkiä pätkiä, mutta huutaminen on loppunut, nyt vain töllistellään kunnes väsyitkuun tietää ruveta poikaa nukuttamaan.



Illalla nukkui pidemmän pätkän ennen yöunia ja sitten halusikin tänäaamuna viideltä seurustella. Jutteli kovasti ja hymyili minulle niin aurinkoisesti. Tuskailin ennen joulua miehekkeelle, että onkohan vauvassa vikaa, kun ei hymyile ollenkaan. Aikaisemmat lapset ovat siis alottaneet hymyilyn jo 3 viikon iässä ja 4-viikkoisina ova hymyilleet jo päivittäin.



Olihan meillä viime viikolla taas parisuhdekriisikin, mies oli taas jättämässä minua, mutta kun kehoitin miettimään asioita loppuun asti (kun kuitenkin sanoi rakastavansa minua), niin seuraavana päivänä tuumasi, ettei me voida erota, kun hän ei sitten näkisi poikaa tarpeeksi. Vähän vielä ahdistaa, kun en voi oikein tuohon miehen luottaa, kun aina muuttaa mieltänsä suuntaan ja toiseen..



Näillä näkymin mies lähtee ens kuussa työvoimakoulutukseen n. 200 km päähän. Saa siellä sitten aikaa itselleen..

Oma jaksaminen vain arveluttaa, kun minäkin tarvitsisin sitä omaa aikaa, vaikkakin vain sen verran, että käyn hevosen treenaamassa parina päivänä viikossa tai ruokaostoksilla yksinään.



Nyt pitää alkaa hoputtaa esikoiselle vaatteita päälle, että ehtii koulukyytiin (joka aamu sama juttu, huoh)



Ai niin, kastajaiset on ens lauantaina. Nimi saatiin päätettyä toissayönä, jos ei sitten mies saa päähänsä vielä muuttaa sitäkin :D



Marzi

koneelle ei meinaa enää keritä...



olen käynyt aina vilkaisemassa onko pino jo avattu meille...



pikaisia kuulumisia ennen kuin poika herää tissille...



eli meillä poika on jo yli kuukauden-niin se aika vaan menee...syntyi siis 4.12...

poika oli aikas kilti siihen kuukauden ikään,mutta nyt sitten masu vaivat alkaneet ja kolikkiahan se sit on...meillä oli esikoisella kanssa ja paha sellainen nyt pojalla onneksi ei ole niin paha mutta kyllä se aina koville ottaa kun itku alkaa pojalla ja näkee että masuun sattuu...

maitohappobakteeri tipat(rela) ovat hiukan helpottaneet kun otan niitä itse ja poika myös... pojalla tosi herkkä masu ja ite saan miettiä mitä suuhuni laitan ettei poika ns.joudu kärsimään enempää.



poika valvoo n.1h aina unien välissä,mutta ei jaksa viellä pitempään valveilla olla...sen ajan katselee kovasti leluja ja ympärillä tapahtuvia asioita ja kuuntelee tarkasti...



yöt nukkuu suht kivasti sit kun yö unille asettuu n.22-23.30 ja sit nukkuu aina n.3-4h kun syö uudestaan...

yleensä syömis väli on tuo 3h tai joskus 2.5h välein.



poika viihtyy sylissä eli meillä tarkoittaa sitä että mieluiten sylissä nukutaan ja kun laitat sitteriin tai sänkyyn niin herätään.. ja mitä enemmän vatkataan sylissä ja epulle taputetaan sen paremmin nukutaan(kolikki tekee tehtävänsä).

tuttia syödään huonosti se kun ei tahdo suussa pysyä ja kun tippuu pois herätään yleensä aina itkuun... eli tissi tai tutti suussa olisi pojalla aina mieluisesti,mutta kun se ei mahdollista aina ole...



isosisko(3-v10kk) on oikein kiltti oolut veikalle,pitää sylissä,auttaa tutin laitossa,vaipan vaidossa jne...

hiukan mustis äidille ja isille kun ei aina kädet riitä hänen sylissä pitoon tai ei ole hänelle aikaa.



meillä ristiäiset 19.1 ja nyt alkanu sitten pojan kummi asiat järjestyä ja nimikin on nyt lyöty lukkoon miehen kanssa...



poika heräilee,mutta haleja kaikille ja onnea uusille mammoille...

mukavia päiviä ja voimia kaikille arkeen erityisesti niille kenellä kolikki lapsi tiedän tunteen mitä se on...

meillä kun ei ole viellä apu joukkoja vaan itse ja mieheni hoidetaan lapsemme niin joskus tuntuu että voimat loppuvat just nyt...mutta ei auta kuin jaksaa.



manja ja poika

Minäkin kovasti odottelin pinoa, niinkuin moni muukin. Onneksi tuo P-M oli vähän rohkeampi kaveri ja pisti pinkan pystyyn. :D



Ensiksikin onnittelut viimeisille tulokkaille.. Mahtaakohan kukaan enää olla paketissa?



Minttuli:

Minä olen myös tosi huono uninen, jos on vähänkin huolia mielen päällä. kuulosti hirmusen tutulta tuo ylireagointi ääniin. Mulla juuri toisen lapsen kanssa oli tosi vaikeeta nukahtaa. vauva oli helppo, nukkui lähes kokoajan, mutta minä nuokuin puoli-unessa vauvan sängyn vierellä. Vauvalla valui aina syödessään maitoa nenästä ja meni ihan vetkulaksi koko poika. Pelkäsin niitä yö-syöttöjä, ja sitten aloin pelkäämään että vauva lopettaa hengittämisen nukkuessaan. Silloin nuo pelot tuntuivat tosi voimakkailta ja todellisilta. Varsinkin kun ongelmat tuppaa kasvaa moninkertaisiksi yliväsyneenä. Olin aivan lopussa ja masentunut. Tuosta väsymyksestä tulee loppujen lopuksi todellakin krooninen. Ei vaan osaa enää nukkua vaikka olisi mahdollistakin. Mulla meni kuukausia ennenkuin uni todella alkoi tarttumaan silmään.

Onneksi sinä olet saanut avuksi ne nukahtmislääkkeet. Oikein sikeitä unia toivottelen sulle! Se on kyllä tärkeintä jaksamisen kannalta, että itsellä nukkumis-asiat kunnossa.

Tämän kolmannen kanssa olen osannut sitten ottaa tosi rennosti. Nukun sikeästi ja pitkään, enkä ihan joka tuhahduksesta häiriinny. Kolmannen kanssa tuntuu elämä jatkuvan aivan normaalisti, eli suhteellisen helppoa ja ihanaa vauvantuoksuista on tämä arki (kop-kop puuta).



Terpparille myös jaksamisia! Tehän ootte kerenneet monta kertaa käydä vyöhyketerapiassa. Ootteko ajatelleet kokeilla toista terapeuttia? Tietysti voi olla, että hoito ei vaan pure... Voimia vaan tarvitaan.. :( Surullista se on, jos tuo untuvikko-aika menee ohi sumuisena. Jälkeenpäin ajateltuna tuo itkuaika on kuitenkin melkoisen lyhyt. Monesti käy niin, että itkuiset vauvat ovat sitten helppoja ja tyytyväisiä kun tuskat ovat ohitse, (tämä siis omalla ja ystävieni kokemukella.) Oletteko muut kokeneet samaa? Meillä ensimmäinen vauva itki 2,5kk vatsavaivoja ja tämän jälkeen muuttui ihanaksi auringoksi. Tosi empaattinen tyttö! On sitä siis tänäkin päivänä (4½v). Toinen vauva nukkui ensimmäiset kolme kuukautta ja sen jälkeen muuttui tosi vaativaksi ja on edelleen aika kovakorvainen kaikki tänne heti -tyyppi (2½v). Ehkä nuo kovat vaivat koulivat vauvaa niin, että osaavat olla sitten vaivojen mentyä tyytyväisiä ja kiitollisia oloonsa. Eipä sitä varmasti jaksa ajatella tuossa itkukierteessä, että se joskus loppuisi, mutta niin se vaan on! Paljon paljon voimia teidän koko perheelle! Toivottavasti saatte vauvan rauhallisista hetkistä ammennettua voimia yöllisiin koitoksiin!



Meillä mies lähti juuri ensimmäistä päivää töihin, vähän jänskätti miten käy tän rouvan, joka on saanut istuskella sohvalla vauva kainalossa. Oikeesi mies on kertakaikkiaan ollut niin reippaana täällä kotona, että oon alkanu todenteolla epäilemään osaanko itse tarttua enää mihinkään töihin. Nyt mulla kyllä on voimat palautunu kun on saanut noita akkuja ladata tän reilun pari viikkoa.

Vauva on enimmäkseen tosi tyytyväinen. Ke- ja to yön vaan valvoi viiteen asti itkien. Päätettiin tehdä siitä heti loppu, jos vaan mahdollista. vietiin vyöhyketerapiaan perjantaina. terapeutti totesi, että ei ole koliikkia, mutta ilmavaivoja on. Sen tosiaan huomasi heti, kun poika alkoi päästellä käsittelyn aikana tooooosi pitkiä pieruja ja itki kovasti. Saapas nyt nähdä tuottiko ensimmäinen kerta jo toivotun tuloksen, kun ei ole enää itkeskellyt ilmoja, vai täytyneekö vielä loppuviikosta käydä.. Terapeutti sanoi, että yleensä ensimmäisen käsittelyn jlk. rauhotutaan muutamaksi päiväksi, toisen jälkeen vähän pidemmäksi ja kolmannella kertaa mahd. kokonaan, mutta saattaa rauhoittua jo ensimmäisen käsittelyn jälkeenkin. Toivotaan!

Ristiäisiä ollaan pikkuhiljaa alettu suunnittelemaan. Toinen nimi on vielä kysymysmerkki, ei meinata millään päästä siitä yhteisymmärrykseen. Onneksi etunimi oli aivan selvä alusta alkaen!



Nyt täytyy ruveta touhuilemaan ettei ihan paikalleen jämähdä! onnellista vauva-arkea kaikille!



perhonen ja vauvaperhonen 2vk+4pv

Ja hurjasti onnea kaikille meille joulukuisille =D



Voimia niille joiden vauvat kärsivät mahavaivoista!!



Olipas muuten mukava lukea teidän kaikkien kuulumisia!=)



Poika tosiaan syntyi 19.12. vähän ennen kahdeksaa illalla ja synnytys oli aika nopea sitten kun kalvot puhkaistiin. En ehtinyt saada mitään isompia puudutteita, pelkän kohdunkaulapuudutteen, joka ei kamalasti auttanut, onneksi ilokaasu toimii meikäläiselle. Poika oli 4700g ja 52cm, eli iso kuin mikä, pipo muistaakseni 37. Ja ison koon takia sitten nyt me tissitellään melkein koko ajan =D Ja minähän tosiaan halusin sinne kokoarvioon, mutta koska esikoinen painoi " vain" 4300g, en päässyt..no jos vielä tulee niin sitten pääsen kun on yli 4,5 kiloinen synnytetty...



Huh, on tämä melkoista, en muistanutkaan että näin koville välillä ottaa tämä vauva-aika. Meillä ei ihmeempiä onkelmia ole ollut, vaan lähinnä väsymys on aika huikeaa... Poika nukkuu ihan ok, sellaisia 2-4 tunnin pätkiä, päivällä. Mutta yöllä sitten ei oikein tahdo rauhoittua millään vaikka syötän ja syötän ja annan tuttia ja vaikka mitä, mutta kun rauhoittuu niin sitten kyllä onneksi nukkuu vähän pidemmän pätkän! viime yö oli ihana kun nukuttiin kahdestaan pikkumiehen kanssa parisängyllä, niin oli tilaa ja jotenkin yö meni hirmu hyvin. Omassa sängyssään pieni mies ei nuku kuin päivällä, yöllä ei jostain syystä sinne tahdo rauhoittua ollenkaan...



Pääsispä oikein kunnolla ulkoileen, esikoinen reppana on " kärsinyt" oikein kunnolla kun ei ole oikein ulos päässyt pakkasten takia, nyt vasta ollaan alettu harjoitella ulkoilua, tänään oltiinkin jo 45 min pihalla ja kyllä teki hyvää koko porukalle! Mies oli vain joulun ja välipäivät kotona ja nyt sitten on jo hyvää vauhtia töissä...





heiluri ja poitsu melkein 3 viikkoa

voipi olla että liitymme seuraanne muutaman päivän päästä. 2h on nyt supistellu 5min välein ja eiköhän tästä illan päälle lähetä käymään sairaalassa...iik

palstaterroristi täällä taas....



Pari yötä mennyt nyt itkua kuunnellessa ja molempina öinä itku loppunu samaan juttuun. Vauva haluaa nukahtaa viereen!! Isot lapset eivät oo ikinä suostuneet vieressä nukkumaan ja nyt sitten olen ihan kauhuissani, entä jos tukehdutan vauvan. No sitten kun hän nukahtaa kainaloon, voi siirtää sänkyyn ja siellä nukkuu 4-5 tuntia, mutta kun itsekin nukahtanu tunniksi molempina öinä ja ihan paniikissa sittten heränny. On vaan jännä juttu, ettei viereen kaipuuta ole päivisin.



Eilen ilmottauduin jumpparyhmään ja suunnittelin paria muutakin juttua, pitää saada nuo vatsanahkat rullattua piiloon ennen kesää:-D Lenkilläkin on tullut käytyä nyt monta kertaa, eilen viimeksi kauheassa lumipyryssä puskin vaunuja tunnin ajan, hyvää tekee niin mielelle ku keholle.



Tänään alkaa tuon toiseksi nuorimmaisen kerho, vähän jännitystä on ilmassa, mutta kyllä tätä mammaa helpottaa, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa kun ei ole lapselle kokoajan virikkeitä keksimässä



Joo, täällä rauha maassa, tytteli katselee sitterissä silmät pyöreänä, vois tässä vaikka imuroida tai tehdä jotain hyödyllistä, mutta ei, netissä vaan....



P-M + pikku peikko

Tamatulle tsemppiä, että pääset tositoimiin!



Piitu-Miina se jo suunnittelee jumppia ja muita ja lenkillekin jo päässyt... Saisinpa aikaseksi minäkin... Autolla huristan *nolottaa* tuon 1.5km matkan koululle... En ole vain saanut aikaseksi herätettyä tätä taloa aikasemmin, että kerkeis kävellä... Jospa sitten huomenna olis se päivä, sais koirakin lenkin heti aamusta. Mulla vaan on ongelma, meinaan mulla on ulkona koko ajan ihan kamalan kylmä ulkona, pitäis alesta hakea kunnon vetimet ulkoiluun, toppahousut yms. pipo ja hanskat, luulis että kestäis sitten ulkonakin paremmin! Yöllä sitten hormoonit heittää toiseen suuntaan, eli yöllä on kauhian kuuma, hikoilen, maidot falskaa, välillä liivin suojukset ihan likomärkänä, kylläpä onkin hemaiseva olo ;-)

No vauva kasvaa ja on tyytyväinen, ilmaa kyllä tämänkin tyttösen masussa pyörii, ei ole vielä hirveästi itkettänyt, toivotaan että ei alkaiskaan.



Aikaslailla kotosalla tässä mennään, kauhiasti en ole vielä viitsinyt lähteä kaupustelemaan, vaikka kieltämättä ale myynnit hiukan houkuttaiskin.. Eilen löysin läjän vaatteita paikallisesta lastenvaateliikkeestä (Bobon alesta), minä kun en yhtään tykkää nusta retro vaatteista ja siksi ei ole tullut ostettua vauvallekkaan mitään kivaa.



Piitu Miinalta piti vielä kysymäni, että kuinkas tein koiruus on vauvan ottanut..Teillähän oli kanssa kultsu, meidän uros kohta 6kk, ei vauvasta piittaa, mutta isompia lapsia on alkanut pomottaa, het kun silmä välttää, eli hyppii vasten, tarttuu vaatteisiin jne. jännä kun mua ja miestä uskoo sanasta, mutta on huomannut ettei lapset pysty sille mitään ja käyttää tätä valtaansa nyt hyväkseen, ei muu auta kun koulutusta peliin:-) Pöydältäkin on muutama leipä hävinnyt parempiin suihin, tämä mein rontti kun on aika iso;-)



Ristiäisiä ei olla kauhiasti vielä suunniteltu, nimi kyllä on päätetty aikaa sitten.



Ponnari ja neiti 3viikkoa

Ihanaa kun on ulkona lunta. Itestäkin mukava käydä pihalla kun on maa valkoisena. Pikkuisen vaan hirvittää tuo ukko kulta. On kahden yön aikana ehtinyt nukkumaan vain muutaman tunnin. Tänään ehti kotiin istahti sohvalle. Heräs tunnin päästä ja oli ihan hädissään että nukahtiko hän. Joo ja taas on tien päällä kun soittivatte kelikeskuksesta suolaamaan... Toivottavasti ei rattiin nukahda!



Meillä meni tosiaan toissa yö valvoessa, kun vesiputket huusi. Neiti heräsi vaan kerran. Viime yönä sitten oli ensimmäinen hiukan levottomampi yö neidillä, kun äitiä ois väsyttäny oikein urakalla. Nukku eilen lähes koko päivän niin tiesinhän mä että yöllä juttua sitten riittää.. Kellon ympäri nukkui ja kaksi kertaa söi, mutta tuttia sai antaa kyllä aikas monta kertaa, eikä uni meinannu tulla syönnin jälkeen vaan tapitti mammaa pyöreillä silmillä. No toivottavasti ei ota tavaksi!! Vähän on itkut lisääntyneet. En tiedä johtuuko masuvaivoista vai vaan siitä, että koko ajan haluaisi olla sylissä ja seurata maailmaa turvallisesta sylistä käsin. Aika näyttää.



Piitu-Miina, olet sitten innostunut jo urheilemaan! Kateellisena täällä luin viestiäsi. Olisi itsestänikin ihanaa päästä kuntoilemaan, mutta ei noiden kahden muksun kanssa niin vaan lenkkiä lähdetä heittämään. Ukko kun on niin paljon töissä, että ei sitten niitä vähiä yhdessäolon hetkiä viitsi tuhlata paahtamalla vaunujen kanssa lenkkipolulla.



Ai niin käytiin eilen 1kk neuvolassa.. Neiti on kasvanut hurjaa kyytiä!!! Painoa oli jo 4330g (s.3140g) ja pituutta 54cm (s.46cm). Että hyvin näyttää maitoa piisaavan ja kova on neiti syömään!!!!

täällä kaikki kolme lasta unilla päivä sellaisilla joten ajattelin väsymyksestä huolmatta tulla tänne lukemaan vähän muiden vauva-arkea ja purkamaan omaa oloa :/

meillä tyttönen on jo tänään 7 viikkoinen,eikä aika ole todellakaan aina mennyt nopeaa. vieläkin typykällä rytmi ihan hukassa kovista kääntämisyrityksistä huolimatta. valvoo sinne 3-4 yötä ja tyytyy VAIN syliin ja kovan hyppyyttelyyn. itkee jos laskee alas. en tiiä josko se on koliikkia, kun ei relat ja kuplatonit auta. ja olen itse tarkkaillut omaa ruokavaliota etten syö mm kurkkua, mausteita, ruisjauhoista tehtyjä leipiä ja näkkäreitä, maitoa, karkkia, suklaata...huoh lista on pitkä ja silti neiti itkee!!!

nukkuu parin tunnin pätkiä sinne aamu 11 ja sitten alkaakin neidilä oikein yö. vetää unta sieltä 11:sta sinne ilta 6:teen ja syö kerran kaks. sitten herää ja valvoo 3 tuntia ja alkaa mukamaste ihmistenaikaa nukkuu ja nukkuuki tunnin toista ja herää kokonansa valvomaan sinne 3-4. ja taas sama rumba alusta. ei siinä jos tämä vauva olisi ainut muttakun huomiota ja voimia pyytää vielä 1.4v ja 2.5v lapset. huhhelihei, on haastetta kerrassaan!! onneks on auttavainen mies, en tiiä kuin sitä jaksais muuten.

Ja onneks en ole yksin valvomassa lapsen kans, vaan täällä palstalla tuntui olevan muitakin jotka valvoo vauvansa kanssa tuohon aikaa.



muuten olen viihtyny tän uuden tulokkaan kanssa. raaka sanavalinta, mutta en voi sanoa nauttineeni. alkuaika meni kyllä nauttiessa mutta nyt viiminen kuukausi on kyllä ollu melkomoista rumbaa. lähinnä menny aika miettiessä miten saa nukuttua ja vain ne aivan pakolliset arkirutiinit suoritettua.



onneksi kahdelle vanhimmalle on tiedossa hoitopaikka. saavat täysiaikasen hoitopaikan jos tuuri käy tuohon aivan lähelle että mies pystyy ne aamulla kuljettamaan ja minä hakemaan ne kävellen.

inhottaa viedä lapset hoitoon,kun jää itse vain kotiin makaamaan laakereille eikä lähde töihin, mutta onhan se totta että äiti kun voi hyvin ja jaksaa niin jaksaa koko perhe. ja tämä on se meidän ratkaisu kun ei ole muita ympärilläolevia ihmisia jotka voisivat auttaa ja tulla vahtiin lapsia et saisin nukkua. ja kaupungilla ei ole minkäänlaisia perhetyöntekiöitä jotka tulisivat kotiin lapsia kaitsemaan. ainoastaan keskusteluapua löytyy ja joka ei tähän pulmaan ole mikään ratkaisu

:=(

täytynee nyt lopettaa tää kitinä ja painua sänkyyn ko vielä voi nukkua.

tulen taas paremmalla tuulella tänne :o)



terveisin: harmistunut ja väsynyt Catry mutta silti onnellinen 3 ihanasta kullannuppulapsesta :)

Tervehdys täältä meidänkin suunnalta!



Kävinkin täällää vielä vauva masussa kattelemassa mutta ei näkynyt pinoa, nyt onneksi jo on, mukavahan tuo on vielä vauvoistakin kuulla!



Meiän poika (4020g/50,5cm)syntyi 27.12(rv 39+6) suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi ja olihan se kokemus. Kovasti olin harmituksissa sektiosta mutta se oli sitten loppupeleissä paras vaihtoehto ja ainoa vaihtoehto saada poika terveenä maailmaan, nyt ei harmita sektio enää ollenkaan. Varsinkin kun ite alkaa pikkuhiljaa olla entisellään, tosin kauan jos on jaloillaan niin selkä väsyy ja haavaa alkaa särkemään mutta näin hissukseen kun on niin ihan ok. Mutta oon saanut kyllä muutamalle ihmiselle vähän oikoa kun ovat sanoneet, että on se hyvä kun tälläkertaa pääsit helpolla synnytyksestä.. paskanmarjat sanon minä.



Mutta poika on sitten NIIN suloinen ja ihana, miten voi pieni ihminen olla niin täydellinen, pienoiset sormet ja varpaat. Ihmeellinen on elämä, ei sitä osaa kun hiljaa ihmetellä ja kiittää.

Tämä pikkukaveri oli jo masussa rauhallinen tapaus ja on sitä edelleen, lähinnä nukkuu ja välillä tissutellaan ja vaihdetaan vaippaa ja taas nukutaan. Nyt on muutamana päivänä jaksanut jo vähän kauemmin olla hereillä ja katsella maailmaa ympärillään, päivällä jo ihan kuin olisi hymykin käynyt kasvoilla=)

Yötkin on menneet hyvin, nukkuu iltayhdestätoista viiteen-kuuteen..Saa sitten nähdä jatkossa miten kauan yöt näin hyvinä menee. Toivotaan saman tahdin jatkuvan. Ja äiskän vieressä pikkuherra nukkuu, häkkisänky on ihan tarpeeton. samoin kun tuttipullot ja tutit, ei huoli pullosta korviketta ja tutin sylkee pois.

Tässä onkin nelinkertaisella äidillä ihmettelemistä kun edelliset on olleet kovasti vailla lisäruokaa pullosta jo het laitokselta tultuaan mutta tämä pikkuinen jaksaa pelkällä tissimaidolla.

Paljon varmasti merkkaa kun kolmella vanhemmalla on ollut kovasti kireät kielijänteet, tällä ei ole, imuote on ihan erilainen, paljon lempeämpi ja imee tosi nätisti. Rinnanpäätkään ei ole olleet ollenkaan verillä kuten ennen..On toki kooltaan sisaruksiaan pienempikin, ehkä sekin vaikuttaa.

huomenna tulee neuvolan terkka kotikäynnille, mielenkiinnolla odotan, onko paino noussut pelkällä tissimaidolla vai pitääkö meidän alkaa tuputtaa korviketta lisäksi.Liikaa maitoa ei tule mutta justiinsa pojalle riittävästi.



Sisarukset on ihan rakastuneita poikaan, kuopus jonka mustispuuskia pelkäsin on vaan pusuttelukannalla pikkuveljen suhteen, ainakin toistaiseksi, tyttökin ihan myyty eikä ollut ollenkaan pahoillaan vaikka siskoa koko ajan olisi halunnut.

Tyttöolohan mullakin oli, lähinnä kun kaikki oireet olivat kuin tytön odotukselta, kahdesta vanhemmasta pojasta on ollut paljon kamalammat pahoinvoinnit jne. ja neuvolassa terkka tytöksi arvaili, tosin ei ollenkaan varmasti kun istuma-asennossa oli hankala jalakoväliin nähdä..

Mutta poika on oikein hyvä!!



Mariadeen kanssa joskus alkumetreillä oli juttua, en tiedä muistatko, että hedelmöitysajankohdan takia meidän vauvojen olisi periaatteessa pitänyt olla tyttöjä mutta näin vaan meillekin tuli poika=)



Maricalle jaksuja kovasti pojan jumppamiseen, tiedän mitä se on. Mun pikkusiskolle tuli aika paha erbin pareesi aikoinaan, käsi oli ihan veltto ja liikkumaton, kaksi vuotta sitä jumpattiin säännöllisesti kerta viikossa fysioterapeutin kanssa plus kotona päivittäin. Ihan hyvä käsi siitä tuli loppujen lopuksi, voimaa ei niin paljon ole kuin toisessa ja toinen lapa on alempana kun toinen mutta ihan normaalisti pystyy olemaan ja kättä käyttämään.

Mun omalla tytölläni tuli myös erbin pareesi synnytyksessä mutta se onneksi parani kantosidehoidolla.



Mitäs muuta, koliikkivauvojen äideille voimia!! Se on varmastikin raskasta kun pieni itkee kovasti ja paljon..





Lahja ja pikku-ukko 12vrk

Ihan ekaks Catrylle; kuulostaa kovin tutulle teidän päivänne ja yönne! Meillä samanlaista ja jatkuva huonoäitifiilis, kun esikko on 1v10kk eikä oikein äiti parin tunnin yöunilla jaksa touhuta entiseen malliin. Mäkin olen kokeillut kaikenlaista ruokavaliosta vyöh.terapiaan, -tuloksetta. Pakko kai hyväksyä, että tämä jatkuu sen pari kuukautta yhä, kuten koliikista sanotaan. Meillä on ihana v.terapeutti, joka hoitanut lapsia ja aikuisia liki 20v., käydään siellä yhä säännöllisesti. En usko, että vaihtamalla paranee. :/ Täälläkään ei ole juuri vauva-ajasta nautittu, valitettavasti ja siitä varsin p****t fiilikset. :(



Kiva, että kuitenkin pääosalla joulukuisista menee hyvin! Tuntuu mukavalta lukea juttuja toisenkinlaisesta vauva-arjesta, muistan hyvin esikon ajalta vastaavan :). Ja vielä meillekin se koittaa, tosin pikkaisen jälkijunassa vain.



-Terppari

Voimia Terpparille ja Manjalle,ja muille koliikkivauvojen tai muuten vaan itkuisten vauvojen äideille.

Jaksamista toki kaikille muillekin,on se vauva-arki välilä rankkaa helponkin vauvan kanssa,varsinkin jos on muitakin lapsia vaatimassa sitä huomiota.



Meillä sujuu yöt hyvin,ensin nukutaan vähintään 3h,yleensä kyllä pidempään,joskus jopa 7h,sen jälkeen heräilee noin kahden tunnin välein. Mutta ne päivät...meidän neiti ei sitten päivällä nuku oikein lainkaan,tissille nukahtaa kyllä,mutta nukkuu korkeintaan 15min. Nukkuu kyllä 2-4h jos lähdetään kaupoille ja vauva matkaa turvakaukalossa,myös liikkuvissa vaunuissa nukkuu hyvin,mutta ei mulla ole mahdollisuutta kovin usein lähteä vaunuilemaan vauvan kanssa,kun mukaan on otettava kaksi isompaa,jotka mieluiten kyllä ihan vaan leikkivät ulkona kuin lenkkeilevät.

Tosi laiskasti olen kyllä yrittänyt nukuttaa ulkona vaunuissa,ne harvat kerran kun on olleet yhtä ulkona ravaamista,kun on saanut käydä laittamassa tuttia suuhun vähän väliä.

Ei kai saisi valittaa,kun yöt menee kuitenkin ihan hyvin,vaikka vauva syökin muutaman kerran yössä,ne on kuitenkin ihan nopeita syöttöjä ja molemmat jatketaan aina saman tien unia. Päivisin ei vaan saa mitään tehtyä,kun kaikki aika menee noiden lasten kanssa touhutessa,välillä on vaikeuksia löytää aikaa ruuan laittoon,saatikaan että pitäisi tehdä joskus jotain muutakin...



Ihanaa aikaa tämä kyllä on vaikka usein tuntuukin,että kädet ja sylit loppuu kesken. Isommat lapset ovat ottaneet vauvan todella hyvin vastaan,mustasukkaisuutta ei ole ollut ainakaan vielä ollenkaan,mikä on kyllä yllättänyt minut täysin.



Nyt lähden taas syöttämään tuota pikkuneitiä.



Himpula ja neiti päivää vaille 4 viikkoa

Täällä taas ihan huippufiiliksillä.... tulin just 1,5 t kestäneeltä nyrkkeilytunnilta:-D Kummasti jäi sinne saliin niskan särky, eiku seuraavaa tuntia odottamaan. Kyllä se vaan on niin, että en pystyisi ilman reipasta liikuntaa olemaan reipas ja hyvävointinen.



Tyttö kävi tänään lääkärin tarkistuksessa, painoa oli tullu reilusti, eli 500 g oli nousut ja ikää siis tänään 3 viikkoa. Ruoka-aikana on siis kotona oltu....



Ponnari: meidän kultsu ottanu vauvan hienosti. Ensin yritti nuolla, mutta sitä en sallinu. Nyt koira nöyrtyy vauvan edessä, mielellään menee makaamaan sitterin viereen, muttei koske. Ollaan annettu koiralle reilusti huomiota ja silittelen ja lahjon sitä vauva sylissä. Kissa sai tosi nopeasti uuden kodin:-) ja hyvän sellaisen. Kun vein sitä, itku oli kurkussa, mutta sitten kun näin, että kissa otti paikan heti omaksi ja ottajat olivat luotettavia ja ihastuneita, jätin sen hyvillä mielin sinne. En olisi ikinä uskonu, että vanha kissa saa niin nopeasti paikan.



Ei mutta venyttelemään tässä täytyy ryhtyä ja sitten suihkuun



P-M

Muistin yöllä,kun imetin vauvaa,että mä ihan unohdin laittaa neidin tuoreimmat mitat,kun oltiin alkuviikosta neuvolassa. Kaikkea sitä yöllä miettiikin... =)

Eli painoa oli nyt 4030g ja pituutta 53cm(syntyessä 3595g ja 49,5cm).

Ihan hyvin on neuvolatädin mukaan kasvanut,mun mielestä ehkä ei,koska edellisille lapsille on samassa ajassa tullut painoa enemmän,ensimmäiselle lähes kilo ja toiselle 650g. No yksilöllisiähän nämä lapset ovat tässäkin asiassa,nuo edelliset ovatkin aina menneet yläkäyrillä,ja aina olleet isoimpia,kun kavereiden kanssa vertailtu lasten painoja. Niin että jospa tästä tulisikin vähän pienempi tapaus. =)



Meillä muuten uskomattoman rauhallinen aamu,taitaa olla ensimmäinen laatuaan sitten vauvan syntymän. Esikoinen katsoo lastenohjelmia ja kaksi nuorinta nukkuu. Vauvan syötin kahdeksalta,nyt varmaan nukkuu kymmeneen asti,keskimmäinen herää varmaan ihan kohta,kiva jos saisi kerrankin annettua hänelle puuron ihan rauhassa. Yleensä herää juuri silloin kun imetän vauvaa,sitten joutuu huutamaan sängyssä siihen asti,että saan vauvan syötettyä,nukkuu siis vielä pinnasängyssä ja vauva taas huutaa sylissä tai sitterissä sen ajan,että saan annettua keskimmäiselle puuron. Kivaa...

No ainakin vielä näyttää siltä,että tästä tulee vähän rauhallisempi aamu.



Himpula ja neiti tasan 4vko

Neiti meillä on nyt 3 viikkoa. Hirveä hulina on ollut, vieraita ja sukulaisia. Äitini lähti just tänä aamuna, hänhän oli täällä kuukauden. Pikkuhiljaa päästään oman arjen rytmiin.



Masuvaivoja on ollut täälläkin, ehkä nyt jokseenkin helpottavat. Jätin pois sipulin,paprikan,omenan, ananaksen, pähkinät ja mansikkajogurtin. Tuntuisi auttavan.



Kakka -asiaa... onko vauvoilla normaalisti vihreää kakkaa tämän ikäisinä? muutamana päivänä on nyt ollut. Kakkosella oli vilja -allergian takia vuoden vanhana välillä vihreää, ei kai tämä ole sitä nyt... en yhtään muista näitä ihan pienten juttuja.



Yöt syödään 2-3h välein, eli kolme kertaa yössä rinnalla. Kerran yössä vaihdan vaipan, useamminkin voisi, mutta kun neiti jää silloin valvomaan 1,5-2h.



Sektiosta toivuin tosi nopeasti, vähän tuli kyllä takapakkia, kun haavan alle alkoi kertyä nestettä, mutta levolla ja lämmöllä se parani. mutta särkylääkkeitä en sairaalan jälkeen tarvinnut.



Tuntuu, ettei mitään ehdi vauva on joko rinnalla tai muuten vain sylissä masua kipristellen. Pitäisi ostaa rintareppu. Muuten on kyllä rauhallinen ja tyyni vauva. Ei itke, tuhisee ja punkee vain, kun haluaa jotain.



Pääsin eilen kampaajalle ja repäisin ottamalla spiraalipermiksen. Tämä on superhelppo muutaman kuukauden, senkuin ponnarille/nutturalle hiukset ja on hieno. Omat kun meni päätä myöten velttoina...



Pitäisi nimimerkki muuttaa, mutta menköön nyt... Saa nähdä koskataas saan naputeltua näin yhdelläkädellä edes. Mutta lueskelen kuulumisianne.



Doshijas ja Neelia 3vko,jolla ruskeat hiukset on alkanut kihartaa :)

Onko meillä muuten jossain vielä listä syntyneita joulutontuista?!



Eli meille syntyi 26.12 iso jätkä 4,5kg ja 54 cm, pipo 35, ettei Päkis teillä ollutkaan ainut iso vauva ja Heilurin vauvakohan se oli, joka päihittää kaikki koonsa puolesta:)) Uskomatonta, mut kyl ne vauvat sielt ulos mahtuivat.



Meillä sujuu arki aivain ihanasti, tyytyväinen poika, ei huuda turhia, nukkuu hyvin,syö kylläkin usein, mutta lyhyen ajan, ei pulauttele ollenkaan - mitä ihmettelen suuresti. Ainut ongelma meillä on, että pojan paino ei haluu nousta ja edelleen on keltaisuutta, sen takia ollaan käyty kontrollissa, huomenna ois taas käynti. viimeks neuvottiin antamaan lisämaitoa, vaikka itselläni maitoa tulee kyl hyvin. En tiiä, onks sit rintamaitoni liian laiha vai mikä siinä on?! Esikoisen kaa oli ihan sama juttu, vähän stressaa toi painonseuranta, mut lääkärillähan on omat ohjeet siihen.



Marica77 - ootko marica jeppiksesta, meillä taitaa olla yheinen tuttu Sanna? Miten teille oikein kävi synnytyksessä? On teil varmaan ollut vaikeeta ku toinen on ollu sairaalassa ja sit joudutte ramppaan lekurilla, plus et toinenkin tenava tarttee huomiota, voimahali!!



Ponnarille: meillä on ollut puhetta, et tää jäis viimeiseks vauvaks, ja kyllä on haikee fiilis nyt jo, aatella jos ei koskaan enää sais hoitaa näin pientä! kyllä sitä tulee viel vauvakuume moneen otteeseen, mut eihän sitä koskaan tiiä... ei ainakaan sterilisaatio tuu kyseeseen!

Liian nopeesti tää vauva-aika kyl kuluu:O



palataan taas

crobin ja jäbä 2vk 1pv

Muutaman kerran kävin joulukuussa kirjoittelemassa ja ilahduin kun huomasin uuden pinon auenneen :)



On helpottavaa ja huojentavaa käydä lukemassa muiden kuulumisia. Tämän esikoisen kanssa kun kaikki on niin uutta ja outoa.



Meille syntyi tyttö 14.12 (3100g/50cm). Eli pian ikää kuukausi. Neitokainen painaa tällä hetkellä jo 4120g, että ruokaa meidän pieni ainakin on saanut riittävästi. Synnytys kesti yli 30h ja oli kokemuksena äärimmäisen rankka, mutta eipä sitä kipua enää muista. Niin se todella on ihmeellistä.



Tänään ollaan vietetty eka päivä kahdestaan ilman isiä, ihan hyvin on mennyt. Aamulla käytiin yli tunnin vaunulenkillä ja sen jälkeen vauva olikin hereillä useamman tunnin välillä seurustellen, kitisten ja syliin nukahdellen. Päivällä mun kädet on aika sidotut vauvaan, niin kuin tuntui täällä muutamalla muullakin olevan. Tänään päätin että mun on perehdyttävä kantoliinan sitomiseen kunnolla. Vauva nukkuu vaunuissa ja muutenkin liikkeessä mielellään, mutta kun vauhti pysähtyy: tsadaa, silmät samoin tein auki!

Yöt neiti on nukkunut viime aikoina ihan hyvin, yleensä käy yöunille 22-24. Eka syöttöväli on 2-4h, mutta loppuyön heräilee 2 tunnin välein.

En ole varma oliko aiheesta jo keskustelua, mutta pitääkö teidän muiden vauvat yöllä KOVAA ääntä unissaan?! Tarkoitan oikeasti KOVAA. Viime yönä vauva ähräsi, puhisi, vinkui, itseskeli ja ties mitä niin lujaa ettei edes korvatulpat auttaneet. Ja mistä kummasta tuo tuollainen voi johtua..?



Sympatiahalaukset multakin kaikille koliikkivauvojen äideille! Mulla ehti käydä kauhukuva koliikista myös mielessä, kun vauva alkoi kaksi viikkoisena itkeä vatsavaivojaan kovasti. Meillä kävi vyöhyketerapeutti 3 kertaa ja aloitimme relatipat. Uskoisin että näistä on ollut apua. Edelleen itkeskelee masuaan, mutta ei enää yhtä paljon. Itse olen äärimmäisen herkkävatsainen ja tiedän vältellä ainakin kaikkia ruoka-aineita jotka aiheuttaa mulla vatsaväänteitä. Olin viikon myös maidottomalla ruokavaliolla, mutta siitä ei ainakaan mitään kummempaa apua meillä näyttänyt olevan. Muutenkin aloin miettiä syömisiäni niin paljon, etten enää tiennyt mitä uskallan syödä ja mitä en. Painokin alkoi pudota niin rajusti, että nyt päätin syödä samalla tavalla kuin raskausaikanakin.



Semmoista kysyisin kans vielä, että kuinka usein teidän pienokaiset kakkaa? Meillä kakattiin aiemmin useamman kerran päivässä, mutta nyt on mennyt muutama päivä niin että kakkaa on tullut vain kerran päivässä hirmu satsit. Aikamoisen pää punaisena pungertamisen lisäksi kaiken lisäksi.



Tulipas pitkä ja omanapainen teksti, jaksoikohan tätä kukaan edes lukea.. =)



Tuntuu vaan niin hyvältä päästä " juttelemaan" vauvakuulumisia tismalleen samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Kiitos siitä teille kaikille! Terkuin Lila ja tytyli 3 vkoa,6 pv

On jäänyt kiireiden takia tämä koneella olo vähän vähemmälle viime aikoina! Ihan tuli huono omatunto kun luki joidenkin teidän juttuja yövalvomisista. itse valittelee kun on niin väsyny ja jätkä kuitenkin nukkuu öisin noin kolmen tunnin pätkiä ja herää kolme kertaa syömään. Voimia teille koliikista tai muuten unettomista öistä kärsiville!!



Meillä poitsu on nyt 6 vkoa vanha ja on kasvanut ihan hurjasti. Osan vaatteista olen saanut jo laittaa pois. Viimeksi kun neuvolassa käytiin eli 5vkon iässä oli pituus 59cm ja paino 5414g (syntyessään 51cm ja 3790g)! Hieman kyllä epäilen tuota syntymäpituutta noin " lyhyeksi" , samoin epäili lääkärikin joka teki tarkastuksen 2 vrkn iässä. Katotaan nyt mahtuuko edesristiäis vaatteet enää päälle kun se aika koittaa...

Meillä ristiäiset on 2.2 ja samalla myös meidän vihkiäiset joten hommaa riittää niiden valmistelussa.



Joku kyseli riittääkö maito. Musta tuntuu kun aina ei riittäis. Tai ehkä riittaäis jos omat hermot kestäis! Olen alkanut antamaan vähän korviketta lisänä ihan oman hyvinvoinnin takia. Välillä nimittäin ensin ollaan tunti tissillä, sitten vetästään 2dl korviketta ja hetken päästä saa taas olla antamassa tissiä. Aina ei rinnat ehi edes täyttyä ja taas ollaan imemäs. Ja mä olen valitettavasti sellainen ihminen et jos en pääse mihinkään vähään aikaan käymään, seinät alkaa kaatumaan päälle ja sit alan voimaan henkisesti pahoin. On tässä muutama ilta vietetty itkien hysteerisesti ihan ilman syytä...tai siis syy on kun kaikki vituttaa. Joten korvikken voimalla voin jättää poitsun hetkeks pari kertaa viikosta isän hoiviin jotta pääsen jumppaan. Mut kyl aina kun mahdollista annan rintaa.



Ei mut nyt on pakko lähteä nukkumaan jotta ehdin edes hetken nukkua. Poika on nukkunut koko illan joten saas nähä millanen yö tulee mut syynä tähän on kun ei eilen eikä tänään ole saanu kunnol nukuttua, kärsi kovasta vatsasta. iltapäiväl annettiin vähän luumusosetta ja johan alko toimimaan. Sen jälkeen onki nukkunu ku pieni porsas tyytyväisenä.



Kimsu ja Kasper