Äitini omii kaikki sairastarinat
jopa koiran kautta.
-Koiraltani katkesi kynsi ulkona ja se tursusi verta
- Juu kyllä MINÄkin leikkasin veitsellä varpaaseeni vuonna 1970 ja siitä tuli paljon verta, voi että MINUN varpaani oli kipeä ja MINÄ...
voi jessus sentään tuota uhrutumista ja huomiokipeyttä...
Kommentit (18)
Joillain ihmisillä on niin pieni mieli ja ÄO että se koko identiteetti pyörii sen ympärillä mitä on milloinkin sairastanut tai miten kynsi on lohjennut joskus vuonna miekka ja kivi.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti koiralle ei tule matoja tai anaalirauhasvaivaa.
:D
Ei ole kokemusta tuollaisesta kun jäin äidittömäksi jo joku 2vuotiaana.Isänkin kuoli ainoa huoltajani kun olin 11v.tytönen. Yrittäkää ymmärtää äitejänne heidän vioistaan huolimatta.Heitä on helppo arvostella,soimata, sylistä selän takana! Ottamatta itse vastuuta oma elämä ja sanomisenne hänestä.
Mitä hän on sanonut kun olet tästä hänen kanssaan keskustellut?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta tuollaisesta kun jäin äidittömäksi jo joku 2vuotiaana.Isänkin kuoli ainoa huoltajani kun olin 11v.tytönen. Yrittäkää ymmärtää äitejänne heidän vioistaan huolimatta.Heitä on helppo arvostella,soimata, sylistä selän takana! Ottamatta itse vastuuta oma elämä ja sanomisenne hänestä.
Ap:n isä on kuollut jo ajat sitten ap:n ollessa vielä alaikäinen. Ei kuollut siksi mitä ap on kertonut hänestä koulukavereille jne. Ei se äidistä pyhimystä tee, että isä ja isovanhemmat ovat kuolleet. Eikä kenenkään tarvitse sietää huonoa kohtelua siksi, että joku muu on kuollut. Onko äitisi oikeuttanut perseilyjään sinua kohtaan sillä, että sinulla on sentään vielä hänet? Epätervettä.
Tiedän. Jos jollekin kertoo jostain ongelmastaan tai sairaudesta...
Vastaus niin mullakin. Kuumetta oli 42 jne.
Aina täytyy laittaa paremmaksi ha paremmaksi
Juu vanhemmassa sukupolvessa on valtavan paljon noita uhriutujia. Usein ovat vielä sellaisia, että liioittelevat saitauksiensa oireita sekä odottavat kaikkien palvelevan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Jos jollekin kertoo jostain ongelmastaan tai sairaudesta...
Vastaus niin mullakin. Kuumetta oli 42 jne.
Aina täytyy laittaa paremmaksi ha paremmaksi
Tätini kertoo vielä naapurudeidensa ja muiden tuttaviensa kokemuksetkin. Kunhan hän vain tuntee jonkun joka tuntee jonkun, jonka kokemus on rajuin. Ei minulla ole tarvetta kertoa asioita siksi, että kokemukseni voittaisi jonkun tätini päässä olevan kisan... Opinkin melko varhain, että leikin vain serkkuni kanssa ja tädille ei kannata puhua mitään. On edelleen samanlainen vanhanakin. 40 vuotta sitten naapurin kissan kaimalla oli...
Ala puhua koirasi luulosairaudesta.
Asiaa sivuten ystävälläni on tapana yhtyä innokkaasti kertomaani juttuun ja hakea omasta elämästään, tutuistaan, niistä kumminkaimoista aina vastaava tapaus.
Tiedän, että hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan innosta olla ikään kuin samalla aaltopituudella se hetki, mutta osaa kyllä olla raivostuttavaa, kun minun kokemukseni sijaan keskustelemmekin hänen työkaverinsa tädistä.
Voi apua, tunnistan tämän ihmistyypin! Ja tui ei rajoitu pelkkiin sairauksiin: kun kerrot taloyhtiössäsi sattuneesta vesivahingosra, jonka takia sinä joudut "syyttömänä" muuttamaan extempore evakkoon jonnekin, tää uhriutuja kertoo vastaukseksi, kuinka HÄNELLEKIN kävi vuonna miekka ja kävi IHAN vastaava homma :D
Okei. Kiva tietää. Tämä auttoikin tosi paljon....
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta tuollaisesta kun jäin äidittömäksi jo joku 2vuotiaana.Isänkin kuoli ainoa huoltajani kun olin 11v.tytönen. Yrittäkää ymmärtää äitejänne heidän vioistaan huolimatta.Heitä on helppo arvostella,soimata, sylistä selän takana! Ottamatta itse vastuuta oma elämä ja sanomisenne hänestä.
No siellä toinen hyväkäs 🤭
Vierailija kirjoitti:
Asiaa sivuten ystävälläni on tapana yhtyä innokkaasti kertomaani juttuun ja hakea omasta elämästään, tutuistaan, niistä kumminkaimoista aina vastaava tapaus.
Tiedän, että hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan innosta olla ikään kuin samalla aaltopituudella se hetki, mutta osaa kyllä olla raivostuttavaa, kun minun kokemukseni sijaan keskustelemmekin hänen työkaverinsa tädistä.
Minä olen huomannut olevani tuommoinen kuin tuo ystävä joskus, olen pahoillani, en tosiaan tee sitä ilkeyttäni vaan vain keskustelun ylläpitämiseksi. Mutta yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä kuuntelemaan.
On jo ilmeisesti vanhempi ihminen, joten miksi ihmeessä hän ei voi kertoa kokemuksistaan, jotka tulevat mieleen jostain asiasta tai tapahtumasta? Onko tuo nyt niin kamalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa sivuten ystävälläni on tapana yhtyä innokkaasti kertomaani juttuun ja hakea omasta elämästään, tutuistaan, niistä kumminkaimoista aina vastaava tapaus.
Tiedän, että hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan innosta olla ikään kuin samalla aaltopituudella se hetki, mutta osaa kyllä olla raivostuttavaa, kun minun kokemukseni sijaan keskustelemmekin hänen työkaverinsa tädistä.
Minä olen huomannut olevani tuommoinen kuin tuo ystävä joskus, olen pahoillani, en tosiaan tee sitä ilkeyttäni vaan vain keskustelun ylläpitämiseksi. Mutta yritän pitää suuni kiinni ja keskittyä kuuntelemaan.
Minäkin teen tuota. Ehkä pitäisi kuunnella enemmän toista, mutta jos jää vellomaan vain yhteen aiheeseen, niin keskustelu ei etene. Jos olen lukenut vaikka netistä mistä joku on saanut apua johonkin vaivaansa, tietenkin haluan kertoa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Jos jollekin kertoo jostain ongelmastaan tai sairaudesta...
Vastaus niin mullakin. Kuumetta oli 42 jne.
Aina täytyy laittaa paremmaksi ha paremmaksi
Tämä. Ja miksi ihmeessä pitää kääntää keskustelu aina itseensä. Eikö voi olla vain myötätuntoinen toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän. Jos jollekin kertoo jostain ongelmastaan tai sairaudesta...
Vastaus niin mullakin. Kuumetta oli 42 jne.
Aina täytyy laittaa paremmaksi ha paremmaksiTämä. Ja miksi ihmeessä pitää kääntää keskustelu aina itseensä. Eikö voi olla vain myötätuntoinen toiselle.
Oletko sinä itse myötätuntoinen? Taitaa ärsyttää se, että et ole itse huomion keskipiste.
Toivottavasti koiralle ei tule matoja tai anaalirauhasvaivaa.