10 kk ikäisen lapsemme päiväkotiura alkaa,miten ulkoilut onnistuvat

suosittelisin kyllä miettimään tarkkaan jos löytyisi mahdollisuus olla kotona vielä syksyyn asti. Ihan oikeasti se puoli vuotta on tämän ikäisillä pitkä aika ja syksyllä lapsella on jo nihan eri edellytykset pärjätä hoidossa.



Tottakai äti pystyy kävelemättömän lapsen kanssa ulkouillessa tarjoamaan tälle mahdollisuuden ethdä muutakin kuin istua rattaissa. Päiväkodissa ryhmät on kuitenkin isot eikä jokaisella lapsella ole omaa hoitajaa pitämässä sylissä, nosteskelemassa ja leikittämässä.

kuvittelet saavasi kaikesta jotain " vihaa päällesi" , mutta vaikea sitä tietysti on selittää sinulle itsellesi

On vaan valintoja mitä vanhemmat tekevät eikä kaikki todellakaan tee niitä lastaan ajetellen.

Olet aivan oikeassa... meidän vauvallamme ei noita tarpeita ole, vaan meillä tällä hetkellä... Kun pienokaisemme on sitten joskus taaperoiässä ja hieman vanhempi, hänelläkin saattaa jo olla tarpeita rakentaa se puumaja.

Ehkä hänellä myös teininä on sitten tarve saada oma huone... sellainenkin löytyy sitten tästä kodista, jota rakennamme.

Kuten sanottua, teemme kaiken mahdollisen, jotta saisimme venytettyä tuota kotonaoloaikaa... isä käyttää osan vanhempainvapaasta ja sitäkautta isäkuukausi tulee käyttöön. Kesälomat pidämme eri aikaan, joten tästäkin tulee 2kk lisäaikaa. Rakennuksella olemme siis vuorotellen, eli isi tai äiti on aina lapsen kanssa kotona. Eli ehkä onnistumme pitämään lapsemme vuoden vanhaksi kotona... ja sittenkin, kun hänet hoitoon laitamme, hän toivottavasti on siellä vain osan päivästä ja vain osan viikosta.

Meillä vaan ei ole mahdollisuuksia tulla toimeen tuolla kotihoidontuella. Jos lykkäämme rakennusta, joudumme asumaan kauemmin vuokralla.



Myönnän myös sen, että me vanhmmat emme viihdy kerrostalossa (ehkä siksi, että olemme itse molemmat kasvaneet maalla omakotitaloissa), joten on myös meille tärkeää päästä siihen omaan kotiin... eli se on meidän aikuisten tarve. Mutta... jos se tekee meistä aikuisista onnellisia se ehkä heijastuu myös lapseemme. Onnellinen äiti ja onnellinen isi jaksaa kaiketi paremmin sitten...



Minä uskon vakaasti siihen, että jokainen äiti tai isi tekee kaikki ratkaisunsa vain ja ainoastaan lapsensa / lapsiensa parasta ajatellen. On se ratkaisu sitten laittaa lapsi hoitoon tai pitää hänet kotona. Molemmat ratkaisut ovat mielestäni ihan oikeutettuja...



Heh, itse olen mennyt hoitoon alle vuoden vanhana... perhepäivähoitajalle, ehkä sitten juuri siksi olen tällainen tunnekylmä äiti, joka tekee saman tempun omalle lapselleen ;)





Terkuin

115

Sanon tämä itsekin omakotielämästä aina haaveilleena ja sen haaveen nykyisin täyttäneenä äitinä.



Meillä on kaksi lasta 1,5v ikäerolla ja heidän ensimmäiset elinvuotensa asuttiin kerrostalossa juuri siksi että lapset saataisiin hoidettua kotona. Meillä oli edullinen 3h+k asunto, ei millään luksustalueella mutta ei nyt slummissakaan. Oikeasti, ei kerrostalossa asuminen tarkoita sitä että kyyhötetään neljän seinän sisällä 24/7 tai istutan siinä oman hiekkalaatikon reunalla. Enhän ole tuota tehnyt nyt omakotiasujanakaan.



Kerrostalossa asuessa kuljettiin paljon ulkona, leikittiin lasten kanssa ihan somoilla leikkikentillä ja tehtiin retkiä metsissä mitä lähistön omakotitalojen lapset. Käytiin avoimessa päiväkodissa ja vietettiin aikaa vanhempieni luona maalla, tapailtiin kavereita ym. En usko että lapset jäivät tuolloin paitsi mistään mitä omakotitalo olisi tarjonnut, taisivat jopa saada enemmän mitä olisivat saaneet jos olisimme ruvenneet heti rakentamaan ja laittaneet heidät 10kk iässä hoitoon.



Loppupelissä lapset olivat 2,5v ja 4v kun päästiin omaan mökkiin ja oikeastaan vasta vanhempi alkoi tuossa iässä osata nauttia oman talon ja pihan eduista. Kukin tekee miten tykkää, minä olen kuitenkin tyytyväinen tuohon valintaamme.

kaikille kommenteistanne..mieli ei niistä ainakaan parantunut/rauhoittunut :(



ap

Meidän poika meni 10 kk ikäisenä päiväkotiin.

Lapsi sai nukkua päiväunet siellä milloin hänellä nukutti (päiväkoti oli vuoropäiväkoti, niin oli joustavaa) eli 1-2 kertaa päivän aikana.

Kun menin hakemaan lasta, oli hän joko päiväunilla, syömässä tai jos olivat ulkoilemassa, niin lapsi oli hiekkalaatikolla leikkimässä, rattaissa tai jonkun sylissä.

Koskaan hän ei siellä missään keinussa yksin roikkunut, vaikka menin hakemaan joskus reilusti ennemminkin kuin oli merkattu listaan.

Koskaan hän ei itkenyt yksin missään, vaan aina iloisesti leikki jne.

Meillä oli hyvä tarha kyllä. Siellä oli hyvät hoitajat.

Resurssit ja tarpeet on määritelty aivan eri tavoin esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa. Kokemusta molemmista ja toinen selkeästi parempi. Jos resurssit/työvuorot on jaettu niin että pk auki 7-17 ja ryhmässä kolme hoitajaa - on tunteja jolloin vain yksi hoitaja paikalla :( Riippuu sitten vanhempien töistä, montaako lasta tämä yksi vahtii. Jos yksin vaikka viidenkin pienen kanssa, rattaissahan ne on oltava.

Lisäksi yksi vaikuttava seikka on vakinaiset vs. sijaiset.



Toinen lapsistani on helmikuussa syntynyt, enkä halunnut häntä heti vuodenvaihteessa päiväkotiin koska talvi & kävelytaidoton lapsi ei tuntunut millään tavoin järkevältä. Lapsi aloitti syyskuussa, jolloin oli monin tavoin kypsempi: käveli ja söi itse, puhuikin.



Ehdottaisin ap:lle että keskustelet reilusti päiväkodissa huolistasi. Kyllä varmasti vuoropuheluista osaat tulkita miten asiat kyseisessä hoitopaikassa on.

ennen kuin hakee eikä vasta nyt.

monen muun tavoin suosittelen lämpimästi sen puolen vuoden jatkoajan ottamista. Lapsesi tilanne on syksyllä ihan eri mitä nyt. Kylmä totuus on ettei päiväkodista riitä henkilökuntaa tarjoamaan näille vauvoille mielekästä ulkoilua. En sano että lapsesi saisi tuosta päiväkodin aloittamisesta traumoja, mutta sisimmässäsi varmasti sinäkin ymmärrät ettei aika ole vielä hänelle kypsä ja siksi tulet itse usein kärsimään huonosta omasta tunnosta jos lapsi aloittaa jo nyt hoidossa.



Mitä tummetottiin tulen olen itsekin häntä joskus aiemmin arvostellut. Asiasta kyselijöille tiedoksi etten suinkaan tuomitse häntä siksi että laittoi down-lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin tai että nuorempi aloittaa 1,5v iässä. Voisin ymmärtää häntä todella hyvin ja tuntea empatiaa häntä kohtaan jos hän vaan pystyisi olemaan rehellinen kirjoituksissaan, myöntämään miksi hän teki mitä teki.



On aivan ymmärrettävää että kehitysvammaisen lapsen ja pienellä ikäerolla syntyneen vauvan hoitaminen on raskasta ja jos hän olisi alunperin totuuden mukaisesti kertonut tuon käyneen hänelle ylivoimaiseksi ja siksi päätti laittaa esikoisen alle 2v iässä virikehoitoon en tuomitsisi häntä. Mutta nuo selittelyt kuinka päivähoito lähtee lapsen kuntoutuksellisista tarpeista ja kuinka hän vastahakoisesti suostui fysioterapeutin ja lääkärin ja ties kenen suosituksiin päivähoidon aloittamisesta. Jokainen varmasti ymmärtää että kotona oleva äiti pystyy vielä tuon ikäiselle erityislapsellekin halutessaan tarjoamaan kaikki virikkeet mitä lapsi tarvitsee, varsinkin jos sattuu asumaan seudulla missä löytyy kerhoja ja aktiviteettejä niin kuin T on kehunut.



Jos hän todellisuudessa olisi ollut niin aktiivinen äiti mitä täällä antaa ymmärtää ei mitkään kuntoutuspuolen ihmiset olisi päivähoitoa suosittelemassa. Totuus kuitenkin lienee että hän on lasten pienestä ikäerosta johtuen uupunut ja kenties noita aikansa valitettuaan ollaan hänelle suositeltu päivähoitoa lähtöisin äidin tarpeista, ei lapsen itsensä. Ilmeisen huonoa omaatuntoa potevana hän haluaa täältä päänpaijailua ja kiitosta millainen pyhimysäiti on, vaikka sitten kuulostaakin vain marttyyrilta ja saa sillä p****aa niskaansa.



Olen yrittänyt pitkään ymmärtää että hän ilemisesti kärsii masennuksesta ja oman huonon olonsa vuoksi täällä solvaa ja väheksyy muita äitejä. Kuitenkin jossain vaiheessa mitta täyttyy enkä minäkään enää jaksa ymmärtää. Jos T on todellisuudessa olemassa toivon hänen hankkivan mitä pikemmin itselleen asianmukaista hoitoa.

Tuota kannattaisi kaikkien omakotitalosta haaveilevien miettiä ajoissa, unelma on mahdollsita toteuttaa myös niin ettei lapset siitä kärsi.

Satun muuten tuntemaan down-lapsen joka aloitti päivähoidon kuntoutuksellisista syistä alle 2-vuotiaana. Vielä niin läheisesti tuttu että tiedän tasan tarkkaan että tuo lähti ainoastaan lapsen tarpeista, äiti olisi mielihyvin pitänyt lapsen vielä kotona. En tunne tummetottia, mutta oman kokemuksen perusteella en pidä yhtään ihmeenä jos lapselle olisi suositeltu kuntouttavaa päivähoitoa siitä huolimatta että äitinsä on tehnyt kaiken mahdollisen lapsen eteen. Sellaista tapahtuu.



Kannattaisiko muuten harkita välillä omaa elämää? Olet selvästi ottanut jonkun ventovieraan ihmisen elämän liian vakavasti, kuulostaa lähes pelottavalta.

kaikkia muita, hän se tietää parhaiten aivan kaiken. Omat ja muiden asiat. Ja vielä jumalaisella yli-ihmisen pätevyydellä.

Kuten sanottu en paremmin tunne, mutta pidän tarinaansa ihan ymmärrettävänä. Ikävämpää olisi jos kuntoutusta tarvitseva lapsi pidettäisiin väkisin kotona. Niissä muutamassa kirjoituksessa mitä olen lukenut ei tummetott ole ketään haukkunut vaan ainostaan puolustautunut arvostelijoita vastaan.



152

Usko jo vihdoin ettei mistään löydy ihmistä joka oikeasti ymmärtäisi sinua ja kyseenalaisia ratkaisujasi!

Hae haulla jos noin kiinnostaa. Minulla on oma elämäkin.



153

Ja lehmätkin lentää!



Vuosia päiväkodissa työskennelleenä näin siellä monta pintä erityislasta mutta onneksi kenenkään tuon ikäisen vanhemmat eivät perustelleet hoitoa kuntouttavalla tarkoituksella. Heillä sentään oli pokkaa myöntää että lapsen päiväkotiin laittaminen johtui omasta töihinpaluusta tai vain siitä että kokivat arjen lapsen kanssa liian raskaaksi ja halusivat näin vähän omaa vapaata.

Yleensä en näin tyhmiin juttuihin viitsi edes osallistua, mutta täytyy sanoa, että liian pitkälle menee tällä kertaa ja reippaasti. Mikä ongelma sinulla tummetotin haukkuja oikein on? Katso peiliin ja pitkään, sillä tuo ei ole enää normaalia käytöstä. On sen sinulle jo muutama muukin yrittänyt sanoa. Olet ryhtynyt kuvittelemaan, että av-palstaa lukemalla voit tuomita muiden ihmisten ratkaisut tuosta vain.

meitä on täällä useampi, Tummetott.

ettei vaan olisi itse Tummetott-täydellisyys?



Niin juu, sinähän olitkin taas Tummetott itse. Hiukan läpinäkyvää tuo itsensä puolustelu vieraana.