*~*Joulun Mammat ja Vauvat*~*

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=93&m=12091682&p=3&tmo…

Onnea kaikille joulukuisille,ihanaa että ollaan päästy turvallisesti tänne vauvapuolelle!



Meikäläisen PULLEROPOIKA,joka siis syntyi 28.12, todellakin oli pullero eli taidetaan viedä voitto mitoilla 4800g ja 55 cm!!!!

Ja synnytys, se oli seikkailu sinänsä,voitte varmasti kuvitella...Ensisynnyttäjänä,voisin kuvailla lähinnä HELVETILliseksi...



Mutta komeasti on tämä reilu kolme viikkoa jo kullannut muistoja:),synnytyksen jälkeen päätin,että kyllä jää ne kolme seuraavaa tekemättä jos samaan sotaan joutuu,mutta nyt on jo jossain määrin toinen ääni kellossa!



Poika on superIhQ ja niin " valmis" , varmaan just tuon kokonsa puolesta...Tosi tarkkaavainen ja pohdiskelevan näköinen:D.



Ongelmaa on ollut ainoastaan imetyksen kanssa, poika kun joutui heti synnyttyään kolmeks päiväks valohoitoon eri osastolle ja sai pulloruokaa,niin aluksi imetys ei onnistunut ollenkaan ja jouduin sairaalassa lypsämään koko ajan.

Sitten kotiinkin ostin sähköpumpun ja pumppailen maidot öiksi...Päivisin yritän kärsivällisesti imettää,joka nykyään onnistuu toisinaan loistavasti,toisinaan ei ollenkaan...

Kerran jouduin lisäämään omaan maitoon korviketta kun ei riittänyt,vaikka yleisesti ottaen maitoa tulee riittävästi ja sitten tietenkin podin SUUNNATTOMAN huonoa omatuntoa,

kun aina puhutaan siitä imettämisen tärkeydestä ja pulloruokkioita syyllistetään.

Pääasia kai kuitenkin on, että saa mun maitoa suurimmaks osaks,vaikkakin pullosta..?!?

Herra syö kyllä mielettömiä määriä...

Kättärillä ne meinas,että syö heidät vararikkoon. Syntymästään asti veti sellasta 120ml kun kuulemma toiset vauvan siinä vaiheessa 20ml:).



Vauva-arki on muuten ollut kyllä ihanaa,nuo yöheräilyt aluksi järkytti pahemman kerran(hatunnosto ja voimaa kaikille koliikkivauvojen äideille!),Ei kehtaisi valittaa edes,kun poika kuitenkin suht kiltisti nukkuu 2-4h putkeen,mutta onhan heräily aina rankkaa!



Jotenkin on ollut haikea olo,kun siellä odottelupuolella päivittäin kävi lueskelemassa teidän juttuja ja yhtäkkiä kaikki katosi ja enää ei kellään oo aikaa hengailla täällä niin usein...



Tsemppiä kaikille ja ihanaa auringontäyteistä(?) kevään alkua kaikille!!!



OcK ja pulleropoika!

Tyttö on tosi kiltti. Nukkuu semmoisia 3-5 tuntisia unia, rytmiä ollaan yritetty kääntää siten, että yöllä olisi ne pidemmät unet. Ja ei ne hereillä olot mitään huutoa ole, mutta neidin mielestä on mahdottoman ihanaa, että hänelle jutellaan. Oikein silmät kiiluen pitää tuijottaa, näyttää siltä, että tahtois vastata, mutta ei sieltä tule pihahdustakaan:-D Maitoa riittää ainakin vielä, ja tytölle se kelpaa, on nimittäin paino reippaasti noussut.



Voi, kun vain voisi, niin säilösin pikkuisen tätä aikaa pulloon ja pistäisin talteen odottamaan niitä heikkoja hetkiä, milloin tätä kaipaa kovasti. Ei sitten tarttis enää joukon jatkoksi lisää iltatähtiä tehdä;-)



P-M + takkutukka 2 viikkoa ja risat

Typykkä syntyi uudenvuoden yönä rakettien räiskeessä klo 00.05 ja painoa oli 3810g, pituutta 54cm ja hattu 35cm eli snadi ;-)

Eka yö kotona oli upea, nukuttiin 24->05 putkeen ja sit tissuteltiin ja nukuttiin 8.30 asti :-) !

Nyt pitää mennä ruokkimaan lasta, palataan!

Johan tänne pino on laitettu, olenkin jo vähän odotellut!! Eli meidän neiti syntyi 7.12 klo 23.15. Mitat oli 3140g, 46cm ja pipo 34cm. Tosi pikkanen oli isoveikkaan verrattuna =)! Nyt on kyllä kovasti ottanut kuukauden aikana kiinni ja luulen, että on jo yli nelikiloinen tytön tyllerö. Maanantaina pitäisi neuvolassa käydä!



Alku on sujunut todella hyvin. Vauva on ollut kiltti, syö ja nukkuu ja maha vaivoja ei liiemmin ole ollut, kunhan röyhkyt muistaa ottaa syönnin päälle! Yöllä on nukkunut mielestäni tosi hyvin (aina pitää sanoa, että ainakin tähän saakka!) 21-22 nukkumaan, ensimmäinen ruokailu useimmiten 2-3 (viime yönä vasta 4ltä) toinen ruokailu 6n aikaan ja sit nukutaan 10 saakka. Isoveikka kyllä minut herättää viimeistään 9ltä. Minun ei ole tarvinnut päiväunia nukkua kertaakaan, kun en ole ollut väsynyt.



On tää ollut aika jännää aikaa. Tuntuu että vauva vaan nukkuu ja kaikki on niin " helppoa" . Esikoisen ajoilta mielessä vaan väsymys ja tunne ettei mitään olisi ehtinyt tehdä. Arki on jatkunut aika paljon samanlaisena kuin ennen vauvan syntymää. Ainoo, että välillä pitää tissitellä ja vaippoja vaihtaa. Ennen se aika kului esim. käsitöitä tehdessä.



Saa nähdä milloin alkaa arki, ei tää näin helppoa ja mukavaa voi aina olla!



Janica ja nuppu ihan kohta 1kk

Ensimmäiseksi onnittelut Sintagmalle uudenvuoden prinsessasta! Teillekin tuli sitten tyttö poikafiiliksistä huolimatta. Meillä sama juttu,olin saanut miehenkin jo uskomaan,että poika meille tulee,niin että oltiin kyllä todella ihmeissämme kumpikin siellä synnärillä kun saatiin vaaleanpunainen nyytti syliin. =)



Meillä tää arki takkuaa nyt oikein toden teolla. Tuo takkuaminen ei kyllä johdu vauvasta vaan meistä kaikista muista. Ollaan sairastettu flunssaa koko porukka koko tämä kolme viikkoa. On ollut keuhkoputkentulehdusta,korvatulehdusta,poskiontelontulehdusta,oksentelua ja vaikka mitä...

Yöt on mennyt hyvin pitkälti valvoessa. Vauva kyllä nukkuu ensin 3-5 tuntia ja loppuyön syö kahden tunnin välein,kertaakaan ei ole yöaikaan ollut yli varttia hereillä. Mutta nuo isommat lapset(1v8kk ja 4v.) ovat nyt sitten tuosta flunssasta johtuen nukkuneet erittäin huonosti. Ja aamulla heräävät uskollisesti klo7-8,vaikka olisivat kukkuneet viiteen asti hereillä. Odotan innolla paluuta normaaliin,normaalisti siis ei kumpikaan heräile öisin.



Harmittaa kun tuntuu,että koko tämä kolme viikkoa on mennyt kuin sumussa,eikä ole voinut nauttia vauvasta kunnolla,kun on pitänyt hoitaa noita sairaita. Nyt kun mies ja lapset on jo vähän paremmassa kunnossa,niin olen itse tosi kipeä...



Maanantaina mennään neuvolaan,kiva saada tietää miten paljon neiti on kasvanut. Ehkä tämä arkikin tästä jossain vaiheessa normalisoituu,kun saadaan tämä flunssa sairastettua,sitä odotellessa.



Himpula ja neiti 3vko1pv

jotenkin vaan ensimmäisen ja vielä toisenkin ajoilta muistaa tosiaankin sen kamalan väsymyksen ja nyt kahden viimeisen aikana ei semmoista ole ollut. Pohtinu sitä vaan mielessä, että olisko kuitenkin niin, että kun tuon lapsen hoidon jo osaa, osaa välittömästi reagoida ja ennakoida kaikki itkut. En tiedä, johtuisko siitä, että tuntuu niin helpolta ja nauttii aivan täysiä tästä ajasta



P-M illan ratoksi pinoa nostelee....

Meidän tummatukkainen poikatonttu täyttää huomenna jo kaksi viikkoa, uskomattoman nopeasti on aika mennyt, ja kädet ovat kyllä täynnä työtä kahden pienen kanssa. Esikoinen 1v7kk silittelee vauvaa ja on mukana hoitamassa, vie peittoa päälle, jos vauva itkee jne., mutta toisaalta on kyllä selvästi mustasukkainen, kun vauva syö sylissä, tahtoo myös syliin, potkii ja huitoo helposti vauvaa eli vahtia saa koko ajan. Olemme yrittäneet puuhailla kaikenlaista esikoisen kanssa kahdestaan, antaa hänelle ihan ekstrahuomiota ja kehua kun silittää nätisti vauvaa. Meidän iskä aloittaa isyysloman vasta ti, ihanaa kun oli nuo joulun- ja uudenvuodenpyhät, pari pekkaspäivää piti, ja oli sitten töissä ke-pe ja menee vielä ma. Mummi on ollut meitä auttamassa, jotta nuo työpäivät ovat jotenkin rullanneet eteenpäin, tosi mahtavaa kun on nyt kolmen viikon isyysloma, sinä aikana varmaan löytyy arkeen joku rytmi...



Tonttupoikamme katselee maailmaa tarkkaavaisesti ja on välillä pitkiäkin aikoja hereillä, haluaa selvästi seurustella. Ruokailuvälit meillä ovat 2-3 h sekä päivällä että yöllä, nyt viime öinä on päästy jo kaksikin kertaa samana yönä tuohon kolmeen tuntiin, mistä äippä on iloinen. Masuvaivoja ei ainakaan vielä kauheasti ole, kun vain röyhtäyttää kunnolla ja pitää vähän aikaa pystyasennossa syötön jälkeen, toki välillä itkaisee, kun masua nipistää, mutta ei vielä ainakaan mitään merkkejä koliikista kuten esikoisella. Kovasti toivotaan, että tällä kertaa selvitään ilman sitä rumbaa.



Oma nukkuminen on edelleen heikkoa. Kaikki te varmasti muistatte, miten jo raskausaikana (rv 28 lähtien suunnilleen) aina valitin heikkoa nukkumistani. 3-4 h yöunia. Sama meno jatkuu edelleen, kuulen toisestakin huoneesta joka ainoan vauvan äännähdyksen korvatulppien läpi. Nyt on käytössä nukahtamislääke, jotta saan hiukan univelkaa pois. Iskä sitten syöttää vauvaa pullosta pumpatulla rintamaidolla sekä korviketilkalla alkuyön, kun äiti nukkuu. Ehkä opin taas uudestaan nukkumaan, sama tilanne oli myös esikoisen kohdalla. Käyn vain niin ylikierroksilla uuden tilanteen vuoksi. Ja aina olen ollut huono nukkumaan. Onko kenelläkään muulla vastaavaa?



Vielä piti laittaa nuo vauvan 2 vko neuvolamitat eli pituus 52,3 cm, paino 4130 g ja pipo 36,6 cm.



Minttuli79 ja vauva 13 vrk

Ihana kuulla, että muilla vauva-arki on alkanut suht mukavasti! Ja onnea kaikille uusista nyyteistään, joita en ole vielä onnitellut!



Meillä vauva-arki on ollut ihan kaikkea muuta mitä odotettiin. Esikoinen oli supertyytyväinen ja helppo lapsi ja tämä joulukuinen ihan kaikkea muuta :(. On kärsinyt koliikkivaivoista jo heti syntymän jälkeen aina tähän päivään saakka. Nelisen viikkoa on mennyt hujauksessa parin tunnin yöunilla karmivaa itkua kuunnellen ja neitiä kannellen. :( Vyöhyketerapiasta ollaan saatu apua jonkin verran, mutta vaiva palannut takaisin. Vyöh.terapeutti ihmetteli kuinka vauva jo niin pienenä oireili, kun yleensä vasta tässä iässä koliikki alkaa... Lastenlääkärilläkin käytetty pientä, mutta siellä neiti vain todettiin terveeksi ja hyvin kasvavaksi. Rintamaidolla mennään ja last.lääkärin mukaan tuskin on allergiavaivaakaan, eli ei tarvitse dietata ainakaan vielä... Neiti saattaa huutaa 8-12h/yö ja täytyy myöntää, että huumorintaju on välillä koetuksella. 1v9kk esikkokin alkaa jo reagoida tilanteeseen. Onneksi välillä on ollut muutama hyväkin yö, joiden voimalla jaksaa taas. Toivotaan vaan, että menisi pian ohi ja päästäisiin nauttimaan vauva-arjesta todella. Mies on näiden huutojen perusteella päättänyt, että lapsiluku on nyt täynnä... :/ Ollaan koitettu kaikki erilaiset keinot imetyksen, nukutuksen yms. osalta täysin hyödyttöminä... Päivät menevät kuin unelma, tosin neiti on niin väsynyt yön huutamisen jäljiltä :(. Onneksi ollaan saatu kauniita hymyjä, ne auttavat kummasti jaksamaan :)



Meidän neidin (s. 6.12.)mitat olivat alkuviikosta: p. 4235g (synt. 3170g), pit. 51,5cm (48cm) ja pipo 37cm (34cm).



-Terppari ja masuvaivainen pikkuneiti, huomenna 1kk ja isoveli 1v9kk.

Kiva kuulla kuulumsia " pitkästä" aikaa. Onhan tässä jo viisi päivää mennyt ilman teidän seuraa...



Eli Sintagma hommissa oltiin samaan aikaan :-)!! Poikavauveli syntyi myös rakettien paukkeessa klo 0.53. Mitat 4280g, 52 cm ja 36,5 cm. Eine sitten jääneetkään massuun, vaikka kovasti sitä epäiltiin ;-). Synnytys oli kivulias, mutta onneksi nopea 3 1/2 tuntia. Kerron jatkoa paremmalla ajalla.



Kotona nyt jo kohta kolmatta yötä ja opetellaan tätä kotielämää. Pojuli meinaa olla melkoinen yökyöpeli ja valvoessa on mennyt yöt uudenvuodenyöstä lähtien. Univelkaa kertyy ja taidan lähteä sitä vähentämään.



Dunes ja " Oskari" 4 vrk

hei vaan joulumammoille, täällä sitä nyt sitten ollaan :)



Meidän poitsu taitaa olla porukan suurimpia, tuntuu jättiläiseltä kun menee noiden 2vko mittojenkin ohi :). Eli syntymämitat 4560g, 53cm ja päänympärys on huikeat 39cm. Selvisin kuitenkin neljällä tikillä ja voin nyt jo mainiosti.



Viimeyö kotona meni loistavasti verrattuna kättärillä vietettyihin, mutta silti jännittää ensiyö. Nukuttiin siis klo 22-11 toki usein heräillen, mutta välit aina nukkuen. Isukki laittaa nyt esikoista nukkumaan ja poju tuhisee tuossa vieressä. Telkkari ei jaksa kiinnostaa, joten tulin tähän viettämään " omaa aikaa" .



No nyt " soi aikamerkki" :) Poju siis kutsuu...



Päkis ja pakkaspoika 3vrk

... erittäin paljon voimia täältä. Tiedän tasan tarkkaan mitä tuo koliikki on. Esikoisella se alkoi vähän alle kaksiviikkoisena, helpotti hiukan kymmenen viikon kohdalla ja oli kokonaan ohi siellä kolmikuisena kuten yleensä. Meillä huudettiin n. klo. 20-02 lähes suoraa huutoa ja kannettiin vauvaa koko yö, minä, mies ja mummi vuorotellen. Ilman mummin apua emme olisi tervejärkisinä (minulla kyllä synnytyksen jälkeinen masennus, osittain ilmeisesti juuri tuosta koliikin tuomasta avuttomuuden tunteesta johtuen, kun mitään et voi tehdä pienen oloa helpottaaksesi) tuota kolmea kuukautta selvinneet. Neuvoni onkin, että ota vastaan kaikki apu mitä vain voit saada, joku valvomaan yötä vauvan kanssa pullosta syöttäen, pumpattua maitoa tai korviketta, ihan sama siinä tilanteessa, itselle korvatulpat korviin ja nukkumaan, tai sitten kokonaan eri osoitteeseen nukkumaan jos korvatulpat eivät auta. Ota omaa aikaa myös päivisin, tee jotain mistä pidät, yritä rentoutua välillä. Koliikki menee aikanaan ohi jättämättä vauvaan minkäänlaisia vaurioita tai traumoja, koettelee vain kovasti vanhempien jaksamista ja voimavaroja. Mekin kokeilimme kaiken mahdollisen, Rela-tipat, Cuplatonin, Disflatylin, ilmavaivoja aiheuttavien ruoka-aineiden poisjättämisen ruokavaliostani, vyöhyketerapiaa (tosin vain kaksi kertaa, olisi pitänyt jatkaa sinnikkäästi) ilman tulosta. Aika auttoi. Siis voimia sinulle ja muillekin, jotka ovat samassa tilanteessa. Itse olen kiitollinen jokaisesta päivästä (tai siis yöstä), joka menee eteenpäin tämän vauvan kanssa ilman koliikkihuutoa.



Minttuli79 ja vauva 2 viikkoa tasan

Ja onnittelut niille joita en ole " kerennyt" vielä onnittelemaan ;D



Meillä poika ompi jo tiistaina 6 viikkonen..niin se aika vaan menee toosi lujaa! Oli viime viikolla neuvolassakin kasvanu ihan kivasti, varsinki pituutta musta tullu tosi paljon kun syntyessään oli 50cm ja nyt jo 55,2cm ..painoa oli syntyessään 4100g ja nyt 4750g (pääsi keltasuuden takia aika paljon eka tippumaan) kahdessa viikossa 580g oli tullu lisää.



Viime sunnuntaina oli ristiäisetkin ja pojasta tuli Oskari..vaikeeta oli taas nimen kanssa ja jopa 2h ennen alkua saatiin lopullinen päätös tehtyä =O



Ristiäisissä Herra huus nuppi punasena kummitädin sylissä siihen saakka että lopulta pääsi mun syliin. (lohduttavaa että siihen rauhottu heti)



Kovasti jaksamista kaikille masuvaivoista kärsiville!!! Ja muistakaa tosiaan ottaa sitä omaa aikaa, ei ole pakko vaan jaksaa *halaus*.

Oskarikin välillä masuaan huutaa mutta sekeästi mä olen sitten syöny jotain epäsopivaa..esim. suklaa musta vaikuttaa jonkin verran. Mut onneks päätin muutenkin pitää suklaattoman tammikuun..sen verran paha addikti siihen kehitettiin miehen kanssa raskausaikana et muulla keinolla ei taida eroon päästä!!



Vaunu-unien kanssa ollaan saatu pientä rytmiäkin jo kehiin. Pääasiassa meillä nukutaan kahdet päikkärit 2-4h kerrallaan ja illalla sitten torkuillaan pieniä pätkiä sylissä. Yöt menee vaihdellen. Viime yönä syötiin vain kerran mut välillä useamminkin, mut toistaseks en voi valittaa. Nyt viimisen viikon aikana syömiset on tullu vähän reippaammiksi kun alussa poika naatiskeli ja viihty rinnalla pitkäänkin.



Mut aivna ihana tapaus on ja ihan myytyjä ollaan koko perhe, isosiskot on myös ihan haltioissaan =)

Kiitos oikein paljon lohduttavista sanoistasi ja tsempistä! Kyllä tämä koliikki tosiaan on PALJON rankempaa kuin ikinä olisi uskonut. Monta iltaa ja yötä on mennyt itkua tihrustaessa, kun mikään ei auta neidin vaivoihin ja selkeästi näkee, että toista sattuu. :( Ihan kamalaa. Mies onkin sitä mieltä nyt, että lapset ovat tässä... Enkä toisaalta ihmettele. Olen itsekin alkanut jo pelätä synnytyksen jälkeistä masennusta, kun vauvasta ei niin paljon pääse nauttimaan kuin esikosta aikanaan. Kamalan huono omatunto huonoista fiiliksistä vauvan huutaessa.



Meillä on onneksi ihania ystäviä ja sukulaisia (on jyvät erottuneet akanoista), jotka ovat lupautuneet auttamaan tarvittaessa ja ollaan voitu puhua tilanteesta suoraan. Neuvolastakin on tarjottu jo perhetyöntekijöitä hoitamaan lapsia päivällä, että saan nukutuksi. Miehen palatessa ensi viikolla töihin, onkin apu varmasti enemmän kuin tarpeen. Kuinka teidän vauvanne koliikki meni, oliko välillä parempia päiviä? Meillä kun meni jo 4vrk täysin huudoitta ennen kuin aloitti uudemman kerran. Nyt pari yötä on mennyt vähällä huudolla, kun ollaan pidetty sitterissä ja tuttia suussa (ei oikein osaa syödä sitä), mutta on silti valvonut ja vaatinut tätä palvelua tänäänkin 4.30 saakka...



Vyöhyketerapeutti tosiaan on paikallistanut " vian" selkeästi joka kerralla samaan paikkaan, mutta kokonaan sitä ei olla pois saatu. Yleensä kuulemma riittää 3-5krt, me ollaan tosiaan käyty liki 10krt. Mitäpä sitä ei kokeilisi ja tekisi tässä hädässä.



Olipas taas juttu keskittynyt omiin kuulumisiin, kiva vaan saada purkaa ajatuksia ja toisaalta saada vähän muidenkin samaa kokeneiden kokemuksia asiasta. Jospa mekin selvittäisiin sillä 3:lla kuukaudella huudon suhteen, tänään olisi sitten " eräpäivään" pari kuukautta ;)



-Terppari ja pikkuneiti, tänään tasan 1kk :)

Meillä esikoinen oli myös koliikki, mutta onneksi tiesin entuudestaan meidän allergiataustat ja osasin ajoissa siirtyä maidottomalle ja munattomalle dietille, joka paransi koliikin kunnes allergisoitu soijalle ja myöhemmin viljoillekin. Itse miehen kanssa ei olla kuin lievästi kalalle allergisia, mutta kaikki meidän lasten serkut on allergisia ainakin maidolle imeväisaikana... kaikki ovat olleet koliikkivauvoja pienenä ja koliikki on parantunut 3-6 kuukauden iässä, mutta tilalle on tullut iho-oireet ja huonot yöt ovat jatkuneet 2-3 vuotiaiksi saakka. PAhiten allerginen huusi puolivuotiaaksi saakka kaiken hereilläolo aikansa ja on edelleen maidolle allerginen (11 vuotiaana)... allergiasta kun ei silloin tiedetty kun ei vielä testeissä näkynyt. MEidän esikoinen oli sitten suvun ensimmäinen lapsi jolla saatiin koliikki katkaistua, kun ensimmäisenä noudatin diettiä.



Meillä huudettiin silloin klo 17-20 välinen aikan yhtäsoittoa lievimmillään ja pahimmillaan joka syötön jälkeen tunnin verran (soija-allergian puhjetessa).



Terpparille: Allerginen voi olla myös laitokselta asti. (ystäväni pahasti allerginen lapsi oli tällainen). Monet lastenlääkärit eivät vieläkään ymmärrä suolistoperäisiä allergioita, joten jos muuta vikaa lapsessa ei ole niin kyllä oman mielenrauhan takia kokeilisin ainakin sen kahden viikon ajan täysin maidotonta-munatonta diettiä... dietin toteuttaminen kuulostaa tässä vaiheessa varmaan ylivoimaiselta kun on väsynyt muutenkin, mutta loppujen lopuksi on helpompaa kuin huutavan lapsen kanniskelu yötä myöten.



No sitten meidän pikku-ukkelin kuulumiset: Tonttunen syntyi 4.12. tasan laskettuna aikana. painoa oloi 3050g ja 50cm. Tähän asti tyyppi on ollut tyytyväinen oma itsensä, mutta nyt on pikkuhiljaa masuvaivat lisääntyneet niin, että kärttyinen ja itkeskelevä, pulautteleva aina syötön jälkeen. Varsinaista koliikkia ei kuitenkaan ole. Naaman näpyt ovat lisääntyneet koko naamalle ja on selvästi hyvä alku kunnon maitoruvelle. Viime viikolla en käyttänyt juurikaan maitotuotteita ja sitten toissapäivänä söin yogurttia ja juustoa ja nämä vaivat yltyivät pahemman kerran. Toissapäivänä päätin sitten ryhtyä maidottomalle, kunnes mies toi mäkkäristä hampurilaisen jonka sitten päätin vielä syödä. Vauva oli tähän asti tosi tyytyväinen koko päivän, mutta sama rutina ja pulauttelu huudon kera jatkui sitten iltasella syöttöjen jälkeen kunnes nukahti yöunille klo 23. Tänään sitten maidoton-munaton dietti alkoi virallisesti. Munaa olen välttänytkin kokoajan hampurilaisia lukuunottamatta, koska se aiheuttaa selvästi näppyjä ja vihreitä kakkoja.



Meillä on aika tarkka päivärytmi ollut tähän asti. Pieni mies herää samaan aikaan isoveikan kanssa n klo 8 ja valvoo tuonne klo 11 asti, jonka jälkeen molemmat menevät " päikkäreille" . Sitten rauhaisaa aikaa jatkuu 3 tuntia (jona aikana käyn ratsastamassa kun mummi vahtii nukkujia). Pieni mies imee kertaalleen ja on hetken hereillä ja jatkaa unia taas 1-2 tuntia, jonka jälkeen on loppu illan hereillä niin että nukahtaa yö-unille joskus 20- 23 välisenä aikana. Yöllä nukkuu ensin 3-4 tuntia ja sitten syö 2 tunnin välein.



Oma toipuminen: Tämän toisen lapsen jälkeen olen toipunut ihan super nopeasti. Hevosen selkään kiipesin 2 viikko synnytyksen jälkeen (viimeksi olin 3 viikon päästä selässä). Tällä kertaa ei ole tuntunut siltä että kunto olisi rapissut ja lihaksetkin ovat tallella. Masu on jo pienentynyt normaaliin kokoonsa.. (vaikka nahka onkkin vielä löysä). Ratsastamassa käyn 3-4 kertaa viikossa. Seksiä ollaan pari kertaa kokeiltu viikko sitten teki vielä liian kipeetä, toissa päivänä onnistui jo suht normaalisti (mulla oli vaan pieni repeämä emättimen puolella ja pari häppäreissä).



Mutta nyt siis toivon että maidoton dietti puree.



Mymmeli ja poitsu 1kk 2 pv

Oikein oaljon onnea kaikille joulukuisille äideille ja vauvoille !!



Meillä poika pääsi sairaalasta 23.12 kotiin 2vkon ja 2pvän ikäisenä. Aluksi mentiin kotonakin nenämahaletkun kanssa ja lääkkeillä. Melkein joka päivä uuteen vuoteen saakka oli verikoe ja uuden vuoden aattona otettiin nenämahaletku pois ja sen jälkeen harvase päivä ollut punnitus. Joko me käytiin sairaalassa tai kotisairaanhoito meillä. Nyt on lääkkeet lopetettu ja punnitus samoin. Nyt siis mennään normaalia vauva-arkea. Ihanaa !

Poika painaa tällä hetkellä 4980g (4440g). Ihan alkupäivät mentiin ravintoliuoksella ja maito aloitettiin 2-5ml annoksilla, joten hyvin on paino noussu.

Kädessä on erbin pareesi, joten kuntoutuksessa käydään viikottain. Ens viikolla on ortopedi ja sitten taas saa lisää tietoa onko edessä leikkaus vaiko ei.



Isoveli (2v1kk) on ollut tosi reipas ja laittaa tuttia suuhun ja silittelee. Öisin harmittaa kun vauva itkee ja isovelikin heräilee. Ollaankin tehty nyt sillai öisin, että toinen on toisen pojan kanssa alakerrassa ja toinen toisen kanssa yläkerrassa.

Masuvaivaa on ollut koko ajan, mutta suurin osa on johtunut siitä lisäkalkista, se on nyt oppu, mutta masuvaivat jatkuu, onneksi kuitenkin vähemmän.



Meillä isoveli jatkaa perhepäivähoitajalla toistaiseksi 10pvä/kk miehen isyysloman jälkeen. Helpottaa valtavasti, kun ei tarvii ottaa isompaa mukaan sairaalaan fysioon ja lääkäriin. Yleensä ne on vielä just päikkäriaikaan, niin olis se tuskaa olla kiukkuavan ja väsyneen lapsen kanssa jossain fysiossakin, kun pitää itekin keskittyä kädelle tehtäviin jumppaliikkeisiin. ja isoveli viihtyy loistavasti hoidossa, niin ei senkään takia ole surku sinne viedä.



Soitin potilasasiamiehellekin ja aion tehdä valituksen hoitovirheestä. Kätilön kanssa jutellessa asiasta se sanoi että sectio olisi pitänyt tehdä jo nyt. Vaikka eihän se tervettä kättä tuo takaisin, mutta että vastaisuudessa jotain opittaisiin. onhan siinä mahdollisuus saada korvauksiakin.



täällä pohjanmaalla on ollut monta päivää -10 astetta pakkasta ja mieletön tuuli, joten pakkanen on tuntunu kireämmältä. muutamia kertoja ollaan vaunuiltu, mutta ulos en ole vielä jättänyt nukkumaan.



vauvantuoksua kaikille.



-marica77 ja poika huomenna 1kk

Ja PALJON onnea kaikille joulumammoille.



Meidän tyttö syntyi 31.12. klo 7.15. paino 2838, pituus 49 cm ja päänympärys 34 cm. Hän syntyi siis viikolla 41 + 2 ja synnytys oli vauhdikas. Synnytyksen kesto oli 2 tuntia ja 15 minuuttia ja ponnistusvaihe vain 2 minuuttia. Kivunlievitystä en ehtinyt saamaan, ilokaasua nappailin. Synnytyssalissa ehdin olla 15 min, ennenkuin tyttö tuli maailmaan. Vähän ennen seitsemää olin vielä päivystyksessä ja mies lähti laittamaan rahaa parkkiautomaattiin. Hyvä että hän ehti synnytykseen mukaan, kun hän palasi niin minut oli viety synnytyssaliin ja täysi tohina päällä, melkein jo pää ulkona. Olin auki neljä senttiä, kun lähdettiin viemään synnytyssaliin ja kohta kun sinne pääsin niin huusin jo että nyt se tulee!!!



Ainakin Janica ja Piitu-Miina mainitsi että on tämä niin helppoa nyt. Samat ajatukset on myös minulla, jotenkin niin ihanaa, leppoisaa ja helppoa tällä hetkellä. No, arjen myötä tilanne varmasti vielä muuttuu. Mieskin ollut kotona ja on vielä ensi viikon.



Terpparille jaksamisia, ja muillekin joiden pienokaisilla vatsan puruja. Ei ole helppoa. Onneksi Terppari sinulla on sukulaisia/ystäviä, joilta saat apua ja myöskin neuvolan kautta apua.



Minä tässä olen miettinyt maidon väriä. Laitoin jo tonne palstallekin kyselyn. Tietäisikö täällä joku maidon oranssahtavasta väristä mistä se voisi johtua? Mulla on liivin suojukset oranssisia ja myöskin vauvelin puklut ovat kuin porkkanaa olisi syönyt. Nyt seurailen tuleeko molemmista rinnoista samanväristä maitoa vai ainoastaan toisesta. Ja laitoin ja laitan lisää maitoa jääkaappiin, ja katson nouseeko oranssista rasvaa pinnalle vai ei. Soitin jo osastollekin ja sieltä kehotettiin olemaan yhteydessä päivystävään gynekologiin. Soitin, mutta kätilöt neuvottelivat keskenään eivätkä pitäneet asiaa huolestuttavana. Mutta on se kyllä niin oudon väristä että ihmetyttää. Voisko se kenties olla verta, onko kenelläkään kokemusta tai tietoa tällaisesta? Mukavia hetkiä kaikille vauvelin kanssa ja jaksamisia.

Kirjottelin äsken pitkän viestin ja niinhän siinä kävi, että se hävisi jonnekin bittiavaruuteen..snif.



Onnittelut vauvansa saaneille!!!



Terpparinko vauvalla oli ainakin masuvaivoja.. Täytyy lähettää kovasti voimahaleja näin palstan välityksellä!! Voin vaan kuvitella kuin kamalaa on, kun vauva huutaa, eikä mitään voi tehdä helpottaakseen, varsinkaan kun huuto on pahimmillaan öisin. Toivottavasti helpottaa pian ja muista pyytää apua niin paljon kuin tunnet tarvitsevasi. Se on todella hyvän äidin merkki kun osaa pyytää apua sitä tarvittaessa!!!



Mymmeli puhui jotain munattomasta ja maidottomasta ruokavaliosta... meillä on neiti nyt parin päivän aikana ihan selvästi puklaillut aika paljon. Mä jo pelkäsin aluksi että sillä on iskenyt se mahatauti mitä on ollut liikkeellä, mutta ei ole mahaa pieniä itkuja lukuunottamatta valitellut. Lisäksi kakka on ollut vihertävää.. Olen miettinyt pääni puhki, että mitä syön väärää. Suklaan tajusin jo heti kättelyssä jättää pois. Mulla on itellä tosi herkkä vatsa, menee sekaisin ettei itse edes tiedä mistä johtuu.. olen pelännyt että lapsille tulee varmasti koliikit, mutta vielä ollaan vältytty, onneksi. Esikoisella ei tähän päivään mennessä ole ollut mahan kanssa mitään ongelmia ja toivottavasti ei tulekaan!

Niin mitähän kaikkea sitä kannattaa ruokavaliossa ottaa huomioon, ettei pienen maha ainakaan siitä menisi kipeäksi? Lähinnä ton puklailun kannalta ajattelin. En osannut ajatella että sekin voisi johtua omasta ruokavaliosta..



Meillä oli muuten mies vaan kaksi päivää meidän kanssa kotona, sen jälkeen ollut töissä aamusta iltaan. Jouduttu olemaan kolmisin koko ajan. Kateellisena luen, kun toisilla mies pitää koko isyysloman.. Ei sillä hoitaa kyllä kotona ollessa lapsia ihan hyvin ja leikittää esikoista, mutta olisi se mukavaa saada nauttia koko perheen kanssa " lomaa" ja nauttia arjesta!!



Jees, huomenna tulee neidille 1kk täyteen, kyllä aika menee pirun nopeesti!

Kiva nähdä muitakin tällä puolella ja onnea kaikille tasapuolisesti vauvoista!



Meidän pieni tonttupoika syntyi 3.12. (40+2) klo 8.04. Pituutta oli 51 cm ja painoa 3620 grammaa. Eli aika paljon pienempi kuin esikoinen, joka oli syntyessään 53 cm ja 4235 grammaa. Synnytys oli paljon parempi kokemus kuin viimeeksi. Koko homma kesti 4 tuntia. Apuna spinaali ja ilokaasu.



Eka puoltosta viikkoa meni tosi hienosti. Isoveli on alusta asti ollut tosi kiltti pikkuveljelle. Kertoo kaikille että " tossa on mun pikkuveli" tai " mun vauva" . ;) Puolentoista viikon jälkeen alkoi mahavaivat. Meidän naapuri sattui juuri noihin aikoihin kyläilemään ja kerroin pojan huutaneen pari iltaa kuutisen tuntia. Hän antoi vyöhyketerapeutin numeron. Tämä kävi meillä kotona kuusi kertaa, ja vaikka mahavaivat eivät ole loppuneet kokonaan, niin parempaan suuntaan ollaan menty. Kyllä mahavaivoja vielä on aika lailla, mutta huutokonsertit evät ole jatkuvia. Joten tsemppiä Terppari - sulla on täydet sympatiani! Vyöhyketerapeutti kielsi multa suklaan, kahvin, omenan, appelsiinimehun, limut ja soodat. Limua en onneksi juo, mutta kahvi ja suklaa tekee tiukkaa. Yhden kupin päivässä olen kahvia juonut ja suklaatakin jonkin verran... :(



Uudenvuodenaattona oli eka hyvä ilta huutojen suhteen. Oltiin kavereitten luona juhistamassa. No tietenkin esikoiselle nousi kuume ja jouduimme lähtemään kotiin kesken illan. Seuraavana päivänä vauva sairastui ja sai saman räkätaudin. Huolestuin kun vauva ei jaksanut syödä ja oli tosi räkänen, yski ja puklasi limaa. Kävin toissapäivänä lääkärissä vauvan kanssa. Diganoosina rs-virus. :( Tämän ikäiset joutuvat usein hengitysahdistuksen takia sairaalaan. Onneksi säästyimme sairaalareissulta ja vauva voi jo paremmin. Nyt odotamme täysin terveitä päiviä! Mies raukka vaan joutuu jo tiistaina töihin. Eli aika rankka alku meilläkin.



Rytmistä:

Meillä vauva herää tällä hetkellä 8-10, nukkuu ulkona 11-14 (15) ja n. 16-18(19) ja torkahtelee illalla. Ongelmana on se, että herra valvoo yöllä yhteen asti. Yö menee vaihtelevasti, parhaimmillaan syötän 01, 05 ja aamulla joskus. Päivällä syö hereillä ollessa kahden tunnin välein.



Missä teidän vauvat nukkuu? Ja miten nukahtaa?

Meillä esikoinen oppi heti nukatamaan omaan sänkyyn itsekseen. Tämä herra nukahtaa tissille ja haluaa nukkua kiinni äidissä koko yön. Omassa sängyssä ei ole nukkunut moneen viikkoon. :(



Vauvantuoksuista arkea kaikille,

Mamma05ja07

Vauva arkea nyt sitten elelty huomenna tasan kolme viikkoa! Nopeasti aika kuluu ja arkikin on meidän perheessä alkanut, lapset ollut jo viime viikolla koulussa ja kiireiset aamut on siten koettu kun isompia on viety kouluun ja haettu sekä neuvolaa ja muita asioita hoideltu.

Meidän neiti nukkuu päivisin paljon, syö paljon ja yöt nukkuu äitin kainalossa mieluiten tissi huulessa ;-) Jos yrittää siirtää omaan sänkyynsä niin kyllä heti siihen herää...

Isommat sisarukset ovat suhtautuneet vauvaan ihan hyvin, 1v8kk isosisko hiukan kyllä haluaisi kovakourasesti vauvaa käsitellä, varsinkin jos vahtii vieressä kun vauvaa silittelee..

Remonttiakin on jatkettu tai lähinnä mies on jatkanut, itse olen aika kädetön kun pienin neiti olis joko tissillä tai sylissä koko ajan.. Keittiö alkaa sis hahmottumaan, kesällä projekti aloitettu ja ollut tähän asti loppusilausta vailla, kuten valaistusta, listoja, tapettia...



Onnittelut myöskin minulta joulumammoille, joita en ole vielä onnitellut!



Onkos kellään muulla haikeutta siitä, että vauva olisi se viimoinen...



Ponnari ja neiti kolme viikkoa