10 kk ikäisen lapsemme päiväkotiura alkaa,miten ulkoilut onnistuvat

Sen sijaan tiedän hyvin, että päivähoito kuntoutusmuotona kehitysvammaisille lapsille on hyvin tavanomaista ja että vanhempien toimilla ei ole niin suurta merkitystä lapsen kävelemään oppimiseen, vaan sen sanelee vamman taso. Se, mitä down ihmisiä näkee yleisesti, ei todellakaan ole sen syndrooman koko kuva, vaan se parhaassa kunnossa oleva osa down ihmisistä.

Vierailija:

hänen kohdallaan ei todellakaan ole kyse lapsen kuntoutuksesta vaan vanhemman omasta laiskuudesta ja kaiken laittamisesta sen piikkiin kun lapsi on kehitysvammainen.

... meinasi oikeasti tulla tippa linssiin tuossa nuita kirjoituksia lukiessa... Tosin itsekin joskus tarhassa työskennelleenä, on melkoisia vaikeuksia noita kommentteja uskoa. Meillä on myöskin se tilanne, että joudumme laittamaan tuon ainokaisemme (siis toistaiseksi ainoa lapsi... toivottavasti niitä meille myöhemmin suodaan lisää) päivähoitoon vanhempainvapaan loppuessa. Eli lapsi olisi sitten tuolloin sen 10-11kk, riippuen siitä, miten saadaan kesälomat järkättyä... Toki pidämme kesälomat niin, että lapsen kotonaoloaika pitenee.



Nimenomaan lapsen takia me sitä kotia rakennamme ja nimenomaan siksi meillä on tällä hetkellä asuntolaina (eli remonttilaina) ja vuokrakulut... + autolaina (kun ei täällä maalla pärjää ilman).

Jos olisimmekin eläneet kerrostalossa, niin meillä olisi ehkä varaa hoitaa lastamme kotona pidempään, vaan kun... Me haluamme lapsellemme sen oman pihan, sen oman hiekkalaatikon, josta ei löydy niitä huumeruiskuja tai kissankakkaa. Me haluamme hänelle sen puumajan kotipihalle...

Mieheni vuorotyön ansiosta pystymme toivottavasti alkuun järjestämään lapsellemme hieman lyhyempiä tarhapäiviä... ylimpänä toiveena olisi paikka perhepäivähoitajalle. Itsekin aion työnantajalta kysyä mahdollisuudesta, tehdä töitä osittain kotoa (käytännössä mahdollista, jos vain pomo suostuu).



Ehkä meidän lapsemme osaa sitten kuitenkin joskus 3-vuotiaana nauttia siitä omasta pihasta, jossa temmeltää...



Eikä ne perhepäivähoitajat lapsia rattaissa aina istuta... Eivät ainakaan kaikki. Tuntemani perhepäivähoitajat sylittelevät niin pienepiä kuin isompiakin hoidokkejaan... ja leikkivät ihan vauvojenkin kanssa. Kai te tiedätte, että 10kk vauvan kanssa voi jo leikkiä...



Mutta joo, tämä keskustelu täällä menee tosiaan taas siihen, että kotiäidit, jotka pitävät lapsiaan kotona ainakin 3vuotiaiksi, ovat niitä ainoita oikeita äitejä (miten tuo sana oikeasti taipuu?).



Terkuin

Se luuseriäiti, joka joutuu laittamaan vauvansa hoitoon ja joka ei edes imetyksessä oikein onnistunut ;)

Jos sulla on alan koulutus, mikset itse ole pph:na paria vuotta. Tuskin edes rahallisesti eroaa.

Aluksi ajattelimme lykätä vauvan hankintaa, kunnes koti on valmis, mutta sitten totesimme, ettei vauva välttämättä tule, kun tilataan... ja meidän tapauksessa vauvaa saatiin odottaa melko kauan kuitenkin...

Remontti on melko vaativa ja kestää siksi kauan... tahdomme tehdä mahdollisimman paljon itse.

Minulla ei ole alan koulutusta, eli pph:na en voi toimia. Tarhassa olin siis töissä hetken kouluttamattomana avustajana, Koska lapset ovat aina olleet minulle tärkeitä. Todellinen " ammattiaitoni" on aivan muualla.

Vaikka lapseni hoitoon pienenä laitankin, uskon silti olevani hänelle paras mahdollinen äiti...

Oma äitini laittoi minut pph:lle pienenä, otti kotiin, kun sisareni syntyi (vaikka sisareni oli kehitysvammainen ja siis vaativa lapsi) ja kun aika oli, palasimme takaisin pph:lle molemmat. Suhteeni äitiini on aivan loistava, ja olen mielestäni ihan normaali aikuinen itsekin.

Tätä samaa mallia aion noudattaa omien lasteni kanssa. Kotimme valmistuttua toivottavasti meille suodaan toinen lapsi ja silloin esikoinenkin pääsee taas kotiin äidin kanssa. Toivottavasti silloin rahatilanteemme kestää hieman pidemmän kotonaolon... Vaan koskaan ei tiedä, mitä elämä tuo...

t. 115

Myykää pois se hörskä jos se noin rämä on.

minkälainen ikärakenne ryhmässä on. Nuo negatiiviset asiat voivat olla totta, jos pikkuisia eli vielä vauvoja on liian monta ryhmässä. Toisaalta, silloin se huomion puute voi kohdistua ennemminkin ryhmän isompiin lapsiin, jotka jo pärjäävät itsekseen - kun hoitajien aika menee vauvojen hoitoon.



Ainakin meidän 1-3v. ryhmässä (siis missä lapseni, nyt 3v) on, pienet saavat paljon huomiota ja syliä ja heitä huomioidaan. Ulkoiluissa pienet ovat vaihtelevasti joko maassa, rattaissa tai joskus ihan hoitajien sylissä/kävelytettävänä. Se riippuu aina kulloisenkin hetken resursseista. Montako hoitajaa on paikalla, ja minkäikäisiä lapsia ja minkä verran. Se kun vaihtelee yhdenkin päivän sisällä.



Kerro reilusti että sinua huolestuttaa tämmöinen asia ja juttele siitä henkilökunnan kanssa =)

Kukaan ei varmasti ole kyseenalaistanut kuntouttavaa päivähoitoa sinänsä, se on ihan asiallinen juttu oikein toteutettuna. Mutta tummetotilla paistaa niin kirkkaasti läpi ettei ole kyse siitä vaan aina äidistä ja hänen tarpeistaan. Lähemmäs 3v downille on varmasti ihan hyvä päästä päivähoitooon, mutta kun alle 2v laitetaan hoitoon jotta äiti saisi olla kotona vauvan kanssa ei kuntoutuksella ole mitään tekemistä asian kanssa.



Ikäimpänä tässä yksittäisten asioiden joukosta nousee koko ihmisen asenne. Hän käyttää joka asiassa lapsen vammaa hyväkseen, heittäytyy marttyyriksi sen taakse ja vähättelee muita. Kukaan meistä muista ei voi ymmärtää minään koska lapsemme ovat terveitä. Meillä ei voi olla raskasta lastemme kanssa, vain hän tietää miten raskasta voi olla. Hän on itse täydellisyys ja aina arvostelemassa muita. Todella ikävää ajatella että jonkun vammaisen lapsen äiti voi olla noin katkera ja lapsellinen. Tummetott sanoi laittaneensa esikoisen hoitooon koska lapsen kuntoutustiimi suositteli sitä. Eivät varmaan suositelleet siksi että lapsi tuossa vaiheessa olisi kuntouttavaa hoitoa tavinut, vaan ihan äidin oman asennevamman takia.



Toivon todella että kyseesä on provo.

se on aivan ihana paikka... ei sellaista ole toista :)

ei osannut kuin juuri ja juuri kontata sisällä. Tyttö istui hiekkalaatikolla tai möyri muuten maassa, rattaat olivat pihalla sen varalta jos alkoi väsyttää. Hoitajilla oli kuitenkin aina pieniä hetkiä aikaa pitää sylissä.



Mä oon ollu aina sitä mieltä, että lasten täytyy antaa olla maassa, jotta oppivat liikkumaan. Tytön pk:ssa oli eräs reilu yksivuotias, joka käveli sisällä muttei ulkona. Tämän tytön äiti oli pyytänyt lasta istutettavan rattaissa ulkoilujen ajan. On aika tylsää lapsella istua tuntitolkulla päivässä rattaissa.



Mutta varmaan ehtii syliinkin, vaikkei ulkona, niin ainakin sisällä.

Mutta en myöskään usko, että lapsemme kehittyy tunnevammaiseksi, jos laitamme hänet noin 4-5 tunniksi hoitoon päivässä, mahdollisesti vain osaksi viikkoa... toivottavasti vasta vuoden ikäisenä, mutta ilmeisesti hieman aiemmin kuitenkin.

Tärkeintä uskoisin kuitenkin olevan sen, mitä lapsemme kanssa teemme sitten sen jäljelle jäävän ajan päivästä + viikonloppuisin.

Niin paljon parempikin kuin tuo toinen.

" Nimenomaan lapsen takia me sitä kotia rakennamme ja nimenomaan siksi meillä on tällä hetkellä asuntolaina (eli remonttilaina) ja vuokrakulut... + autolaina (kun ei täällä maalla pärjää ilman).

Jos olisimmekin eläneet kerrostalossa, niin meillä olisi ehkä varaa hoitaa lastamme kotona pidempään, vaan kun... Me haluamme lapsellemme sen oman pihan, sen oman hiekkalaatikon, josta ei löydy niitä huumeruiskuja tai kissankakkaa. Me haluamme hänelle sen puumajan kotipihalle... "



Niin. Kyse on teidän unelmasta, teidän aikuisten haavekuvista. Teidän vauvallanne ei ole kyseisiä tarpeita. Hänelle tärkeintä on suhde teihin. Ero teistä herkkyyskautena (Mahler, Bowlby) ennen vuoden ikään on erityinen kehitysriski hänelle. Paljon suurempi kuin huumerusku hiekkalaaatikolla. Tosin varmasti olisit sen huumeruiskun poistanut ennen kuin hänet laitat leikkimään? Mulle tulee aina niin surullinen olo, kun luen tällaisia viestejä. Mutta ei kai sille mitään voi, että arvomaailma ja taju lapsen tarpeista ei ole kaikilla kunnossa:(



Mieti nyt vielä ihan pikkasen sitä hoitoon viemistä! Kysykää, jos saisitte pari kuukautta edes armonaikaa. Muistakaa isäkuukausi! Se bonuskuukausi 80% palkalla. Hieman yli vuoden ikä on psykologisesti paljon parempi lapselle. Mutta ehdottomasti sitten ennen uudelleen lähenemisvaihetta siinä 1,5 vuoden tienoilta alkaen.

Onletko pohtinut mitä se sinun psyykkisestä tilastasi kertoo, että provoksi epäilemäsi henkilö kirvoittaa näppikseltäsi viestikaupalla vihantäyteistä sontaa? Hae apua, minusta olet paranoidi tai jotain.



ja ei ,en ole Tummetot

rauhallisella, hyvämaineisella alueella.

Ei minun mielestäni yhtään kukaan.



Sinä sen sijaan vaikutat kovin aggressiiviselta.

Onko sulla oikein muistikuvia alle vuoden ikäisenä olosta? Oletko ilmoittautunut Guinnessin ennätysten kirjaan tai muuten lääketieteelliseksi ihmeeksi?

Moni on täällä neuvonut ap:ta odottelemaan syksyyn asti kun lapsi olisi 1,5v iässä jo paljon valmiimpi aloittamaan päiväkodin mitä nyt.



Eikö Tummetott tehnyt juuri niin, käsitin että hänen nuorempi lapsensa aloittaa päiväkodin juuri 1,5v? Ja se että erityislapsi aloitti kuntouttavan päivähoidon hieman alle 2v on myös ihan eri asia kuin tämä vauvojen hoitoon vieminen.

sinne saa ihan somasti pienen hiekkalaatikon

Jotain patoutumia? Sanoin vain, että itse arvostin kovasti vanhempieni panostusta asuntoon.



Enkä ole mikään talonrakentaja vaan asun mukavalla alueella, ahtaasti tosin ja lapsi oli kotona 2,5-vuotiaaksi. Että lepo vaan. Ai niin mutta puoli vuotta puuttui.

Eli jos ihmettelee aggressiivisuuttasi, saa jo osan vihasta päälleen? Mene hoitoon.