Rv 38+3 ja vauva perätilassa. Sektioonko?

Päädyin alatiesynnytykseen. Käynnistykseen en aio suostua, joten jos menee kovasti yli, niin leikataan. Muuten olen lääkärikäynnin jälkeen ihan positiivisella mielellä.



Ainoa huoli on vain se, että osaanko vaatia leikkausta, jos siltä alkaa tuntua.



Vauvaa yritettiin kääntää, muttei kääntynyt. On hyvässä perätilassa ja reilusti alle nelikiloinen. Synnytyksessä on koko ajan mukana kaksi lääkäriä. Täällä päin lähes kaikki perätilat synnytetään alakautta, mutta tuskin niin olisi, ellei niistä olisi hyviä kokemuksia.



" Yliaikaiskontrolli" on jo 4 päivää lasketun ajan jälkeen (lapsivettä oli vähän) ja jos ei vauva sitä ennen synny, voin vielä halutessani vaatia sektion. Tosin toki voin vaihtaa mielipidettäni missä tahansa vaiheessa.

Mutta toistaiseksi olen hyvillä mielin menossa synnyttämään alateitse, kun aika on.

Ne sai sut aivopestyä! Tuollaista soopaa ne puhuu tasan joka synnärillä. Toki kaikkihan voi mennä hyvin...hyvällä tuurilla, mutta itse en ikinä uskaltaisi ottaa riskiä kun on vauva kyseessä. Pelottaa sun puolesta!

sairaalassa sanottiin, että riskit sektiossa ja perätilasynnytyksessä YHTÄ SUURET (sekä Kättäri että Tammisaari), vain erilaiset. Sektiossa myös vaaroja äidille.

Minulla todettiin sitten lantion ahtauma, joten en päässyt haluamaani perätilasynnytykseen. Lapsi sai huonosti hoidetussa sektiossa happivajauksen, joten saa nyt joskus sitten nähdä miten koulutyö sujuu...

Ensimmäinen lapseni oli perätilassa, en suostunut synnyttämään alateitse, sanoin lääkärille, että jos ette saa vauvaa käännettyä haluan sektion. Kaksi kertaa eri lääkäri yritti kääntää vauvaa, mutta neiti ei suostunut kääntymään.

Sitten tuli sektio päivä... vanhempi lääkärimies halusi vielä kerran kokeilla kääntämistä ja annoin luvan yrittää kääntää. Lääkäri saikin vauvan käännettyä. Sektio peruttiin ja synnytin alateitse. Kääntäminen on taidoista kiinni.

mulla kääntyi koko ajan vielä viikolla 39+ kääntyi TAAS perätilasta raivotarjontaan eli on mahdollista vielä että itsekin kääntyy. Tuntui kääntyvän jatkuvasti ja poikkitilassa olikin useinmiten.

Mulle tehtiin kuitenkin suunniteltu sektio, muista syistä kuitenkin.

Vauva kuitenkin myllertää mahassa ihan mielinmäärin ja kovasti vielä minulla on toiveajatteluja siitä, että vauva kääntyisi itsekseen. En vain tiedä onko se mahdollista, jos ei suostunut kääntymään käännösyrityksistä huolimatta.



ap

No se taitaa olla epätodennäköistä kuitenkin.



ap

Koko synnytys kesti 5 tuntia ja ponnistusvaihe alle vartin. Erittäin hyvä kokemus.



Kuopus käynnistettiin ja koko hommaan meni alle 2 tuntia ja karmeampaa ei voi olla, ei mitään kipulääkkeitäkään ehditty antamaan. Huh. Ei koskaan enää.

B-vauva oli perätilassa mutta kääntyi vielä viikoilla 38+5.

Kaikki on mahdollista!

raivotarjonta alatiesynnytyksessä happivajauksen ja lapsi jo nyt keskittymiskyvytön jne jne... Mulla kesti kuukausia toipua synnytyksestä + sen aikana tapahtuneista asioista ja siitä että lapsi joutui useaksi päiväksi valvontaosastolle eroon minusta



Toinen " synnytys" tästä syystä suunniteltu sektio ja sujui loistavasti, päästiin kotiin 2 pv sektiosta ja lapsi sekä äiti voi äärimmäisen hyvin

Vierailija:

Vauva kuitenkin myllertää mahassa ihan mielinmäärin ja kovasti vielä minulla on toiveajatteluja siitä, että vauva kääntyisi itsekseen. En vain tiedä onko se mahdollista, jos ei suostunut kääntymään käännösyrityksistä huolimatta.

ap

perätilassa oli ja pysyi loppuun asti. Päätään pyöritti mun kylkiluitten alapuolella niin kovasti että koko maha heilui, monta kertaa tosiaan luulin jo kääntyneen. Ilmeisesti oli ollut pitkään ihan samassa asennossa missä ei päässyt ponnistamaan (edes kääntöyrityksessä) toiseen asentoon: peppu alhaalla ja pää ja kantapäät ylöspäin (eli linkkuveitsenä jalat kohti kattoa). Sektioon mentiin täälläkin.

Itsellä kokemus perätilavauvasta, joka pyöri ympäriinsä. Vauva todettiin 34 viikoilla neuvolassa olevan perätilassa. Sain ajan äippäpolille (synnytystapa-arvio olisi tehty muutenkin). Rv 35 vauva kääntyi pää alaspäin ja äippäpolilla rv 36 oli oikeinpäin. Vähän oli tosin vinottain ja välillä enemmänkin poikittain. Rv 38 kääntyi sitten pää ylöspäin ja rv39 neuvolassa tämä todettiin. Seuraavana päivänä äippäpolilla varmistettiin.



Itse suostuin käännösyritykseen ja vauva saatiinkin käännettyä. Ei siihen mitään droppeja tarvittu, se ei saa sattua, varttitunnin teki 2 lääkäriä töitä. Sen jälkeen olin käyrillä ja sinä aikana vaavi punnersi itsensä takaisin. Tuloksena aika suunniteltuun sektioon, mutta vasta rv40+3.



Kyselin kääntämisestä aika paljon ennenkuin suostuin. Sen riskit (ongelmat vauvalle, synnytys käynnistyy) pitäisi olla aika pienet, mutta vain puolet onnistuu. Toista puolta ei saada käännettyä tai kääntyy takaisin. Kääntäminen yleensä tehdään rv 36-38 ja sektio sovitaan rv 39 (pki-seudulla).



Seuraavat 3 päivää vauva kääntyili jatkuvasti edestakaisin. Oli joko poikittain tai sitten pää/pylly mun oikeiden kylkiluiden alla. Siksi en aiemminkaan yleensä tiennyt kuinka päin vauva on, koska pyöreä pallo oli aina samassa paikkaa. Kävi sitten niin että lapsivedet menivät, ambulanssilla menin sairaalaan, vauva oli poikittain ja kiireelliseen sektioon päädyin. Vauva oli alle 2 tunnin päästä vesien menosta ulkona. Sektiosta toivoin nopeasti ja vauva oli vajaa 3vrk kotiinlähtiessä.



Eli tosiaan myöhäisilläkin viikoilla vauva voi vielä kääntyä. Kaveri synnytti 3 viikkoa myöhemmin esikoisensa perätilassa ongelmitta. Hänen vauvansa oli 5 viimeistä viikkoa tiukasti perätilassa ja käännöstä ei edes harkittu.



AP: Olet nyt suuntautunut alatiesynnytykseen, mutta pidä sektion mahdollisuus mielessä. Kun vauvan tiedetään olevan perätilassa, voidaan tilannetta seurata koko ajan. Jos ei tunnu itsekseen syntyvän, vaadi sektio ajoissa.

Aiemmin mainittu tutkimus tehtiin useissa maissa, mutta keskeytettiin epäeettisenä (v.2000), koska perätilasynnytykset alateitse todettiin syntyvälle lapselle liian vaaralliseksi, vammautumisia tapahtui liian paljon. Länsimaissa synnytystavalla ei ollut _äidin_ terveydelle merkitystä, mutta kehitysmaissa tilanne oli toinen. Siellä sektio oli äidille alatiesynnytystä suurempi riski. Tutkimusraportti julkaistiin The Lancetissa syksyllä 2000.



Esikoiseni syntyi alateitse perätilassa ennen tuon tutkimuksen julkaisemista. Tarjonta selvisi vasta avautumisvaiheen ollessa hyvässä vauhdissa ja kätilöt ja lääkärit vakuuttelivat alatiesynnytyksen turvallisuutta. Itse en ollut selvittänyt perätilan riskejä tai muuta asiaan liittyvää, koska lapsen luultiin olevan normaalitarjonnassa. Uskoin siis ammattilaisten vakuutteluihin. Synnytyksen edetessä esikoiseni syke oli välillä jopa 200, eikä hän hengittänyt syntyessään. Kaikeksi onneksi hän virkosi nopeasti, välttyi vaurioilta ja on nyt fiksu koululainen. Toisinkin voisi olla, meillä oli todellakin tuuria matkassa.



Ihmetyttää ja raivostuttaa, että edelleenkin joissain sairaaloissa suositaan alatiesynnytyksiä perätilassa oleville ja väitetään, ettei riskejä ole. Kyse on varmasti lyhytnäköisistä säästöistä, vaikka vammautunut lapsi maksaa takuulla enemmän kuin tehty sektio. Perätilasynnytys ei todellakaan ole tavallinen ja normaali synnytys, vaikka jotkut niin näkyvät väittävänkin kun omalla kohdalla on kaikki sattunut menemään hyvin. Mur.

vaikka olen alatiesynnytysten kannattaja ja tuomitsen ehdottomasti pelkosektiot.



Asiassa on niin suuri riski vauvan vammautumiselle kun koskaan ei tiedä miten kauan ponnistusvaihe kestää.



Omat ponnistusvaiheet ovat olleet aina alle kahden minuutin mutten sittenkään olisi valmis perätilasynnytykseen.

Tällä palstalla on vuosien aikana (tästä samasta aiheesta jauhaessani :-)) joitain muitakin ollut ja muutenkin olen kuullut, ettei täysin tavatonta ole. Jokapäiväistä ei kai (toivottavasti) kuitenkaan.



Meidän tapauksessa meni niin monen silmän ja käden ohi, ettei heti uskoisi. Kätilö jopa ultrasi synnytyssalissa kun epäili tarjontaa. Totesi sitten, että oikein päin oli ja poistui paikalta. Lääkäri tuli tarkastamaan tilanteen tunnin päästä ihan muusta syystä ja kohtuullisen vihaisena totesi, että pyllyhän täällä on ensimmäisenä tulossa eikä pää. Kätilö tuumi, että " niinhän minäkin epäilin..."



Olisi mukava kuulla, mihin päätökseen ap päätyi ja miten on mennyt.

Sitten yritetään luonollisesti ulos ja jos ei onnaa niin sitten sektio.

siinä äiti pelkää kipua ja sitä ettei pysty kontrolloimaan itseään tai kenties pimppinsä löystymistä tai muuta turhaa.



Perätila on vaarallinen vauvalle ja siitä syystä en synnyttäisi perätila vauvaa alakautta.



Kolme lasta olen synnyttänyt ja kaikki alakautta, jokaisessa raskaudessa toki joskus mietin selviänkö tästä hengissä ja niin varmaan tekee kaikki muutkin. Pelolle ei pidä antaa ylivaltaa.



Ensimmäinen synnytys oli täysin luomu - ei mitään kivunlievityksiä ja ajattelin että näin helppoako tämä olikin. Toki oli kovia supistuksia useita tunteja mutta olin kuvitellut synnytyksen pahemmaksi mitä se onkaan.

Keskusteltiin miehen kanssa asiasta jälleen eilen illalla. Mies antaa minun päättää, mutta sanoi, että voit ihan koska vaan muuttaa mielipidettäsi ja niinhän se on.



Ajattelin tänään vielä soitella kätilöystävälleni ja keskustella asiasta. En tiedä miksi synnytys huolestuttaa, kun livenä olen kuullut positiivisia kokemuksia perätilavauvan synnyttämisestä alakautta. Netissä kuitenkin suhtautuminen on huomattavasti negatiivisempaa.



Esikoiseni synnyttäminen kesti pitkään ja alkoi edetä oikeastaan vasta, kun kalvot puhkaistiin. Nyt ei kalvoja puhkaista, joten synnyttäminen voi viedä vielä kauemmin. Mistä sitä sitten tietää missä vaiheessa pitää vaatia sektio??



ap

Synnytin esikoisen perätilassa alakautta, minun tapauksessa kaikki meni hyvin, sillä vauva oli alle kolmekiloinen ja lantioni oli kuvattu ja tarkastettu ettei siinä ole ongelmaa ja synnytys eteni vauhdilla. Paikalla oli synnytyslääkärin lisäksi kokenut takapäivystäjä + kätilöt ja lastenlääkäri huutomatkan päässä. Tämä siis Kättärillä, pienessä sairaalassa en olisi suostunut. Ongelma tahtoo olla, että perätiloja alakautta syntyy niin vähän ettei kokemusta henkilökunnalla (ainakaan nuoremmilla) ole kertynyt. Ja leikkuri pitäisi olla heti valmiina mahd. hätäsektiota varten.



Olen ymmärtänyt että sektio on vauvan kannalta turvallisempi, alatiesynnytys äidille parempi, parantuu nopeammin. Vaikka minulla on tästä ainoasta hyvät kokemukset, silti miettisin synnytystapaa uudelleen, jos sattuu vielä perätilavauva kohdalle. Ainakin viimeksi sain päättää itse ilman mitään pakotusta. Tietääkseni vauva leikataan, jos ei synny ennen laskettua aikaa (ei saa olla iso vauva) eikä synnytystä perätilasta käynnistetä.



Tsemppiä miettimisiin, tiedän että on vaikea päätös!

Sinä tuomitseva jumala, oletko ajatellut kuinka isot riskit voimakkaasta synnytyspelosta kärsivän naisen synnytyksessä on? Siksi juuri pelkosektioita myönnetään.



t. eräs jolla ei ole tapana tuomita ketään