Laittaisitteko lapselle nimeksi

Ensin lapsi oli " Kaje" , sitten " Kajeba" ja nyt " Kanelva" , melkein jo Kanerva, ärrä sorahtaa vähän. Ikää 3 vuotta, joten eiköhän tuo r löydy. Siirihän on muuten tosi suosittu nimi, joten on suloista, kun on paljon Siilejä liikenteessä :) Emme itse edes miettineet tuota r-asiaa, kun nimi oli mielestämme muuten niin nappi.

Eli siis ehdottomasti laittaisin r-nimen.

Ap

Sukunimessä on myös r ja on vaikea muutenkin, joten se varmaan vaikutti, ettei r-kirjainta tullut niin mietittyä. Nimet sointuivat yhteen.

Ap

laittaisin, ellei suvussa ole ärrävikoja. Silloin tuntuisi vähän riskaabelilta.

Olen itse oppinut R-kirjaimen lausumisen 7-vuotiaana puheterapiajakson jälkeen. Omassa nimessäni ei ole R-kirjainta. Edelleenkin R joutuu joskus " hukkaan" , jos jännitän tai puhun nopeasti. Asia ei kuitenkaan haittaa minua, eikä minua ole koskaan kiusattu asiasta.



Tyttäremme nimi alkaa R-kirjaimella. R:n lausuminen kävi mielessä nimeä miettiessämme, mutta nimivalinta oli niin selvä, ettei sitä mietitty tarkemmin.



Pikkuveljen syntyessä isosisko oli 2.5-vuotias. Puheen kehitys oli kulkenut kuten tuossa aiemmassa Kanerva-nimi esimerkissä. Oltiin siis Kanelva-vaiheessa. Poikamme nimeksi valikoitui nimi, jossa on R- ja S-kirjain, muttei kumpikaan ensimmäisenä. Lisäksi myös 2. ja 3. etunimi sisältävät R-kirjaimen. Viikko ennen pojan ristiäisiä, hänellä diagnosoitiin kireä kielijänne, joka voi vaikuttaa puheeseen ja erityisesti juuri R-kirjaimeen. Silloin kyllä mietittiin kovasti nimien vaihtamista. Varsinkin mietitytti tuo, että yksikään etunimistä ei ollut ilman R:ää. Kaikesta huolimatta nimiä ei muutettu, kun nämäkin kolme oli ollut jo tarpeeksi vaikea keksiä.



Nyt tyttäremme on 5.5-vuotias ja hän on juuri oppinut sekä R- että S-kirjaimen :)



Poikamme puheen kehitys oli hidasta 2-vuotiaaksi saakka (alle 5 sanaa), jolloin hänen kireä kielijänteensä leikattiin. Leikkauksen jälkeen puhe alkoi kehittyä nopeasti. Emme tiedä, oliko leikkausella vaikutusta puheeseen vai oliko hän vain muuten sopivan kypsä kehittymään. Pikkuvelikin on nyt 3-vuotiaana oppinut R-kirjaimen heti isosiskonsa perään. S-kirjainta vielä odotellaan. Meidän kohdallamme siis loppu hyvin kaikki hyvin :)

lempinimiähän aina tulee ja meillä ne eivät sisällä noita kirjaimia mutta puhutellaan ja käytetään myös oikeita nimiä. Esikoinen (4v) osaa sanoa molemmat nimet oikein. Oppi hyvin ässän ja ärrän mutta D oli hukassa jonkin aikaa. Kuopus on ollut laiskempi puhumaan ja vasta nyt on innostunut siitä niin että alkaa sanat lisääntymään (2v) Ässä tulee melkein aina I-si sanassa.

johtuen ihan siitä, että itsellä on r-vika, joka ei usean vuoden puheterapian jälkeenkään korjaantunut. Samoin isälläni. Ei tarvitse lapsen hävetä, kun äiti osaa sanoa poikansa nimen, eikä huuda esim. Kallia syömään:)

Hänen etunimessään oli r ja sukunimi alkoi s:llä, ja joka kerta kun hänen piti sanoa nimensä, se oli hänelle todellista tuskaa. Ilmaa olisi noina hetkinä voinut leikata veitsellä, kun kaikki myötäkärsivät pojan takia. Ja tietysti häntä kiusattiin. Asia on jäänyt niin hyvin mieleen, että omien lasten nimissä ei ole noita kirjaimia. Toisaalta se johtuu siitäkin, että oma r:ni on vajaa, enkä halua hokea sitä koko ajan lastani puhutellessani, vaikka olenkin asian kanssa sinut.

Ei silti jäänyt mitään traumoja eikä nyt isompana tunnu edes muistavan asiaa.

r ja olen ärrävikainen. Opin sanomaan r:n n. 12 vuotiaana itse kovasti harjoitellen. Aina kun piti esitellä itsensä niin minulle naurettiin. Sen takia en uskaltanut antaa omalle lapselle nimeä jossa r kirjain. Mutta jos sitä r vikaa ei ole suvussa niin uskaltaisin varmaan antaa r nimen.

Meillä ei kummankaan suvussa r-vikaa. Esikoisemmekin oppi sanomaan r:n alle 3-v. Joten, liekö " uskaltaisi" ..?



t. Ap

kuullut että jos nimessä on R, niin lapsi oppii ärrän helpommin kuin ne, joilla ei ole ärrää nimesä. Siis oma nimi auttaa oppimaan ne kirjaimet, jotka nimessä on. Harvalla ärrävikaisella on ärrää nimessään. Vai tunnetteko ärrävikaisen, jonka nimessä on ärrä?

toisella jopa nimi alkaa ärrällä. Ja toisella pojalla on joka nimessä r-kirjain. Isompi oppi ihan ajallaan sanomaan ärrän, no pienemmästähän ei vielä tiedä. Mutta en ole sitä ajatellut niin, että miksi en laittaisi nimeä jossa tuo kirjain on.. yhtä hyvinhän voi olla vaikka s-vika!

Enpä tunne. Muistellessani 80-luvun r-vikaisia koulukavereitani (joita ainakin vielä silloin oli jonkin verran) ei heidän etu- eikä sukunimissään ollut r-kirjaimia.

t. Ap

r:n heti alusta alkaen.

Toisella on suulakihalkio ja nimessään on myös S ja L ja T :) Tosin osaa sanoa sujuvasti oman nimensä jo nyt 3-v.