Millaista elämää olisit elänyt 1907?

Olisin ollut piikana, josta joku torppari tai ehkä jopa talonpoika olisi ottanut emännäkseen. Meillä olisi paljon lapsia (olen hyvin sikiävästä suvusta, vaikka itselläni onkin vain yksi lapsi). Elukoita ja jonkun verran peltoa (omaa tai vuokrattua) olisi myös hoidettavana.



Tai eihän sitä tiedä vaikka olisin lähtenyt Joensuuhun tyttölyseoon ja sitä tietä vaikka minne.

Ei erityisen köyhää muttei kovin rikastakaan elämää, lapsia kuitenkin useita...

Olisin ensin talollisen tytär ja sitten isohkon talon emäntä. lapsia iso liuta ja todella syrjäseudulla asustelisin pohjanmaalla.

kaikki isoisoäitini kulkivat tätä rataa...

Isäni on sellaisissa hommissa, joista olisi voinut napsahtaa vaikka aatelisarvo - olisihan se ollut hienoa!

Sairastin lapsena astmaa ja nivustyrän, uskon että olisin kuollut jompaan kumpaan.

eli olisi ollut lyhyt ja tuskallinen elämä :/

olisin ison maatalon tytär (isän suku) tai tehdastyöläinen (äidin suku). Toisaalta, luultavasti en olisi selvinnyt hengissä ekan synnytykseni jälkeen tulleesta kohtutulehduksesta.

koska siihen ammattiin saattoi onnistua kipuamaan maaseudultakin jos oli kunnianhimoinen tyttö.



Ja luultavasti minulla olisi pitkäaikainen salasuhde toiseen saman kansakoulun opettajattareen tai kylän postineitiin - ne oli tavallisia ammateja naimattomilla naisilla ja siksi myös naisia rakastavien naisten keskuudessa tuohon aikaan.

..ja vienyt äitinikin siinä samalla. (Alateitse synnyttäminen ei äidilleni ole mahdollista)

Luultavasti olisin kuollut kolmikymppisenä verenvuotoon ja kohdunulkoiseen raskauteen.

siellä mistä suku on lähtöisin, olisin kaiketi lyhyen elämäni ollut myyjättärenä jossakin Helsingin kaupassa tai liikkeessä. Kuollut olisin 26-vuotiaana ensimmäisen lapsen syntymään, ja kuollut olisi kyllä lapsikin. Kaikki olisivat tosin olleet siihen ehkä vain tyytyväisiä, koska olen yh eikä siihen aikaan aviottomia lapsia äiteineen olisi hyvällä katsottu...

ja kävisin uintireissuilla Monrepos' n puistossa ystävättärien kanssa. Naimisiin menisin (kapinoidakseni suvulleni) kauniin ja herkän työläisperheen pojan, joka ei tiedä mistä väreistä sekoittamalla saa vihreää, kanssa. Kuolisin jos en jo raskausaikana niin viimeistään synnytyksessä verenhukkaan.

tai talollisen tytär/vaimo Pohjanmaalla. Lapsia joka tapauksessa paljon ja tuskin olisin kuollut synnytykseenkään. Yhdellä isosisoäidillä 21 lasta ja toisella 10, muista ei tarkkaa tietoa, mutta yli 5 niilläkin. Terveitä on kaikki myös olleet ja itsekin olen, joten olisin saattanut elää vanhaksikin kuten naiset suvussa ovat tehneet, miehet ovat kuolleet yleensä n. 60 v sydän- ja verisuonitauteihin.

Vierailija:

Jokaisen isoisovanhemmista löytyneen myös torpan emäntä, piika tms.

Mun isoisoäidit: 3 kaupunkilaista kotirouvaa ja yksi konditorialiikkeen omistaja.

lapseni kanssa ensimmäiseen synnytykseen 20-vuotiaana. Vanhemmat ois varmaan naittaneet jollekin köyhälle, mutta lahjakkaalle kulttuurialan ihmiselle kuten kirjailija. Onhan suvulla varaa!

Olin pikkukeskonen -70 luvun mittapuun mukaan (nykypäivänä suht helposti hoidettava) ja meinasin kuolla. Elämäni oli hiuskarvan varassa ja on lähinnä ihme että olen elossa.

1907 en olisi varmasti ensimmäistä henkoistakaan vetänyt.

enkä taatusti olisi tavannyt nyk. miestäni koska ihan eri puolelta suomea, joten en ehkä olisikaan kuollut ekaan synnytykseeni.