10 kk ikäisen lapsemme päiväkotiura alkaa,miten ulkoilut onnistuvat

Päiväkodit, joista kerroin ovat Helsingissä, etupäässä keskustassa ns. paremmilla aluella vielä. Olen omin käsin nostanut ne vauvat sieltä lätäköstä ja vienyt hoitajille, jotka: " Ohhoh, ootko kaatunut?" ...Ei tullut tähystellä mieleen, kun oli niin hyvä juttu kesken...



Tietysti saattavat tsempata, kun vanhemmat ovat tulossa hakemaan, mutta minähän tulin nimenomaan päivällä ja olin vain hoitaja itsekin. Olen minä muutaman hyvänkin työyhteisön nähnyt. Siis sellaisen, jossa homma on hanskassa ja hoitajat osaavat pitää yllä myös lapsen sisäistä turvallisuuden tunnetta (feeling secure, Bolbyn termein).

moni kirjoitus vaikuttaa siltä, että kokeumusta ei oiekasti päiväkodista ole...on vaan muakava pelotella AP:tä keksityillä tarinoilla päiväkodeista. No minä olen työskennellyt päiväkodeissa ja koskaan en ole nähnyt vauvoja heitteille jätettynä. 10kk ikäinen on jo kovin kiinnostunut katselemaan rattaista isompien touhuja. Ei ne siellä rattaissa kärsi. Niitä työnnellään ympäri pihaa ja otetaan joskus syliinkin. Mutta tottahan se on, että ei tuon ikäistä jaksa kauhean kauan sylissä kantaa.



Niissä päiväkodeissa joissa olen työskennellyt on pienten kanssa menty pihalle viimeisenä ja lähdety sisään ensimmäisenä, niin siellä ulkona ei ole tarvinnut kökkiä kauhean kauan. Päiväkodissa kuitenkin huomattavasti paremmin käsiä ja sylejä kuin perhepäivähoitajilla. Että siinä mielessä on AP hyvä, että sait lapsen päiväkotiin. Huomiota saa siellä taatusti enenmmän.

Riittää hyvin syliä.

on kaikki pielessä. Eikö muissa sitten? Lapset hakkaa toisiaan, vähän väliä joku on purrut, lapsilla ei ole kivaa tekemistä, opet valittaa kun lapset on kurittomia, eivätkä osaa ohjeistaa vanhempia tekemään mitään paremmin.

Vierailija:

Kyllä todellakin monella alle 2v erityislapsella hoitoa suositellaan kuntoutuksen vuoksi. Ja ne ryhmät on kyllä vähän erilaisia kuin joku kirjoitti " sinne vaan heitetään isoon ryhmään istumaan johonkin nurkkaann" .

Kas kun en oole vielä törmännyt yhteenkään vaikka monen erityislapsi-perheen elämää olen läheltä seurannut. Kyllä joillekin perheille on tuota päivähoitoa suositeltu, mutta ei siksi että lapsi tarvitsisi sitä vaan koska äiti on väsynyt ja kaipaa lepoa.

Jos tummetott suostuisi tämänkin myöntämään, olisi häntä huomattavasti helpompi ymmärtää. Mutta kun on vaikea olla täydellinen jos joutuu myöntämään omia heikkouksiaan eikä pääsisi muita tuomitsemaan enää yhtälailla!

Vierailija:

Mitä tummetottiin tulen olen itsekin häntä joskus aiemmin arvostellut. Asiasta kyselijöille tiedoksi etten suinkaan tuomitse häntä siksi että laittoi down-lapsensa alle 2-vuotiaana päiväkotiin tai että nuorempi aloittaa 1,5v iässä. Voisin ymmärtää häntä todella hyvin ja tuntea empatiaa häntä kohtaan jos hän vaan pystyisi olemaan rehellinen kirjoituksissaan, myöntämään miksi hän teki mitä teki.

On aivan ymmärrettävää että kehitysvammaisen lapsen ja pienellä ikäerolla syntyneen vauvan hoitaminen on raskasta ja jos hän olisi alunperin totuuden mukaisesti kertonut tuon käyneen hänelle ylivoimaiseksi ja siksi päätti laittaa esikoisen alle 2v iässä virikehoitoon en tuomitsisi häntä. Mutta nuo selittelyt kuinka päivähoito lähtee lapsen kuntoutuksellisista tarpeista ja kuinka hän vastahakoisesti suostui fysioterapeutin ja lääkärin ja ties kenen suosituksiin päivähoidon aloittamisesta. Jokainen varmasti ymmärtää että kotona oleva äiti pystyy vielä tuon ikäiselle erityislapsellekin halutessaan tarjoamaan kaikki virikkeet mitä lapsi tarvitsee, varsinkin jos sattuu asumaan seudulla missä löytyy kerhoja ja aktiviteettejä niin kuin T on kehunut.

Jos hän todellisuudessa olisi ollut niin aktiivinen äiti mitä täällä antaa ymmärtää ei mitkään kuntoutuspuolen ihmiset olisi päivähoitoa suosittelemassa. Totuus kuitenkin lienee että hän on lasten pienestä ikäerosta johtuen uupunut ja kenties noita aikansa valitettuaan ollaan hänelle suositeltu päivähoitoa lähtöisin äidin tarpeista, ei lapsen itsensä. Ilmeisen huonoa omaatuntoa potevana hän haluaa täältä päänpaijailua ja kiitosta millainen pyhimysäiti on, vaikka sitten kuulostaakin vain marttyyrilta ja saa sillä p****aa niskaansa.

Olen yrittänyt pitkään ymmärtää että hän ilemisesti kärsii masennuksesta ja oman huonon olonsa vuoksi täällä solvaa ja väheksyy muita äitejä. Kuitenkin jossain vaiheessa mitta täyttyy enkä minäkään enää jaksa ymmärtää. Jos T on todellisuudessa olemassa toivon hänen hankkivan mitä pikemmin itselleen asianmukaista hoitoa.

Ihminen laittaa lapsensa virikehoitoon, siihenkin voi olla ihan hyväksyttävät perusteet kuten vanhemman väsymys. Eikö voi rehellisesti vaan myöntää ettei jaksa tehdä lapsensa eteen yhtä paljoa mitä 3 vuotta kotihoitoa tarjoavat lapset? Kun joku tästä huomauttaa nousee heti kauhea meteli kuinka hän on tehnyt niin ja niin paljon enemmän mitä kukaan terveen lapsen äiti voi edes ymmärtää. Se onkin paljon kahden lapsen äidiltä että laittaa taaperon päiväkotiin viettäen päivät vauvan kanssa kotona ja illalla sitten mies apuna hoitamassa esikoista. Kun päiväkoti hoitaa kuntoutuksenkin niin tuskin erityislapsessa paljon enempää työtä on mitä terveessä. Sitä paitsi down-lapset kun yleisesti on vielä iloisia ja sopeutuvaisia lapsia, päinvastoin mitä terveet uhmaikäiset.

Nyt taas odottelemaan uutta nyyhkytarinaa.

Ja sitten kun se kaikki tulee vielä sellaisella hyperkärsivällisen madonnan riutuvan räytyvällä tekopyhällä paatoksella, että oksat pois!

Mun mielestä on eri asia alle vuoden ikäinen kävelytaidoton ja muutenkin vauva, kuin sitten isompi lapsi, jolla motorisia ongelmia. Tuollainen pärjää jo muuten ikäistensä seurassa, vaikka se yksi taito puuttuisikin.

tummetott:

Vierailija:

Ko. äitihän ei ollut töissä, vaan kotona. Miten sieltä työelämästä putoaa vähemmän, kun kuitenkin on kotona?

Kiva että tiedät tämänkin paremmin. Itse kun olen kuvitellut viimeisen puoli vuotta käyneeni töissä, minne siis parhaillaankin lähdössä eli keskustelu jää osaltani.

Niille kuitenkin joiden lapset kävelytaidottomina päivähoidon aloittaa voin sanoa ettei se (ainakaan näissä paikoissa mitä olen nähnyt) niin kamalaa ole mitä voisi kuvitella. ja useinhan tuo kävelemättömyys-vaihe jää varsin lyhyeksi. :o)

Vierailija:

Se on hän ja erityislapsi ja vaativa lapsi jne. jne. jne.

Älä syyllisty jumalanpilkkaan vertaamalla Tummetottin lapsia tavispulliaisten lapsiin.

Jokaiselle vanhemmalle se oma lapsi on tärkein ja eiköhän valtaosa vanhemmista tee ratkaisunsa sen mukaan minkä omalle lapselleen parhaaksi kokee? Toisen on vaikea ymmärtää toisen lapsen ja koko perheen tarpeita.

En muista missään vaiheessa arvostelleeni muiden valintoja päivähoidon, imetyksen tai vaikka synnytystavan suhteen. Sen sijaan omat valintani ovat saaneet aikaan laajaakin arvostelua (tosin ajoittain epäilyttää että on yhdestä ja samasta näppistöstä peräisin), omaa hölmöyttäni tietysti että olen mennyt valintojani perustelemaan. Onneksi todellisuudessa sen enempää minä kuin kukaan muukaan meistä ei ole tilivelvollinen siitä miten perheensä asiat saa parhaiten luistamaan.

Ei äitiys ole yksittäisillä teoilla arvioitavissa; äiti joka on 3v lapsen kanssa kotona on pyhimys jo tällä perusteella kun taas äiti (tai isä niin kuin meidän tapuksessa ;o) joka laittaa 1,5v:n päivähoitoon voidaan leimata kelvottomaksi vanhemmaksi jo tästä syystä. Äiti joka täysimettää 6kk uhrautuu aina lapsensa eteen ja se joka neuvolan ohjeista ottaa kiinteät mukaan jo 4kk iässä ei lasta ansaitsisi, puhumattakaan nyt äidistä jolla imetys ei suju lainkaan...

Kyllä, minulle alle 2v iässä päivähoidon aloittaneet lapseni ovat erityisiä ja suunnattoman rakkaita, aivan yhtä tärkeitä kuin ne kotona 3v hoidettavat lapsen vanhemmilleen. Ja varmasti ne tunteet ovat yhtä vahvoja niissäkin perheissä joissa päivähoito -syystä tai toisesta- aloitetaan jo vuoden iässä tai hiukan aiemminkin. Erityislapsena down-pojallani on omia haasteita ja tarpeita mitä terveiden lasten vanhempien on ehkä vaikea ymmärtää. Samoin vakavammin sairailla tai -vammaisilla lapsilla on sellaisia tarpeita joista minulla ei ole mitään kokemusta. Ei kuitenkaan tulisi mieleen mennä vanhempiaan arvostelemaan sen takia että päätyvät lapsensa kanssa erilaiseen ratkaisuun mitä minä " lievemmän" erityislapseni kanssa.

Hassua kuinka moni ihminen päätyykään aborttiin lapsen vamman vuoksi ihan turhaan.



Kehitysvammaisenen lapseen liittyy paljon huolta paitsi tästä päivästä, myös huomisesta ja se huoli seuraa mukana vaikka lapsi sattuisi jonkun tunnin päivässä olemaan päiväkodissa. Todentotta, alle 2-vuotiaita on kyllä hoidossa kuntouttavista syistä, ota vähän asioista selvää.

Joku saattaa roikkua kyllä niiden kyydissä, ja itkien pyrkiä sinne. Tai muuten vaan roikkuu rattaiden kyljessä. Yleensä ne taapertaa siellä sun täällä, tai konttaa. Monen olen nähnyt itkevän jossain aidan vieressä, ja hoitajat vaan juoruaa keskenään. Ne lapio muuten kuravettä lapiolla suuhun.



Ymmärrän että joissain tilanteissa vanhempien on pakko mennä töihin, mutta kyllä mua en pikkaiset monesti säälittää. Varsinkin silloin kun näen jonkun yksin itkevän.

Tummetott on palstan parhaita provoja!!! Naurattaa niin että kyyneleet nousee silmiin.



Olen näyttänyt kirjoituksiaan tutulleni jolla on down-lapsi ja hän kokee todella myötähäpeää tyypin puolesta. Ei tosin usko hetkeäkään että noin lapsellisesti ajattelevalla ihmisellä voisi olla kehitysvammista lasta, liekö sitten lasta ollenkaan?



Mutta nautitaan nyt täysillä kun saadaan hänet tänne meitä hauskuuttamaan.

Ja jos kyse on jostain asuntovelasta, niin vähän tarkempia laskelmia kiitos.

kävelytaidottimia,ja ihan niitä kävelytaitoisia pieniäkin, kannetaan välillä sylissä, välillä istuvat rattaissa, välillä keinutetaan tai vedetään pulkassa.

paistaa syyllisyys läpi jo kauas ja siksi pakko toitotella kuinka meidän Jenna-Adalmiina jäi aina niin iloisena leikkimään päiväkodin tätien ja muiden 10kk ikäisten lasten kanssa. Oikea ratkaisu meidän perheelle! Niin varmaan joo, hassua kuinka olen vuosien saatossa kuullut niin monen tätä virttä laulaneen myöhemmin itkevän kuinka kamalaa oli jättää noin pieni hoitoon, kuinka lapsen myöhemmät ongelmat saattoivat hyvin johtua tuosta hylätyksi tulemisen tunteesta ja sitä rataa. Niin ne asiat vaan muuttuu kun niitä osaa katsoa vähän viisaampana. Siksi tulee ihan epätoivoinen olo kun saa huomata äidin toisensa jälkeen tekevän saman virheen.



Uskokaa pois ihmiset hyvät, kyllä lapsenne kerkeävät vielä leikkiä kavereiden kanssa päiväkodissa kyllästymiseen asti, mutta noita menetettyjä pikkulapsi aikoja ette saa takaisin. Itsekin kerkeätte painaa töitä vuodosta toiseen ennen kuin eläkeikä alkaa häämöttää, mutta kotiäitiyteen ei ole enää palaamista siinä vaiheessa kun huomaa mitä on menettänyt. Ei se pari lasten eteen uhrattua vuotta maailmaa kaada.



Asuntolainoilla niin usein selitetään tuota aikaista työhönpaluuta. Kenenhän takia ne isot talolainat on oikein otettu? Ei ainakaan lapsen. En ymmärrä miski ne isot ja kalliit talot täytyy hommata jo ennen lapsen syntymää, alle 3v:lle on yksi ja sama missä sitä asuu. 4-henkinen perhekin asuu hyvin kerrostalokolmiossa ja saa näin mahdollisuuden tarjota lapselle kotihoidon, mielestäni huomattavasti parempi ratkaisu kun ostaa " lasten takia" se talo ja laittaa sitten lapsi alta vuoden iässä hoitoon että saadaa lainoja maksettua. Mitähän mahtaisi alle 3v lapsi vastata jos häneltä kysyisi haluaako hän mielummin oman huoneen vai äidin kotiin?

ei mene sinunkaan selittelysi ihan läpi. Ei alle 2v ikäinen kehitysvammainen lapsi tarvitse päiväkotia kuntoutussyistä. Kotona lapsen läsnä oleva äiti, joka käyttää aikaa ja energiaa kuntoutuksen toteuttamiseen on huomattavasti tehokkaampi tuki lapsen kehitykselle kuin isoon päiväkotiryhmään heittäminen. Taisi teidän tapauksessa vaan äidillä olla niin kiire hankkia heti perään se terve lapsi että erityislapsen tarpeet unohtuivat.



Enkä näe tuota 1,5v kuopuksen hoitoon laittamista sitäkään kuntoutuksen kannalta tärkeänä. Jos lapsi ei tuossa iässä vielä kävele, luulisi teillä olevan jokin kontakti fysioterapiaan ja heidän kautta saaduilla ohjeilla pystyisit halutessasi treenaamaan lastasi paremmin mitä päiväkoti. Varmasti ympäristöstä löytyy sen verran käveleviä lapsia mitä mallioppimiseen tarvitaan.



Teidänkin kohdalla kysymys on halusta, jos itse haluaisitte pystyisitte kotihoidon turvin tukemaan lastenne kehitystä. Halut taitavat kuitenkin suuntautua muualle. Korostan etten tässä vähätte kuntouttavan päivähoidon merkitystä, tiedän siitä olevan paljon hyötyä erityislapsille, mutta vasta myöhemmässä ikävaiheessa. Ymmärtäisin täysin jos nyt olisitte laittamassa esikoista hoitoon kuntouttavista syistä, lähempänä 3v ikää hän hyötyisi siitä. Alle 2v iässä ei tuota hyötyä kuitenkaan ole ja siksi palopuheesi ovat yhtä tyhjän kanssa. Ehkä olet itse tajunnut oman virheesi ja siksi olet niin puolustuskannalla. Toivottavasti saat vielä koottua itsesi ja pystyt olemaan lapsillesi sellainen äiti mitä nämä tarvitsevat.

En kyllä kirjoittanut että vammaisen lapsen kanssa kotona olisi helpompaa kuin terveen kanssa. Mutta jos vamamisen alpsen saa laitettua päiväksi hoitoon ja iltaisin saa puolisolta apua lasten kanssa niin varmasti pääsee helpommalla mitä kotona 24/7 terveet lapsensa pitävä äiti. Se miten paljon tulevaisuudesta stressaa riippuu ihan ihmisestä. On näitä terveiden lasten äitejäkin jotka päivittäin ahdistuvat siitä millaisen elämän lapsensa saavat, vammaisen kanssa voit sentään aina luottaa siihen että yhteiskunta tulee vastaan.

Mikä saa teidät olettamaan että tiedätte paremmin lapsen hoitoonlaittamisen syyt mitä äiti itse? Alle 2-vuotiaita lapsia ON kuntouttavassa hoidossa, miksei tummetottin lapsi voisi olla yksi heistä?? Sitäpaitsi harva kuntouttavassa hoidossa oleva lapsi on edes päiväkodissa täyttä päivää jos äiti on kotona, kyllä iltaisinkin on aikaa olla alpsen kanssa.

Se on provo ja typerä sellainen.

kaiken mahdollisen täällä. Ja minua oikeasti kuvottaa se laupiaan ylimielinen " holier than thou" -asenne!



183