Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskotteko, että lapsi valitsee itse perheen mihin syntyy?
27.01.2014 |
Olettaen siis, että uskotte tämän tyyppisiin juttuihin... Joskus olen lukenut sellaista, että lapsi valitsee. Itse en usko. Miksi joku valitsisi pedofiiliperheen tai muuten häiriintyneet vanhemmat?
Kommentit (179)
Se on sielu joka päättää ennen hedelmöittymistä.
Ja 53:n kysymyksen asettelu on outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole tarvetta todistaa mitään kenellekään. En halua myöskään käännyttää ketään. Uskolla ja tiedolla on iso ero. Esimerkiksi tiedän ja uskon, että Australia on olemassa, vaikka en ole siellä käynytkään. Sen sijaan henkimaailman ja siihen liittyvien teorioiden paikkansapitävyyteen voin uskoa, mutta en väitä että tietäisin niiden varman olemassaolon. Käytännön elämässä on sitäpaitsi niin paljon muutakin tekemistä ja muita mielenkiinnon kohteita, ettei henkimaailman asioita ehdi kovin syvällisesti pohtia. Erilaisia ajatuksia ja teorioita on netti väärällään, samoin kirjastossa on hyllymetreittäin alan kirjallisuutta. Näiden lisäksi sitten kirjakaupoista löytyy lisää. Se jota kiinnostaa, voi itse lukea ja miettiä asioita.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:34"]Ap, nyt on ihan pakko kysyä sulta.
Millä keinoin sun mielestäsi munasolu ja siittiösolu "päättävät", kenen elimistöön asettuvat? Jos osaat kertoa, saat epäilemättä lähivuosina lääketieteen Nobelin (edellyttäen tietenkin, että ensin julkaiset tutkimustuloksesi asiaankuuluvasti).
[/quote]
Ei ksi ne päätä, vaan sielu päättää. Jos nyt yhtään ymmärsit mistä tässä puhutaan.
Ymmärtänyt erilaisia mielipiteitä, myös sinun joka olet "päättämistä" vastaan. Enkä teilaa sitä, älä sinäkään teilaa minun näkemyksiäni tai paremminkin pohtimisiani tai uskomuksiani
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:17"]
En todellakaan usko. Pikemminkin olen miettinyt usein sitä, mikä sattuma onkaan, että meille syntyi juuri tuo lapsi. Naisella kun on elimistössään satoja tuhansia munasoluja, ja miehellä on jo yhdessä siemensyöksyssä satoja miljoonia siittiöitä. Jos minulta olisi siinä kierrossa sattunut irtoamaan eri munasolu tai jos eri siittiö olisi hedelmöittänyt munasolun, niin meidän lapsi olisi nyt joku toinen tyyppi.
Olisi myös teoriassa mielenkiintoista nähdä, millaisia lapsia syntyisi, jos yhdistettäisiin tietyn pariskunnan kaikki mahdolliset munasolu–siittiö-kombinaatiot (tuo ei tietenkään ole monestakaan syystä mahdollista, mutta näin ajatuksen tasolla kiinnostavaa). Minkälainen keskivertolapsi olisi luonteeltaan ja ulkonäöltään? Onkohan meidän lapsemme lähellä teoreettista keskivertolasta vai kaukana siitä?
[/quote]Tässähän puhutaankin sielusta, ei ruumiista mihin sielu syntyy. Ap
[/quote]
Niin, mutta minä en usko mihinkään sieluun (mitä sillä sitten tarkoitetaankin). Ihmisellä on luonne, persoonallisuus, joka määräytyy paljolti geneettisesti ja jota kasvuympäristö tietysti myös muokkaa.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:34"]
Ap, nyt on ihan pakko kysyä sulta.
Millä keinoin sun mielestäsi munasolu ja siittiösolu "päättävät", kenen elimistöön asettuvat? Jos osaat kertoa, saat epäilemättä lähivuosina lääketieteen Nobelin (edellyttäen tietenkin, että ensin julkaiset tutkimustuloksesi asiaankuuluvasti).
[/quote]Ei ne päätäkään. On ihan sattumaan mitkä munasolu ja siittiö kohtaavat ja alkio alkaa kasvaa. Sielu asettuu alkioon myöhemmin. Näin minä uskon. Eli en todellakaan väitä, että näin on. Ja kuten aloituksessa sanoin, en usko, että sielu itse valitsee alkion ja siis myös vanhempansa. Miksi tosiaan joku valitsisi kammottavan elämän itselleen. No, monethan tässä kirjoittivat, että kyse on sielun kehityksestä. Nämä ihmiset saavat uskoa niin, kuka minä olen sanomaan mikä on oikein. Minä uskon sieluun ja että elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Monet uskovat toisin. Että elämä loppuu kuolemaan, ja että ihminen vain maatuu. Sekin voi olla oikein. En tiedä. Mielenkiintoista näistä on keskustella. Melkoista ylimielisyyttä joiltakin väittää, että juuri se, mitä he uskovat, on lopullinen totuus. Sekin kasvattaa kun keskustelee toisin uskovien kanssa ja miettii heidän katsantokantojaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:17"]
En todellakaan usko. Pikemminkin olen miettinyt usein sitä, mikä sattuma onkaan, että meille syntyi juuri tuo lapsi. Naisella kun on elimistössään satoja tuhansia munasoluja, ja miehellä on jo yhdessä siemensyöksyssä satoja miljoonia siittiöitä. Jos minulta olisi siinä kierrossa sattunut irtoamaan eri munasolu tai jos eri siittiö olisi hedelmöittänyt munasolun, niin meidän lapsi olisi nyt joku toinen tyyppi.
Olisi myös teoriassa mielenkiintoista nähdä, millaisia lapsia syntyisi, jos yhdistettäisiin tietyn pariskunnan kaikki mahdolliset munasolu–siittiö-kombinaatiot (tuo ei tietenkään ole monestakaan syystä mahdollista, mutta näin ajatuksen tasolla kiinnostavaa). Minkälainen keskivertolapsi olisi luonteeltaan ja ulkonäöltään? Onkohan meidän lapsemme lähellä teoreettista keskivertolasta vai kaukana siitä?
[/quote]Tässähän puhutaankin sielusta, ei ruumiista mihin sielu syntyy. Ap
[/quote]
Niin, mutta minä en usko mihinkään sieluun (mitä sillä sitten tarkoitetaankin). Ihmisellä on luonne, persoonallisuus, joka määräytyy paljolti geneettisesti ja jota kasvuympäristö tietysti myös muokkaa.
[/quote]
Aivan, uskon sielun valitsevan...
Eerikan tapauksesta on täällä paljon puhuttaa. Eerika-juttu oli hirveä, itkin monetkin päivät.
Mielestäni nämä ei kuitenkaan sulje toisiaan pois. Tytön pahantekijät joutuvat vastuuseen, myöhemmin elämässä?? Joko tässä tai seuraavassa.
Vastuu pitää ottaa aina tekosistaan, ei ole siitä kyse. Joko tässä elämässä tai seuraavassa, tai ehkä se laitetaan ottamaan tavalla tai toisella, karma...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään saa itseäni uskomaan sielun/sielujen olemassaoloon, joten ei, en usko mihinkään valintajuttuihinkaan. "Sielu" on aivotoimintamme ja elämänkokemuksemme tulos, ja se lakkaa olemasta kun aivotoiminta pysähtyy.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 11:17"]
En todellakaan usko. Pikemminkin olen miettinyt usein sitä, mikä sattuma onkaan, että meille syntyi juuri tuo lapsi. Naisella kun on elimistössään satoja tuhansia munasoluja, ja miehellä on jo yhdessä siemensyöksyssä satoja miljoonia siittiöitä. Jos minulta olisi siinä kierrossa sattunut irtoamaan eri munasolu tai jos eri siittiö olisi hedelmöittänyt munasolun, niin meidän lapsi olisi nyt joku toinen tyyppi.
Olisi myös teoriassa mielenkiintoista nähdä, millaisia lapsia syntyisi, jos yhdistettäisiin tietyn pariskunnan kaikki mahdolliset munasolu–siittiö-kombinaatiot (tuo ei tietenkään ole monestakaan syystä mahdollista, mutta näin ajatuksen tasolla kiinnostavaa). Minkälainen keskivertolapsi olisi luonteeltaan ja ulkonäöltään? Onkohan meidän lapsemme lähellä teoreettista keskivertolasta vai kaukana siitä?
[/quote]Tässähän puhutaankin sielusta, ei ruumiista mihin sielu syntyy. Ap
[/quote]
Niin, mutta minä en usko mihinkään sieluun (mitä sillä sitten tarkoitetaankin). Ihmisellä on luonne, persoonallisuus, joka määräytyy paljolti geneettisesti ja jota kasvuympäristö tietysti myös muokkaa.
[/quote]
Äskettäin tulleessa lääkäridokumentissä, missä lääkärit kertoivat kokemuksiaan...
Potilas oli kuolleessa tilassa, ja silti kykeni herättyään kertomaan mitä sillä hetkellä oli hänen ympärillään tapahtunut. Lääkäreiden mielestä se oli mahdotonta, mutta pakko heidän oli uskoa kun itse olivat paikalla.
Ajatuksena, eivät enään teilanneet sitä että ruumiin kuoltua jotain jatkaa elämässä (sielu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 12:51"]En millään saa itseäni uskomaan sielun/sielujen olemassaoloon, joten ei, en usko mihinkään valintajuttuihinkaan. "Sielu" on aivotoimintamme ja elämänkokemuksemme tulos, ja se lakkaa olemasta kun aivotoiminta pysähtyy.
[/quote]
Lääkäridokumenttien mukaan sielu ei lakkaa, jos aivot pois päältä. Sielu seuraa esim. leikkausta ja potilas kertoo leikkauksen jälkeen mitä leikkauksen aikana on tapahtunut.
Lääkäreidenkin vaikea myöntää, mutta eivät enään voi täysin kieltääkään (v. 2013 tuli tv doggari aiheesta), kun itse ovat ollet kirurgeina leikkausessa ja potilas kertoon mitä lääkäri sanoi/teki sen aikana.
Mites kiellät, lääkärinäkään.
Ehkäpä kaikki ei olekaan tässä, ja jää tähän ainutkertaisena!
Kyllä sielu on totta! Minäkin katsoin yhden amerikkalaisen n. 20 min mittaisen dogumentin, jossa poika myi sielunsa kaverilleen. Sen jälkeen se ei pystynyt esim. puhaltamaan huurua ikkunaan, kaupan automaattiovet eivät auenneet, se lakkasi nauramasta ja eläimet alkoi pelätä.
Kun poika lopulta, onneksi, sai sielunsa takaisin, kaikki palautui ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:51"]Öh, köh. Siis joku valitsisi elää hirveän elämän ja kuolla lapsena, että saisi siitä sitten kivaa kokemusta? Tuonpuoleisessa sitten kaikki yhdessä naureskellaan kuinka mukavasti joku kerran siinä yhdessä elämässä puukotti minut kuoliaaksi vain 18-vuotiaana. Sen jälkeen sitten kun on koettu kammottava kuolema voidaankin valita seuraavaksi jotain leppoisampaa. Voisi vaikka syntyä esikoiseksi kuninkaallisen perheeseen vai mitä? Mutta mitäs jos edellisessä elämässä käyttämäni hammaslääkärikin haluaisi kruunun päähänsä, tulisiko silloin käden vääntöä vai ratkotaanko tälläiset tilanteet karmapojoilla. Silloinhan tietysti kävisi niin ettei jompi kumpi meistä pääsisi toivottuun perheseen, mutta ainahan tätä jälleensyntymisideaa voi vähän laajentaa: jotkut menee 2. valintaan ja joku parka joutuu tyytymään toivelistansa viimeiseen perheeseen.
Ihmisesten lukumäärä tietysti lisääntyy jatkuvasti eli elämienhän on pakko myös olla tässä lottoarvonassa mukana, muuten ei sielut riitä. Naapurini on kyllä aikamoinen pässi eli mikä jottei, mahdollista kai sekin. Ehkä minäkin olin aikoinaan se viimeinen dodo, joka päätti sukupuuton olevan sille lajille paras vaihtoehto.
[/quote]
En usko, että tässä on kyse materiasta vaan hengen kasvamisesta, jostain ylemmästä
[/quote]
Periaate on sama oli kyse materiasta tai hengen kasvamisesta. Jos todella valitsee oman perheensä niin sen täytyy tarkoittaa ettei kukaan muu ole halunnut samaan tilanteeseen näiden 6 miljardin joukosta ja silloin se kuulostaisi enemmänkin siltä, että joku määrää paikat jos nyt oletettaisiin että uudelleensyntyminen olisi totta. Jos taas useampi haluaisi samaan kroppaan niin silloinkaan ei enää voitaisi puhua omasta valinnasta.
Pelottavaa, että näin monia humpuukiin uskovia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin, mutta minä en usko mihinkään sieluun (mitä sillä sitten tarkoitetaankin). Ihmisellä on luonne, persoonallisuus, joka määräytyy paljolti geneettisesti ja jota kasvuympäristö tietysti myös muokkaa."
Mielestäni nämä eivät sulje toisiaan pois. Ruumis ja siihen liittyvä mielen kapasiteetti valitaan ennen syntymää, samoin kuin muut olosuhteet. Vaikka ruumis olisi kehitysvammainen ja mieli yksinkertainen, ei se tarkoita että sielu on sitä.
Miksi sitten joku syntyy kehitysvammaisena? Ehkäpä siksi, että kokemus avuttomuudesta ja toiseudesta avartaa ymmärtämistä ja kehittää sielua. Ilman negatiivisia kokemuksia on vaara sortua ylimielisyyteen ja ylpeyteen.
Onnellisuuden ja hyvän elämän edellytykset eivät kaikkialla ole samoja kuin länsimaissa. Olivatko kaikki ihmiset onnettomia 100 vuotta sitten? Tai kivikaudella? Tuskin olivat. Ovatko kaikki ihmiset onnellisia nyt länsimaiden hyvinvointivaltioissa? Eivät ole.
En usko, en kylläkään usko muutenkaan tuollaisiin juttuihin.
Uskon myös jonkinlaiseen sielunvaellukseen. En ole miettinyt että valitseeko sielu itse kenelle menee seuraavaksi vai meneekö vain kun on aika täyttää uusi "ruumis".
Oletteko miettineet että missä vaiheessa sielu "kiinnittyy" vauvaan? Olen kuvitellut että vasta siinä vaiheessa kun vauva syntyy. Toisaalta varsinkin äidille oma vauva tulee tutuksi jo raskausaikana.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 09:19"]
Aivan, uskon sielun valitsevan...
...
Vastuu pitää ottaa aina tekosistaan, ei ole siitä kyse. Joko tässä elämässä tai seuraavassa, tai ehkä se laitetaan ottamaan tavalla tai toisella, karma...
[/quote]
Eikö tuo ajatus johda siihen, että elämänkohtalot annetaan palkkiona/rangaistuksena sielun teoista edellisessä elämässä? Ei kai murhaajalla ole valittavana helppoa elämää rikkaan perheen vähän tyhmänä ja laiskana kolmantena poikana, joka saa kaiken mitä rahalla voi ostaa ja jolta ei odoteta mitään velvollisuuksia suvun liiketoiminnassa.
Se olisi jonkinlaisessa loogisessa sopusoinnussa senkin kanssa, että hyväosaisia on vain minimaalisen pieni osuus kaikista. Ovatko ne paikat kenties jotain viimeisiä tenttejä, joissa katsotaan onko edellisissä elämissä pärjännyt sielu kypsä johonkin seuraavaan kehitystasoon. Jos osaa olla hyvä ja muut huomioiva silloinkin, kun saa kaiken helpolla vaikka olisi kuinka kusipää, on läpäissyt koulutuksen.
Kaikenlaisia satuja on helppo keksiä, mutta ei mikään viittaa siihen että todellisuus olisi sen mukainen.
En usko. Tälle uskomukselle ei ole mitään perusteita.
Alue: Aihe vapaa
Ap, nyt on ihan pakko kysyä sulta.
Millä keinoin sun mielestäsi munasolu ja siittiösolu "päättävät", kenen elimistöön asettuvat? Jos osaat kertoa, saat epäilemättä lähivuosina lääketieteen Nobelin (edellyttäen tietenkin, että ensin julkaiset tutkimustuloksesi asiaankuuluvasti).