Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

episiotomia haavan paraneminen

02.01.2008 |

Hei, olisin kysynyt kuinka nopeasti teillä on epparihaava parntunut. Itselläni tehtiin eppari neljä viikkoa sitten, koska lapsi autettiin maailmaan imukupilla. Repeämiä tuli vain pari pientä ja eppari on sellainen 4-5cm. Tikit kahdessa tasossa.



Viikko synnytyksestä haava kipeytyi niin paljon että jouduin hakeen antibiootit. Ne auttoi kipuun ja kuuri loppui 2vkoa sitten..., mutta tikit ei ole vieläkään sulaneet ja muutama kohta ikäänkuin " repsottaa" ja on punaisia. Lievää kiristelyä, kirvelyä ja pientä painon tunnetta/jomotusta ajoittain alapäässä on edelleen.



Nyt mietin että pitääkö tätä mennä uudestaan näyttään lääkärille, vai voiko epparin paraneminen viedä oikesti näin monta viikkoa. lmakylpyjä oon päivittäin monta tuntia ottanut ja suihkutellut joka wc-käynnin yhteydessä. Nyt vaan alkaa usko toipumiseen loppua, kun turvotus, tikit ja tuntemukset vaan jatkuu...



Muiden kokemuksista kiittäen

Oonaliinu

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
02.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin neuvolassa näytille, yksityisellä gynellä, kunnan lääkärillä ja vaikka missä, kun haava ei ottanut parantuakseen. En pystynyt seisomaan tai kävelemään pitkiä aikoja ja haavaa särki ja osa tikeistä ei ottanut sulaakseen. Sitten tuli vielä arpikudosta kunnolla ja diagnoosit vaihtelivat lääkäristä toiseen - yhden mukaan tulehtunut, toisen mukaan tikit omeltu vääriin kudoskerrokssiin ja viimeisen mukaan mulla huonosti arpeutuva kudostyyppi.



Lopputuloksena yksi naisgyne ymmärsi pitkän kärsimyksen ja sain ajan episiotomia haavan korjausleikkaukseen. No, leikkausaikaa odotellessa haava alkoi onneksi parantua. Sain leikkauajan ja menin sinne, mutta ennen leikkausta gyne katsoi, ettei tarvitse enää leikata ja haava paranikin sitten saman tien kokonaaan. Että 3 kuukautta meni mulla...

Vierailija
2/3 |
02.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli kans imukuppisynnytys laimentuneiden supparien vuoksi ja eppari tehtiin. Haava oli ehkä noin 4 cm ja ompeleita monessa (kahdessa?) kerroksessa, niinkai ompeleita aina epparissa onkin kerroksittain. Haava alkoi aika hyvin paranemaan. Noin 4 päivän kuluttua istuin puolen tunnin kotimatkan autossa niukinnaukin ilman tyynyjä (en tajunnut varautua tyynyillä). Kotona istuskelin ruokaillessa varovasti tyynyillä. Noin viikko synnytyksestä haava kuitenkin repesi ilmeisesti jostain alakerroksesta: en tajunnut käyttää riittävän kauaa vatsaa pehmentävää ja suoli pakkautui täyteen kovia kakkakikkareita joita en saanut pois muuta kuin sormella ronkkimalla. Se oli hirveää, lähes kauheampee kuin synnyttäminen. Alapää oli kuin tulessa, mutta onneksi tavalliset särkylääkkeet auttoi aika hyvin. Mustelma levisi pitkin pakaroita. Mutta aika nopsaan paraneminen onneksi alkoi kuitenkin uudelleen, vaikka kipeämpänä repeämisen jälkeen kuin heti synnytyksen jälkeen, vai oisko sitten johtunut siitä, etten muuten enää syönyt särkylääkkeitä. Siitä ehkä viikon kuluttua istuin taas varovaisesti. Tikit sulivat hyvin ja kaikki meni ok. Jonkinlaista arkuutta tuntui joitakin viikkoja ja pientä kiristelyä haavalla ehkä puoli vuotta, tää tuntui lähinnä reippaasti kävellessä. Seksi alkoi tuntuun hyvältä noin 3 kk synnytykseltä vaikkakin pientä kiristelyä olikin. No harvakseltaan seksiä kuitenkin harrasteltiin kun halus palas oikeemmin mulla vasta kymmenen kuukauden imetyksen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
03.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Imukupillahan se meidänkin lapsonen ulos otettiin ja eppari sen mukainen. Kun kysyin montako tikkiä rouva lääkäri sinne laittaa niin sanoin ettei jaksanu laskea, mutta kolmeen kerrokseen niitä laitettiin paljon. Haavan paraneminen kesti kans monta viikkoa.



Ensimmäiseen kolmeen viikkoon en istunu ollenkaan. Tikkejä kirveli, kinnas ja kiristi. Sinnikkäänä kestin niitä, mutta lopulta kun oleminen oli niin tuskasta ettei vauvankaan hoito enää kiinnostanu, menin käymään neuvolassa. Siellä todettiin, että kolmen tikin solmut oli yhessä painunu lihaan kiinni ja se aiheutti tätä kiristystä. Ne poistettiin. koska synnytyksestä oli kulunu jo kolme viikkoa ja haava oli sinällänsä parantunu. Siitä se onni ja autuus sitte alkoki. Sillä hetkellä ku tikit otettiin pois loppu kirvely ja kiristäminen. Ah mikä tunne! Samalla poisti nekin tikit jotka eivät olleet sulaneet vaikka ne ei vaiavnnukkaan.



Vielä kuitenki meni sitte muutama viikko ennen kuin loppukin painontunne alapäässä meni mennessään.