Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä evakkojen jälkeläisiä? Mistä päin sukusi on lähtöisin?
31.12.2007 |
Kommentit (48)
Pappani isä oli (ei aivan satavarmaa tietoa) Tervajoelta, siis rajan takaa ja pappani Viipurin Sorvalista. Isäni Hyrymäestä ja minä Lauritsalasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, en ole ortodoksi, mutta isoisäni kyllä oli. Mm. isä Mitro on samaa sukua kuin minä.
-11-
molemmilta puolilta. Juuria on Säkkijärveltä (Paakkala) ja Vahvialasta.
Äitinin on kotoisin Outokummusta eli ei ihan sieltä oikeasta Karjalasta, mutta läheltä kuitenkin. Kyllä, minulla on joitain piirteitä, joita katsotaan karjalaisiksi. Tällä hetkellä olen töissä, missä on venäläisiä. Olen miettinyt, johtuisiko näistä juuristani, että jotenkin olen sopeutunut yhteistyöhön heidän kanssaan harvinaisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini äiti on muuttanut evakkona Koivistolta tänne Länsi-Suomeen, ja hänen äitinsä ja isänsä + heidän sukunsa muuttaneet Koivistolle Siperiasta - joten meissä virtaa mongolien veri ;D
Muistan äitini kertonee´n kun saivat kirjeitä isomummun siskolta Siperiasta!
Äitini isä myös muuttanut Karjalasta Hämeenlinnan kautta Länsi-Suomeen.
Tunnen tietyllä tavalla olevani Karjalan/Mongolien perillisiä. Meillä esim. näkyy (sekä äidilläni, mammallani ja itselläni sekä lapsillani) edelleen silmissä tietty " ominaispiirre" mikä näkyy myös noissa Siperian asukeissa!
Vierailija:
Äitini äiti on muuttanut evakkona Koivistolta tänne Länsi-Suomeen, ja hänen äitinsä ja isänsä + heidän sukunsa muuttaneet Koivistolle Siperiasta - joten meissä virtaa mongolien veri ;D
Muistan äitini kertonee´n kun saivat kirjeitä isomummun siskolta Siperiasta!
Äitini isä myös muuttanut Karjalasta Hämeenlinnan kautta Länsi-Suomeen.Tunnen tietyllä tavalla olevani Karjalan/Mongolien perillisiä. Meillä esim. näkyy (sekä äidilläni, mammallani ja itselläni sekä lapsillani) edelleen silmissä tietty " ominaispiirre" mikä näkyy myös noissa Siperian asukeissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä on kuultu niiiin paljon, että olen useasti toivonut, että oispa räjähtänyt koko p*ska niin ei tarvitsisi haikailla.
Onneksi kuukausiliitteessä oli kuva Viipurista, jos se olisi jäänyt suomalaisille. Oli Tiimaria, 70-luvun tasakattorivaria, Shellin bensistä ja R-kioski. Se vapautti paljon. Jos se olisi suomalaisten käsissä, se olisi siisti ja ruma. Nyt se on vanha ja rapistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koen olevani karjalainen (ja sitähän voi olla vaikkei olisi suvussa ketään rajan takaa kun eihän sentään ihan koko Karjalaa menetetty).
Suren Viipurin menetystä ja haaveilen sen (ja muun luovutetun alueen) palautuksesta, vaikka tiedostan tilanteen ongelmallisuuden ajatellen Viipurin nykyistä väestöä ja mm. maapohjan saastuneisuutta ja infrastruktuuria.
En koe, että karjalaisuuteni olisi auttanut minua tulemaan toimeen kohtaamieni venäläisten kanssa. Oikeastaan päinvastoin. Venäläinen suorasukaisuus on saanut minut itku- ja nauruherkkänä monesti itkemään.
Pidän juuriani tärkeinä ja osallistuisin mielelläni samanhenkistä porukkaa kerääviin tilaisuuksiin, mutta niitä ei täällä juuri järjestetä ja Karjala-talolle Helsinkiin on pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
nyt repesin :Dyhtenä yönä toinen hevosista hirtti itsensä
Voi hevosen henkistä tuskaa. Jättikö viestin?
omaa sukua Seppäsiä. Ollaan varmaan jotain sukua, siellä oli vissiin vähän pienet piirit ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani karjalainen. Olen käynyt heidän kotiseudullaan pari kertaa, ilman suuria tunnekuohuja.
vieläkin puhuu kyynelsilmin kodistaan. Mummoni suku on kotoisin Sortavalan läheltä. En varsinaisesti tunne olevani karjalainen, mutta mummoni kanssa ollaan kovin samansorttisia, kovia puhumaan ja nauramaan ja toisaalta myös itku on herkässä... eli kai tuon karjalaisen veren virtaamisen minustakin huomaa...
Alue: Aihe vapaa
En tunne itseäni karjalalaiseksi, olen hiljainen ja hitaasti lämpiävä ;-)